tiistai 22. tammikuuta 2019

Kaipaatko kevätinspiraatiota? Tsekkaa nämä!

Tekisi mielesi jo fiilistellä täysillä kevättä, mutta et oikein tiedä miten. Raavit päätäsi ja surkuttelet, kun lumihangessa ei ole vielä kovin leppoisaa hypähdellä paljain varpain. Juu, älä kokeile edes.



MISTÄ KEVÄTFIILISTÄ?

Se on ystävä hyvä yllättävän helppoa. Vaatii toki silti vähän ponnisteluja (pahoittelen, jos klikkasit tänne siinä toivossa, että lumet sulavat taikaiskusta ja saat kauniin rusketuksen silmiä räpäyttämällä).

TULPPAANIT.

Kyllä, luit oikein. Ne ovat jälleen kaupoissa! Itse kuulun niihin kukkahörhöihin, jotka roudaavat kotiinsa selkä vääränä (outo ilmaisu, eikö sinustakin?) kukkasia. Varsinkin keväisin. Syksyisin kynttilät ovat minulle se MUST juttu. Mutta kevät ja tulppaanit - ei tarvita varmaan lisähehkutusta? No, jatkan silti. Hämyiseenkin, hämähäkin seiteillä koristeltuun olohuoneeseen saa pirteyttä ja iloa, kun heität sinne maljakollisen tulppaaneja. Kokeile! Tulppaanit saavat aikaan samanlaisen ZEN-fiiliksen sotkun keskelle, kuin pari tuikkua. Vieraat eivät huomaa sotkua, kun ihastelevat kukkasiasi. Bueno.
PESE IKKUNAT.

Luit tämän kohdan ja mielesi tekee klikata nopeasti pois blogista. Mitä siivouspropagandaa! Törkeää! Ei, vaan kevätaurinko tuo esiin törkeän kotisi. Lukuisat (no, meillä onneksi vain 4kpl) ikkunasi ja niiden lukuisat tahmaiset jäljet. Yäh. En voi kuin suositella niiden pesemistä. Mikään ei nimittäin latista kevätfiilistä enempää, kuin se hetki, kun huomaat likaiset ikkunasi. Toimi siis käänteisesti ja ennakoi! Pese pimeällä ikkunat ja kun keväinen aamuaurinko sarastaa niihin, et vaivukaan epätoivoisesti sohvan pohjalle mutustamaan kolmatta sipsipussillista. Kuka tietää, surautat ehkä jopa VIHERsmoothien. Ihan vaan koska kevät, aurinko ja tuleva biitsikausi. Älä panikoi tuota viimeistä sanaa. Jokaisella on bikinikroppa, kunhan vaan pukee biksut päälle ja marssii rannalle. You can do it!


VAIHDA KEPEÄT VERHOT.

Nyt viimeistään on aika hyvästellä ne perintönä saadut tonttuverhot. Joulu meni jo!! Vaikka eipä siinä, tyttäreni hoilaa yhä joululauluja iltaisin. Mutta ne verhot, vaihda raikkaat verhot ikkunoihin (niihin pestyihin) ja muista myös tsekata sohvan koristetyynyt. Joulu saa väistyä. Tilalle keltaista, oranssia.. No, meille ei taida tulla kumpaakaan, mutta hieman vihreää meiltä kuitenkin löytyy. Ehkä sinä olet rohkeampi?
JÄRJESTELE UUDELLEEN JA HEITÄ POIS.

Martat meuhkasivat jouluna, että älkää siivotko komeroitanne, ellette vietä niissä jouluanne. No, nyt on aika viimein käydä niiden kimppuun. Vielä ei voi heittää toppatakkeja ja villasukkia varaston perälle, mutta voit silti leikkiä innostuvasi Konmarittamisesta ja viedä tavaroita kirpparille. Kokeile myös, miltä sohva näyttäisi eri puolella huonetta. Saatat yllättyä! Tai sitten sinullekin käy niin, että laitat koko huoneen sekaisin ja itket aamuyöllä, kun eihän se uusi järjestys ollutkaan yhtään hyvä. Lähetät siinä sitten terveisiä naapureille, kun keskellä yötä möykkään siirrellen huonekaluja takaisin alkuperäiseen järjestykseen.. Mutta silti, kannattaa ainakin koittaa. Voi saada uutta näkökulmaa elämäänsä? Me heivattiin jokin aika sitten tuo olkkarin pöytä kokonaan pois - johan helpotti.
PUKEUDU KUKKANIITYKSI.

Kukkia paitaan, huiviin, rohkein kokeilee jopa kukkabyysiä jalkoihinsa. Ainakin alkkareita voi koristaa myös pari päivänkakkaraa. Iloa ja eloa. Pukeudu kukaksi, ajattele kuin kukka, ole kuin kukka! Huomaamattasi puhkeat keväisen kepeään fiilikseen ja hymyilet lakkaamatta. Kunnes työkaverisi huomauttavat, että olisiko aika A) varata aika hampaiden valkaisuun B) lopettaa se irvistely, koska asiakkaat pelkäävät.



No. Niin. Oikeasti uskon, että kevätfiilis tulee sisältäpäin. Kiinnitä huomiota siihen, mutusteletko sipsejä sohvan pohjalla illasta toiseen, vai voisiko välillä kokeilla myös porkkanatikkuja? Heitä huiviin sinkkikuuri apteekista ja juo tolkuton määrä vetta. Juo myös lemppariteetäsi ja lainaa kirjastosta kirjoja, joiden aiheina ovat "uusi minä" ja "zen-koti". Fiilistele. Kuuntele keväistä musiikkia ja kanna niitä kukkia aivan jumalaton määrä kotiisi. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee.



Usko pois.

Hyvästit tulossa - muutto mielessä

Hyvästit. Kuulostaa aika rajulta? Mutta toisaalta, ei ole hyvä jämähtää paikoilleenkaan ja tehdä niin, kuin on aina tehnyt. Kun johonkin asiaan tottuu, se ei aina ole hyväksi. Stabiili ei ole aina se paras.

Miksi hyvästit?

Tuntuu, että monien vuosien jälkeen on aika nostaa Otavamedialta ja Kaksplussalta kytkintä. Pahaa sanottavaa ei ole ja Kaksplussalla on ollut mukavaa. Nyt kun tyttäremme on jo 3-vuotias, ei ole ajankohtaista kirjoittaa vauvansoseiden tekemisestä, vaippamerkeistä tai kävelemään oppimisesta.

On aika olla taas Janette. Jane. Pysähtyä miettimään mitä mieltä MINÄ olen asioista ja mitä MINÄ tänään opin. Toki tyttö tulee pysymään matkassa vieläkin, mutta kovasti tarkoitukseni on nostaa pääpaino itseeni ja omaan näkökulmaani asioissa. Nousta konttausasennosta jaloilleen. Blogin on aika kasvaa. Kuten bloggaajakollegat tietävätkin, blogit ovat kuin vauvoja. Ensin niitä sylitellään ja ihmetellään, sitten jo arvaamatta alkavatkin ryömiä, kontata - kunnes lopulta nousevat jaloilleen. Se on elämää.
Minne muutto?

Vielä muutamat viikot blogini löytää Kaksplussan alustalta, mutta sitten tulee muutto. Minne? Sitä joudutte jännittämään vielä maaliskuun alkuun saakka, pahoittelen. Uusi koti blogille kuitenkin on jo tiedossa. Muuton aikana tulen kuitenkin bloggaamaan normaalisti ja instagram pyörii normaalisti. Tämä on vain tällainen ennakkovaroitus, että jotain uutta ja uudistumista on ilmassa. Myös blogin osoite tulee muuttumaan ja nykyinen blogiosoite menee piilosille. Mutta kaikki aikanaan, vielä voi klikkailla ihan normaalisti.

Kevät on tällaiselle muutokselle mielestäni todella hyvä aika. Keväällä luontokin herää, ehkä minäkin herään näiden valtavien silmäpussieni ja takkuisen tukkani alta. Kipinä kirjoittamiseen ei ole vuosien saatossa sammunut, mutta uskon, että sitä kipinää on hyvä silti hieman herätellä uudelleen ja laittaa lisää pökköä pesään! Uutta blogikotia odotellessa.

Toivottavasti kevät tietää myös teille kivoja asioita!

Terkuin, ihan minä vaan




sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Voiko sunnuntai olla koskaan mukava?

Olen ihminen joka inhoaa sunnuntaita. Sunnuntai on täynnä stressiä ja mistään ei osaa nauttia, kun miettii vain, onko vaatteet katsottuna maanantaiksi ja kaikki kunnossa. Selaa kalenteria tuskaisena. Maanantai on paljon mukavampi, sillä silloin ollaan jo arjessa kunnolla kiinni. Ei ahdista kovasti.

Tämä sunnuntai on kuitenkin ollut varsin mukiin menevä. Kävimme koko perhe kuvailemassa lintutornilla, metsässä ja jäällä. Typykin otti oman kameransa mukaan - kuten nykyään aina. Äitinsä tyttö? En voisi olla enää ylpeämpi. Aivopesua ei liene tarpeellista suorittaa valokuvauksen suhteen.
Kun saavuimme kotiin, laitoimme heti takan päälle ja aloin valmistamaan kasvissosekeittoa. 
Ei olla tehty sitä kovinkaan pitkään aikaan, joten valinta oli täydellinen. Pikkumimmikin veti jättilautasellisen. Jälkkäriksi herkuteltiin eilen leivotut korvapuustit ja keitettiin kahvit. Aika ällöttävän täydellistä. Sellaista tylsän onnellista elämää. Sellaista, mistä 18-vuotias Jane tuskin olisi haaveillut hirveästi. En usko, sillä hän haaveili aina vain kovasti surffausreissuista Australiaan.

Mutta nyt on hyvä tässä. Äsken katsottiin vilttien alla animaatioelokuva takkatulen loimutessa taustalla. Laitettiin ehkä miljoona tyynyä lattialle ja oltiin siinä kasassa varsin mukavasti. Ei hassumpaa. Ehkä annan sunnuntaille vielä mahdollisuuden ja koetan saada siitä aina näin kivan?

Nyt kuitenkin edessä olisi vielä pyykkien ripustamista kuivumaan ja niiden hemskatin vaatteiden etsimistä huomiseksi. Huomenna on myös aamulla meikäläisellä pieni leikkaus, joten täytyy etsiä mukavat kledjut ylle. Vähän jännittää, mutta kyse on pienestä ja vaarattomasta, joten hyvin se menee. Perusjuttuja, mutta olen vain tällainen stressaaja.

Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon! Ään.. Asenne ratkaisee - you can do it.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kriisi paikasta missä olla

Olen ollut nyt vuoden päivätöissä ja tyttäremme vuoden päiväkodissa. Alkuun ajattelin, että tunne siitä, että olisi aina väärässä paikassa helpottuisi. Olisi vain vaihe. Tiedättekö, sellainen kuin lapsilla aina. Se menee kyllä ohi! Mutta ei se kyllä toistaiseksi ole mihinkään kadonnut. On toki päiviä, kun fiilis ei ole niin vahva, mutta on päiviä kun se suorastaan huutaa. Tuttua?

Työ on mieluista ja lapsi rakastaa päiväkotiaan

Tyttäremme rakastaa päiväkotiaan ja on saanut sieltä monta ystävää, jopa parhaanystävänkin. Minä, jos en nyt rakasta, niin pidän työstäni kuitenkin todella paljon. Mutta näen lastani mielestäni aivan liian vähän. Lähden aamulla varhain ja tulen illalla myöhään, iltaisin jää pari tuntia aikaa olla yhdessä ennen, kuin pitää jo nukkumaan ja sama rumba alkaa jälleen alusta. Sitä pysähtyy yön pimeinä tunteina miettimään, että kuuluuko tämän mennä näin? Voisiko se mennä toisinkin?

Viikonloput toki ovat vapaat pääsääntöisesti ja saamme viettää yhdessä laatuaikaa. Mutta onko oikein, että elämä lapsen kanssa menee niin, että viikossa ehdit olla hänen kanssaan kunnolla vain pari päivää? Kunnes hän on noin 13-vuotias ja ei edes pysy kotona viikonloppuja äidin kanssa. Tai ehkä jo 10-vuotiaana alkaa yökyläilyt olla melkein joka viikonloppuisia. Tai aikaisemminkin? Huh,  onneksi hän on vasta reilu 3-vuotias.

Pitäisikö nyt nauttia ajasta yhdessä, kun toinen oikeasti haluaisi hirveästi viettää aikaa äitinsä kanssa? Mutta miten? Välillä sitä herää siihen todellisuuteen, että nykyään se on meillä isä, joka viettää enemmän aikaa lapsemme kanssa. Jotenkin tuon roolin "luovuttaminen" hänelle tuntuu todella vaikealta. Vaikka käy hänkin töissä, vieläpä vuorotöissä. Mutta hänellä on silti aina neljä vapaapäivää - minulla kaksi. Lienee sanomattakin selvää, että suoraan töistä kirmaan täyttä laukkaa lapsemme luokse, enkä esimerkiksi omiin harrastuksiini. Kävin kyllä syksyllä kirjoituskurssin, mutta sekin vähensi entisestään yhteistä aikaa lapsen kanssa. Miten te muut teette tämän? Onko kyse enemmän nyt vain siitä, että olen itse jotenkin riippuvainen lapsestani? Napanuora liian kireällä? Miten vieroittua lapsestaan? Tarvitseeko niin tehdä? Send help. Miten toiset vielä lisänä opiskelevat, käyvät salilla ja koluavat kaikki mahdolliset kurssit "Näin ompelet itse uimapukusi" ja vastaavat?
Tiedän, että maailmassa on miljoonia yksinhuoltajia, joilla tilanne on sama tai jopa pahempi. Näkevät vielä vähemmän lastaan. Puhumattakaan niistä, jotka näkevät lastaan vain joka toinen viikonloppu. Miten hirveältä heistä mahtaakaan tuntua! Mutta minä olen kuitenkin minä ja minusta tämä tuntuu melko ikävältä. Ei pitäisi olla mitenkään spesiaalia, että saa viettää aikaa lapsensa kanssa vai mitä?

Tästäkö eläkkeelle?

Välillä sitä miettii, että näinkö aion jatkaa kymmenet vuodet? Näinkö jään eläkkeelle? Ikää toki on vasta 27-vuotta, joten aikaa miettiä suuntaansa on vielä reilusti. Tällä hetkellä on ihan hyvä näin, mutta se, että miten saisi lisää tunteja päiviin on hyvä kysymys. Vaikea ja iso kysymys.

Löytyykö samoja fiiliksiä muilla työskentelevillä, äidit ja isät, miten yhdistätte kaiken? Terveisin äiti, joka on vasta ensiaskeleillaan. Ennen nykyistä työpaikkaani toimin yrittäjänä ja keikkatyössä, joten kaiken yhdistäminen oli paljon helpompaa, kuin nyt. Kolumnistin töitä toki pystyn tekemään etänä mistä tahansa päin maapalloa, mutta sillä pelkästään ei valitettavasti vielä elä.

Ehkä ensiyönä löydän pimeinä tunteina jotain ratkaisuja, tai sitten en.