maanantai 15. tammikuuta 2018

Lapsi aloitti päiväkodin, miten käy äidin?

* Postaus sisältää yhteistyön

Blogissa on ollut joulun jälkeen melkoisen hiljaista, miksi? Ennen jouluaattoa käväisin työhaastattelussa ja sitten ollaankin jännitelty ja järjestelty uutta arkeamme valmiiksi. En ole osannut kirjoittaa tänne mitään, kun mielessä on vain pyörinyt se, että muuttuuko elämämme ja miten se muuttuu. Ja koska se muuttuu.

Nyt sitten tilanne näyttäisi siltä, että elämämme mullistuu hurjasti. Näillä näkymin aloitan uudessa työpaikassa ja lapsella alkoikin jo päiväkoti, että ehtii rauhassa vähän kerrallaan tutustua siihen ja uuteen päiväohjelmaansa. Jännitti aivan suunnattomasti, että miten hän ottaa päiväkodin aloituksen. Näin parin kerran jälkeen täytyy sanoa, että on meillä vaan uskomattoman reipas tyttö. Ihan hitusen toki on harmittanut, kun lähdimme Jassen kanssa käymään kaupassa, ja hän jäi hoitoon. Mutta päiväkotitätien mukaan harmitus ei kuitenkaan ollut mitenkään järkyttävän suurta ja pian hän oli jo jatkanut leikkejään muiden kanssa. Naurattanut oli kovasti ja jumppapäivä oli ollut tosi mukava. Olen niiiiin helpottunut.
Päiväkodin tädit kuvailivat, että tyttömme oli ollut hoidossa, kuin "vanha tekijä". Voi rakas. Tosin kun tuli kotiin lähdön aika, hieman harmitti, kun kivat leikit olivat niin kesken. Höh. Mutta pian niitä saa jatkaa!
Toki tiedostan, että takapakkia asian kanssa tulee varmasti vielä, ja varmaan aika piankin. Nyt tyttö on ollut vasta ihan muutaman tunnin hoidossa. Ensi viikolla aikaa pidennetään ja sitten ollaankin jo jopa aamusta iltaan. Onneksi Jasse tekee vuorotyötä, ja hänellä on aika usein viikolla vapaapäiviä, joten typykän ei tarvitse olla jokaisena päivänä viikossa hoidossa ja vain parina päivänä viikossa aamusta iltaan. Löytyypä jopa muutama viikko joukosta, kun ei tarvitse mennä koko viikkona lainkaan hoitoon, koska iskä menee vasta viikonloppuna töihin. Huh! Helpottavaa.

Uskon nimittäin, että näin pienelle, kuin 2-vuotiaalle, päiväkodissa käyminen voi olla todella raskasta. Silloin täytyy muistaa antaa hänelle ensimmäisenä halitteluaikaa, kun saavutaan kotiin. Sitten on vasta kotitöiden aika. Myönnän myös, että nyt alkaa myös jonkinlainen "äidin vierihoito" jakso, sillä itselleni tässä on ehkä se suurin "järkytys" tämä uusi arkemme.  Se, että en olekaan aamusta iltaan pikkumimmin kanssa on aika hurjaa. Olemme kasvaneet niin yhteen ja väitän, että napanuora on yhä melko tiukalla. Joten ehdottomasti ainakin jo ihan itsenikin vuoksi tahdon vierihoitoa halitteluna työpäivien jälkeen. Roolit ovat siis vaihtumassa toisinpäin, heh!

Tulee niin kova ikävä! Vaikka odotan toki suunnattomasti myös uusia haasteita, ja sitä, että saan olla ihan minä. En pelkkä äiti. Minulla saa, ja pitää olla myös omia haaveita. Muistankohan nimeni vielä? Osaanko pukeutua muihin, kuin Vimman leggareihin ja vain "vähän" tahraisiin vaatteisiin? Miten te olette selvinneet moisesta muutoksesta elämässä, kun arki on sitten alkanut jälleen? Helpottaako ikävä? Oletteko löytäneet taas itsenne?
Päiväkotielämään kuuluu myös joidenkin vaatteiden ja asusteiden hankintaa. Meidän päiväkodissa ei ilmeisesti tossut ole pakolliset, mutta saimme yhteistyössä lastentossut.fi:stä tytölle suloiset kissatossut. Nämä tossut ovat käsinvalmistetut aidosta nahasta ja mukautuvat hienosti jalan liikkeeseen ja kasvuun. Tyttömme on todellinen "kissahullu", joten hän ihastui näihin suuresti. Kannattaa kurkata valikoimaa, jos teillä on söpöt ja mukavat tossut hakusessa. Nilkan joustava nauha tekee tossuista hyvin istuvat, mutta silti ne on helppo pukea jalkaan. Myös lapsen ihan itsekin. Vaihtoehtoja löytyy niin autoista, kissoista, kuin muffinseista ja perhosistakin. Kaikille varmasti löytyy mieluiset! Pääsette kurkkimaan valikoimaa suoraan TÄSTÄ.

Huomenna jälleen päiväkotiin muutamaksi tunniksi treenailemaan ja me päästään sillä aikaa Jassen kanssa kahdestaan kahville! Päiväkodissa siis ehdotettiin tällaista. Niin huippua. Tällainen on todella kaivattua meille, kun tukiverkkomme asuvat kaikki satojen kilometrien päässä. Tänään oli supersiistiä päästä kahdestaan käväisemään kaupassa! Sitten kun minullakin alkaa arki kunnolla, niin en enää taas tiedäkään, milloin me käydään muka kaikki yhdessä kaupassa. Tai koska muutenkaan ehditään kunnolla nähdä. Nyt täytyy nauttia. Varsinkin koko perheen yhteisestä ajasta, onhan se todella tärkeää.

T. Tuleva läpsystävaihto Oy.

8 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia! Ja oi, miten söpöt nuo kissatossut ♥

    VastaaPoista
  2. Todella söpöt tossut. Ja onnea uuteen arkeen, ja kyllä kaikki sujuu.

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen työhön ja lapselle paljon ihanaa aikaa päiväkodissa :)

    VastaaPoista
  4. Ihanat tossut. <3 Mä muistan sen kun oma poika alotti päiväkodin reilu 2veenä, olin työtön sillon. Se oli ihan kamalaa olla kotona yksin, oli tosi hiljasta... Mutta sitten siihen tottu ajan kanssa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä onneksi tulee olemasn tosi kiireistä töissä, niin ehkä ei ehdi ikävöidä niin paljoa.. Eiköhän se siitä :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)