keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kuin viimeistä kesäpäivää

Heitimme sunnuntaina tytön kanssa talviturkit. Huippua. Hiphei tervetuloa kesä! Nyt eletään!
Joko sielä on talviturkit heitetty mäkeen?

tiistai 22. toukokuuta 2018

Varhaiskasvatuskeskustelu - turhaa huttua vai hyvää yhteistyötä?

Lapsemme on ollut päivähoidossa nyt jo nelisen kuukautta ja äskettäin meillä oli innolla odottamani varhaiskasvatukskeskustelu, tuttavallisemmin "vasukeskustelu". Jostain syystä olen kuullut monilta ennakkoon, että heidän mielestään tällaiset keskustelut päiväkodeissa ovat maailman turhin juttu.

Itse en kuitenkaan koe lainkaan tällä tavalla. Minua kiinnostaa aivan valtavasti tietää, miten tyttärellämme menee sielä ja millaisia käytäntöjä heillä on erilaisissa tilanteissa. Olen juuri se ärsyttävä mutsi, joka lasta hakiessaan kyselee ummet ja lammet lapsen päivästä. Mikäli lapsi ei ole hirveästi syönyt päiväkodissa, minua kiinnostaa tietää, mitä on ollut ruokana. Kun on ollut ruokana mustaamarkkaraa, en ihmettele, ettei lapsi ole niin ollut innoissaan. Itsehän en ole koskaan suostunut edes maistamaan, heh. Mikäli lapset ovat olleet jumppasalissa, minusta on hauska tietää, mitä he ovat sielä puuhailleet. Usein kun tyttö leikkii näitä sitten kotonakin innoissaan. Toki aina näin kattaviin informaatioihin ei luonnollisesti ole aikaa. Ei hoitajilla, eikä meillä vanhemmillakaan.
Aamuisin, kun vien lapsen hoitoon, on se hyvin nopea toimenpide, sillä minun täytyy juosta junaan. Minuuttiaikataululla mennään. Hakiessa minulla on kuitenkin reilut puolituntia aikaa ja usein tsekkaankin tällöin huolella, onko mahdollisesti pyykkejä ja onko esimerkiksi pastillit päässeet loppumaan. Silloin on myös aika kerätä lapsen taiteilemat askartelut ja piirustukset mukaan kotiin.


Vasukeskustelussa kävi ilmi, että tytöllemme kaverit ovat kaikki kaikessa. Hän selvästi nauttii kavereista ja ne ovat hänelle supertärkeitä. Varsinkin Luca, Ansa, Nelli ja Hilda. Hän osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa ja auttaa mielellään myös pienempiä lapsia. Tilanteista ja tiloista toisiin siirtyminen sujuu ongelmitta, vaikkakin toisinaan typykkä varmistaa esimerkiksi ulos lähtiessä, että tuleehan muutkin varmasti, ettei tarvitse yksin mennä. Aamuisin neiti jää mielellään hoitoon ilman itkuja ja päiväunillekin nukahtaa omatoimisesti. Hän on liikkuvainen, eikä jumitu paikoilleen. Todella utelias ja kova kyselemään kaikkea. Uusien aikuisten kohdalla saattaa hieman olla varauksellinen, mutta ei vierasta. Samalla, kun ryhmän opettaja kertoi heidän havaintojaan lapsestamme, saimme kommentoida, onko asiat samalla tavalla myös kotona. Hyvin tutulta monet asiat kuulostivatkin. Tosin kotona mimmi ei luonnollisesti varmistele, että tuleeko kaverit mukaan, heh. On kyllä uskomatonta, miten hienosti ja nopeasti lapsemme sopeutui päiväkotiin! Jes.
Hän leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä ja leikkii niitä hienosti rinnakkain toisten kanssa. Tämä on hienosti kehityksen mukaista, koska tämän ikäisten pitäisikin jo leikkiä myös rinnakkain. Muskari on kavereiden lisäksi ihan ykkösjuttu ja nauttii esiintymisestä, soittamisesta ja tanssimisesta. Esiintymisrakkaus on toki huomattu kotonakin, sillä neiti laulaa ja tanssii alvariinsa! Puhetta tulee paljon ja sanavarasto on laaja. Toki joskus innostuessaan saattaa mukaan tulla vielä hieman omiakin sanoja, mikäli puhuu oikein pitkiä lauseita. Hän tykkää ottaa tilan niin sanotusti haltuun, ja eilenkin oli vessasta tullessaan toivottanut kovaan ääneen: "HUOMENTA!" koko jengille oven suusta. Osaan niin kuvitella tuon! Huumorintajuinen, utelias ja empaattinen.

Jotkut saattavat ajatella, että vasukeskustelussa höpistään ihan samoja asioita lapsesta riippumatta. Mutta meille ainakin oli tärkeää tietää, miten neiti on sopeutunut päiväkotielämään ja mitä he sielä oikeasti tekevät päivät pitkät. Syksyllä tyttäremme ryhmä muuttaa isompien ryhmään, astetta ylemmäs niin sanotusti ja tulee uudet ryhmänopettajat. Onneksi -15 syntyneet saavat kuitenkin pysyä koko jengi yhdessä ja vain pienemmät jäävät menosta pois. Myös joitain kiertäviä hoitajia käy myös uudessa ryhmässä, eli ihan kaikki aikuiset eivät muutu heidän elämässään uusiksi. Nämä kaikki ovat mielestäni tärkeää tietoa ja hyvä tietää ajoissa, vaikka ajankohta käytännössä olisikin vasta syksyllä.




Miten te koette, ovatko nämä keskustelut turhaa huttua? Itse olen hyvin tyytyväinen.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Erilainen vuosipäivä; hajotimme astiaston ja yövyimme Tammerkosken vieressä

*Yhteistyössä Vihahuone & Radisson Blu Grand Hotel Tammer
Meillä koitti huhtikuussa Jassen kanssa vuosipäivä ja niin alkoi viides vuosi yhteistä taivaltamme. Olimme viimeksi olleet yhdessä kunnolla vapaalla yli puolivuotta sitten, joten oli aikakin ottaa pieni irtiotto jo lähteä juhlimaan. Meillä oli huone Hotelli Tammerissa, joka on osana Radisson Blu -ketjua. ja henkilökunta oli ihanasti muistanut meidän merkkipäiväämme viestillä ja kylmässä odottaneella kuohuviinillä, ihanaa! Vastaanotto oli näin ollen mitä mainioin. Respan henkiökuntakin oli ystävällistä ja iloista. Tammerissa on tunnelmaa ja kauniita yksityiskohtia riittää. Etenkin hotellin juhlahuone, jossa aamiainenkin tarjoiltiin, on todella kaunis. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Hotelli on rakennettu vuonna 1929, joten ei ihme, että sen arkitehtuuri on niin mielenkiintoista tutkittavaa. Historia ja nykypäivä olivat löytäneet hotellissa mukavan balanssin.


Suurimman vaikutuksen meihin teki ehdottomasti kuitenkin näkymä Koskipuistoon parvekkeelta. Kaunis, aurinkoinen päivä ja kuohuviiniä, tarvitseeko ihminen muuta? Tunnelma oli juhlava ja myöskin naapurihuoneistossa oltiin juhlamielellä, kippistelimme viereisillä parvekkeilla ja hymy oli kaikilla herkässä. Hotelli Tammer sijaitsee tosiaankin loistavalla paikalla, Kyttälän kaupunginosassa. Tammerin vieressä on myös Tammerkoski ja mikäli olette oikein romanttisella mielellä, kannattaa käydä laittamassa omakin lemmenlukko siltaan kiinni. Ja mikäli omaa ei huvita laittaa, kannattaa käydä kuitenkin kurkkaamassa nuo sadat muiden laittamat lukot. Näky on upea! Niin paljon rakkautta. Meidänkin on pitänyt jo useasti käydä laittamassa lukko siltaan, mutta aina se valitettavasti unohtuu. Eiköhän vielä jonain päivänä se lukko mekin sinne asti saada.

Kuohuviiniä, huone romanttisesta hotellista ja.. JA VIHAHUONE! Päätimme tehdä vuosipäivänämme jotain ihan erilaista ja täten mieleen tulikin vähän aikaa sitte Tampereelle saapunut uusi elämys. Milloin olet saanut luvan kanssa hajottaa pesualtaan, taikka tietokoneen? Niimpä, et koskaan. Ajattelemmi myös järkevinä, että kun menemme purkamaan raivoa ennen iltaa, ei tarvitse sitten illalla ainakaan tapella keskenämme, heh. Vihahuone - meidän käsityksemme romantiikasta.

Mutta mikä ihmeen Vihahuone? Kyseessä on elämys, jossa pääset hajottamaan luvan kanssa tavaraa suljettuun huoneeseen. Saat valita taustalle klassista, heviä, tai vaikkapa suomirenkutusta siivittämään raivoasi ja tavaroiden hajottelua. Itse valitsin taustalle heviä ja Jasse klassista. Kokeilin hetken myös klassisen voimalla, ja se itseasiassa toimi paremmin, kuin hevi! Voit myös valita erilaisista pakettivaihtoehdoista itsellesi sopivimman ja sopivimmat tavarat, jotka saat hajottaa.

Huoneessa on lukuisia välineitä, joita tavaroita saa kappaleiksi. Itse valitsin lekan ja sorkkaraudan, hajotin myös yhden golfmailan mäiskiessäni. Jasse käytti lekaa ja lapiota aika paljon. Meille oli valmiiksi suunniteltu erilaisia tavaroita, jotka hajotimme vuorotellen. Huoneessa kun ollaan aina yksin ja täysi suojavarustus päällä turvallisuus syistä. Pistimme säpäleiksi tietokoneen, pesualtaan ja lukuisia astioita, sekä posliiniesineitä. HUIPPUA. Fiilis oli mäiskinnän jälkeen katossa ja tuntui, kuin olisi käynyt salilla. Oltiin ihan puhki, mutta silti todella innoissamme. Adrenaliini virtasi kohisten!

Mietittiin Jassen kanssa, että Vihahuone olisi täydellisin ensitreffipaikka ikinä. Kyllä riittäisi juteltavaa mäiskinnän jälkeen ja muurit kaatuisivat. Olo olisi rento ja samalla tulisi koettua yhdessä jotain erilaista. Täydellinen alku romanssille! Että ottakaahan sinkut tästä ilmainen vinkki. Tai sitten me ollaan vaan Jassen kanssa vähän outoa? No, onneksi kuitenkin yhtä outoja molemmat. Hih.

Vihahuoneen jälkeen suunnattiin vielä Roast-ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta ja käytiin vielä yksillä ravintola Kummassa. Ravintolassa on mm. potkukelkkoja katossa, voidaan suositella.

Syöminen pitkän kaavan kautta kostautui, koska väsy iski jo melko aikaisin ja päätettiin suunnata hotelliin takaisin. Toisaalta se oli hyvä päätös, sillä hotellin sänky oli supermukava ja uni maistui! Aamupala tarjoiltiin tosiaan sielä upeassa juhlahuoneessa ja hyvän hotellin tunnistaa mielestäni aina siitä, tarjoillaanko kahvi suoraan pöytään. Tammerissa se tarjoiltin pöytään ja valittavana oli tummaa, sekä vaaleaa kahvia. Valitsimme tuttuun tapaamme tummapaahtoista. Suolaisia ja makeita vaihtoehtoja oli sopivasti ja ruokapöydät pysyivät jatkuvasti siisteinä. Henkilökunta korjasi astioita todella nopeasti, plussaa tästä. Mikään ei vie fiilistä pahemmin, kuin likaiset lautaset. Onneksi näin ei ollut tässä hotellissa. Henkilökunta mukavaa, hotelli siisti ja hyvällä sijainnilla - hyvä kokemus.

Mitäs sanotte, oliko meidän vuosipäivämme ohjelma hullunkurinen? 
Miten te tapaatte juhlistaa vuosipäiviänne? 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Ihana kevät, onneksi tulit

Luojan kiitos vihdoin koitti kevät! Loska ja talvi ei ole minun heiniäni sitten yhtään. Korkeinkaan jouluna voi olla lunta, ja silloin sitten kerralla mielellään runsaasti. Tammikuun ekana päivänä voisi puolestani kaikki sitten jo sulaakin pois. Kevät on niin ihanaa aikaa, koko kesä vielä edessä! Hurahdan aina aivan ensimmäisenä tietysti kesäkukkiin, ahh. Sekoan ihan oikeasti kukkakaupoissa. Niin pahasti vieläpä, että Jasse on yrittänyt vähän pimittää, että kauppoihin on tulleet jo kukat. Heh. Kukkahamsteri täsä morojestaa.

 Minibeibellekin on täytynyt jo alkaa haalia kesäkamppeita, törkeän söpö hattu muun muassa. Tuollainen on pitänyt ostaa joka kesä, mutta jotenkin se on jäänyt. Vaan nytpä viimein on! Neiti totesi asusteet nähdessään, että mennäänhän kesällä Muumimaailmaan! Luultavasti sinne on TAAS päästävä. Eikä siinä, meillä oli kyllä koko perheellä kivaa sielä viime kesänä. Voidaan suositella! Kaikille riittää nähtävää.
Muuten arki on sairaan kiireistä ja stressaavaa. Kaksi työpaikkaa ja päiväkotirumba, pyykkivuori kotona.. Not good. Mutta täytyy toivoa, että hässäkkä tässä laantuisi pian. Odotan kesälomaa vesi kielellä, vaan se on vasta melkein elokuussa, koska haluttiin pitää edes vähän samaan aikaan Jassen kanssa, että päästäisiin mm. taas sinne Muumimaailmaankin. Olotila on tosi uupunut. Voisipa olla vain kirjailija ja asua itsekin muumitalossa. Vintillä kirjoittelisi kirjoituskoneella, kuten Muumipappa. Oi autuutta.

Ehkä vielä joskus.

Mutta ei voi muuta sanoa, kuin oodi keväälle. Kevät tuo mukanaan toiveikkuutta ja raikkautta!