keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kaikkien kaveri vai harvojen ystävä

Ystävänpäivää vietetään tämän viikon torstaina ja se sai pohtimaan ystävyyttä laajemminkin. Kenen kanssa ystävystyt ja kenen kanssa et. Miksi ja miksi et. Uskon, että maailma pyörii hyvin pitkälti sattumien varassa, mutta pari kohtalon keikkaakin on saattanut kohdalle osua.

Pisin ystävyys-suhteeni on serkkuuni, joka on kanssani saman ikäinen. Olemme pienestä saakka olleet kuin paita ja peppu, vaikka emme olekaan koskaan asuneet samalla paikkakunnalla. No, paitsi silloin kun hairahduin noin 9kk ajaksi asumaan Poriin.  Heh. Toiseksi pisin lienee ystävyyteni tyttöön, jonka tapasin ala-asteella 2.luokalla. Hän kulkee yhä matkassani ja olen siitä himskatin iloinen. Monet ystävyys-suhteeni ovat kestäneet jo yli 10-20 -vuotta.

KRITEERIT MUURINA
Olen hyvin sosiaalinen ja hirveä hölöttäjä, mutta silti en voi sanoa, että tulisin kenen tahansa kanssa toimeen sillä tavalla oikeasti. Toki rakastan asiakaspalvelua ja koen osaavani olla kaikkien kanssa muitta mutkitta, mutta en todellakaan pysty ystävystymään kaikkien kanssa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi koen aitojen ystävyys-suhteiden laatimisen. Mutta kun sellainen osuu kohdalle, pidän siitä kiinni enemmän, kuin mielelläni. Ilman ystäviä olisi melko kurjaa ja niin imelää kuin se onkin, ystävät ovat elämän suola. Ja sokeri.

Kriteerini ovat vain niin korkealla, ettei niiden yli kuka tahansa seiväshyppääjä loikkaakaan. Ja hyvä niin. Olen oikeastaan varsin tyytyväinen tähän. Täytän kohta 28-vuotta, eikä sen ikäisenä jaksa enää esittää pitävänsä jostain ihmisestä, jota oikeasti ei voi sietää. Ei minulla oikeasti ole mitään suuria kriteerejä, mutta jotain yhteistä on hyvä kuitenkin olla. Joko elämän katsomus, huumori, harrastus tai muu mielenkiinto. Enää ei riitä se, että on saman värinen paita ja saparot. Jo varhain äitini opetti, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, mutta kaikista ei tarvitse pitää. Se ohje on kantanut läpi elämän ja tahdon opettaa sen myös tytölleni.

Olen usein kuullut, että monet ovat pitäneet minua ensin ylimielisenä tai muuten tympeänä ennen kuin ovat tutustuneet minuun paremmin. Ilmeisesti omaan "ei niin iloisen" perusilmeen. Pahoittelen. En ole koskaan ollut sellainen kiljahteleva tyttö, joka halaa ja pussaa jokaista. En vain osaa olla. En osannut edes teini-iässä siiderihuuruissa. Mutta jos oikeasti jostain pidän ja välitän, halaan minäkin. Ehkä tämäkin on syynä siihen, miksi minusta on voinut joskus välittyä tympeä tyyppi. Vaikkakin jokainen joka minut oikeasti tuntee, tietää, että kun innostun, osaan minäkin sen näyttää. Hirveän usein myös toivotaan, voisinko olla hetken hiljaa.. Mistä lie johtunee.

PIIRI PIENI PYÖRII

Mies nauraa minulle usein, että "Jane sä et kyllä sitten tykkää kenestäkään". Ja tiedättekö, aika usein se on totta. Mitä sitä valehtelemaan. Väitän, että ku*i**ää tutkani ei petä. Väitän tunnistavani jo kaukaa ihmiset, joiden kanssa tiedän, etten omaa mitään yhteistä. En kemiaa, eikä mitään muutakaan. Olen toki koettanut antaa mahdollisuuksia ystävyydelle sellaistenkin kanssa, joista hälytyskelloni ovat värisseet, kuin krapulainen maanantaiaamun palaverissa. Kuten olen arvellutkin, ei niistä ole mitään suurempaa sitten tullutkaan. Mutta onko väärin pitää vain harvoista ja valituista? Mielummin pidän piirin pienenä, mutta sitäkin tärkeämpänä. Minulta löytyy kyllä tuttuja valtavasti, mutta ystäväksi voin sanoa sormin laskettavaa määrää. Ne sormin laskettavat ovatkin sitten kultaakin kalliimpia ja niiden vuoksi tekisin mitä tahansa. Jostain syystä myös koen, että olen aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa, kuin naisten. Miehet vain ovat niin paljon rennompia monissa asioissa, en voi sietää jatkuvaa draamanhakuisuutta. Onneksi silti löytyy myös rakkaita tyttöystäviä, joiden kanssa tehdä ja puhua niitä tyttöjen juttuja. Tyynysotaa ja sen sellaista. No vitsi vitsi.

Tästä voi muodostaa hirveän negatiivisen kuvan allekirjoittaneesta, mutta olen niin ällöttävän yltiöpositiivinen monessa asiassa, että ajattelin raottaa teille myös tätä toistakin puolta itsestäni. Ja sinä, joka olet minun joskus kuullut kehuvan sinua huipuksi, mukavaksi, hauskaksi, kivaksi.. Sinä todella olet sitä! Sanon vain, jos tarkoitan.

Siksi suustani onkin joutunut parisuhteissakin aina odottelemaan melko pitkään ja tuskaisena, ennen kuin on kuullut sitä kuuluisaa R-sanaa.


Miten on sinun laita, löytyykö valtavasti kavereita vai vain muutamia ystäviä?


keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Friendship goals - juhlat niille tärkeimmille


* Kaupallinen yhteistyö


Viime lauantaina järjestimme tärkeimmille ystävillemme juhlat, "friendship goals" teemalla, eli juhlimme ystävyyttä näin ystävänpäivän alla. Liian harvoin kiireiden keskellä on aikaa tavata kaikkia ystäviään, vaikka heitä päivittäin kelailisikin mielessään. Haluttiin järjestää jotain kivaa heille, osoituksena siitä, kuinka paljon heitä arvostamme, vaikka joudummekin usein skippaamaan itse monia menoja ja meininkejä. Toivottavasti tiedätte kaikki, miten tärkeitä olette meille!

YLTÄKYLLÄISYYTTÄ JA NESTETASAPAINOILUA

Kaikki lähtee juhlissa liikkeelle tietysti aina tarjoilusta. Heti juhliin saavuttuaan vieraat saivat kouraansa Henkell & CO Suomi tarjoamaa ja monien kehumaa Mionetto-kuohuviiniä, tarkemmin kyseessä oli Mionetto Prestige Collection: Prosecco DOC Treviso Brut. Tämä kuohari oli todella hyvää! Tosi usein nimittäin on tullut maistettua myös liian kuivaa - tai aivan liian makeaa kuoharia. Tässä oli kaikki nätisti balanssissa. Maultaan se oli kuiva, hedelmäinen, päärynäinen ja sitruksinen. Kolmesta-neljästä pullosta riitti hyvin kaikille, vaikka olinkin hieman tuskaillut ennakkoon, mahtaisiko alkujuomat loppua kesken. Tietääkseni kukaan ei jäänyt onneksi kuivin suin. Hinta-laatusuhteeltaan tämä kuohuviini on myös tasapainossa, reilun kympin pullo. Juuri sopiva siis.

Kuoharin ohessa pääsi nauttimaan Kotipizzan pizzoista. Tarjolla meillä oli mozzarellaa, opera specialia, sekä vegepizzaa. Vegaanisessa vaihtoehdossa oli mm. herkkusieniä, rucolaa, tomaatteja ja vegaanista juustoa. Ainoastaan mozzarella pizzaa jäi ylitse, sillä pizzat (10kpl) olivat suunnattoman suuria (kokoa L) ja suunnattoman täyttäviä! Vierailta sateli kiitoksia ja olimme kuin hangon keksit heidän edessään. Monissa juhlissahan on tarjolla jotain pientä snäksiä, mutta me vedettiin homma vähän yli, enkä muista kuulleeni kenenkään valittavan nälkäänsä. Ja sehän se on pääasia? Tuntuu, että nykyään juhliin halutaan helppoutta enemmän tarjottavien suhteen, ja siihenhän Kotipizza on mainio. Olen ollut häissäkin, joissa illalla kurvasi pizzataksi pihaan tuoden Kotipizzan antimia vieraille - ja voi sitä juhlaväen riemua silloinkin. Simppeliä, laadukasta ja hyvää.
Mikäli jollekin olisi kuitenkin jäänyt nälkä, olisi hän voinut paikata tätä muhkealla herkkubuffalla, jonka puolestaan meille mahdollisti verkkokauppa Maxikarkki.fi. Oletteko jo tutustuneet heidän valikoimaansa? Suosittelen, heiltä on todella nopeaa ja kätevää (ja tietysti edullista) tilata isompiakin eriä suolaisia ja makeita herkkuja. Tyttäremme ilme oli näkemisen arvoinen, kun availimme Maxikarkin lähettämää postipakettia. Kaikki sipsit ja herkut olivat pysyneet matkalla hyvin ehjinä, joten kiitokset pakkaajille - hyvää duunia. Sipsejä ja karkkeja tuli tilattua niin valtava määrä, että myös tyttäremme pääsi onnekseen niistä nauttimaan, vaikka olikin vanhempieni luona juhlaviikonlopun hoidossa. Kiitos heille hoidosta - teillä oli kuulemma tosi hauskaa! Buenoa.

Mikäli karkeissa ei ollut tarpeeksi makeutta, niin virallisessa jälkiruuassa sitä kyllä riitti. Meillä oli tarjolla nimittäin tietysti myös jätskibaari 3 kaveria - jäätelöillä! Miten mahtavaa! Hieman epäilytti aluksi, innostuisiko juomapuolesta kiinnostunut juhlaväkemme näillä pakkaskeleillä jäätelöstä, mutta kyllä se vain tuntui myös uppoavan kansaan. Makuvaihtoehtoina olivat valkosuklaa-vadelma, suklaa-pähkinäkinuski, pistaasi ja lakritsi-kookos. Eniten kehuja kuulin omastakin lempparistani, eli lakritsi-kookoksesta. Maku oli raikas kookoksen ansiosta ja lakritsi oli todellakin oikeaa tavaraa. 3 Kaveria - jäätelöissä ei käytetä lainkaan lisäaineita ja maut tulevat luonnosta - hatun noston paikka!

Näissäkin on mielestäni hinta ja laatu kohdillaan, sillä kun haluaa herkutella, eikö silloin kannattaisi satsata laatuun? 5-6 euron hinnoissa pyörivästä paketista riittää reilun kuuden pallon verran jäätelöä. Eli mikäli vain maltat, voit jakaa myös kaverin kanssa. "Joku ehkä ajattelisi, että laitetaan raaka-ainetta purkkiin vain sen verran, että läpäistään kaiken maailman säädökset. Me ajatellaan toisin päin: kuinka paljon vaikkapa marjoja voi olla, ennen kuin menee jo överiksi. Ja onhan se joskus mennytkin", yrityksestä kerrotaan. Hienoa, että luonnollisista raaka-aineista ei heillä pihistellä!

Koko illan nestetasapainosta hyvää huolta pitivät Olvi Oyj:n lukuisat tuotteet. Tuotteita oli niin riittoisasti, että jokainen sai useammankin juoman kulauttaa sievään kurkkuunsa. Myös alkoholittomia tuotteita oli tarjolla; Uutuksia Koivunmahla & Minttu, sekä Health Labin Vitamin Water. Monet miehet tuntuivat tykästyvän koivunmahlaan ja naiset puolestaan tuohon Health Labin tuotteeseen. Health Labin tuotteesta pidin minäkin, vaikka alkuun mietin tuleeko Aloe Veran maku siitä liikaa lävitse. Olin väärässä ja olenkin ottanut myös töihin mukaan kyseistä juomaa. Rankan viikonlopun jälkeen ihan must! Täten kehotan muitakin testaamaan uutta tuotetta vähintään kaksi kertaa, ennen kuin antaa tuomionsa.

Vaikka naiset enemmän tähän mieltyivätkin, niin mm. eräs miespuolinen vieraamme päätti testata tätä "kauneusvedeksikin" nimettyä tuotetta myös heti aamulla juhlien jälkeen - ja kyllä, vaikutukset olivat heti huomattavissa. Hän suorastaan hehkui. Uskokaa, tai älkää. Ei liene tarpeen mainita, miten hyvin myös Sherwoodin mansikka & päärynä siiderit maistuivat vieraillemme? Puhumattakaan Fizz omenasiideristä. Niimpä. Oh nomnom. Vaikka en olekaan kovin makeiden juomien ystävä, niin silti esimerkiksi Sherwoodin päärynäsiideri maistuu aina. Siinä on jotenkin maku tasapainossa ja ole kyseessä silti mikään tiedättekö, sellainen ällömakea siideri. Eniten illan aikana taisikin kulua juuri päärynäsiideriä.

YKSITYISKEIKKA JA JUHLIEN KUNNIAKSI TUOTETTU NIMIKKOBIISI

Illan huikein ohjelmanumero oli tietysti itse musiikki. DJ Frotoni lämmitteli juhlakansaa pitkin iltaa ja myöhemmin lauteille astelivat itse räp-skenen herrasmiehet, Tommi Pehmee ja Kyy Jonssi, jotka heittivät meille harvinaisen kovalaatuisen yksityiskeikan. Olin todella mielissäni, sillä viimeksi meillä oli juhlissamme kitara + mies, mutta ei tietenkään sitä genreä, johon koko elämäni perustuu. Nyt sain mitä halusin, ja myös yleisöstä löytyneet pesunkestävät hevimiehetkin tuntuivat nauttivan musiikista.

Herrojen, Tommin ja Kyyn, mehukkaita tuotoksia voitte käydä kurkkaamassa enemmänkin esimerkiksi TÄSTÄ. Linkin takaa avautuva biisi on melkoinen korvamato, näin varoituksen sanana. Yksi suosikeistani myös toki upean työpaikkani videolla vilahtamisen vuoksi, heh. Varsinkin näin lumen ja pakkasten aikaan alkaa kaivata kovasti lämpöisempää säätä videon katsottuaan. Sulaisipa kaikki lumi pian!

Myös Jasse hyppäsi mukaan, kun oli aika esittää heidän "Friendship goals" biisinsä, jonka kolmikko oli tuottanut varta vasten näitä bileitä varten. Biisissä vilahtelivat myös lukuisat juhliemme yhteistyökumppanit, kuten esimerkiksi Ufo Shot Original. Meidän kaveripiirissämme Ufo Shotti on enemmän sääntö - kuin poikkeus. Kuten tälläkin kertaa. Terveiset Danielille shottien taakse, jälleen kerran. Myös taksit saivat biisissä kiitokset ja luonnollisesti, myös pizza ansaitsi kehunsa.

Vaikka vieraitakin oli lähemmäs 30, eivät naapurimme olleet kuulleet lainkaan melua. Aikamoista, kun ottaa huomioon levysoittimet, kolme mikrofonia ja kaiuttimet. Emme edes asu päätyhuoneistossa, vaan rivitalon keskellä. Huh. Oltiin kuitenkin varauduttu, ja varoitettu naapureitamme hyvissä ajoin mahdollisesta häiriöstä. Onneksi kaikki sujui varsin mallikkaasti tämänkin osalta. Ainoa mikä harmittaa, on se ettei kamerasta löydy enempää yhteiskuvia illasta.

TAKSI VIE JA SEK.. TAKSI TUO

Ehkä suurimmat kiitokset silti ansaitsee Tampereen Taksi. Kenenkään ei tarvinnut miettiä kuskina olemista näinkin kosteissa karkeloissa, vaan Taksi Tampere piti huolen turvallisesta kyyditsemisestä Tampereen keskustaan jatkamaan iltaa. Oli melkoinen näky, kun tyylikkäät ja puhtaana kiiltelevät taksit saapuivat letkassa pihaamme. Pihaamme kurvasivat kolme tilataksia ja yksi henkilötaksi. Itse sain kunnian tulla letkan perässä "petotaksilla", kuten Nestellan kuljettaja autoaan leikkisästi kutsui. Joku vieraista heittikin, että "sinne taksiin se pääpiru kuuluukin". Numero 666 ajoi varsin maltillisesti kuitenkin. Kun taksit saapuivat klo 23, oli ulkona jo todella pimeää. Taksikuljettajat yrittivät parhaansa ottaessaan meistä ryhmäkuvia, mutta valoisammalla olisi ollut parempi kyllä tällainen suorittaa. Mutta kun on kivaa, miten sitä ehtisi vielä kuvatakin tarpeeksi?

Tähän väliin täytyy sanoa, että rasti seinään. Juhlaporukkamme ei kokonaan eronnut keskustaan saavuttua, peräti 90% illan seurueesta päätyi samaan yökerhoon jatkamaan iltaansa. Tapasimme vanhoja tuttujakin, hyviä ja huonoja tyyppejä - mutta onneksi niiden hyvien kohtaamisesta jää pitkäksi aikaa loistofiilis. Meinasin lentää pyrstölleni, kun ovella vastaani tuli ystävä vuosien takaa. Eihän siinä auttanut, kuin mennä kulauttamaan shotit sen kunniaksi! Hän myös muotoili varsin kauniisti, että: "Et oo Jane ees rupsahtanu, vaikka oot synnyttänyt ja kaikkee, sähän oot pysyny kauniina jopa". Jokaisen äidin korville pelkkää hunajaa, hah. Vaikka hieman kyseenalainen oletus, että mammat rupsahtavat heti lapsen saatuaan, mutta..

Mutta kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja tanssimme paljon, ehkä jokusen gt:n olisi voinut jättää tilaamatta, mutta mitäs näistä - kun kenenkään ei tarvinnut olla kuskinakaan! Toivottavasti myös vieraamme nauttivat täysin rinnoin menosta, matkoista ainakin heiltäkin sateli kiitosta ammattitaitoisille kuljettajille. Kuljettajilla oli hymy herkässä ja he loivat osaltaan mukavan tunnelman matkallemme - kiitos!

Kun oli aika suunnata kotia kohti, valintamme oli tietysti jälleen Taksi Tampere. Taksin tilaaminen heidän kauttaan on nykyään muutenkin suorastaan naurettavan helppoa, oletteko jo ladanneet Taksi Tampereen sovelluksen? Sovelluksen pystyy lataamaan Google Playsta, tai App Storesta nopeastikin, juuri ennen auton tilaamista.

Kyseinen sovellus on lanseerattu lokakuun alussa, joten kyseessä on vielä melko tuore juttu.
Taksi Tampere näkee itsekin sovelluksensa tällä hetkellä kaikkein kätevämmäksi ja nopeimmaksi tavaksi tilata heiltä taksi. Lisäksi sovelluksella tilaaminen on täysin ilmaista. Sovelluksella voi myös maksaa taksimatkan, joten matkan päättyessä ei tarvitse käsitellä rahaa tai kortteja lainkaan, mikä on varsinkin juhlinnan ohessa melkoisen hyvä juttu - vai mitä? Ei tarvitse pelätä ainakaan hukkaavansa korttiaan, heh. Sekin kun on aina hyvin mahdollista. Jokainen tietää varmasti jonkun, jolle käynyt näin. Itsehän en mitään myönnä.

Mutta mikä oikeastaan on tämä hehkuttamani Taksi Tampere? Taksi Tampere on se luotettava, paikallinen (toimialueena Tampere, Lempäälä, Kangasala, Nokia, Pirkkala, Ylöjärvi), tuttu ja turvallinen taksitoimija, joka on toiminut alueella jo pitkään. Taksi Tampere on suomalainen osakasautoilijoiden omistama yritys. Ei tarvitse stressata säästä, ruuhkasta tai parkkipaikoista, kun nappaa taksin alleen. Ulkopaikkakuntalaisen pelastus ainakin on ehdottomasti aina taksi.

Kuinka ihanaa on päästä ovelta ovelle, nopeasti ja turvallisesti. Etenkin juhliessa! En myöskään pitäisi taksilla kulkemista tänä päivänä vain "rikkaiden" oikeutena, kuten ehkä jokunen vuosikymmen sitten. Nykyään me ihan "tavallisetkin Pirkot" valitsemme taksin yhä useammin ja useammin. Täytyy myöntää, että joskus on tullut mentyä kilometrinkin matka taksilla, kun korkkarit ovat liikaa raastaneet jalkoja loppuillasta.. Tiedätte ehkä tunteen?

Kiitos tuhannesti kaikille yhteistyökumppaneillemme ja kaikille teille vieraille. Ensi vuonna ehdottomasti kaikki tämä uudestaan! Miten sinä tapaat juhlia ystävänpäivää ja ystävyyttä?



tiistai 22. tammikuuta 2019

Kaipaatko kevätinspiraatiota? Tsekkaa nämä!

Tekisi mielesi jo fiilistellä täysillä kevättä, mutta et oikein tiedä miten. Raavit päätäsi ja surkuttelet, kun lumihangessa ei ole vielä kovin leppoisaa hypähdellä paljain varpain. Juu, älä kokeile edes.



MISTÄ KEVÄTFIILISTÄ?

Se on ystävä hyvä yllättävän helppoa. Vaatii toki silti vähän ponnisteluja (pahoittelen, jos klikkasit tänne siinä toivossa, että lumet sulavat taikaiskusta ja saat kauniin rusketuksen silmiä räpäyttämällä).

TULPPAANIT.

Kyllä, luit oikein. Ne ovat jälleen kaupoissa! Itse kuulun niihin kukkahörhöihin, jotka roudaavat kotiinsa selkä vääränä (outo ilmaisu, eikö sinustakin?) kukkasia. Varsinkin keväisin. Syksyisin kynttilät ovat minulle se MUST juttu. Mutta kevät ja tulppaanit - ei tarvita varmaan lisähehkutusta? No, jatkan silti. Hämyiseenkin, hämähäkin seiteillä koristeltuun olohuoneeseen saa pirteyttä ja iloa, kun heität sinne maljakollisen tulppaaneja. Kokeile! Tulppaanit saavat aikaan samanlaisen ZEN-fiiliksen sotkun keskelle, kuin pari tuikkua. Vieraat eivät huomaa sotkua, kun ihastelevat kukkasiasi. Bueno.
PESE IKKUNAT.

Luit tämän kohdan ja mielesi tekee klikata nopeasti pois blogista. Mitä siivouspropagandaa! Törkeää! Ei, vaan kevätaurinko tuo esiin törkeän kotisi. Lukuisat (no, meillä onneksi vain 4kpl) ikkunasi ja niiden lukuisat tahmaiset jäljet. Yäh. En voi kuin suositella niiden pesemistä. Mikään ei nimittäin latista kevätfiilistä enempää, kuin se hetki, kun huomaat likaiset ikkunasi. Toimi siis käänteisesti ja ennakoi! Pese pimeällä ikkunat ja kun keväinen aamuaurinko sarastaa niihin, et vaivukaan epätoivoisesti sohvan pohjalle mutustamaan kolmatta sipsipussillista. Kuka tietää, surautat ehkä jopa VIHERsmoothien. Ihan vaan koska kevät, aurinko ja tuleva biitsikausi. Älä panikoi tuota viimeistä sanaa. Jokaisella on bikinikroppa, kunhan vaan pukee biksut päälle ja marssii rannalle. You can do it!


VAIHDA KEPEÄT VERHOT.

Nyt viimeistään on aika hyvästellä ne perintönä saadut tonttuverhot. Joulu meni jo!! Vaikka eipä siinä, tyttäreni hoilaa yhä joululauluja iltaisin. Mutta ne verhot, vaihda raikkaat verhot ikkunoihin (niihin pestyihin) ja muista myös tsekata sohvan koristetyynyt. Joulu saa väistyä. Tilalle keltaista, oranssia.. No, meille ei taida tulla kumpaakaan, mutta hieman vihreää meiltä kuitenkin löytyy. Ehkä sinä olet rohkeampi?
JÄRJESTELE UUDELLEEN JA HEITÄ POIS.

Martat meuhkasivat jouluna, että älkää siivotko komeroitanne, ellette vietä niissä jouluanne. No, nyt on aika viimein käydä niiden kimppuun. Vielä ei voi heittää toppatakkeja ja villasukkia varaston perälle, mutta voit silti leikkiä innostuvasi Konmarittamisesta ja viedä tavaroita kirpparille. Kokeile myös, miltä sohva näyttäisi eri puolella huonetta. Saatat yllättyä! Tai sitten sinullekin käy niin, että laitat koko huoneen sekaisin ja itket aamuyöllä, kun eihän se uusi järjestys ollutkaan yhtään hyvä. Lähetät siinä sitten terveisiä naapureille, kun keskellä yötä möykkään siirrellen huonekaluja takaisin alkuperäiseen järjestykseen.. Mutta silti, kannattaa ainakin koittaa. Voi saada uutta näkökulmaa elämäänsä? Me heivattiin jokin aika sitten tuo olkkarin pöytä kokonaan pois - johan helpotti.
PUKEUDU KUKKANIITYKSI.

Kukkia paitaan, huiviin, rohkein kokeilee jopa kukkabyysiä jalkoihinsa. Ainakin alkkareita voi koristaa myös pari päivänkakkaraa. Iloa ja eloa. Pukeudu kukaksi, ajattele kuin kukka, ole kuin kukka! Huomaamattasi puhkeat keväisen kepeään fiilikseen ja hymyilet lakkaamatta. Kunnes työkaverisi huomauttavat, että olisiko aika A) varata aika hampaiden valkaisuun B) lopettaa se irvistely, koska asiakkaat pelkäävät.



No. Niin. Oikeasti uskon, että kevätfiilis tulee sisältäpäin. Kiinnitä huomiota siihen, mutusteletko sipsejä sohvan pohjalla illasta toiseen, vai voisiko välillä kokeilla myös porkkanatikkuja? Heitä huiviin sinkkikuuri apteekista ja juo tolkuton määrä vetta. Juo myös lemppariteetäsi ja lainaa kirjastosta kirjoja, joiden aiheina ovat "uusi minä" ja "zen-koti". Fiilistele. Kuuntele keväistä musiikkia ja kanna niitä kukkia aivan jumalaton määrä kotiisi. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee.



Usko pois.

Hyvästit tulossa - muutto mielessä

Hyvästit. Kuulostaa aika rajulta? Mutta toisaalta, ei ole hyvä jämähtää paikoilleenkaan ja tehdä niin, kuin on aina tehnyt. Kun johonkin asiaan tottuu, se ei aina ole hyväksi. Stabiili ei ole aina se paras.

Miksi hyvästit?

Tuntuu, että monien vuosien jälkeen on aika nostaa Otavamedialta ja Kaksplussalta kytkintä. Pahaa sanottavaa ei ole ja Kaksplussalla on ollut mukavaa. Nyt kun tyttäremme on jo 3-vuotias, ei ole ajankohtaista kirjoittaa vauvansoseiden tekemisestä, vaippamerkeistä tai kävelemään oppimisesta.

On aika olla taas Janette. Jane. Pysähtyä miettimään mitä mieltä MINÄ olen asioista ja mitä MINÄ tänään opin. Toki tyttö tulee pysymään matkassa vieläkin, mutta kovasti tarkoitukseni on nostaa pääpaino itseeni ja omaan näkökulmaani asioissa. Nousta konttausasennosta jaloilleen. Blogin on aika kasvaa. Kuten bloggaajakollegat tietävätkin, blogit ovat kuin vauvoja. Ensin niitä sylitellään ja ihmetellään, sitten jo arvaamatta alkavatkin ryömiä, kontata - kunnes lopulta nousevat jaloilleen. Se on elämää.
Minne muutto?

Vielä muutamat viikot blogini löytää Kaksplussan alustalta, mutta sitten tulee muutto. Minne? Sitä joudutte jännittämään vielä maaliskuun alkuun saakka, pahoittelen. Uusi koti blogille kuitenkin on jo tiedossa. Muuton aikana tulen kuitenkin bloggaamaan normaalisti ja instagram pyörii normaalisti. Tämä on vain tällainen ennakkovaroitus, että jotain uutta ja uudistumista on ilmassa. Myös blogin osoite tulee muuttumaan ja nykyinen blogiosoite menee piilosille. Mutta kaikki aikanaan, vielä voi klikkailla ihan normaalisti.

Kevät on tällaiselle muutokselle mielestäni todella hyvä aika. Keväällä luontokin herää, ehkä minäkin herään näiden valtavien silmäpussieni ja takkuisen tukkani alta. Kipinä kirjoittamiseen ei ole vuosien saatossa sammunut, mutta uskon, että sitä kipinää on hyvä silti hieman herätellä uudelleen ja laittaa lisää pökköä pesään! Uutta blogikotia odotellessa.

Toivottavasti kevät tietää myös teille kivoja asioita!

Terkuin, ihan minä vaan




sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Voiko sunnuntai olla koskaan mukava?

Olen ihminen joka inhoaa sunnuntaita. Sunnuntai on täynnä stressiä ja mistään ei osaa nauttia, kun miettii vain, onko vaatteet katsottuna maanantaiksi ja kaikki kunnossa. Selaa kalenteria tuskaisena. Maanantai on paljon mukavampi, sillä silloin ollaan jo arjessa kunnolla kiinni. Ei ahdista kovasti.

Tämä sunnuntai on kuitenkin ollut varsin mukiin menevä. Kävimme koko perhe kuvailemassa lintutornilla, metsässä ja jäällä. Typykin otti oman kameransa mukaan - kuten nykyään aina. Äitinsä tyttö? En voisi olla enää ylpeämpi. Aivopesua ei liene tarpeellista suorittaa valokuvauksen suhteen.
Kun saavuimme kotiin, laitoimme heti takan päälle ja aloin valmistamaan kasvissosekeittoa. 
Ei olla tehty sitä kovinkaan pitkään aikaan, joten valinta oli täydellinen. Pikkumimmikin veti jättilautasellisen. Jälkkäriksi herkuteltiin eilen leivotut korvapuustit ja keitettiin kahvit. Aika ällöttävän täydellistä. Sellaista tylsän onnellista elämää. Sellaista, mistä 18-vuotias Jane tuskin olisi haaveillut hirveästi. En usko, sillä hän haaveili aina vain kovasti surffausreissuista Australiaan.

Mutta nyt on hyvä tässä. Äsken katsottiin vilttien alla animaatioelokuva takkatulen loimutessa taustalla. Laitettiin ehkä miljoona tyynyä lattialle ja oltiin siinä kasassa varsin mukavasti. Ei hassumpaa. Ehkä annan sunnuntaille vielä mahdollisuuden ja koetan saada siitä aina näin kivan?

Nyt kuitenkin edessä olisi vielä pyykkien ripustamista kuivumaan ja niiden hemskatin vaatteiden etsimistä huomiseksi. Huomenna on myös aamulla meikäläisellä pieni leikkaus, joten täytyy etsiä mukavat kledjut ylle. Vähän jännittää, mutta kyse on pienestä ja vaarattomasta, joten hyvin se menee. Perusjuttuja, mutta olen vain tällainen stressaaja.

Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon! Ään.. Asenne ratkaisee - you can do it.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kriisi paikasta missä olla

Olen ollut nyt vuoden päivätöissä ja tyttäremme vuoden päiväkodissa. Alkuun ajattelin, että tunne siitä, että olisi aina väärässä paikassa helpottuisi. Olisi vain vaihe. Tiedättekö, sellainen kuin lapsilla aina. Se menee kyllä ohi! Mutta ei se kyllä toistaiseksi ole mihinkään kadonnut. On toki päiviä, kun fiilis ei ole niin vahva, mutta on päiviä kun se suorastaan huutaa. Tuttua?

Työ on mieluista ja lapsi rakastaa päiväkotiaan

Tyttäremme rakastaa päiväkotiaan ja on saanut sieltä monta ystävää, jopa parhaanystävänkin. Minä, jos en nyt rakasta, niin pidän työstäni kuitenkin todella paljon. Mutta näen lastani mielestäni aivan liian vähän. Lähden aamulla varhain ja tulen illalla myöhään, iltaisin jää pari tuntia aikaa olla yhdessä ennen, kuin pitää jo nukkumaan ja sama rumba alkaa jälleen alusta. Sitä pysähtyy yön pimeinä tunteina miettimään, että kuuluuko tämän mennä näin? Voisiko se mennä toisinkin?

Viikonloput toki ovat vapaat pääsääntöisesti ja saamme viettää yhdessä laatuaikaa. Mutta onko oikein, että elämä lapsen kanssa menee niin, että viikossa ehdit olla hänen kanssaan kunnolla vain pari päivää? Kunnes hän on noin 13-vuotias ja ei edes pysy kotona viikonloppuja äidin kanssa. Tai ehkä jo 10-vuotiaana alkaa yökyläilyt olla melkein joka viikonloppuisia. Tai aikaisemminkin? Huh,  onneksi hän on vasta reilu 3-vuotias.

Pitäisikö nyt nauttia ajasta yhdessä, kun toinen oikeasti haluaisi hirveästi viettää aikaa äitinsä kanssa? Mutta miten? Välillä sitä herää siihen todellisuuteen, että nykyään se on meillä isä, joka viettää enemmän aikaa lapsemme kanssa. Jotenkin tuon roolin "luovuttaminen" hänelle tuntuu todella vaikealta. Vaikka käy hänkin töissä, vieläpä vuorotöissä. Mutta hänellä on silti aina neljä vapaapäivää - minulla kaksi. Lienee sanomattakin selvää, että suoraan töistä kirmaan täyttä laukkaa lapsemme luokse, enkä esimerkiksi omiin harrastuksiini. Kävin kyllä syksyllä kirjoituskurssin, mutta sekin vähensi entisestään yhteistä aikaa lapsen kanssa. Miten te muut teette tämän? Onko kyse enemmän nyt vain siitä, että olen itse jotenkin riippuvainen lapsestani? Napanuora liian kireällä? Miten vieroittua lapsestaan? Tarvitseeko niin tehdä? Send help. Miten toiset vielä lisänä opiskelevat, käyvät salilla ja koluavat kaikki mahdolliset kurssit "Näin ompelet itse uimapukusi" ja vastaavat?
Tiedän, että maailmassa on miljoonia yksinhuoltajia, joilla tilanne on sama tai jopa pahempi. Näkevät vielä vähemmän lastaan. Puhumattakaan niistä, jotka näkevät lastaan vain joka toinen viikonloppu. Miten hirveältä heistä mahtaakaan tuntua! Mutta minä olen kuitenkin minä ja minusta tämä tuntuu melko ikävältä. Ei pitäisi olla mitenkään spesiaalia, että saa viettää aikaa lapsensa kanssa vai mitä?

Tästäkö eläkkeelle?

Välillä sitä miettii, että näinkö aion jatkaa kymmenet vuodet? Näinkö jään eläkkeelle? Ikää toki on vasta 27-vuotta, joten aikaa miettiä suuntaansa on vielä reilusti. Tällä hetkellä on ihan hyvä näin, mutta se, että miten saisi lisää tunteja päiviin on hyvä kysymys. Vaikea ja iso kysymys.

Löytyykö samoja fiiliksiä muilla työskentelevillä, äidit ja isät, miten yhdistätte kaiken? Terveisin äiti, joka on vasta ensiaskeleillaan. Ennen nykyistä työpaikkaani toimin yrittäjänä ja keikkatyössä, joten kaiken yhdistäminen oli paljon helpompaa, kuin nyt. Kolumnistin töitä toki pystyn tekemään etänä mistä tahansa päin maapalloa, mutta sillä pelkästään ei valitettavasti vielä elä.

Ehkä ensiyönä löydän pimeinä tunteina jotain ratkaisuja, tai sitten en.