tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kaksi työpaikkaa ja blogi, kuis kulkee naine?

Blogi ei ole koskaan varmaan ollut yhtä hiljainen, kuin nyt. Nappasin vielä toisenkin työpaikan, joka on vahvasti kirjoittamista, joten tuntuu, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut blogille ja tällaiselle kirjoittelulle. Tämä on sääli, sillä blogi ja te lukijat olette minulle kuitenkin yhä tärkeitä! 
Mutta onhan se toki hienoa, että pääsee tekemään työkseen sitä, mistä niin kovasti tykkää.

Jassella on ollut musiikkiprojekteja loputtomiin. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun oma-aikani on ollut tosi kortilla. Vaikka kivahan se on, että musiikkibisnekset pyörii. Töihin ja töistä kotiin, pyykit koneeseen ja nukkumaan. Sama alusta. Uudestaan ja uudestaan. Onneksi työpaikalla saa olla luova ja toisessa työssänikin se on välttämättömyys. Kaikkeen tähän täytyy vielä soveltaa mahdollisimman paljon aikaa tyttärelle ja häntä tietysti onkin kova ikävä aina töissä. Nyt tiedän, millaista on, kun tuntuu jatkuvasti, että pitäisi olla toisessa paikassa. Syvään hengittämisen taito on nyt ihan MUST.

Saunaremppa odottaa tekijäänsä ja talo muutenkin suursiivousta. Taidan nyt tietää, mistä siinä yhdessä biisissä todella lauletaan. "Kuka voisi ajan pysäyttää", säkeessä luultavasti puhutaan vain siitä, että äidin täytyisi saada siivota rauhassa ja niin maan perkeleen perusteellisesti. Uahh.
Myös meidän vanhempien yhteinen aika on ollut tosi kortilla. Viimeksi kahdestaan oltiin katsomassa Avaimen keikkaa Jyväskylässä, kun vanhempani katsoivat pikkumimmiä. Ja se oli öööm.. APUA. LOKAKUUSSA!! Ja nyt on ihan just HUHTIKUU. Tilanteelle täytyy tehdä jotain ja pian. Ollaan oltu kahdestaan jossain viimeksi melkein puolivuotta sitten?! Tätä se on, kun ei ole tukiverkkoja lähellä. Melkoisen ankeaa, sanoisin. No, ennen uuttavuotta toki lähdettiin klo 21 jälkeen käymään lähipubissa ja isovanhemmat katsoivat sen aikaa typykkää. Mutta siitäkin on jo aivan liikaa aikaa. Me tarvittaisiin todella jotain lapsivapaata! Niin se aika vain kuluu ja kohta on jo kesä? Kääk.

Ajattelin, että kirjoittaisin pitkästä aikaa blogiin jotain kunnon syvällistä settiä. Mutta nyt ei lähde. Ei lähe, nii ei lähe. Kelloa vastaan nyrkkeily on niin pirun haastavaa. Mutta ilokseni voin paljastaa, että blogi skarppaa aivan näillä näppäimillä. Olette pitäneet yleensä kovasti (ainakin tilastojen mukaan, tiedä sitten mitä oikeasti ajattelette ruudun sillä puolen) sisustusaiheisista postauksista, joten niitä on teille luvassa lähipäivinä. Jos koitettais saada meidän olkkaria kevätkuosiin. Toivossa on hyvä elää, pysykää siispä matkassa! Koska veikkaan, että monelle muullekin on iskemässä kevätvimma.


Rauhaa ja voimaa arkeen - enää pari päivää ja se on kuulkaas LOMA!


Ps. Kahvia kuluu, kiitos kysymästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)