sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sirkkoja ruokapöytään - lapsikin diggaa

* Kaupallinen yhteistyö Entiksen kanssa

Sirkkoja ruokapöytään! Lal-lal-laaaa. Täytyy myöntää, että ensin piti vähän hengitellä sisään ja ulos, kun pohdin yhteistyötä - johon sisältyisi ystäviämme sirkkoja. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa tällä iällä, sitä huomaa oman päänsä syöttävän mielikuvia, jotka voivat olla huikean kokemuksen tiellä.  Päätin kuitenkin, että aihe kiinnostaa niin paljon, että tähän on aivan pakko tarttua. Ja se kuulkaas kannatti! Meidän perheemme löysi täysin uuden tuotteen ruokapöytään.
Mikä Entis? Mikä Sirkkis?

Entiksen väki näkee hyönteiset erinomaisena vaihtoehtona ravinnonlähteenä. Hyönteiset ovat ravintoarvoiltaan lihaan verttavia, mutta niiden kasvatus tuottaa paljon vähemmän kasvihuonepäästöjä ja kuluttaa huomattavasti vähemmän vettä, kuin lihantuotanto, Entikseltä kerrotaan. Parasta koko hommassa on mielestäni kyllä ehdottomasti se, että tämä on suomalaista. Tahdomme valikoida ruokaostoksillamme ostoskoriin kotimaisia tuotteita.

Kyseessä on varsin tuore juttu, sillä keskeisimmistä Prismoista tuotetta on saanut vasta 3.9.2018 alkaen. En ollut vielä aikaisemmin bongannut kaupan hyllyltä kyseistä tuotetta, mutta keskusteltuani aiheesta muutamien muiden kanssa, ovat he kuulemma jo nähneet Sirkkistä tuotevalikoimissa. 

Saimme testattavaksemme Entikseltä Sirkkistä, jota voi käyttää samaan tapaan kuin jauhelihaakin, mutta se on monella tapaa parempi vaihtoehto ruuanlaittoon kuin jauheliha. Kuivatut kotisirkat sisältävät korkeimmillaan jopa 70% proteiinia, minkä lisäksi niissä on runsaasti kalsiumia, rautaa, sekä B12 - vitamiinia. Kotisirkat sisältävät myös kaikkia ihmiselle tarpeellisia ravinnosta hankittavia aminohappoja, Entikseltä kerrotaan.
Koska Sirkkistä voi käyttää tosiaan, kuin jauhelihaa, päätimme valmistaa siitä tutusti ja turvallisesti näin ensimmäisellä kerralla tortilloja. Sitä voi käyttää kuitenkin helposti myös vaikkapa pizzaan tai makaronilaatikkoon. Tässä on ihan hittituote esimerkiksi vuoden vaihteen karkeloihin. Tai joulun odotukseen. Toki myös arkeen, mutta tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jouluaaton ruokia ja miettii kuumeisesti, että mitä hittoa tässä nyt syötäisiin sitä ennen. Silloin sopii esimerkiksi nämä Sirkkis-tortillat kuvioon kuin nenä päähän! Rohkein laittanee myös ihan siihen itse joulupöytäänkin ja lappaa mummonsa lautaselle kasan hyvää protskua.
Miten valmistaa Sirkkistä?

Helposti. Sirkkistä voit periaatteessa napsia ihan sellaisenaankin. Mutta esimerkiksi tortilloihin me lämmitimme Sirkkiksen pannulla tilkassa öljyä mausteseoksen kanssa ja lisäsimme sitten tortilloihin, kuten muutkin täytteet. Koska Sirkkis on maistettu grillimausteella, päätimme pitää taco-henkisen päivän ja laitoimme mausteiksi myös mm. paprikaa ja chiliä. Suolaa ei tarvinnut lisätä. Täytteisiin valikoimme Sirkkiksen kaveriksi miniluumutomaatteja, erilaisia paprikoita, salaattia, salsaa..

Sirkkiksen valmistukseen löydät hyvä reseptejä muun muassa TÄÄLTÄ.
Miltä Sirkkis maistuu?

Nyt päästäänkin kohtaan, joka varmaan kaikkia teitä eniten kiinnostaa. Ehkä se tärkein syy, miksi klikkasitte tämän artikkelin auki. Kun olimme valmistaneet tortillat, koitti maistamisen aika. Valehtelisin, jos väittäisin olleeni täysin ennakkoluuloton. Päässäni sirisi sirkat ja puhaltelin hetken, ennen kuin haukkasin.

No. Ennen, kuin itse haukkasin, tyttö ehti nappaista ison lusikallisen Sirkkistäytettä suuhunsa. Vierestäni kuului tyytyväinen "MMMMMM - hyvää äiti!" henkäisy. Meidän täytyisi kyllä ottaa lapsista enemmän mallia elämässä. Ihan turhaan minäkin asiaa "jännitin". Tytön esimerkikkiä seuraten haukkasin torillaa minäkin. Yllätyin TODELLA.

Sirkkis oli hyvää. Ihan oikeasti. Koostumus muistuttaa jauhelihaa, mutta on paljon smoothimpaa silti. Ei pelkoa jänteistä ja muista sitkeyksistä, minkä vuoksi jauheliha ei aina ole lemppariani. Muutenkin yritän välttää punaistalihaa parhaani mukaan. Pienestä jauhovivahteesta tulee jostain syystä mieleeni mieheni valmistama kiinalainen. Hyvällä tapaa, koska se on aina törkeän hyvää.  Suolaa ei mielestäni Sirkkikseen tarvitse lisätä, sillä se on tosi hyvin maustettua  Tyytyväisenä söimme tortillamme loppuun ja tyttö otti vielä pari kertaa lisääkin. Meille löytyi uusi herkku, kiitos Entis! Kehottaisin muitakin testaamaan rohkeasti Sirkkistä ja muita Entiksen tuotteita, saatat yllättyä!

Mistä saan Sirkkistä?

Tsekkaa lista myyntipaikoista kätevästi TÄSTÄ. Tampereelta tuotetta saa ainakin näistä:

  • Prisma Kaleva
  • Prisma Lielahti
  • Prisma Linnainmaa

Joko sä olet testannut? Missä yhteydessä? Vai onko jo ihan arkikäytössä?


lauantai 1. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri; Joulutunnelmaa kotiin helposti

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!



Ensimmäisessä "luukussa" ollaan. Olen jo pitkin syksyä miettinyt, että olisipa ihana aloittaa kerrankin ajoissa jouluvalmistelut, saada se joulufiilis. Joka joulu ajattelen samoin, kaipaisin kovasti sitä lapsuudenjoulujen fiilistä, vaikka jokainen aikuinen varmasti tietää, että se on aika mahdotonta. Valitettavasti. Mutta listasin kuitenkin hieman ajatuksiani siitä, mikä voi auttaa joulufiiliksen tuomisessa kotiin. Vaikka jo nyt!


  • Valaistus. Vuoden pimeimpänä aikana ei voi liikaa korostaa Suomessa valojen tärkeyttä. Valoilla pystyy muuntamaan tunnelman toiseen sormia näpäyttämällä. Kaivele siis varastojasi tai kipaise kauppaan, nyt löytyy jo alennuksistakin paljon erilaisia jouluvaloja, tai kaamosvaloja. Ulos ja sisälle! Muista myös kynttilät ja lyhdyt.

  • Lasipallojen tai maljakoiden koristelu. Olet varmasti bongannut lasipalloja, joita voi ripustaa katosta roikkumaan. Laita lasipalloon sisälle esimerkiksi puolukanvarpuja, kanervaa, havuja ja käpyjä. Laittamalla pöydälle maljakkoon kuusenhavuja, saat ihanan jouluisen tuoksun! Muista tämä myös, mikäli teille ei ole tulossa oikeaa joulukuusta, mutta tahdot saman fiiliksen.
  • Käsipyyhkeiden vaihto. Vaihda kotinne kaikki käsipyyhkeet jouluisiin. Mikäli et tällaisia vielä omista, niin vinkkinä; Ikeasta löytyy alle euron kappale!

  • Jouluiset petivaatteet ja pyykinpesuaine. Mikään ei ole ihanampaa, kuin vaihtaa jouluiset petivaatteet. Perinteinen ruudullinen pussilakana kelpaa myös hyvin, mikäli et ole esimerkiksi hirveän kova tonttufani. Pese liinavaatteet jouluisilla pesuaineilla, niin fiilis on taattu!
  • Tuoksut. Edellisestä päästäänkin kätevästi tuoksuihin. Vanha niksi on ripotella lattialle vaniljasokeria, kanelia ja kardemummaa - imuroi ja kotiin leijailee ihana tuoksu! Voit myös keittää kattilassa näitä mausteita vedessä, tulee hyvin sama efekti. Toki voit myös ihan oikeasti leipoa ja istua lopuksi sohvalle herkuttelemaan.
  • Askartele. Tähän löytyykin jo pientä vinkkiä huomisessa Marian luukussa. Tee perinteisiä lumihiutaleita ikkuinoihin tai haasta itsesi hieman vaativimmissakin luomuksissa. Kannattaa seurata Kaksplussan blogiverkostoa joulukuussa tiiviisti, sillä askarteluideoita varmasti tulee paljon!

  • Jouluradio. Tämä saattaa jakaa kotona mielipiteitä, mutta itse renkutan minkä ehdin. Valittavana monta eri tyylilajia joulumusiikin suhteen, joten jokaiselle varmasti löytyy ne omat lempparijoulubiisit. Linkki jouluradioon: https://www.jouluradio.fi/
  • Takka ja glögitasting. Ei haittaa vaikket omistaisi oikeaa takkaa. Ei ole lainkaan noloa laittaa takkatulivideota pyörimään. Lupaan, että fiilis on tunnelmallinen. Ennen kuin meillä oli oikeaa takkaa, laitettiin joskus iltaisen takkatulivideo pyörimään ja johan muuttui tunnelma rauhalliseksi. Ennen jouluaattoa ehtii pitää vielä vaikkapa glögitastingin ystävien tai perheen kanssa, valitkaa vuoden 2018 paras glögi ja nauttikaa juuri sitä sitten aattona!
  • Sisusta. En tarkoita, että täytyisi lähteä ostoksille varta vasten, mutta jos sinulta löytyy esimerkiksi taljoja, punaisia koristetyynyjä, kynttelikkö - niin pääset jo hyvin pitkälle. Tietysti oman makusi mukaan. Nyt kuitenkin on aika kaivaa tämän sesongin sisustuskamppeet esille ja laittaa muut kaapin perälle - tervetuloa Joulu!

  • Kuusi. Lapsuudenkodissani oli AINA oikea kuusi ja se kannettiin sisälle vasta edellispäivänä, tai jopa aattoaamuna. Sitä aina odotti ja sen koristelu oli ihanaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tällä viikolla syntia asian suhteen. Laitoin jo kuusen meille (tekokuusi) olohuoneeseen!! Apua. Olo tuntuu siltä, kuin olisi tehnyt jotain pahaa - mutta tuohan se nyt taatusti joulufiilistä. AH. Ja harmittelen, aina miten vähän aikaa joulu kestää. Eli, ei liene väärin laittaa jo joulukuusta esille. Lapsi ainakin hihkui innosta.
  • Joulukalenterit. Varsinkin jos askartelet tällaisen itse, saa siitä samalla kivan fiiliksen kotiin. Meidän täytyisi vielä keksiä sopiva paikka kaupan - ei niin kauniille - joulukalenterille.

Mitä muista vinkkejä teille tulee mieleen? Itselläni ihan ainakin ekana noiden lisäksi kyllä joiulusiivous. En saa joulufiilistä käyntiin tässä sekaisessa kodissa! Heh, siksi kuvissa ei ollutkaan kuvia kodistamme vielä. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten!
Ihanaa joulun odotusta kaikille <3

PS.
Huomisen luukusta löytyykin Marian vinkkejä joulukorttiaskarteluun lasten kanssa, kannattaa siis käydä kurkkaamassa sekin luukku!


* kuvat Pixabay

tiistai 20. marraskuuta 2018

Epäluuloinen etsii lastenhoitajaa pahaan maailmaan

Tänään koitti se päivä jonka olisi kyllä varmaan jostain kristallipallosta voinut nähdäkin tulevan. Koska kyseessä olimme me. Huonomuistisimmat vanhemmat ever. Olen kerran unohtanut lapsen eväsretkenkin eväät eteiseemme, jonka vuoksi lapsi sai päiväkodin eväsretkellä näkkileipää ja ilmeisesti kuitenkin jotain, mikäli jäi heidän aamiaiselta yli. Morkkis kertaa viisisataamiljoonaa. 
Mutta tämän kertaiseen. Huomasimme myöhään eilen illalla, että emme olleet muistaneet merkitä lapsemme hoitovuoroa päiväkodin kalenteriin. Normaalisti hoitovuorot merkataan järjestelmään parin viikon osalta ja sitten ne lukittuvat. En tiedä miten tässä kävi näin, että unohdimme. Luojan kiitos, menin sentään muissa asioissa illalla järjestelmään ja huomasimme hoitovuoron puuttuvan. Olisi ollut noloa viedä lapsi aamulla hoitoon - jossa olisi ilmoitettu ettei lasta voida ottaa vastaan.

PYHÄ TABLETTI 
Illalla otin yhteyttä päiväkotiin, jossa ei ollut enää paikalla toimiston väkeä, joten varmuutta siitä, mahtuisiko lapsemme hoitoon ei luonnollisestikaan ollut. Illan pyörittelimme vaihtoehtoja, jotka olivat kaikki surkeita. Kumpikaan ei voisi olla juuri sinä päivänä pois töistä, enkä voisi tehdä etäpäivää - koska luvassa oli tärkeä palaverikin. Isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat useiden satojen kilometrien päässä meistä, heidät oli melkeinpä parasta pyyhiä pois vaihtoehdoista. Vaikka ehkä joku olisi voinutkin olla pois omasta työstään ja ajaa satoja kilometrejä meille. Mutta kuitenkin. Tytön kummitäti oli lähdössä reissuun. Ei auttanut. Pakkasin jo työkassiini muutaman kirjan ja lelun, siltä varalta että joutuisin kuitenkin ottamaan tytön mukaan töihin. Stressasin hulluna.
Miten selviäisin uhmaikäisen kanssa palaverissa? Armes tabletti lataukseen ja vähän äkkiä. Puuh.

HELPOTUS
Aamulla soitin päiväkodin toimistolle - jonne ei vielä ollut tullut henkilökuntaa. Soitin tasan 11,5 minuutin kuluttua uudelleen ja sain luojan kiitos tiedon, että tyttäremme mahtuisi sittenkin vielä hoitoon. Bussin lähtöön oli tuolloin 5 minuuttia. Kiitin kovasti puhelimessa ja aloimme juosta bussiin. Mikä helpotus.

Täytyy kyllä olla kiitollinen päiväkodille, että hoito onnistui näinkin lyhyellä varoituksella. Mikä tuuri, että ryhmässä oli juuri tällöin vielä tilaa yhdelle. Puhelimessa toki varmistettiin, onko lapsellamme esimerkiksi allergioita, sillä mikäli olisi ollut, ei tarjolla olisi luonnollisesti ollut sopivaa ruokaa välttämättä. Onneksi meillä ollaan kaikkiruokaisia.

ETSITÄÄN LASTENHOITAJAA PAHAAN MAAILMAAN
Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Kasvata tukiverkkoasi. KAS-VA-TA! Ja ehkä voisi aloittaa myös sellaisen sopivan varahoitajan etsinnän? Valitettavasti olen A) maailman epäluuloisin B) leijonaemo. Täten en todellakaan hyväksy lapseni hoitajaksi ihan ketä tahansa. Taidan näin ollen hieman pattitilanteessa. Vaikka MLL:n kautta kuulemma tuleekin hyviä hoitajia, voiko heihinkään luottaa? Voinko luottaa ketään? Pitäisi varmaan hieman höllätä vaatimuksiaan ja luottaa vähän enemmän.

Mutta, kuten varmaan tiedätte - äidin silmin maailman on todella paha. Eikä kukaan tietenkään voi hoitaa lastani yhtä hyvin kuin minä itse.

Miten te olette järjestäneet lastenhoito-ongelmanne? Kuka hoitaa lastanne, mikäli päiväkotiin ei voi mennä esimerkiksi sairastumisen vuoksi ja teidän olisi silti pakko mennä töihin?

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tee vauva - auta vauvatalkoissa

Tee vauva - auta sinäkin vauvatalkoissa. Tästä, jos jostain aiheesta kohistaan tasaisin väliajoin. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, tiedän. Vauvoja saadaan - ei tehdä, ei hankita.

Vaan takaisin aiheeseen. Syntyvyys laskee ja kohta ollaan pulassa - näin kerrotaan. Syntyvyyden kerrotaan olevan alhaisinta sataan vuoteen ja mielestäni se on helppo aistia ja nähdä katukuvassakin. Lapsia saattaa näkyä, mutta niitä ei haluta nähdä. Vanhemmat saavat nykyään sääliviä katseita ja silmien pyörittelyä. Voi kun sinäkin Pirjo menit nyt heittämään elämäsi ja vapautesi hukkaan! Et Pirjo koskaan enää ole onnellinen, etkä koskaan enää pääse matkustelemaan tai nauti alkoholia!

On totta, että ajat muuttuvat. Ennen oli ehkä sosiaalinenpakko hankkia lapsia, olit outo jos sinulla ei ollut lapsia tai et halunnut lapsia. Ei ollut olemassa käsitettä "vapaaehtoinen lapsettomuus", kuten nykyään. Oma lukunsa myös toki he, jotka eivät voi saada lapsia, vaikka tahtoisivatkin. Monet ensisynnyttäjät ovat 30-vuotiaita, jotkut jopa vanhempiakin, koska ensin tulee ura ja vapaus. Sen jälkeen vasta mietitään paikoilleen asettumista ja lasten hankintaa. Eikä se ole väärin. Ei vuonna 2018. Olisi hassua ajatella, että tämä muutos asenteissa ei näkyisi missään konkreettisesti.

On myös valitettavasti selvää, että asenteet periytyvät. Kun itse olin lapsi, muistan miten kohtasin paljon hymyjä ja leikittiin pihoilla kiljahdellen. Nykypäivän lapsi saa osakseen hymähtelyä ja tylyä kohtelua - olisi jännä, jos kaikki tämä ei vaikuttaisi tulevaan sukupolveen. Negatiivisesti.

Mutta mitä voisimme tehdä tilanteelle? Miten syntyvyys saataisiin kasvuun ja lasten hankkimiten kannattavaksi. Tässä vaiheessa joku heiluttaa "maailmassa on jo liikaa ihmisiä" - korttia. Eikä hänkään aivan väärässä ole. Vaikka Suomessa tilanne olisi kehno, ei me ihmiset silti aivan heti olla katoamassa. Mutta mitä konkreettisesti pitäisi tehdä, jotta homma pelaisi? Li Anderson on puhunut mm. työaikojen joustosta, mikä kuulostaa korvaani tosi hyvältä. Mikäli työnantajat kannustaisivat enemmän työskentelemään vaikkapa vain puoltapäivää lasten ollessa pieniä, se voisi kannustaa äitejä kotoa töihin. Luonnollisesti tämän tulisi kuitenkin olla kannattavaa taloudellisestikin. Molemmille.

Meilläkin oli pitkään mietinnässä miehen kanssa, onko minun järkevää mennä töihin. On ihan karu fakta, että mitä tahansa työtä ei kannata kotiäidin ottaa vastaan. Täytyy punnita hoitomaksuja ja ajankäyttöä palkkatasoon. Jos töihin mennessä käteen jää vain satasen verran enemmän ja näet lapsiasi harvemmin - ei se luonnollisesti ole mitenkään päin järkevää. Olettaen, että sinulla on kumppani, joka käy vakitöissä. Toisenlaisista tilanteista en viitsi huudella enempää, sillä kokemusta ei ole. Työskentelen markkinointialalla ja toimittajana, tykkään työstäni. Mutta vaikka työn teosta pidänkin, pidän enemmän lapsestani. Kotihoidontuki ei valitettavasti vain päätä huimaa. Mikäli kotihoidontukea edes hieman korotettaisiin, voisi sekin kannustaa nauttimaan perhe-elämästä enemmän. Lisäksi pohdin, pitäisikö kotihoidon tuen olla mahdollista pidempään, kuin 3-vuotiaaksi? Itsekin olisi saattanut viihtyä kotona pidempään lapsemme kanssa, mikäli tuet olisivat olleet kohdallaan. Miksi lasten täytyy tarkoittaa paheksuntaa, sääliä ja taloudellista tiukkuutta? Milloin lapsiperheistä tuli yhteiskunnan pohjasakkaa? Milloin kotiäidistä tuli kirosana? Miksi kotiäiti sana herättää mielikuvia ihmisestä, joka ei ole käynyt kouluja? Onko nykypäivän kotiäiti yhteiskunnan epäonnistuja?

Sanotaan, että Suomi on on ainoa maa, jossa vihataan lapsia. Osa kuittaa sen olevan pötypuhutetta, mutta valitettavasti uskon tähän syvästi itse. Ravintolassa lapsen kanssa ruokaillessa saat mulkoilevia katseita ja syviä huokauksia, vaikka lapsi vain hieman ilakoisi. Ei saisi näkyä, ei saisi kuulua. Auta armias jos lapsesi keksii taputtaa pienesti tai kikattaa onnessaan jäätelön nähdessään. Kassajonossa alkaa dramaattinen huokailu, mikäli annat lapsesi nostaa muutaman ostoksen ihan itse kassahihnalle. Aina mulkoiluun ei tarvita edes huonosti käyttäytyvää lasta. Lapsi itsessään on jo huokailun arvoinen. Perheet kuuluvat neljän seinän sisälle, jossa lapset eivät sitten ainakaan pääse oppimaan ravintolakäyttäytymistä. Kannattaa miettiä seuraavalla kerralla, kun huokailee, että milloin ne lapset sitten pääsevät opiskelemaan ravintolakäyttäymistä - elleivät juurikin siellä ravintolassa? Kukaan ei ole seppä syntyessään ja opettelematta olisi vaikeaa osata pyöräilläkään. Saati puhua, syödä..

Tarvitaan hyväksyvämpää ilmapiiriä, hymyjä ja tukea. 

Ei mulkoilua, huokailua ja tukien leikkausta. Näillä ei saada vauvatalkoita pystyyn.

Mitä sinusta tilanteelle pitäisi tehdä - vai pitäisikö tehdä mitään?

lauantai 17. marraskuuta 2018

Betoni-intiaani

Mood: Betoni-intiaani



Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen
Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen

Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Loppuu asti lojaali
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Mikää ei oo omaani

Betoni-intiaani // Gasellit

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kysymyksiä-Vastauksia

Mm. Julia kirjoitteli näitä blogissaan ja päätin minäkin tarttua tällaiseen pitkästä aikaa!
Neljä paikkaa joissa olen asunut


  • Kauhajoki. Muutin täältä heti yläasteen jälkeen opiskelemaan Keski-Suomeen. Muutin kotoa noin 300km päähän ollessani vasta juuri täyttänyt 16-vuotta. En tuntenut sieltä entuudestaan ketään. Silti paras päätös ikinä; sain ikuisia ystäviä ja hirveästi kokemuksia! Itsenäistyminen tapahtui varhain ja tämän vuoksi luulenkin, että olen niin omatoiminen ja rohkea.
  • Petäjävesi. Sijaitsee lähes Jyväskylässä, muutamien kilometrien päässä. Asuin Petäjävedellä kahdessa eri osoitteessa, ensin asuntolassa ja sitten omassa kerrostalossa sijainneessa yksiössä. Täällä opiskelin valokuvaajaksi kolme täydellistä vuotta. En olisi voinut toivoa parempaa koulua, taiteellinen ja meillä oli hyvin paljon vapauksia. Inspiraatioille annettiin tilaa ja usein oltiin studiolla siihen saakka, että yöhälytykset menivät päälle. Täällä myös seurustelin parin - kolmenkin kanssa vuosien varrella ja asuin ensimmäistä kertaa yhdessä poikaystävän kanssa.
  • Pori. Keski-Suomesta sain idean muuttaa Satakuntaan. Tässä vaiheessa muutettiin eri osoitteisiin Keski-Suomessa kanssani asuneen poikaystäväni kanssa - vaikkakin seurusteltiin silti vielä. Porissa asui jo ennestään yksi parhaista ystävistäni/serkkuni. Työskentelin Porissa Rajalassa Studiolla ja otin lukemattomia passikuvia. Juontajana työskentelin myös ja kipitin pari-kolme kertaa viikossa korkkareissani tukka hulmuten. PR-henkilönä olin töissä myös mediamyynnissä. Rekrytoin toisin sanoen puhelinmyyjiä, heh. Sain juuri baarityöntekijän töitä, kun isosiskoni menehtyi. Olin jo pitkään miettinyt muuttoa pois Porista, mutta tämä sai kunnolla havahtumaan, että en halua asua täällä koko elämääni. Kaipasin isompaan kaupunkiin ja isompiin ympyröihin. 
  • Tampere. Tampereelle muutin ensimmäisen kerran 2011 vuoden alussa, Hervantaan. Parvekkeeni alta juoksi aina poliisikoulun pojat aamuisin ja vastapäisessä kerrostalossa kokkasi joku poika aina alasti. Meinasi usein mennä teet väärään kurkkuun vieraillani, jos en ehtinyt varoittaa. Hervannassa opiskelin hetken painoviestintää ja ulkoasuntoteutusta - kunnes tajusin ettei ollut minun juttuni ja osa luokallani kulki koulussa mopoautolla, joten.. Sitten pääsinkin opiskelemaan TAMKiin, mutta koulu oli silloin Virroilla - joten muutin Virroille vuodeksi, jonka jälkeen koulu siirtyikin melkein heti Tampereelle. Muistaakseni 2012/2013 olinkin jo takaisin Tampereella jälleen ja asuin Ruotulassa. Tuolloin perustin myös oman yritykseni. Elämä oli aika vauhdikasta ja tapasin Jassenkin. Jassen vuokraemäntä päätti myydä asuntonsa, jonka vuoksi me päätettiinkin muuttaa yhteen aika pian. Muutimme Korkinmäkeen kaksioon, jossa asuimme siihen saakka, että tyttömme oli vajaa 1-vuotias.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt
Nämä oikeastaan tulivatkin jo edellisessä, mutta..
  • Valokuvastudiolla kuvaajana
  • Juontofirmassa juontajana/ohjelman tuottajana
  • Yökerhoissa ja ravintoloissa baarimikkona/blokkarina
  • Isommassa yrityksessä markkinoinnin parissa ja koordinaattorina

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä
  • Uusi Päivä. Niin kamalaa se onkin, niin oon ihan koukussa. Katon aina ennakot perjantaisin!
  • Ex-onnelliset. Tää on hauska, mutta ei ole maailman loppu, jos missaan.
  • Simpsonit. Simpsoneiden putket on parhaita. Se, joka ei tykkää Simpsoneista, niin siinä tyypissä on jotain vikaa kyllä. 
  • Netflix. En keksinyt enempää, koska katotaan niin paljon Netflixiä. No, Salkkareita jos ehdin.
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt
  • Ruotsi. Hiphei.
  • Porvoo. Rakastan tätä kaupunkia - niin tunnelmallinen!
  • Savonlinna. Tääkin on tosi jees, voin vain suositella. Liftattiin tännekin Jassen kanssa 2014.
  • Viro. Hiphei.
Neljä ruokaa, joista pidän
  • Mausteinen kanakeitto. Salaisella, omalla reseptilläni. Kun olin 16-vuotias ja tein tätä, muistan vieläkin miten joukko tuttuja poikia suorastaan nuoli kattilan pohjankin, kun tein tätä ensimmäisiä kertoja. Siitä saakka se on ollut bravuurini. Valitettavasti olen mennyt paljastamaan jo Jasselle ainakin yhden salaisen ainesosan, joten kokonaan ei ole salaisuus enää. Myös tyttäremme rakastaa tätä, vaikka onkin tulista ruokaa. Kana on helppo myös korvata soijasuikaleilla tässä.
  • Couscous-salaatti. Yleensä aina, kun Jasse ei oo kotona - teen tätä. Koska hän ei diggaile coucousista yhtään. Mutta mää rakastan ja typy myös. Coucousia, fetaa, frisee-salaattia.. you name it. Omnom.
  • Juustot. Rakastan erilaisia juustoja - paisti valkohomejuustoja. Lasi viiniä ja juustoja. Bueno.
  • Kaikki tulinen. En osaa luokitella sen enempää - melkein kaikki tulinen menee.
Neljä juomaa, joista pidän
  • Villivadelma Bonaqua. Jossain vaiheessa tuntuu, että tähän oli suorastaan riippuvuus. Nyt en oo hetkeen ostanut, kun tajusin että ostin sitä lähes päivittäin. Pakko laittaa stoppi!
  • Kahvi. Voin juoda ennen nukkumistakin ja kahvi melkein enemmän vain väsyttää mua. Oon juonut niin paljon kahvia, että vaikutus on enemmänkin päinvastoin ihan oikeasti!
  • Tiikerin päiväuni - tee. Join tätä ekan kerran pienenä, kun olin isosiskoni luona ekoja kertoja yökylässä. Siitä lähtien se on ollut se tee nro 1. Vaikka suvussamme ollaankin tunnetusti kovia kahvin juojia, niin jopa isoveli juo joskus tätä kanssani - jos ei ole kahvia.
  • Gin Tonic. Yleensä lipitän tätä tai rommikolaa yökerhoissa.


Semmoista. Lähiaikoina pääsettekin lukemaan sirkkasafkasta - jännää!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Muotinäyttelyn avajaisissa - punainen matto ja kauppakeskus?

Eilen vietettiin muotitaiteilija Anne-Mari Pahkalan 10-vuotis juhlanäyttelyn avajaisia Tampereella, Kauppakeskus Tullintorilla. Se fiilis, kun kerrankin pääsee astelemaan punaisella matolla kauniiden pukujen keskellä! Sitä ei ihan joka päivä näe, ainakaan kauppakeskuksessa! Nyt on glamouria!

Anne-Mari Pahkala on luonut upeita pukuja muun muassa Saara Aallolle, Jannika B:lle ja Sofia Vikmanille. Kaikkien heidän pukuja on myös esillä Tullintorilla sijaitsevassa näyttelyssä. Suosittelen kovasti tutustumaan näyttelyyn - se on maksutonta! Ota kuppi cappucinoa, heitä lapset elämysten pariin esimerkiksi kiipeilemään tai lasersotaan kuluttamaan loputon energiansa ja mene itse tutustumaan muotinäyttelyyn kaikessa rauhassa. Voisiko olla enää ihanampaa? Jokainen äiti tarvitsee pyykkivuorten keskeltä elämäänsä hieman loistetta. Muutakin, kuin niitä kirkkaita mustikkatahroja valkoisissa puseroissa. Tai menkää koko porukalla viettämään taidesunnuntaina. Aloita taidekasvatus lapsillesi jo nuorena. Näyttely on nimittäin avoinna myös sunnuntaisin klo 12 alkaen - kuten tänäänkin, kun näyttely avautuu kaikille. Sunnuntain ei tarvitse olla tylsä kotipäivä.

Tullintori on niin keskeisellä paikalla Tampereella, että sinne on helppo pistäytyä. Rautatieasema on aivan vieressä ja lukuisat hotellit, joten sinun ei tarvitse liikkua autolla lainkaan, mikäli tulet lomailemaan Tampereelle muualta. Myös hotelli Tornin aulasta löytyy yksi Anne-Mari Pahkalan asuista. Tornista pääsee näppärästi takaovelta suoraan kauppakeskus Tullintorille. Näin ollen sadekuurotkaan eivät haittaa mitään, sinä et joudu kastumaan! Koska sateenvarjoa ei tule koskaan mukaan silloin, kun sade yllättää. Ja se harmittaa. Mutta nyt ei tarvitse stressata moisesta, ollaan keskustan ytimessä! Parasta on se - ettei tällaista ole aikaisemmin ollut Suomen kauppakeskuksissa. On ihailtavaa, miten huippudesignea tuodaan lähemmäs arkea ja meitä "tavallisiakin" ihmisiä. Taiteen ja huippumuodin ei tarvitse olla vain varakkaiden ja julkimoiden yksinoikeus. Taidetta kaikille! Koko kansalle. Perheille, ystäville - kaikille.

10 / TEN Art Of Fashion Exhibition Näyttely on avoinna tästä sunnuntaista 14.10. aina 9.12. saakka kauppakeskuksen aukioloaikojen mukaan. Kauppakeskuksessa näyttelyyn pääsee suunnistamalla kohti 2. kerroksen galleriatilaa.

Ensimmäisiä kertoja vilautan teille päätyöstäni yhden palasen. Kaikki ei pyöri elämässäni valokuvaamisen parissa enää - vaan nykyisen päätyöni kuvaan kuuluu niin paljon kaikkea, etten osaa niitä edes luetella erikseen. On ollut ilo ja kunnia saada olla mukana työtiimissä Tullintorin ja Anne-Marin kanssa. Mene, koe ja näe näyttelyn loiste ja glamour! Kauppakeskus Tullintorilla on myös paljon erikoisliikkeitä, joita ei muualla ole. Eli jos kaipaat jotain erilaista - suuntaa kohti Tampereen sydäntä, Tullikatu 6. Kauppakeskus Tullintori erottuu edukseen muista - sillä on oma persoonansa.

maanantai 1. lokakuuta 2018

3-vuotiaan pupusynttärit

* Kaupallinen yhteistyö

Syyskuun alussa meillä juhlittiin rakasta 3-vuotiasta tytärtämme. Teeman suhteen oli kaksi vaihtoehtoa, autot ja puput. Hyvin pitkään tyttö oli sitä mieltä, että ehdottomasti autokakku ja autosynttärit. Jossain vaiheessa se vaihtui kuitenkin pupuihin ja hyvä niin, äitikin rakastaa pupuja!
Vielä joskus hankin meille oikean pupun. Itselläni oli nuorempana aivan ihana pupu nimeltään Justus. Se oli tavattoman kiltti ja rakastin ulkoiluttaa sitä valjaissa, se oli kuin yksi parhaista ystävistäni. Valitettavasti mies ei ole järin innostunut näistä jyrsiöistä ja onkin täten kovasti hankintaa vastaan..

Mutta pupusynttärit - jee! Koristeet meille tuli hyvin pitkältä ihanasta juhlatarvikekauppa Calligraphenista Valikoimissa on suurimmilta osin hääkoristeita, mutta myös paljon muitakin - kuten meidänkin koristeemme. Toimitus oli nopeaa ja asiakaspalvelu ystävällistä - iso peukku tälle! En ollut aikaisemmin tilannut heiltä mitään, joten kyseessä oli puhtaasti uusi tuttavuus. Oletko sinä jo kuullut heistä ja ehkä tilannutkin jotain?
Upea kakku meille tuli Kultavadelma nimisestä yrityksestä. Kyseessä on Kangasalalla toimiva kahden hengen ihana yritys. Kyseessä on nuori pariskunta, joka on perustanut kotileipomonsa intohimosta ruokaa ja leivontaa kohtaan. He toimittavat hulppeita kakkujaan Kangasalan lisäksi myös Tampereen alueella. Kyseessä on myös melko tuore yritys, sillä se on perustettu 2016. Kultavadelmalla on kaikki käsintehtyä alusta alkaen, mitä arvostan hyvin suuresti. Lisäaineita ei heidän tuotteessaan tavata lainkaan. Muutenkin suositaan mahdollisimman paljon suomalaisia tuotteita, sekä luomua. Aivan mahtavaa! 
Kotileipomossa tehdään tuotteita ainoastaan tilauksesta, joten jokainen tilaus on yksilöllinen ja suunnitellaan aina asiakkaan toiveiden mukaisesti. Heiltä saat tilattua juuri sitä, mitä sinä haluat! Erityisruokavaliotkin onnistuvat näppärästi. Kultavadelman pääleipuri on ollut ravintola-alalla jo useamman vuoden ennen oman yrityksen pesutamista, ja valmistuu mm. Restonomiksi vielä tänä vuonna. Voisi siis sanoa, että melkoisen taitavaa porukkaa kyseessä. Katsokaa nyt miten ihana kakku!
Täytteenä meillä oli vadelmaa ja mangoa, en olisi uskonut että ne sopivat niin täydellisesti yhteen. Mutta totta se vai oli - taivaallisen hyvää. Eikä yhtään liian makeaa, kaikki hyvin balanssissa. Kiitos!

Muuten tarjolla oli pikkupizzoja, kasviksia ja dippejä, suklaata, naksuja, juustokakkua ja pasteijoita.
Tyttäremme synttärimekosta on tullut paljon kyselyitä, että mistä se on hankittu. Kyseessä on Lasten Taikamaasta tilattu upea juhlamekko. Mekko on niin upea, että sopisi myös vaikkapa hääjuhliin. Kun olimme kuvaamassa 3-vuotis valokuvia, muutama ihminen tulikin kysymään, onko neitimme ollut juuri morsiusneitona. Hih. Hänellä ei ennestään ollut näin juhlavaa mekkoa, joten on hyvä että sellainen on nyt olemassa. Toisinaan kun niitä juhlia aina ilmestyy ja sitten iskee vaatepaniikki - vaain eipä enää. Tyttö oli myös itse innoissaan mekosta ja pyörähteli ympäri ihastuksissa heti ensisovituksella. Kyseessä on Ruffle Butt Pink Princes Petti Dress vaaleanpunaisena, ihana! Kannattaa tsekata myös Lasten Taikamaan FB-sivut, sillä heillä on aika usein kivoja arvontoja.

Synttärilahjaksi pikkumuru sai mm. muistipelejä, palapelejä, vaatteita, pehmoleluja, pastilleja, teesetin, kahvinkeittimen ja liukumäen. Hän oli hyvin onnessaan kaikista lahjoistaan. Ihanat synttärit! Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja vieraille. 

Josko sitten alkaisi suunnitella jälleen joulua?



perjantai 21. syyskuuta 2018

Samistelua, niin ärsyttävä sana kuin se onkin

* Kaupallinen yhteistyö Spartoo.fi:n kanssa

Olemme aikaisemminkin tehneet yhteistyötä Spartoo.fi:n kanssa ja se on sujunut niin hyvin, että jälleen voisi olla kiva teillekin heistä kertoa. Meillä ollaan nykyään tosi huonoja "liveshoppailijoita", aina löytyy perheestä joku, jota shoppailu ei kiinnosta. Meillä se on usein tyttäremme, ja no, aika usein myös hänen isänsä. Tuttua? Itsekään en usein kyllä jaksa kaupoille enää työpäivän jälkeen.

Spartoo.fi osoitteessa on näppärää tehdä ostoksensa. Sivuston pääpaino on jalkineissa ja niitä olemmekin sieltä aika usein tilanneet. Toiseksi hyväksi kategoriaksi olemme todenneet takit. Viime talven menin tuolta tilatulla parkatakilla ja nilkkureilla - eikä muuten tullut kylmä! Tuotteet tulivat nopeasti ja olivat mainiossa kunnossa. Valikoimaa varsinkin kengistä löytyy koko perheelle hyvin. Lasten kenkiä voit kurkata kätevästi tästä linkistä: Lasten kengät Spartoo

Tykkään "samistella" tyttäreni kanssa. Niin ärsyttävä sana kuin tuo samitelu nyt onkin. Meidän tapauksessamme samistelu on melko helppoa, sillä minulla on vieläpä niin pieni jalkakin, että tulevaisuudessa lapsi tulee luultavasti raivoamaan, että miksi olen taaaaas varastanut hänen kenkänsä. Tällä kertaa suunnitteilla onkin tilata samanlaiset kengät! Meillä vannotaan Vansien nimeen, joten ette varmaan ylläty näistä..
Nämä ihanan hennon vaaleanpunaiset yksilöt Vansilta olisi tulossa meille. On toki hieman harmillista, että lapsen jalka kasvaa jatkuvasti, eikä kovin pitkään mene samat kengät. Mutta onneksi aina voi tilata uudet - ja Spartoo.fi:stä niitä löytyy mukavan edullisesti. Tykätäänkö teillä Vansin tuotteista? Meillä kyseistä merkkiä löytyy ihan kaikilta päältä. Isältä, äidiltä ja tyttäreltä. Merkki on niin meidän näköinen, etten oikein tietä mikä muukaan merkki olisi. No, paitsi minä kyllä tunnetusti pidän paljon Adidasta ylläni. Vaikkemme silti mitään merkkiuskovaista porukkaa erityisesti ollakaan. Vansin kengät ovat mielestäni hyvin kestäviä ja siksi suosin niitä myös lapsella. Edelliset harmaat Vansit tytöllä ovat edelleen melkein kuin uudet, vaikka niitä on pidetty todella paljon ja aivan kaikkialla. Hiekkalaatikoilla, matkoilla, ehkä niillä on saatettu myös hyppiä jopa kuralätäköissä. Okei, okei. Niillä ON hypitty kuralätäköissä. Koska hei, ei aina viitsitä olla niin nipoja. Vai mitä? Elämästä pitää voida nauttia. Varusteet vaan sitä mukaa, että se on onnistuu!

Spartoo.fi:n Vans tarjontaa pääset katsomaan hyvinkin näppärästi tästä linkistä: Vans Spartoo
Mitä muuta hyvää kyseisessä verkkokaupassa on? Ehdottomasti kuluttajat arvostavat tänä päivänä ilmaista palautusta ja toimitusta - ja ne verkkokaupasta löytyykin. Palautus on ilmaista jopa 30 päivän ajan. Tosi hyvä! Sillä tiedättekö sen tunteen, kun ostaa jonkin tuotteen ja se ei sitten olekaan enää viikon päästä kovin kiva? Mutta koska aikaa on 30 päivää, ehtii siinä ajassa miettiä varmasti, että tahtooko tuotteen pitää - vaiko ei. Mikä teidän mielestänne on verkkokaupoissa tärkeintä? Millä perusteilla just sä valitset kaupan, josta ostat tuotteesi? Itselleni tärkeintä on nopea toimitus ja luotettavuus. Hirveästi netissä riittää verkkokauppoja, mutta koska ei voi luottaa - ei uskalla tilata. Onneksi on näitä luotettaviakin, laadukkaita verkkokauppoja - kuten Spartoo.fi.


Mitä suosikki verkkokauppoja teillä on ahkerassa käytössä? Vinkit jakoon!

maanantai 10. syyskuuta 2018

Äiti, kuin värityskirja - tarinat tatuointien takana

Nykyään lienee monia ihmisiä, joilla ei ole sen kummempaa tarinaa tatuointiensa takansa. Itse kuitenkin olen aina halunnut, että tatuoinneillani on jokin merkitys, taikka tarina takanaan. Eräs tatuoijani myös vannoi tämän nimeen, sillä tällöin tatuointejaan ei myöskään kadu, koska ne ovat iholla muistoja ja tarinoita, osa syvempää merkitystä. Itselläni on aika paljon kuvia ihossani ja käsi sydämellä en kadu niistä yhtäkään. Ihan ensimmäisen kuvani olisin voinut ottaa toisella tatuoijalla, sillä hän teki kuvaa väärin, mutta en silti tahtoisi kuvaa poiskaan iholtani. Siihen liittyy todella paljon tunnetta. Joten rosoisuudestaan huolimatta koen, että sekin on iso osa minua.
Ensimmäiseni

Ensimmäisen tatuointini otin, kun olin täyttänyt vähän aikaa sitten 18-vuotta. S-kirjaimen siivillä. Olin jo pitkään haaveillut tatuoinnista, mutta sopivaa aihetta, tai merkitystä ei ollut, joten asia oli jäänyt hautumaan. Niin surullista, kuin se onkin, kun isosiskoni menehtyi - tiesin heti merkityksen kuvalleni. Suunnittelin itse kuvan paperille ja tatuoija nimeltään "Pete" muokkasi sitä hieman ja alkoi tehdä kuvaa ihooni. Kyseinen tatuoija oli kuitenkin tehdessään aika hermostunut, ravasi tupakalla ja teki kuvaa monta tuntia. Kyseinen kuva on tehty liian syvälle ihoon, liian kovalla paineella ja liian pitkään. Tämän vuoksi toiset tatuoijat eivät ole hirveästi saaneet kuvaa edes korjattua, sillä arpikudosta on kertynyt siihen runsaasti. Tarkoituksen mukaista kuvassa on toki se, että siivet kirjaimen ympärillä ovat vaaleat, mutta muutenkin kuva on aika kulahtanut. Kaikesta huolimatta muistan miten tunteellinen hetki, ja tärkeä hetki oli saada juuri tämä kuva ihooni. En kadu kuvaa tänäkään päivänä, vaikka tekijä tosiaan olisi saanut olla ammattimaisempi, taitavampi ja tarkempi.
Onnea elämään

Toisen kuvani, vihreän apilan otin muutama vuosi ensimmäisen jälkeen. Tuolloin toivoin, että saisin elämääni hieman onnea lisää. Tuntui, ettei onnea oikein ollut ja toisaalta, koen apiloiden liittyvän myös hieman Irlantiin, josta pidän kovasti. Tämä tatuointi tehtiin Tampereella Hervannassa siten, että tatuoija piirsi sen suoraan ihooni. Ei siis suunniteltu ensin mitään paperille. Hän on tunnettu tästä tyylistään. Kuvan teko ei sattunut yhtään, vaikka voisi ajatella paikan olevan hyvinkin herkkä. Enemmänkin vain ärsytti hieman surina, koska kohta on heti korvan juuressa. Apiloita näkyy monilla, mutta ei se silti haittaa. Pääasia, että itse tiedän mitä se minulle merkitsee.
Viha-rakkaussuhde mustekaloihin

Sitten olikin jo vuoro ison kuvan. Olen aina halunnut itselleni "hihan", mutta valitettavasti se on yhä vieläkin vaiheessa. Halusin ihooni mustekalan, joka pitelisi hyppysissään timantteja. Mustekalalla on hyppysissään kolme timanttia, jotka edustavat siskon mentyä jäljelle jäänyttä perhettäni. En oikein ole koskaan pitänyt mustekaloista. Voisi ajatella, että mustekala edustaa pahuutta, joka yrittää viedä loputkin, tai sitten niin, että olen itse mustekala ja koetean pidellä hyppysissäni vielä tiukasti jäljelle jääneitä perheenjäseniä. Oli miten oli, ainakin timantit edustavat syntymäperhettäni. Tätä kuvaa täytyisi korjailla jo, sillä siitä on värit aika kuluneet ja muutenkin toivoisin näin jälkikäteen paksumpia ääriviivoja kuvalle. Kuvan tekoon meni paljon aikaa ja se tuntui myös melko ikävältä lähellä kainaloa. Ehkä senkin vuoksi en ole vieläkään saanut aikaiseksi varata aikaa sen korjailuun.
Tahtoisin myös lisäksi liittää selkäpuolelle ylettyvään liljaan pienen kolibrin, jossa olisi jollain muotoa mukana myös tyttäremme. Täytyisi vain saada aikaiseksi varata se uusi aika!
Pieni paketti

Olkapäältä selänpuolelle menee teksti; "Kaikki parhaat asiat tulevat pienissä paketeissa". Teksti on englanniksi, sillä suomeksi tuollaiset mielestäni harvoin vain toimivat. Tämä sanonta omalla kohdallani tietysti tarkoittaa itseäni ja viittaa suoraan omaan pieneen kokooni. Halusin tämän, koska olen hyvin sinut oman pituuteni kanssa, mutta monet jaksavat silti päivitellä miten lyhyt olen. 152cm nyt vaan on kuulkaas ihan tarpeeksi.
WU - for ever

Musiikki on suuri osa minua ja sitä millainen olen. Olen tunnetusti henkeen ja vereen rap-skenen kannattaja. Wu-tang Clan on yksi merkittävimpiä yhtyeitä, jotka ovat vaikuttaneet minuuteeni. Myös edes menneen siskoni kanssa jaoimme samanlaisen musiikkimaun ja jokseenkin "hip hop - elämäntyylin". Siksi Wu-tangin logoon on sisällytetty myös siskoni sytymävuosi ja kuolinvuosi. Siskoni oli minulle hyvin, hyvin tärkeä ja ihailin häntä kovasti. Pienenä olisin tehnyt mitä tahansa, saadakseni olla kuin hän. Rakastan kuvassa olevaa turkoosia, se näyttää ihollani mielestäni hyvältä.
Repolaiset on se juttu

Viimeisimpään sop.. leimaan on ottanut osaa lusikallaan myös avopuolisoni. Meidän perheen yhteinen juttu on aina ollut ketut. Olemme miehen kanssa, ja tyttären kanssa, äärettömän kovia kettufaneja. Ketut myös edustavat sellaista pilkettä silmäkulmassa ja veijarimaisuutta, josta pidän kovasti. Olen myös vuosia haaveillut kuvaamiseen liittyvästä tatuoinnista. Se kun on myöskin suuri osa identiteettiäni, olenhan ammatiltani valokuvaaja. Olen jo ala-asteella tiennyt, että minusta tulee kuvaaja. Ei siis ihme, että yläasteelta lähdin suoraan opiskelemaan valokuvausta. Jasse kustansi tämän tatuoinnin täytenä yllätyksenä minulle vuosipäivälahjaksi. Olen äärettömän tyytyväinen tatuoijan jälkeen ja tyyliin, ja siksi aionkin ottaa jatkossakin hänellä uudet kuvani.


Mistä sinun tatuointisi kertovat? Tarvitseeko niillä olla takanaan tarinaa, vai voiko tatuoinnin ottaa vain, koska se nyt on kivan näköinen?



keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Syksy syyllistää - lopetetaan se!

Oletko sinäkin väsynyt lukemaan lehdistä "uusi sinä", "aloita uusi elämä" tyylisiä otsikoita? Joka ikinen syksy samat aiheet valtavaat lehtien kannet. Uudistumisessa ei toki ole mitään väärää, päin vastoin, mutta olisiko mahdollista saada syksyyn erilaista otetta? Voisiko syksy tarkoittaakin villasukkia, kynttilöitä ja rauhoittumista kiireen sijaan?

Minusta on hienoa, että ihmiset käyvät mustikassa. Mutta onko siitä pakko hössöttää. Ihan PAKKO ehtiä mustikkaan, naapurikin oli käynyt keräämässä kymmenen sangollista. Mitä sitten? Anna itsellesi armoa ja osta tarvittaessa ne kaupan pakastealtaasta. Toki minäkin mielummin poimin mustikat metsästä. Mutta en pakolla. Kahvi maistuu superhyvältä ulkona nautittuna. On ihanaa pakata pienet eväät, termariin kahvia ja istahtaa metsässä mättäälle. Yleensä saaliiksi ei jää suurta määrää, sillä pikkuneiti popsii mustikat sangosta jo metsässä suuhunsa. Mutta tärkeintä kaikessa onkin se fiilis. Syysfiilis.
Aloitin pitkästä aikaa uuden harrastuksen. Tai olenhan minä aina kirjoittanut, mutta nyt ilmoittauduin vielä tekstityöpajaankin. En kuitenkaan ajattele sitäkään pakkona, jos joskus jää kerta väliin, ei maailma siihen kaadu. Hienoa päästä kuulemaan toisten ajatuksia ja oivalluksia omista teksteistäni.
Odotan innolla! Syksyyn kuuluu ehdottomasti meillä kynttilät. Niitä kuluu tolkuton määrä. Joka ikinen ilta sytytän niitä ympäriinsä talon sisälle - ja lyhtyihin pihalle. Suorastaan kuin joku hullu nainen olisi järjestämässä jotain rituaalia. Mutta rakastan niitä. Rakastan sitä fiilistä, joka niistä tulee.

Ei suoriteta syksyä, ei. Nautitaan siitä hitaasti.

maanantai 13. elokuuta 2018

Valmiina syksyyn + MR Pico Takin/haalarin arvonta!

* Kaupallinen yhteistyö Lasten Taikamaan kanssa

Vaikka vielä on suhteellisen lämmintä, on varmasti monet vanhemmat jo alkaneet tuskaisina etsiskellä välikausivaatteita lapsilleen. Meillä on aika hyvä tilanne, sillä ostin viime keväänä juuri monenlaisia ulkoiluvaatteita pienellä kasvuvaralla, joten monet menevät vieläkin tytölle hyvin.

Halusin kuitenkin, että neidillä olisi myös hieman siistimmät vaatteet syksyyn. Tahdon pitää hänellä päiväkodissa yhdet ulkoiluvaatteet, jotka kestävät kuraa ja märkää mielin määrin. Samoin kotona. Täten ongelmaksi koituu matkat päiväkotiin ja takaisin, kauppareissuille ynnä muille pienehköille ulkoilumatkoille, joissa ei välttämättä niin kovasti tule hypittyä (juu eipä) kuralätäköissä, mutta silti pelkkä huppari ei riitä, vaan täytyy olla kunnollinen takki. Näin ollen Lasten Taikamaan valikoimista meille kotiutuikin musta Mini Rodinin Pico takki, sekä pinkki välikauteen sopiva pipo. Piposta valikoin hieman reilumman koon, kuin yleensä, ne kun tuntuvat tulevan aika nopeasti pieniksi. Aamuisin ne ovat usein myös hukassa, joten varalla on hyvä olla useita.

Mini Rodini tuskin merkkinä tarvitsee äitien parissa ihan hirveästi erikseen avausta, mutta mainittakoon, että paljon hypetetyn lastenvaatemerkin takana on hauskojen kuvioiden lisäksi ekologisuutta. Jopa yli 90% merkin valikoimasta on valmistettu luonnonmukaisista materiaaleista. Lisäksi Mini Rodini haluaa huolehtia työolosuhteista tuotantomaissa. Mini Rodini on yksi markkinoiden ekologisimmista lastenvaatevalmistajista. Kyse ei siis kaikilla lapsensa Rodinin vaatteisiin pukevilla vanhemmilla suinkaan ole siitä, että: "Vau kyseessä on hypetetty merkki", vaan puhtaasti halutaan laadukkaita vaatteita - jotka pitävät hienosti jälleenmyyntiarvonsakin. Monet pelkäävät, että Pico takit likaantuvat leikeissä, mutta takin voi aika huoletta pestä 40'C asteessa.

Pohdin hieman, lieneekö musta liian synkkä väri tytön takille - mutta turhaan. Mielestäni takki näyttää todella hyvältä ja neidin mielestä takki on - mikä tärkeintä - myös oikein mukava päällä. On hölmöä varjella vaatteita älyttömästi vain siksi, että ne ovat merkkivaatteita. Meillä vaatteita saa käyttää aika huoletta, vaikka okei - myönnän. Pienesti ehkä huokaisin, kun neiti otti esiin katuliidut tuon mustan takkinsa kanssa. Siinä nääs näkyy aika hyvin värikkäät liitujäljet. Mutta se on elämää. Vielä täytyisi hankkia vettä oikeasti ja kunnolla vettä kestävät tennarit mimmille, mutta onneksi toistaiseksi nuo Niken tennarit menevät vielä kumppareiden kanssa vuorotellen. Kunnon syyskelejä odotellessa. Tänään oli aamulla jo syksyn tuoksua aamulla ilmassa ja villatakki ei ollut liikaa.
Lasten Taikamaan lähetys saapui meille todella nopeasti, mistä olemme oikein iloisia. Heillä on valikoimassaan lastenvaatteita, tarvikkeita ja muun muassa kankaita. Myös äideille löytyy vaatetusta, joten kyseessä on monipuolinen verkkokauppa. Merkkivalikoima on laaja, joten jokaiseen makuun löytyy varmasti kamppeet perheen pienimmille! Kannattaa katsahtaa tarjonta läpi ihan ajan kanssa. Kuppi teetä, ja viltin alle tekemään ihania löytöjä, kun lapset on saatu nukkumaan. Aika ihanaa, vai mitä? Kunnon sohvashoppailu se on jotain! Ehkä lisäksi pala jotain oikein hyvää suklaata?
Mikäli sinäkin sielä ruudun toisella puolen ihastuit Mini Rodinin Picoon, iloisia uutisia! Instagramissa blogin tilillä @yhtakuin voit osallistua Lasten Taikamaan valikoimista löytyvän Pico takin, taikka haalarin arvontaan. Arvonta suoritetaan 25.8.2018, onnea jokaiselle arvontaan osallistuvalle! Pidetään peukkuja!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Lapsen kanssa kahdestaan reissuun?

* Yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna

Olimme taannoin tyttäreni kanssa kahdestaan reissussa. Alunperin olin ajatellut meneväni moikkaamaan ystäviäni Seinäjoelle yksin, mutta extrempore päätin ottaa pikkumimmin mukaani.
Me aika harvoin reissataan kahdestaan. Kun hän oli pienempi, reissaamista stressasti ja jännitti enemmän. Nyt kun hän on huomattavasti jo omatoimisempi ja isompi, on reissaaminen vähemmän stressaavaa kahdestaan. Mutta se on kuitenkin aivan erilaista kahdestaan, kuin koko perheen kanssa.  Kolmistaan reissaamme aika paljonkin. Tyttömme tykkää matkustaa autossa reippaana pitkiäkin matkoja. Sitä hän onkin tehnyt jo aivan vauvasta saakka, joten kokemusta on kertyny paljon. Mutta kahdestaan seikkaileminen on harvinaisempaa ja silloin täytyy varautua kaikkeen vähän enemmän. Varsinkin, kun kahdestaan emme liiku autolla, vaan julkisilla. Meikäläiseltäkin löytyy toki ajokortti, mutta ei omaa autoa. Miehellä auto on käytössä ihan päivitäin.
Majoituimme neidin kanssa Seinäjoella täysin uudistetussa Sokos Hotel Vaakunassa. Vaakuna sijaitsee Torikeskuksen vieressä, keskellä kaupunkia. Hotellista on näin ollen todella helppoa käväistä shoppailemassa lapsenkin kanssa. Ei tarvitse miettiä, että jaksaako lapsi kävellä kauheasti. Hotellissa on mahdollista ruokailla, mutta ruokailupaikkoja on myös runsaasti keskeisen sijainnin ansiosta tarjolla muuallakin. Ensimmäinen kiva juttu hotelliin saapuessa oli tietysti se, miten hyvin pikkuneiti huomioitiin respassa. Hän sai puuhavihon ja omat värikynät iloisen tervehtimisen siivittämänä. Puuhavihkoa alettiinkin värittää välittömästi, oikeastaan jo ennen, kuin pääsimme edes huoneeseemme. Päätin jo ennen reissuun lähtöä, että reissussa en nipota turhasta. Ei ole vakavaa, että lapsi vähän pomppi sängyllä (sopivasti ennen kuvaa) huoneessamme. Lapset on lapsia ja nyt oli loma. Luin jostain, että ennen kuin kieltää lastaan jatkuvasti tekemästä asioita, on hyvä miettiä, kieltääkö vain siksi, että se on itselle helpompaa. Ennen kieltämistä voi pohtia, kieltääkö siksi, että jokin on oikeasti vaarallista lapselle - vai esimerkiski siksi, että et jaksa siivota paria tyynyä tyynysodan jäljiltä lattialta. Tämä on toki tapauskohtaista, mutta ihan hyvää pohdittavaa jokaiselle.
Vaakunaa uudistettiin jo viime kesänä, mutta nyt hotellin uudistaminen on kokonaan suoritettu ja lopputulos on varsin upea. Huoneet ovat moderneja ja tyylikkäitä, niissä kyllä viihtyy koko perhe.
Halutessaan Vaakunassa pääsee myös asiakassaunaan, mikä on ehdottomasti hyvä ja ihana lisä.
Mitä sitten ottaa huomioon, kun reissaa yksin alle 3-vuotiaan lapsen kanssa? No, ne matkarattaat on kaiken varalta kuitenkin ihan hyvä olla mukana, mikäli vain mahdollista. Mikäli tahtoo mennä kauemmas, tai lapsi alkaa väsyä on hyvä olla rattaat mukana. Tarpeen vaatiessa niissä pystyy myös nukkumaan kaupungilla/matkatessa päiväunetkin. Vaikka hirveästi paasataan siitä, miten lapset katsovat liikaa tablettia ja puhelimia, ei reissussa niiden mukana olo ole välttämättä paha asia. Hotellien telkkareista harvemmin tulee lastenohjelmia, joten kun koittaa odottelun aika, voidaan katsoa muutamat jaksot Pipsa Possua ja kaikki ovat tyytyväisiä. Etenkin, jos on pitkä junaatka tiedossa. Tyytyväinen on varsinkin äiti, joka tahtoo hengähtää ja juoda kupposen kahvia rauhassa. Näin ollen suosittelen tabletin/puhelimen mukaan ottoa ihan hyvällä omatunnolla. Meillä toki kävi hyvä tuuri, sillä satuimme olemaan huoneessamme juuri sopivasti Pikku Kakkosen aikaan, joten näimme sen ihan huoneee omasta telkkaristakin mukavasti sängyllä löhöten yhdessä.


Olin suunnitellut jo pitkään, että tekisimme tytön kanssa jonkin pienen hotelliloman täysin kahdestaan. Tämä oli niin mukavaa äiti-tytär aikaa, että uskon meidän ottavan tämän myös ihan perinteeksikin. Pyrimme toteuttamaan jonkin kivan, pienen matkan ihan kahdestaan vuosittain. Reissaatteko te paljon kahdestaan lapsenne kanssa? Tai lapsienne kanssa? Toki jos on esimerkiksi yksinhuoltaja, on se varmasti tuttua kauraa luonnostaankin. Mikäli lapsia on enemmänkin, voisi tällainen loma kahdestaan jonkun lapsen kanssa olla myös melkoista luksusta puolin ja toisin. Saa kunnolla laatuaikaa! Voin vain suositella. Mutta se tärkein asia, mikä kahdestaan reissaamisessa tulee muistaa, on kärsivällisyys. Ja se, ettei suunnittele liian ennalta kaikkea. On hyvä mennä asioissa lapsi edellä, niin molemmilla on hauskaa. Välipalat, juomapullo ja iloinen mieli - taas valmiina reissuun!

Tyttö selvästi nautti meidän "tyttöjen omasta reissusta" suunnattomasti, täytyykin alkaa suunnitella jo seuraavaa matkaa. Kun reissaa kahdestaan lapsen kanssa, on omakin asenne hieman erilainen, koska tietää itse "joutuvansa" tekeään ja huolehtimaan kaiken. Kun reissaa perheenä, sitä on niin helppoa vuorotella "vahtimista" ja helposti tulee myös oletettua, että toinen hoitaa osan asioista. En siis ihmettele, että lehdissä lukee perhelomien sisältävän myös riitoja. Meillä ei ole ollut perhelomilla pahemmin riitoja, mutta toki pientä tuhahtelua on saattanut toisinaan tulla johtuen vastuun jakamisesta, kuten varmaan aika monilla muillakin, mikäli niitä lehtiä nyt uskoo. Vaikka perhelomilla sen kahvikupposen saa juoda mukavasti jopa yksinkin, kun toinen touhuaa lapsen kanssa - on reissaamisessa kahdestaankin lapsen kanssa jotain erityistä. Ehkä se on se hetkessä eläminen ja oikea laatuaika, sitä joutuu keskittymään lapseensa 100% koko ajan.

Mikäli suunnittelet matkaa lapsesi kanssa, voimme tytön kanssa suositella Original Sokos Hotelli Vaakunaa lämpimästi teillekin. Viereisestä Torikeskuksesta löytyy myös tosi hyvin lastenvaatekauppoja!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ketut festareilla

* Yhteistyössä Punanaamio

Juhannuksesta on jo tovi, mutta arjen pyöritys on vienyt totaalisesti kaiken ajan. Näin ollen postaus meidän hauskasta juhannuksestamme on jäänyt odottamaan sopivaa julkaisu ajankohtaa.

Juhannuksena teimme yhteistyötä Punanaamion kanssa ja saimme heiltä festarikuteet viimeisen päälle. Nimittäin kettupuvut! Kettupukuja löytyy aikuisille ja lapsille, aikuisille tarjolla on pariakin eri kokoa, ja näin ollen minä ja Jasse saatiin kumpikin sopivan kokoiset yllemme. Puvut olivat joustavat ja pehmoiset, eivät lainkaan tukalat. Lämpöäkin niissä oli ihan sopivasti, ajatellen, että juhannus oli todella sateinen ja tuulinen. Kettupuvut olivat näin ollen nappi valinta festareille! Voisin hyvin kuvitella lapsellemme myös samanlaista lastenkoossa. Hän olisi varmasti suloinen!
Mielestämme aikuiset, jopa vanhemmat saavat välillä hieman hassutella. Miksi aina pitäisi olla elämän niin hirveän vakavaa? Me tahtoisimme hassutella laittamalla festarilookin kondikseen kunnolla Nummirockiin. Hevikansan keskellä kettupukumme saivat pelkkää hyväksyntää. Tänä vuonna Nummirockissa oli minullekin sopivaa musiikkitarjontaa, vaikka en olekaan hevimusiikin suuri ystävä. Nimittäin Huora. Tuo punk-yhtye sai minussa samanlaisen innostuksen aikaan, kuin joskus yläasteikäisenä, kun kuuntelin toisinaan punkkia. Valtavaa iloa. Yläasteella kuuntelin aivan loogisesti sekä reggaeta, että punkkia. Sulassa sovussa. Sulassa sovussa oli Nummirockissa tänäkin vuonna koko festarikansa, en todistanut yhtään tappelua tai äänen korotusta. Melkoisen letkeää jengiä. Kuten viimekin vuonna. Ja kuulemma näin on ihan joka vuosi!
Vaikka olemmekin lapsen vanhempia, pitää meidänkin päästä joskus päästämään sisäinen lapsemme irti. Meillä asuvat tukiverkot niin kaukana, että tällaista tapahtuu hyvin harvoin. Näin ollen siihen satsaa ihan mielellään hieman enemmänkin, että pääsee kunnolla pitämään hauskaa! Vai loppuuko teidän mielestänne hauskanpito siihen, kun lapsi syntyy? Saavatko vanhemmat käydä vielä festivaaleilla? Vai täytyisikö mielummin istua 360 päivää vuodesta lapsen kanssa kotona? Tarvitsevatko aikuiset välillä pientä hermovapaata, että jaksavat jälleen olla täysillä kotona läsnä? Mielestäni kyllä.

Voin suositella Nummirockia ihan jokaiselle. Leirintäalueen tunnelma on uniikki. Festivaali on kokonaisuutenakin niin erilainen verrattuna muihin Suomessa, että jo ihan kokemuksenkin vuoksi kannattaa testata! Olen ollut Nummirockissa vain kahtena vuotena, mutta kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia. Kun vertaa esimerkiksi Himoksen juhannusta, on Nummirockissa paljon rauhallisempi meininki, vaikka artistit ovatkin verraten synkempiä ja meluisempia.


Ketut kuittaavat. Festarit olivat jees, ja festariasut varsin jeesjees!



maanantai 2. heinäkuuta 2018

MÄTÄ PÄÄRYNÄ

Olipa kerran maanantai. Olet herännyt lapsen kanssa klo 5 ja vienyt sen päiväkotiin - juossut itse töihin ahkerana. Töiden jälkeen lähdet hakemaan lasta päiväkodista ja mietit ankarasti, miten helkutissa saisitte kulutettua TUNNIN, ennen kuin seuraava bussi lähtisi kotiin päin. Tässä kohtaa terveisiä kesäaikatauluja räätälöiville ihmisille. Tai pitäisikö sanoa sadisteille? No, eniveis.

Päätin, että lähdemme tyttäreni kanssa kauppaan. Uhmaikäisen, noin metrin mittaisen ja hyvin mielipiteensä ilmaisen yksilön kanssa. Pääsimme sulassa sovussa kauppaan ja intoilimme molemmat, miten aiomme tehdä kotona maailman parasta tomaattikeittoa yhdessä. Hymyssä suin heittelimme koriimme basilikan, jos toisenkin. Sekä noin sata kiloa tomaatteja. Idyllistä, ah äiti ja tytär tässä ostoksilla tralallalallaaaa. Olo oli kuin supermutsilla, mä handlaan tän. Mä handlaan tän pirun hyvin!

Saavuimme kassoille. Jumalaton jono. Enpä ole aikoihin silmäillyt noin suunnatonta jonoa. Jonotimme aikamme mummon perässä, joka ei lopulta edes jonottanut, vaan tutki jäätelöiden etikettejä kaikessa rauhassa. Samaa teollista shaissea ne kaikki on, mummo hyvä, mietin pidellen omaa, teollista ja vähän jo sulanutta shaissea kädessäni. Selviydyimme oikean jonon hännille ja silmäilin tuskaisena kelloa. Vähiin käy aika, bussimme lähtisi ihan kohta asemalta, ja me olemme vielä tässä? Voisko joku kertoa, miten helvetissä me ollaan vielä täälä pirun kaupassa, vaikka piti hakea vain tomaatteja?

Huokaisen. Lapsi järsii jäätelötuuttiaan ja huomautan hänelle, että josko maksettais se ensin.
Hän järsii lisää, leikin etten huomaa ja naputan sormillani ostoskoria. Lapsi toteaa pahaenteisesti "nam, nam!" ja huomaan lovin jätskituutissa. PERSE. Yritän ottaa jäätelön pois kädestä, mutta se lentää lattialle, toiseen kassajonoon saakka. Tallustan hakemaan jäätelön ja kerron lapselle, että maksetaan se ensin, kohta saat jätskiä. Alkaa jumalaton sotahuuto ja ihmiset mulkoilevat, miksen saa lastani hiljaiseksi. Siinähän mulkoilevat, ajattelen. Tekisi mieli huuta itsekin, ihan vaan näiden ääliöiden iloksi. Tyydyn kuitenkin hymyilemään ja leikin yltiö rauhallista mutsia. Zen-mutsia.

Lopulta koittaa meidän vuoromme kassajonossa, ja luulen, että moni muukin meidän lisäksemme huokaisee syvään onnessaan. Totean lapselle, että katsoppas, ihan kohta saat jäätelöä! LUKUVIRHE, ilmoittaa maksulaite. Pyyhkäisen korttia hihaani vasten, josko auttaisi. LUKUVIRHE. Kolmannella yrittämällä totean nuorella kassajäbälle, että juu, haenpas käteistä. Hän keskeyttää maksun ja jätän ostokset levälleen hihnalle. Lähden hakemaan käteistä, mutta unohdan, että lapsi odottaa yhä sitä hiton ice creamia. Alkaa jumalaton sotahuuto. Lapsi valuu rattaista, kuin mustekala reivibileissä. Hylkään rattaat keskelle kaupan käytävää ja nappaan mustekalan kainalooni. Nyt muuten mennään!

Nostan rahaa ja palaamme kauppaan sätkivän otuksen kera. Näin muutaman hämmästyneen katseen, "Oho niillä olikin rahaa! Ei uskoisi tuollaisesta tatuoidusta rappiomutsista". Maksan leveästi hymyillen ostokset ja annan minityypille jätskin. ZEN. Ai niin, se bussi! Katsahdan varovasti kelloa, bussin lähtöön 4 minuuttia ja asemalle matkaa melkein 500 metriä! Lähdemme hölkkäämään jyrkkää ylämäkeä. Basilika tippuu kyydistä. TAKAISIN ALAS. Lapsi sentään nuolee tyytyväisenä jäätelöään. Hengitä, hengitä, muistuttelen itselleni naama punaisena. Koska aikaa on runsaasti, ruhtinaalliset 3 minuttiia, katsahdan varovasti sykemittarin lukemia. Se ei ole rekisteröinyt ponnistuksiani lainkaan. Vittu. Suunnittelen keittäväni sen elävältä kattilassa, kunhan kotiin päästään. JOS päästään.

200 metriä ennen bussiasemaa näen meidän bussimme kaartavan kulman takaa. Nyt jos myöhästytään, otan helvetti taksin. Maksoi mitä maksoi. Ja maksaa muuten pirusti. Lähden juoksemaan rattaiden kanssa hurjaa vauhtia ja ehdimme bussiin. Matkalla lapselta tippuu jäätelöä housuille - alkaa jumalaton sotahuuto. Bussiin päästyämme ojennan lapselleni puhelimeni ja avaamme armaan Youtuben, olo on kaikkea muuta kuin supermutsi. En vittu jaksa. En jaksa.

Koska kesäaikataulut, vaikiopysäkkimme on poissa käytöstä. Jäämme aikaisemmalla pysäkillä pois ja yritän ylämäkeen kulkea rattailla pienen ja suuri kivisen polun. SUURI KIVISEN. Matkalla näemme kodin, jonne on rakennettu pieni ja kaunis muumitalo. Lapsi haluaa mennä muumitaloon, selitän ettei toisten pihaan voi mennä. Alkaa jumalaton sotahuuto.

Selviämme kotiin. Lapsi syö onnellisena päärynää lattialla. ZEN. Ah, koti. En lähde täältä ikinä.
Lapsi haluaa toisen päärynän. Toinen päärynä näytää olevan mätä. Alkaa jumalat....

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Pakenimme arkea Sveitsiin!

* Yhteistyössä Hotel Sveitsi



Olen sellainen ihminen, jolla täytyy aina olla jotain odotettavaa. Enkä tarkoita nyt bussipysäkillä hengailusta erityisesti nauttimista, vaan reissuja. Arki tuntuu toisinaan liian rutiinilta ja liian sellaiselta.. sellaiselta märässä betonissa rämpimiseltä, ellei ole mitään kivaa tiedossa.

Niimpä pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme viikonlopuksi tutustumaan Hyvinkäälle Hotel Sveitsiin. Hotelli sijaitsee aivan kävelymatkan päässä Hyvinkään keskustassa, kuitenkin luonnon helmassa. Saapuminen onnistuu näppärästi omalla autolla, bussilla, kuin kävellenkin. Meillä sattui valitettavasti juuri ennen reissua menemään auto rikki, joten lähdimme Hyvinkäälle junalla ja saavuimme hotelliin bussilla. Bussimatka sujui varsin helposti. Myös junamatka sujui mennessä kivasti. Leikimme junassa kivan pikkuisen ja hänen äitinsä kanssa. Vähän jäi harmittamaan, kun ei tullut kyseltyä yhteystietoja. Jos sinä, farkkutakkinen äiti tunnistat meidät niin laita viestiä! Takaisin tullessa junamatka ei ihan yhtä hyvin luistanut väsyneen uhmaikäisen kanssa, joka olisi tarvinnut päikkärit..
Perillä toki huomasimme, että matka oli rautatieasemalta niin lyhyt, että sen kävelee helposti jopa 2,5 -vuotiaskin tyttäremme. Seuraavana päivänä lähdimmekin kaupungille kävellen tutustumaan. Sveitsin aulapalvelussa meitä palvelivat hymyilevät työntekijät, olo tuntui tervetulleelta.
Huoneemme oli pieni, mutta kotoisa. Koska olemme tottuneet siihen, että tyttäremme valtaa kotonakin sänkymme, emme ottaneet erikseen huoneeseen lisävuodetta hänelle. Nukuimme kaikki samassa läjässä. Tilaa oli kuitenkin niin paljon, ettei tarvinnut syljeskellä lapsen varpaita suustaan.
Tyttäremme sai respasta mukaansa yllätyspussukan, joka sisälsi söpön kylpyankan ja kylpytuotteita. Hän oli tästä niin innoissaan, että oli pakko päästä heti vähän testaamaan ankkaa kylppäriin! On aina ihanaa, mikäli hotellissa otetaan huomioon myös ne perheen pienimmätkin matkustajat. Plussaa!

Hotel Sveitsi on siitä erikoinen paikka, että sieltä löytyy itsestään niin paljon aktiviteetteja, ettei hotellista ole välttämättä tarpeellista poistua lainkaan! Monessako hotellissa on elokuvateatteri? Sveitsissä on! Myös Super Park löytyy, seikkailupuisto ja upea, ihana maauimala muun kylpylän lisäksi. Aika täydellistä, vai mitä? Rakastin tuota maauimalaa koko sydämestäni. Aurinko paistoi ja musiikki raikasi. Valitettavasti tyttäremme sen sijaan viihtyi uimassa enemmän sisätiloissa, joten äidin auringon otto jäi aika vähiin.. Mutta joskus tuonne voisi mennä vielä lapsivapaalle ruskettumaan. Toki Jasse ei ole auringon palvoja, joten luulen, etten silloinkaan ehtisi ruskettua..

Aamupala hotellissa oli kattava. Niin paljon herkkuja, että ilmoitinkin Jasselle, että: "Okei, taidan jäädä tänne". Myös vegaanit oli huomioitu hyvin. Minulle on jäänyt vanha tapa pistää erityisesti silmälle juurikin tämä vegaanien huomioiminen, vaikka olenkin itse ollut aikoinaan vain kasvissyöjä. Kertoo palvelun tasosta mielestäni valtavasti se, että onko ruokarajoitteiset huomioitu hyvin.
Meidän olisi täytynyt majoittua Hotel Sveitsiin hieman pidemmäksi aikaa, kuin viikonlopuksi, koska meistä tuntui siltä, että emme ehtineet kokeilla kaikkia mahdollisia aktiviteettaja sielä. No, toki uiminen olikin minulla pääajatus koko reissulle ja rentoutuminen sillä saralla. Super Parkkiin ostimme pääsyliput, mutta valitettavasti heidän työntekijät unohtivat mainita meille, että paikka sulkeutuu viiden minuutin sisällä. Sain toki huomautettuani asiasta rahat takaisin, joten "no hard feelings" sillä saralla. Olihan jo lauantaikin ja nuoret kesätyöntekijät varmasti jo toivoivat pääsevänsä kesäillan viettoon rauhassa, eikä täten ajatukset olleet enää niin kiinni töissä. Super Parkissa näytti kuitenkin olevan vaikka mitä hauskaa, mitä nyt ehdimme hieman nähdä. Skeittausta ja trampoliineja! Vau! Ehkä vielä joskus menemme sinnekin vielä ajan kanssa.


Super Parkissa riehumisen sijaan päätimme sitten hakea kaupungilta mansikoita ja vadelmia, herkuttelimme niitä kaikessa rauhassa yhdessä huoneessamme. Liian harvoin tulee otettua hotelleissa kaikki ilo irti itse huoneesta. Nyt teimme niin! Oli ihanaa herkutella ilman kauheaa kiirettä.

Mikäli menisimme kahdestaan Jassen kanssa vielä Hotel Sveitsiin, menisimme ehdottomasti elokuviinkin sielä. Yhteen saliin olisi saanut tilata ruokaa, sekä juomaakin. Melkoista luksusta!



Kaiken kaikkiaan hotellivierailusta jäi meille hyvä fiilis ja menisimme ehdottomasti toistekin.
Toki uhmaikäisen lapsen kanssa nautiskelu ja akkujen lataus ehkä hieman jäivät perässä juoksemisen vuoksi, mutta etenkin pariskunnille suosittelemme tätä kaunista majoituskohdetta koko sydämestämme. Toiminnallinen pariskuntaloma onnistuisi Hotelli Sveitsissä, kuin leikiten!