sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Arjen kiireys näkyy kodistamme

Uutta arkeamme on nyt takana parisen viikkoa. Tai oikeastaan se on ollut sellaista jo tammikuusta lähtien, mutta helmikuussa minäkin aloitin uuden työni. Arki on todella kiireistä,
nyt tiedän mitä ne kuuluisat ruuhkavuodet oikein ovat.

Päivät ovat vähän sellaista vuoristorataa, yleensä huonoa päivää seuraa superkiva päivä. Tylsää ei ainakaan ehdi tulla! Työpäiväni ovat melko erilaisia keskenään, joten mielenkiinto pysyy yllä loistavasti. Ainoastaan aikataulutukset tuovat arjen pyörittämiseen pientä stressiä, kun toisinaan täytyy  ottaa juoksuaskelia, että varmasti ehdimme tytön kanssa päiväkodista bussiin, joka vie kotiin. Jos myöhästyisimme, saisimme odotella seuraavaa sopivaa bussia jopa tunnin ajan. Mutta toistaiseksi emme ole onneksi myöhästelleet lainkaan. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu! Täytyy olla tehokas.

Arjen kiireys näkyy todellakin kotonamme. Ne päivät, kun mies tekee 16h päiviä, ja mekin olemme tytön kanssa vasta seitsemän aikoihin illalla kotona.. Ne päivät näkyvät kasaantuneina tiskeinä, vilpoisena asuntona ja pyykkivuorina. Mutta onneksi on myös viikkoja, kun mies ja tyttö ovat vapaalla ja ehtivät vähän pitää kodistamme parempaa huolta. Ja toki itsekin viikonloppuisin pystyn panostamaan enemmän. Kun herää kello 5 aamulla ja on kotona seitsemän jälkeen illalla, sitä kummasti on niin väsynyt, että ensimmäisenä ei tee mieli tarttua moppiin! Hyvä kun saa tiskit koneeseen ja ruuan valmistettua. Olen todella kiitollinen siitä, että tytön ei tarvitse mennä hoitoon jokaisena viikonpäivänä, eikä joka viikko. Jos tämä tuntuu minustakin hektiseltä, miltä se mahtaakaan tuntua tyttärestämme? Onneksi hoidossa on kaikki mennyt hyvin ja minäkin pidän työstäni. Ei kai kukaan tällaiseen rumbaan lähtisikään, ellei pitäisi työstään oikeasti. Toki joskus on taloudellisiakin pakkoja. Me pärjäisimme kyllä, vaikka olisin tytön kanssa kotonakin. Mutta hän selvästi kaipaa leikkikavereita, ja no, äitikin kaipaa kyllä vuosien tauon jälkeen enemmän aikuisia ympärilleen. Rakastan suunnitella uusia projekteja ja niitä pääsenkin kivasti myös toteuttamaan.
Tänä viikonloppuna ihanat ystäväni yllättivät kiireisen äidin ja ilmeistyivät oven taakse. Veivät
ulos nauttimaan ja pitämään hauskaa. Ihanaa omistaa tuollaisia ystäviä, kiitos! Oli mukava viikonloppu. Oli ihana unohtaa hetkeksi kaikki kiire ja nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Liian harvoin ehtii heitä tavata. Kaikilla on niin kiireistä! Täytyy yrittää kyllä nähdä nyt vähän useammin. Pakko.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat jälleen jo huomisessa ja väsäilen päässäni TO DO -listaa kovasti. Pyykkikone pyörii, takassa on tuli ja tiskikonekin pyörii. Imuri odottaa kesyttäjäänsä. On aika valmistautua viikon suorituksiin ja hoitaa kotikin valmiiksi tulevan viikon koitoksiin. Myös jääkaappi on aika täyttää eväistä, välipaloista ja väsyneiden iltojen iltapaloista.

Tätä on arki. Tätä on elämä. Tässä ja nyt.


Ps. Kuvan pussilakanat ovat Taloon.comista, josta löytyy runsaasti valikoimaa kaikenlaisiin kodin tarpeisiin. Pussilakanoita voit kurkkailla enemmän suoraan TÄSTÄ. Me rakastuttiin mörköihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)