maanantai 19. marraskuuta 2018

Tee vauva - auta vauvatalkoissa

Tee vauva - auta sinäkin vauvatalkoissa. Tästä, jos jostain aiheesta kohistaan tasaisin väliajoin. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, tiedän. Vauvoja saadaan - ei tehdä, ei hankita.

Vaan takaisin aiheeseen. Syntyvyys laskee ja kohta ollaan pulassa - näin kerrotaan. Syntyvyyden kerrotaan olevan alhaisinta sataan vuoteen ja mielestäni se on helppo aistia ja nähdä katukuvassakin. Lapsia saattaa näkyä, mutta niitä ei haluta nähdä. Vanhemmat saavat nykyään sääliviä katseita ja silmien pyörittelyä. Voi kun sinäkin Pirjo menit nyt heittämään elämäsi ja vapautesi hukkaan! Et Pirjo koskaan enää ole onnellinen, etkä koskaan enää pääse matkustelemaan tai nauti alkoholia!

On totta, että ajat muuttuvat. Ennen oli ehkä sosiaalinenpakko hankkia lapsia, olit outo jos sinulla ei ollut lapsia tai et halunnut lapsia. Ei ollut olemassa käsitettä "vapaaehtoinen lapsettomuus", kuten nykyään. Oma lukunsa myös toki he, jotka eivät voi saada lapsia, vaikka tahtoisivatkin. Monet ensisynnyttäjät ovat 30-vuotiaita, jotkut jopa vanhempiakin, koska ensin tulee ura ja vapaus. Sen jälkeen vasta mietitään paikoilleen asettumista ja lasten hankintaa. Eikä se ole väärin. Ei vuonna 2018. Olisi hassua ajatella, että tämä muutos asenteissa ei näkyisi missään konkreettisesti.

On myös valitettavasti selvää, että asenteet periytyvät. Kun itse olin lapsi, muistan miten kohtasin paljon hymyjä ja leikittiin pihoilla kiljahdellen. Nykypäivän lapsi saa osakseen hymähtelyä ja tylyä kohtelua - olisi jännä, jos kaikki tämä ei vaikuttaisi tulevaan sukupolveen. Negatiivisesti.

Mutta mitä voisimme tehdä tilanteelle? Miten syntyvyys saataisiin kasvuun ja lasten hankkimiten kannattavaksi. Tässä vaiheessa joku heiluttaa "maailmassa on jo liikaa ihmisiä" - korttia. Eikä hänkään aivan väärässä ole. Vaikka Suomessa tilanne olisi kehno, ei me ihmiset silti aivan heti olla katoamassa. Mutta mitä konkreettisesti pitäisi tehdä, jotta homma pelaisi? Li Anderson on puhunut mm. työaikojen joustosta, mikä kuulostaa korvaani tosi hyvältä. Mikäli työnantajat kannustaisivat enemmän työskentelemään vaikkapa vain puoltapäivää lasten ollessa pieniä, se voisi kannustaa äitejä kotoa töihin. Luonnollisesti tämän tulisi kuitenkin olla kannattavaa taloudellisestikin. Molemmille.

Meilläkin oli pitkään mietinnässä miehen kanssa, onko minun järkevää mennä töihin. On ihan karu fakta, että mitä tahansa työtä ei kannata kotiäidin ottaa vastaan. Täytyy punnita hoitomaksuja ja ajankäyttöä palkkatasoon. Jos töihin mennessä käteen jää vain satasen verran enemmän ja näet lapsiasi harvemmin - ei se luonnollisesti ole mitenkään päin järkevää. Olettaen, että sinulla on kumppani, joka käy vakitöissä. Toisenlaisista tilanteista en viitsi huudella enempää, sillä kokemusta ei ole. Työskentelen markkinointialalla ja toimittajana, tykkään työstäni. Mutta vaikka työn teosta pidänkin, pidän enemmän lapsestani. Kotihoidontuki ei valitettavasti vain päätä huimaa. Mikäli kotihoidontukea edes hieman korotettaisiin, voisi sekin kannustaa nauttimaan perhe-elämästä enemmän. Lisäksi pohdin, pitäisikö kotihoidon tuen olla mahdollista pidempään, kuin 3-vuotiaaksi? Itsekin olisi saattanut viihtyä kotona pidempään lapsemme kanssa, mikäli tuet olisivat olleet kohdallaan. Miksi lasten täytyy tarkoittaa paheksuntaa, sääliä ja taloudellista tiukkuutta? Milloin lapsiperheistä tuli yhteiskunnan pohjasakkaa? Milloin kotiäidistä tuli kirosana? Miksi kotiäiti sana herättää mielikuvia ihmisestä, joka ei ole käynyt kouluja? Onko nykypäivän kotiäiti yhteiskunnan epäonnistuja?

Sanotaan, että Suomi on on ainoa maa, jossa vihataan lapsia. Osa kuittaa sen olevan pötypuhutetta, mutta valitettavasti uskon tähän syvästi itse. Ravintolassa lapsen kanssa ruokaillessa saat mulkoilevia katseita ja syviä huokauksia, vaikka lapsi vain hieman ilakoisi. Ei saisi näkyä, ei saisi kuulua. Auta armias jos lapsesi keksii taputtaa pienesti tai kikattaa onnessaan jäätelön nähdessään. Kassajonossa alkaa dramaattinen huokailu, mikäli annat lapsesi nostaa muutaman ostoksen ihan itse kassahihnalle. Aina mulkoiluun ei tarvita edes huonosti käyttäytyvää lasta. Lapsi itsessään on jo huokailun arvoinen. Perheet kuuluvat neljän seinän sisälle, jossa lapset eivät sitten ainakaan pääse oppimaan ravintolakäyttäytymistä. Kannattaa miettiä seuraavalla kerralla, kun huokailee, että milloin ne lapset sitten pääsevät opiskelemaan ravintolakäyttäymistä - elleivät juurikin siellä ravintolassa? Kukaan ei ole seppä syntyessään ja opettelematta olisi vaikeaa osata pyöräilläkään. Saati puhua, syödä..

Tarvitaan hyväksyvämpää ilmapiiriä, hymyjä ja tukea. 

Ei mulkoilua, huokailua ja tukien leikkausta. Näillä ei saada vauvatalkoita pystyyn.

Mitä sinusta tilanteelle pitäisi tehdä - vai pitäisikö tehdä mitään?

lauantai 17. marraskuuta 2018

Betoni-intiaani

Mood: Betoni-intiaani



Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen
Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen

Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Loppuu asti lojaali
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Mikää ei oo omaani

Betoni-intiaani // Gasellit

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kysymyksiä-Vastauksia

Mm. Julia kirjoitteli näitä blogissaan ja päätin minäkin tarttua tällaiseen pitkästä aikaa!
Neljä paikkaa joissa olen asunut


  • Kauhajoki. Muutin täältä heti yläasteen jälkeen opiskelemaan Keski-Suomeen. Muutin kotoa noin 300km päähän ollessani vasta juuri täyttänyt 16-vuotta. En tuntenut sieltä entuudestaan ketään. Silti paras päätös ikinä; sain ikuisia ystäviä ja hirveästi kokemuksia! Itsenäistyminen tapahtui varhain ja tämän vuoksi luulenkin, että olen niin omatoiminen ja rohkea.
  • Petäjävesi. Sijaitsee lähes Jyväskylässä, muutamien kilometrien päässä. Asuin Petäjävedellä kahdessa eri osoitteessa, ensin asuntolassa ja sitten omassa kerrostalossa sijainneessa yksiössä. Täällä opiskelin valokuvaajaksi kolme täydellistä vuotta. En olisi voinut toivoa parempaa koulua, taiteellinen ja meillä oli hyvin paljon vapauksia. Inspiraatioille annettiin tilaa ja usein oltiin studiolla siihen saakka, että yöhälytykset menivät päälle. Täällä myös seurustelin parin - kolmenkin kanssa vuosien varrella ja asuin ensimmäistä kertaa yhdessä poikaystävän kanssa.
  • Pori. Keski-Suomesta sain idean muuttaa Satakuntaan. Tässä vaiheessa muutettiin eri osoitteisiin Keski-Suomessa kanssani asuneen poikaystäväni kanssa - vaikkakin seurusteltiin silti vielä. Porissa asui jo ennestään yksi parhaista ystävistäni/serkkuni. Työskentelin Porissa Rajalassa Studiolla ja otin lukemattomia passikuvia. Juontajana työskentelin myös ja kipitin pari-kolme kertaa viikossa korkkareissani tukka hulmuten. PR-henkilönä olin töissä myös mediamyynnissä. Rekrytoin toisin sanoen puhelinmyyjiä, heh. Sain juuri baarityöntekijän töitä, kun isosiskoni menehtyi. Olin jo pitkään miettinyt muuttoa pois Porista, mutta tämä sai kunnolla havahtumaan, että en halua asua täällä koko elämääni. Kaipasin isompaan kaupunkiin ja isompiin ympyröihin. 
  • Tampere. Tampereelle muutin ensimmäisen kerran 2011 vuoden alussa, Hervantaan. Parvekkeeni alta juoksi aina poliisikoulun pojat aamuisin ja vastapäisessä kerrostalossa kokkasi joku poika aina alasti. Meinasi usein mennä teet väärään kurkkuun vieraillani, jos en ehtinyt varoittaa. Hervannassa opiskelin hetken painoviestintää ja ulkoasuntoteutusta - kunnes tajusin ettei ollut minun juttuni ja osa luokallani kulki koulussa mopoautolla, joten.. Sitten pääsinkin opiskelemaan TAMKiin, mutta koulu oli silloin Virroilla - joten muutin Virroille vuodeksi, jonka jälkeen koulu siirtyikin melkein heti Tampereelle. Muistaakseni 2012/2013 olinkin jo takaisin Tampereella jälleen ja asuin Ruotulassa. Tuolloin perustin myös oman yritykseni. Elämä oli aika vauhdikasta ja tapasin Jassenkin. Jassen vuokraemäntä päätti myydä asuntonsa, jonka vuoksi me päätettiinkin muuttaa yhteen aika pian. Muutimme Korkinmäkeen kaksioon, jossa asuimme siihen saakka, että tyttömme oli vajaa 1-vuotias.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt
Nämä oikeastaan tulivatkin jo edellisessä, mutta..
  • Valokuvastudiolla kuvaajana
  • Juontofirmassa juontajana/ohjelman tuottajana
  • Yökerhoissa ja ravintoloissa baarimikkona/blokkarina
  • Isommassa yrityksessä markkinoinnin parissa ja koordinaattorina

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä
  • Uusi Päivä. Niin kamalaa se onkin, niin oon ihan koukussa. Katon aina ennakot perjantaisin!
  • Ex-onnelliset. Tää on hauska, mutta ei ole maailman loppu, jos missaan.
  • Simpsonit. Simpsoneiden putket on parhaita. Se, joka ei tykkää Simpsoneista, niin siinä tyypissä on jotain vikaa kyllä. 
  • Netflix. En keksinyt enempää, koska katotaan niin paljon Netflixiä. No, Salkkareita jos ehdin.
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt
  • Ruotsi. Hiphei.
  • Porvoo. Rakastan tätä kaupunkia - niin tunnelmallinen!
  • Savonlinna. Tääkin on tosi jees, voin vain suositella. Liftattiin tännekin Jassen kanssa 2014.
  • Viro. Hiphei.
Neljä ruokaa, joista pidän
  • Mausteinen kanakeitto. Salaisella, omalla reseptilläni. Kun olin 16-vuotias ja tein tätä, muistan vieläkin miten joukko tuttuja poikia suorastaan nuoli kattilan pohjankin, kun tein tätä ensimmäisiä kertoja. Siitä saakka se on ollut bravuurini. Valitettavasti olen mennyt paljastamaan jo Jasselle ainakin yhden salaisen ainesosan, joten kokonaan ei ole salaisuus enää. Myös tyttäremme rakastaa tätä, vaikka onkin tulista ruokaa. Kana on helppo myös korvata soijasuikaleilla tässä.
  • Couscous-salaatti. Yleensä aina, kun Jasse ei oo kotona - teen tätä. Koska hän ei diggaile coucousista yhtään. Mutta mää rakastan ja typy myös. Coucousia, fetaa, frisee-salaattia.. you name it. Omnom.
  • Juustot. Rakastan erilaisia juustoja - paisti valkohomejuustoja. Lasi viiniä ja juustoja. Bueno.
  • Kaikki tulinen. En osaa luokitella sen enempää - melkein kaikki tulinen menee.
Neljä juomaa, joista pidän
  • Villivadelma Bonaqua. Jossain vaiheessa tuntuu, että tähän oli suorastaan riippuvuus. Nyt en oo hetkeen ostanut, kun tajusin että ostin sitä lähes päivittäin. Pakko laittaa stoppi!
  • Kahvi. Voin juoda ennen nukkumistakin ja kahvi melkein enemmän vain väsyttää mua. Oon juonut niin paljon kahvia, että vaikutus on enemmänkin päinvastoin ihan oikeasti!
  • Tiikerin päiväuni - tee. Join tätä ekan kerran pienenä, kun olin isosiskoni luona ekoja kertoja yökylässä. Siitä lähtien se on ollut se tee nro 1. Vaikka suvussamme ollaankin tunnetusti kovia kahvin juojia, niin jopa isoveli juo joskus tätä kanssani - jos ei ole kahvia.
  • Gin Tonic. Yleensä lipitän tätä tai rommikolaa yökerhoissa.


Semmoista. Lähiaikoina pääsettekin lukemaan sirkkasafkasta - jännää!