torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevät saavutti olohuoneen

* Kaupallinen yhteistyö VM Carpetin kanssaKeväinen aurinko on tunnetusti kodeille armoton. Meillä se toi entistä enemmän esiin vanhan ja tunkkaisen mattomme. Se oli aivan täydellinen silloin, kun asuimme Jassen kanssa kahdestaan, mutta ei soveltunut sitten oikein lapsiperheeseen. Pitkälankaiseen mattoon tarttui kaikki kiinni ja sen syöveirehin hukkui niin ruuvit, kolikot, kuin legotkin.Todellinen aarrearkku.. Tahdoin uudistaa ilmettä kevyemmäksi ja tällöin mukaan kuvioihin tuli sopivasti suomalainen mattoyritys nimeltään VM Carpet. Hyvin pian postinainen jo kurvasikin pihaamme uusi ja uljas mattomme kainalossaan.
Yritys on peräisin jo vuodelta -73, joten voisin väittää, että kyseessä on alansa todelliset ammattilaiset. Ei siis ihme, että heiltä löytyi meidänkin olohuoneeseen juuri oikeanlainen matto vanhan tilalle. Mattokutomo perustettiin aikanaan Lappajärvelle ja yritys on pitkään tehnyt yhteistyötä Suomen eturivin suunnittelijoiden kanssa. Suomalaista laatua kaikin puolin, huippua! Arvostan suomalaista työtä kovasti ja on mukavaa tehdä yhteistyötä jällen lappajärvisten kanssa. Sielä tuntuu olevan yllättävän paljon mielenkiintoisia yrityksiä!

Meille heiltä valikoitui "Satine" mallista harmaan sävyinen matto. Aluksi pohdin vaaleinta vaihtoehtoa, mutta lapsiperhe.. Harmaa on hyvä. Tämä on pehmoinen ja mukava varpaiden alla. Maton nukka on ylellistä polyamidia, joka kestää kovaakin kulutusta. Soveltuu näin ollen mitä parhaiten meidän kotiin, jossa asustaa yksi varsin ehtiväinen pikkuneiti.

Yritykseltä löytyy valmiita malleja, mutta myös mittatilaukset onnistuvat mainiosti."Mattoja leikataan 4 metriä leveästä rullasta joka on 30-60 metriä pitkä, näiden mittojen puitteissa mattoja voidaan leikata lähes minkä muotoiseksi vain. Voit valita muodon valmiista malleista tai suunnitella mallisi itse. Usein muoto perustuu huonekalujen sijaintiin tai huoneen muotoon tai tunnelmaan. Aiheiksi voi ottaa myös vaikka harrastuslajit tai eläin- ja sarjakuvahahmot"
- VM Carpet.
”Jokaiseen mattoomme kudotaan inhimillisyyttä, kekseliäisyyttä, aitoutta, elämän iloa ja tulevaisuuden uskoa.” - VM Carpet. Suosittelen aidosti kääntymään mattoasioissa heidän puoleensa. Apua ja ideoita varmasti riittää ongelmaan, kuin ongelmaan.

Olohuoneemme ilme keveni mukavasti. Uskomatonta, miten paljon matto voikaan vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun saataisiin vaihdettua sohva vaaleanharmaaseen löhöversioon! Nykyinen sohva on aivan liian raskas haluaamani ilmeeseen. Pidän kovasti noista Vallilan verhoista, mutta nekin ovat perua edellisestä asunnostamme, joten olisi aika jo vaihtaa. Onneksi tilasin juuri khahinsävyiset yksilöt ikkunoihin, postipakettia odotellessa. Eiköhän tästä vielä ihan hyvä saada, vai mitä luulette? Alku ainakin on lupaava ja meidän näköinen.

Joko teille on iskenyt tämä keväinen sisustusvimma? Täälä se nimittäin ainakin on jo riekkunut useamman viikon. Mutta kuten viimeisestä kuvastakin näette, onneksi minulta löytyy myös valloittava assistentti kotoa. Kohta voin ulkoistaa kaikki kuvaukseni vallan hänelle! Lapsia kannattaa hankkia ihan vain jo ilmaisen työvoimankin vuoksi. Heh.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kaksi työpaikkaa ja blogi, kuis kulkee naine?

Blogi ei ole koskaan varmaan ollut yhtä hiljainen, kuin nyt. Nappasin vielä toisenkin työpaikan, joka on vahvasti kirjoittamista, joten tuntuu, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut blogille ja tällaiselle kirjoittelulle. Tämä on sääli, sillä blogi ja te lukijat olette minulle kuitenkin yhä tärkeitä! 
Mutta onhan se toki hienoa, että pääsee tekemään työkseen sitä, mistä niin kovasti tykkää.

Jassella on ollut musiikkiprojekteja loputtomiin. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun oma-aikani on ollut tosi kortilla. Vaikka kivahan se on, että musiikkibisnekset pyörii. Töihin ja töistä kotiin, pyykit koneeseen ja nukkumaan. Sama alusta. Uudestaan ja uudestaan. Onneksi työpaikalla saa olla luova ja toisessa työssänikin se on välttämättömyys. Kaikkeen tähän täytyy vielä soveltaa mahdollisimman paljon aikaa tyttärelle ja häntä tietysti onkin kova ikävä aina töissä. Nyt tiedän, millaista on, kun tuntuu jatkuvasti, että pitäisi olla toisessa paikassa. Syvään hengittämisen taito on nyt ihan MUST.

Saunaremppa odottaa tekijäänsä ja talo muutenkin suursiivousta. Taidan nyt tietää, mistä siinä yhdessä biisissä todella lauletaan. "Kuka voisi ajan pysäyttää", säkeessä luultavasti puhutaan vain siitä, että äidin täytyisi saada siivota rauhassa ja niin maan perkeleen perusteellisesti. Uahh.
Myös meidän vanhempien yhteinen aika on ollut tosi kortilla. Viimeksi kahdestaan oltiin katsomassa Avaimen keikkaa Jyväskylässä, kun vanhempani katsoivat pikkumimmiä. Ja se oli öööm.. APUA. LOKAKUUSSA!! Ja nyt on ihan just HUHTIKUU. Tilanteelle täytyy tehdä jotain ja pian. Ollaan oltu kahdestaan jossain viimeksi melkein puolivuotta sitten?! Tätä se on, kun ei ole tukiverkkoja lähellä. Melkoisen ankeaa, sanoisin. No, ennen uuttavuotta toki lähdettiin klo 21 jälkeen käymään lähipubissa ja isovanhemmat katsoivat sen aikaa typykkää. Mutta siitäkin on jo aivan liikaa aikaa. Me tarvittaisiin todella jotain lapsivapaata! Niin se aika vain kuluu ja kohta on jo kesä? Kääk.

Ajattelin, että kirjoittaisin pitkästä aikaa blogiin jotain kunnon syvällistä settiä. Mutta nyt ei lähde. Ei lähe, nii ei lähe. Kelloa vastaan nyrkkeily on niin pirun haastavaa. Mutta ilokseni voin paljastaa, että blogi skarppaa aivan näillä näppäimillä. Olette pitäneet yleensä kovasti (ainakin tilastojen mukaan, tiedä sitten mitä oikeasti ajattelette ruudun sillä puolen) sisustusaiheisista postauksista, joten niitä on teille luvassa lähipäivinä. Jos koitettais saada meidän olkkaria kevätkuosiin. Toivossa on hyvä elää, pysykää siispä matkassa! Koska veikkaan, että monelle muullekin on iskemässä kevätvimma.


Rauhaa ja voimaa arkeen - enää pari päivää ja se on kuulkaas LOMA!


Ps. Kahvia kuluu, kiitos kysymästä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ei kasvateta lapsia pumpulissa

Vähän aikaa sitten meinasi aamukahvit lentää suusta, kun avasimme sanomalehden. Kuvassa oli graffiti, jossa norsu kantoi sarvillaan asetta. Norsulla oli myös vetoketju näkyvissä kasvoillaan. Todella puhutteleva, ja kantaaottavakin, sekä kaunis maalaus.

Mutta eräs kirjoittaja oli asiasta eri mieltä. Kyseessä oli lehden lukijan kirjoitus, jossa hänestä kyseinen graffiti on pahaksi lasten silmille. Tein aiheesta instagramiin teille gallupinkin, jossan äkyi tämä maalaus. 98% oli kanssani samaa mieltä, että antakaa mun kaikki kestää! Mikäli maalauksessa olisi vaikkapa osoitettu jotain aseella, voisin ymmärtää näkemystä paremmin. Mutta että norsu, joka kantaa asetta sarvillaan olisi ehdottomasti todella kauheaa lapsille, jotka voivat ehkä kulkea joskus kuvan ohitse. Kirjoituksessa pohdittiin, onko tällainen kuva laillinen. No, paikka ei välttämättä ollut, mutta se, että lapset ehkä voivat nähdä kuvan, ei kyllä ole millään muotoa laitonta. Huoh.

Toivoisin, että maailmassamme ei ihmiset kasvattaisi lapsiaan tiukasti pumpuliin. Me annamme lapsemme katsella graffiteja ihan hyvillä mielin. Niitä saisi olla enemmänkin katukuvassa, ja kaupunki saisi tarjota laillisia maalauspaikkoja ehdottomasti lisääkin! Ne piristävät harmaita tunneleitakin ihan sata-nolla. Lapsemme ei näe painajaisia graffiteista. Ja tuskin muidenkaan lapset. Lapsestamme tuskin tulee myöskään rikollista, koska näkee graffiteja. Tienvarsilla on varmasti paljon pahempiakin kuvia, ihan laillisia mainoksia, kuin tuollainen upea norsugraffiti. Valoja päälle, hyvät ihmiset. Täytyisikö sitä ostaa lapselle kaupungille sellaiset silmälaput, kuin ravihevosilla? Ja mites museot, sekä taidenäyttelyt? Historiantunnit ynnä muut. Pitäisikö historiaakin vähä siistiä? Ettei vaan kukaan koskaan pääse pelästymään. Kielletään oikeastaan vaan ihan kaikki, päästään helpommalla.
Toivon, että lapsestamme kasvaa fiksu ja pohdiskeleva ihminen. Sellainen, joka osaa kyseenalaistaa ja nähdä enemmän, kuin vain oman napansa. Mikäli me kävelisimme kyseisen graffitin ohitse ja lapsemme kyselisi, mitä kuvassa on, voisin ihan hyvin alkaa pohtia asiaa 2-vuotiaamme kanssa.En hyssyttelisi, vaan voisin jopa kysellä ensin hänen mielipidettään ja jatkaa siitä sitten hieman syvällisemminkin. Eihän hän toki vielä kaikkea ymmärrä, mutta ei pidä silti aliarvioidakaan. Ja tuskin hän ensimmäisenä ajattelisi, että apua pyssyjä! Lapset pelaavat pelejä ja katsovat telkkaria, veikkaisin, että sieltä löytyy paljon hirveämpää materiaalia päivälläkin, kuin mitä katutaiteet tarjoavat. Varmasti lapsellakin on näkemyksensä taiteesta.

Ja ei, en usko että yksikään lapsi pelästyisi kuvaa tuosta norsusta. Kyseessä ei ollut mitenkään pelottava maalaus. Harmittaa, kun ei ole enää tallessa tuota juttua, että olisin sen voinut tähänkin mukaan liittää. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla teidänkin mielipiteenne siitä. Uskon kuitenkin, että olisitte voineet olla hyvinkin samoilla linjoilla kanssani. Maailmaan toki mahtuu erilaisia ihmisiä, erilaisia mielipiteitä. Kertokaa toki, jos teidän mielestänne graffitien näkeminen on haitaksi lapsille. Kuuntelen mielelläni näkemyksiä asiasta. Koska mielipiteitähän tähän maailmaan mahtuu aina. Keskustellaan!

En ole koskaan ymmärtänyt mitään hyssyttelyjä ja etupyllyjä sun muita pumpuliin käärimisiä. Asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä. Kaikilla ei ole isää. Joillain ei ole vanhempia ollenkaan. Kaikilla on peppu ja maailmassa on myös pahoja ihmisiä. Jotkut käyttävät aseita kauheuksiin. Toki pitää muistaa, miten asiat silti lapsille esittää. Pelkoa ei pidä lietsoa missään nimessä, mutta on hyvä tietää, että kaikkiin ihmisiin ei voi esimerkiksi luottaa. Ei pidä olla sinisilmäinen. Maailmassa on norsuja aseiden keskellä ihan oikeastikin jossain. Maailma ei ole vain perhosia ja vaaleanpunaisia poneja. Glitteriä ja karkkibuffeteja.

Pelottaako teitä enemmän katujen graffitit, vai tavalliset mainokset telkkarissa, joita lapset näkevät? Keskusteletteko lastenne kanssa avoimesti asioista, vai hyssyttelettekö?