keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kuin viimeistä kesäpäivää

Heitimme sunnuntaina tytön kanssa talviturkit. Huippua. Hiphei tervetuloa kesä! Nyt eletään!
Joko sielä on talviturkit heitetty mäkeen?

tiistai 22. toukokuuta 2018

Varhaiskasvatuskeskustelu - turhaa huttua vai hyvää yhteistyötä?

Lapsemme on ollut päivähoidossa nyt jo nelisen kuukautta ja äskettäin meillä oli innolla odottamani varhaiskasvatukskeskustelu, tuttavallisemmin "vasukeskustelu". Jostain syystä olen kuullut monilta ennakkoon, että heidän mielestään tällaiset keskustelut päiväkodeissa ovat maailman turhin juttu.

Itse en kuitenkaan koe lainkaan tällä tavalla. Minua kiinnostaa aivan valtavasti tietää, miten tyttärellämme menee sielä ja millaisia käytäntöjä heillä on erilaisissa tilanteissa. Olen juuri se ärsyttävä mutsi, joka lasta hakiessaan kyselee ummet ja lammet lapsen päivästä. Mikäli lapsi ei ole hirveästi syönyt päiväkodissa, minua kiinnostaa tietää, mitä on ollut ruokana. Kun on ollut ruokana mustaamarkkaraa, en ihmettele, ettei lapsi ole niin ollut innoissaan. Itsehän en ole koskaan suostunut edes maistamaan, heh. Mikäli lapset ovat olleet jumppasalissa, minusta on hauska tietää, mitä he ovat sielä puuhailleet. Usein kun tyttö leikkii näitä sitten kotonakin innoissaan. Toki aina näin kattaviin informaatioihin ei luonnollisesti ole aikaa. Ei hoitajilla, eikä meillä vanhemmillakaan.
Aamuisin, kun vien lapsen hoitoon, on se hyvin nopea toimenpide, sillä minun täytyy juosta junaan. Minuuttiaikataululla mennään. Hakiessa minulla on kuitenkin reilut puolituntia aikaa ja usein tsekkaankin tällöin huolella, onko mahdollisesti pyykkejä ja onko esimerkiksi pastillit päässeet loppumaan. Silloin on myös aika kerätä lapsen taiteilemat askartelut ja piirustukset mukaan kotiin.


Vasukeskustelussa kävi ilmi, että tytöllemme kaverit ovat kaikki kaikessa. Hän selvästi nauttii kavereista ja ne ovat hänelle supertärkeitä. Varsinkin Luca, Ansa, Nelli ja Hilda. Hän osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa ja auttaa mielellään myös pienempiä lapsia. Tilanteista ja tiloista toisiin siirtyminen sujuu ongelmitta, vaikkakin toisinaan typykkä varmistaa esimerkiksi ulos lähtiessä, että tuleehan muutkin varmasti, ettei tarvitse yksin mennä. Aamuisin neiti jää mielellään hoitoon ilman itkuja ja päiväunillekin nukahtaa omatoimisesti. Hän on liikkuvainen, eikä jumitu paikoilleen. Todella utelias ja kova kyselemään kaikkea. Uusien aikuisten kohdalla saattaa hieman olla varauksellinen, mutta ei vierasta. Samalla, kun ryhmän opettaja kertoi heidän havaintojaan lapsestamme, saimme kommentoida, onko asiat samalla tavalla myös kotona. Hyvin tutulta monet asiat kuulostivatkin. Tosin kotona mimmi ei luonnollisesti varmistele, että tuleeko kaverit mukaan, heh. On kyllä uskomatonta, miten hienosti ja nopeasti lapsemme sopeutui päiväkotiin! Jes.
Hän leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä ja leikkii niitä hienosti rinnakkain toisten kanssa. Tämä on hienosti kehityksen mukaista, koska tämän ikäisten pitäisikin jo leikkiä myös rinnakkain. Muskari on kavereiden lisäksi ihan ykkösjuttu ja nauttii esiintymisestä, soittamisesta ja tanssimisesta. Esiintymisrakkaus on toki huomattu kotonakin, sillä neiti laulaa ja tanssii alvariinsa! Puhetta tulee paljon ja sanavarasto on laaja. Toki joskus innostuessaan saattaa mukaan tulla vielä hieman omiakin sanoja, mikäli puhuu oikein pitkiä lauseita. Hän tykkää ottaa tilan niin sanotusti haltuun, ja eilenkin oli vessasta tullessaan toivottanut kovaan ääneen: "HUOMENTA!" koko jengille oven suusta. Osaan niin kuvitella tuon! Huumorintajuinen, utelias ja empaattinen.

Jotkut saattavat ajatella, että vasukeskustelussa höpistään ihan samoja asioita lapsesta riippumatta. Mutta meille ainakin oli tärkeää tietää, miten neiti on sopeutunut päiväkotielämään ja mitä he sielä oikeasti tekevät päivät pitkät. Syksyllä tyttäremme ryhmä muuttaa isompien ryhmään, astetta ylemmäs niin sanotusti ja tulee uudet ryhmänopettajat. Onneksi -15 syntyneet saavat kuitenkin pysyä koko jengi yhdessä ja vain pienemmät jäävät menosta pois. Myös joitain kiertäviä hoitajia käy myös uudessa ryhmässä, eli ihan kaikki aikuiset eivät muutu heidän elämässään uusiksi. Nämä kaikki ovat mielestäni tärkeää tietoa ja hyvä tietää ajoissa, vaikka ajankohta käytännössä olisikin vasta syksyllä.




Miten te koette, ovatko nämä keskustelut turhaa huttua? Itse olen hyvin tyytyväinen.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Erilainen vuosipäivä; hajotimme astiaston ja yövyimme Tammerkosken vieressä

*Yhteistyössä Vihahuone & Radisson Blu Grand Hotel Tammer
Meillä koitti huhtikuussa Jassen kanssa vuosipäivä ja niin alkoi viides vuosi yhteistä taivaltamme. Olimme viimeksi olleet yhdessä kunnolla vapaalla yli puolivuotta sitten, joten oli aikakin ottaa pieni irtiotto jo lähteä juhlimaan. Meillä oli huone Hotelli Tammerissa, joka on osana Radisson Blu -ketjua. ja henkilökunta oli ihanasti muistanut meidän merkkipäiväämme viestillä ja kylmässä odottaneella kuohuviinillä, ihanaa! Vastaanotto oli näin ollen mitä mainioin. Respan henkiökuntakin oli ystävällistä ja iloista. Tammerissa on tunnelmaa ja kauniita yksityiskohtia riittää. Etenkin hotellin juhlahuone, jossa aamiainenkin tarjoiltiin, on todella kaunis. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Hotelli on rakennettu vuonna 1929, joten ei ihme, että sen arkitehtuuri on niin mielenkiintoista tutkittavaa. Historia ja nykypäivä olivat löytäneet hotellissa mukavan balanssin.


Suurimman vaikutuksen meihin teki ehdottomasti kuitenkin näkymä Koskipuistoon parvekkeelta. Kaunis, aurinkoinen päivä ja kuohuviiniä, tarvitseeko ihminen muuta? Tunnelma oli juhlava ja myöskin naapurihuoneistossa oltiin juhlamielellä, kippistelimme viereisillä parvekkeilla ja hymy oli kaikilla herkässä. Hotelli Tammer sijaitsee tosiaankin loistavalla paikalla, Kyttälän kaupunginosassa. Tammerin vieressä on myös Tammerkoski ja mikäli olette oikein romanttisella mielellä, kannattaa käydä laittamassa omakin lemmenlukko siltaan kiinni. Ja mikäli omaa ei huvita laittaa, kannattaa käydä kuitenkin kurkkaamassa nuo sadat muiden laittamat lukot. Näky on upea! Niin paljon rakkautta. Meidänkin on pitänyt jo useasti käydä laittamassa lukko siltaan, mutta aina se valitettavasti unohtuu. Eiköhän vielä jonain päivänä se lukko mekin sinne asti saada.

Kuohuviiniä, huone romanttisesta hotellista ja.. JA VIHAHUONE! Päätimme tehdä vuosipäivänämme jotain ihan erilaista ja täten mieleen tulikin vähän aikaa sitte Tampereelle saapunut uusi elämys. Milloin olet saanut luvan kanssa hajottaa pesualtaan, taikka tietokoneen? Niimpä, et koskaan. Ajattelemmi myös järkevinä, että kun menemme purkamaan raivoa ennen iltaa, ei tarvitse sitten illalla ainakaan tapella keskenämme, heh. Vihahuone - meidän käsityksemme romantiikasta.

Mutta mikä ihmeen Vihahuone? Kyseessä on elämys, jossa pääset hajottamaan luvan kanssa tavaraa suljettuun huoneeseen. Saat valita taustalle klassista, heviä, tai vaikkapa suomirenkutusta siivittämään raivoasi ja tavaroiden hajottelua. Itse valitsin taustalle heviä ja Jasse klassista. Kokeilin hetken myös klassisen voimalla, ja se itseasiassa toimi paremmin, kuin hevi! Voit myös valita erilaisista pakettivaihtoehdoista itsellesi sopivimman ja sopivimmat tavarat, jotka saat hajottaa.

Huoneessa on lukuisia välineitä, joita tavaroita saa kappaleiksi. Itse valitsin lekan ja sorkkaraudan, hajotin myös yhden golfmailan mäiskiessäni. Jasse käytti lekaa ja lapiota aika paljon. Meille oli valmiiksi suunniteltu erilaisia tavaroita, jotka hajotimme vuorotellen. Huoneessa kun ollaan aina yksin ja täysi suojavarustus päällä turvallisuus syistä. Pistimme säpäleiksi tietokoneen, pesualtaan ja lukuisia astioita, sekä posliiniesineitä. HUIPPUA. Fiilis oli mäiskinnän jälkeen katossa ja tuntui, kuin olisi käynyt salilla. Oltiin ihan puhki, mutta silti todella innoissamme. Adrenaliini virtasi kohisten!

Mietittiin Jassen kanssa, että Vihahuone olisi täydellisin ensitreffipaikka ikinä. Kyllä riittäisi juteltavaa mäiskinnän jälkeen ja muurit kaatuisivat. Olo olisi rento ja samalla tulisi koettua yhdessä jotain erilaista. Täydellinen alku romanssille! Että ottakaahan sinkut tästä ilmainen vinkki. Tai sitten me ollaan vaan Jassen kanssa vähän outoa? No, onneksi kuitenkin yhtä outoja molemmat. Hih.

Vihahuoneen jälkeen suunnattiin vielä Roast-ravintolaan syömään pitkän kaavan kautta ja käytiin vielä yksillä ravintola Kummassa. Ravintolassa on mm. potkukelkkoja katossa, voidaan suositella.

Syöminen pitkän kaavan kautta kostautui, koska väsy iski jo melko aikaisin ja päätettiin suunnata hotelliin takaisin. Toisaalta se oli hyvä päätös, sillä hotellin sänky oli supermukava ja uni maistui! Aamupala tarjoiltiin tosiaan sielä upeassa juhlahuoneessa ja hyvän hotellin tunnistaa mielestäni aina siitä, tarjoillaanko kahvi suoraan pöytään. Tammerissa se tarjoiltin pöytään ja valittavana oli tummaa, sekä vaaleaa kahvia. Valitsimme tuttuun tapaamme tummapaahtoista. Suolaisia ja makeita vaihtoehtoja oli sopivasti ja ruokapöydät pysyivät jatkuvasti siisteinä. Henkilökunta korjasi astioita todella nopeasti, plussaa tästä. Mikään ei vie fiilistä pahemmin, kuin likaiset lautaset. Onneksi näin ei ollut tässä hotellissa. Henkilökunta mukavaa, hotelli siisti ja hyvällä sijainnilla - hyvä kokemus.

Mitäs sanotte, oliko meidän vuosipäivämme ohjelma hullunkurinen? 
Miten te tapaatte juhlistaa vuosipäiviänne? 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Ihana kevät, onneksi tulit

Luojan kiitos vihdoin koitti kevät! Loska ja talvi ei ole minun heiniäni sitten yhtään. Korkeinkaan jouluna voi olla lunta, ja silloin sitten kerralla mielellään runsaasti. Tammikuun ekana päivänä voisi puolestani kaikki sitten jo sulaakin pois. Kevät on niin ihanaa aikaa, koko kesä vielä edessä! Hurahdan aina aivan ensimmäisenä tietysti kesäkukkiin, ahh. Sekoan ihan oikeasti kukkakaupoissa. Niin pahasti vieläpä, että Jasse on yrittänyt vähän pimittää, että kauppoihin on tulleet jo kukat. Heh. Kukkahamsteri täsä morojestaa.

 Minibeibellekin on täytynyt jo alkaa haalia kesäkamppeita, törkeän söpö hattu muun muassa. Tuollainen on pitänyt ostaa joka kesä, mutta jotenkin se on jäänyt. Vaan nytpä viimein on! Neiti totesi asusteet nähdessään, että mennäänhän kesällä Muumimaailmaan! Luultavasti sinne on TAAS päästävä. Eikä siinä, meillä oli kyllä koko perheellä kivaa sielä viime kesänä. Voidaan suositella! Kaikille riittää nähtävää.
Muuten arki on sairaan kiireistä ja stressaavaa. Kaksi työpaikkaa ja päiväkotirumba, pyykkivuori kotona.. Not good. Mutta täytyy toivoa, että hässäkkä tässä laantuisi pian. Odotan kesälomaa vesi kielellä, vaan se on vasta melkein elokuussa, koska haluttiin pitää edes vähän samaan aikaan Jassen kanssa, että päästäisiin mm. taas sinne Muumimaailmaankin. Olotila on tosi uupunut. Voisipa olla vain kirjailija ja asua itsekin muumitalossa. Vintillä kirjoittelisi kirjoituskoneella, kuten Muumipappa. Oi autuutta.

Ehkä vielä joskus.

Mutta ei voi muuta sanoa, kuin oodi keväälle. Kevät tuo mukanaan toiveikkuutta ja raikkautta!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Sauna mustaksi muuttui

*Yhteistyössä Taloon.com

Siitä saakka, kun ostimme asunnon, olemme puhuneet saunan pintaremontoinnista. Kun meille tuli tilaisuus sitten tehdä yhteistyötä monipuolisen yrityksen, Taloon.comin kanssa, emme epäröineet hetkeäkään. Yhteistyö tuli tilauksesta. Vihdoin pääsimme laittamaan saunaprojektia hieman valmiimmaksi. Taloon.com on monille tuttu verkkokauppa ja lisäksi ihan fyysinen, palvelumyymälä sijaitsee Vantaalla. Onneksi verkkokauppa toimii moitteettomasti, kun asumme niin kaukana.

Halusimme vaihtaa perinteisen, vaalean saunamme tunnelmallisemmaksi ja täten päädyimme sävyttämään mustalla saunavahalla saunan seinät ja katon. Jasse maalaili saunaa kuntoon isänsä kanssa, kun itse olin töissä. Pääsin siis melko helpolla itse, kun sain vain ihailla lopputulosta. Tämän vuoksi meillä ei valitettavasti ole "Ennen" kuviakaan teille esittää, koska eihän Jasse ollut muistanut niitä ottaa, kun olin töissä. Alunperin minunkin oli tarkoitus sutia saunaa kondikseen, mutta työt. Tässä kuitenkin vinkkaus toimintamallista teille, jotka suunnittelette samaista operaatiota saunaanne:


  • Puhdista puupinta liasta ja pölystä. Kostuta se kevyesti vesisumulla, anna kuivua ja hio nousseet puukuidut pois. Poista hiontapöly. 
  • Suojaa lattiat hyvin ennen käsittelyä, sillä Saunavaha imeytyy helposti kaakelisaumoihin.
  • Käsittely: Sekoita Supi Saunavaha huolellisesti, ajoittain myös käytön aikana. Levitä yhteen kertaan puun syiden suuntaisesti vain sen verran kuin puuhun imeytyy kertalevityksellä. Koska tuote on ohutta (tosi!), helpoimmin sopivan määrän saa levitettyä käyttämällä vaahtomuovisivellintä tai -sientä.
  • Esilämmitä sauna ennen käyttöönottoa ja tuuleta hyvin.


Ehkä jokainen tietää itsekin ilman kuvia, miltä suomalaiset saunat perinteisesti näyttävät lähes kaikkialla. Perinteiset, vaaleaa puuta olevat seinät ja katto. Tiedätte varmasti kyllä mitä tarkoitan!
Saunatarvikkeita Taloon.comista löytyy yleisesti varsin runsaasti. On hienoa, miten saman yrityksen sisältä saa kaiken, mitä ikinä remontoinnissa voisi kuvitella tarvitsevansa. Säästää mukavasti aikaa.
Kysyin ennen remonttia teiltä instagramissa, että pitäisikö säilyttää muovinen kuivausteline saunassa. Enemmistö oli poistamisen kannalla, kuten itsekin. Valkoinen muovihökötys oli outo saunassa. Edelliset asukkaat olivat toki varmasti ajatelleet sen olevan varsin käytännöllinen ja hyvä ratkaisu.

Saimme Taloon.comista myös lattialle tuollaisen kivan, puisen Pinetan ritilän. Tykkään siitä todella paljon. Se jotenkin viimeistelee lopputuloksen. Näyttää kivalta, kun lattia ei ole pelkästään kaakelia täynnä.
Tekstiilitkin oli aika uusia samalla. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, mutta päädyimme lopulta ottamaan tuollaiset Jokipiin tyynyt ja laudeliinan, joissa on myös mustaa. Mätsäävät ihan kivasti, vai mitä? Me ainakin tykätään kovasti.
Vielä riittää silti paljon tehtävääkin. Kiuas olisi muun muassa tarkoitus vaihtaa jossain vaiheessa. Taloon.comista kyllä niitäkin löytyisi, mutta ei osattu vielä valita meille sopivaa niistä. Tarjontaa Taloon.comista löytyy niin puu-, kuin sähkökiukaistakin. Puukiukaista esimerkiksi Maxi-IKI Plus voisi olla aika mehevä. Se soveltuu hienosti myös muun muassa erilaisiin edustussaunoihin. Miksi ei meillekin? Toistaiseksi kuitenkin vanha kiukaamme vielä menettelee. Ei se kaunis ole tietysti, mutta..

Kylpyhuoneenkin puolella tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta pienin askelin kohti valmista.
Kiukaalle tunnelmaa tuli tuomaan tuollainen pieni Hukka-merkin "Saunamaestro" suihkulähde. Kun kiukaalle heittää vettä, alkaa vesi tuossa lähteessä kuplia hauskasti. Meidän tyttö varsinkin tykkää tuosta erityisen paljon!

Ennen kuin alkaa remontoimaan taloa, ei osaa kuvitella yhtään, miten paljon siihen saakaan uppoamaan aikaa. Mutta, kuten sanoin, pienin askelin kohti meidän näköistämme kotia.

Iskeekö teihin tummat saunat?

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevät saavutti olohuoneen

* Kaupallinen yhteistyö VM Carpetin kanssaKeväinen aurinko on tunnetusti kodeille armoton. Meillä se toi entistä enemmän esiin vanhan ja tunkkaisen mattomme. Se oli aivan täydellinen silloin, kun asuimme Jassen kanssa kahdestaan, mutta ei soveltunut sitten oikein lapsiperheeseen. Pitkälankaiseen mattoon tarttui kaikki kiinni ja sen syöveirehin hukkui niin ruuvit, kolikot, kuin legotkin.Todellinen aarrearkku.. Tahdoin uudistaa ilmettä kevyemmäksi ja tällöin mukaan kuvioihin tuli sopivasti suomalainen mattoyritys nimeltään VM Carpet. Hyvin pian postinainen jo kurvasikin pihaamme uusi ja uljas mattomme kainalossaan.
Yritys on peräisin jo vuodelta -73, joten voisin väittää, että kyseessä on alansa todelliset ammattilaiset. Ei siis ihme, että heiltä löytyi meidänkin olohuoneeseen juuri oikeanlainen matto vanhan tilalle. Mattokutomo perustettiin aikanaan Lappajärvelle ja yritys on pitkään tehnyt yhteistyötä Suomen eturivin suunnittelijoiden kanssa. Suomalaista laatua kaikin puolin, huippua! Arvostan suomalaista työtä kovasti ja on mukavaa tehdä yhteistyötä jällen lappajärvisten kanssa. Sielä tuntuu olevan yllättävän paljon mielenkiintoisia yrityksiä!

Meille heiltä valikoitui "Satine" mallista harmaan sävyinen matto. Aluksi pohdin vaaleinta vaihtoehtoa, mutta lapsiperhe.. Harmaa on hyvä. Tämä on pehmoinen ja mukava varpaiden alla. Maton nukka on ylellistä polyamidia, joka kestää kovaakin kulutusta. Soveltuu näin ollen mitä parhaiten meidän kotiin, jossa asustaa yksi varsin ehtiväinen pikkuneiti.

Yritykseltä löytyy valmiita malleja, mutta myös mittatilaukset onnistuvat mainiosti."Mattoja leikataan 4 metriä leveästä rullasta joka on 30-60 metriä pitkä, näiden mittojen puitteissa mattoja voidaan leikata lähes minkä muotoiseksi vain. Voit valita muodon valmiista malleista tai suunnitella mallisi itse. Usein muoto perustuu huonekalujen sijaintiin tai huoneen muotoon tai tunnelmaan. Aiheiksi voi ottaa myös vaikka harrastuslajit tai eläin- ja sarjakuvahahmot"
- VM Carpet.
”Jokaiseen mattoomme kudotaan inhimillisyyttä, kekseliäisyyttä, aitoutta, elämän iloa ja tulevaisuuden uskoa.” - VM Carpet. Suosittelen aidosti kääntymään mattoasioissa heidän puoleensa. Apua ja ideoita varmasti riittää ongelmaan, kuin ongelmaan.

Olohuoneemme ilme keveni mukavasti. Uskomatonta, miten paljon matto voikaan vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun saataisiin vaihdettua sohva vaaleanharmaaseen löhöversioon! Nykyinen sohva on aivan liian raskas haluaamani ilmeeseen. Pidän kovasti noista Vallilan verhoista, mutta nekin ovat perua edellisestä asunnostamme, joten olisi aika jo vaihtaa. Onneksi tilasin juuri khahinsävyiset yksilöt ikkunoihin, postipakettia odotellessa. Eiköhän tästä vielä ihan hyvä saada, vai mitä luulette? Alku ainakin on lupaava ja meidän näköinen.

Joko teille on iskenyt tämä keväinen sisustusvimma? Täälä se nimittäin ainakin on jo riekkunut useamman viikon. Mutta kuten viimeisestä kuvastakin näette, onneksi minulta löytyy myös valloittava assistentti kotoa. Kohta voin ulkoistaa kaikki kuvaukseni vallan hänelle! Lapsia kannattaa hankkia ihan vain jo ilmaisen työvoimankin vuoksi. Heh.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kaksi työpaikkaa ja blogi, kuis kulkee naine?

Blogi ei ole koskaan varmaan ollut yhtä hiljainen, kuin nyt. Nappasin vielä toisenkin työpaikan, joka on vahvasti kirjoittamista, joten tuntuu, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut blogille ja tällaiselle kirjoittelulle. Tämä on sääli, sillä blogi ja te lukijat olette minulle kuitenkin yhä tärkeitä! 
Mutta onhan se toki hienoa, että pääsee tekemään työkseen sitä, mistä niin kovasti tykkää.

Jassella on ollut musiikkiprojekteja loputtomiin. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun oma-aikani on ollut tosi kortilla. Vaikka kivahan se on, että musiikkibisnekset pyörii. Töihin ja töistä kotiin, pyykit koneeseen ja nukkumaan. Sama alusta. Uudestaan ja uudestaan. Onneksi työpaikalla saa olla luova ja toisessa työssänikin se on välttämättömyys. Kaikkeen tähän täytyy vielä soveltaa mahdollisimman paljon aikaa tyttärelle ja häntä tietysti onkin kova ikävä aina töissä. Nyt tiedän, millaista on, kun tuntuu jatkuvasti, että pitäisi olla toisessa paikassa. Syvään hengittämisen taito on nyt ihan MUST.

Saunaremppa odottaa tekijäänsä ja talo muutenkin suursiivousta. Taidan nyt tietää, mistä siinä yhdessä biisissä todella lauletaan. "Kuka voisi ajan pysäyttää", säkeessä luultavasti puhutaan vain siitä, että äidin täytyisi saada siivota rauhassa ja niin maan perkeleen perusteellisesti. Uahh.
Myös meidän vanhempien yhteinen aika on ollut tosi kortilla. Viimeksi kahdestaan oltiin katsomassa Avaimen keikkaa Jyväskylässä, kun vanhempani katsoivat pikkumimmiä. Ja se oli öööm.. APUA. LOKAKUUSSA!! Ja nyt on ihan just HUHTIKUU. Tilanteelle täytyy tehdä jotain ja pian. Ollaan oltu kahdestaan jossain viimeksi melkein puolivuotta sitten?! Tätä se on, kun ei ole tukiverkkoja lähellä. Melkoisen ankeaa, sanoisin. No, ennen uuttavuotta toki lähdettiin klo 21 jälkeen käymään lähipubissa ja isovanhemmat katsoivat sen aikaa typykkää. Mutta siitäkin on jo aivan liikaa aikaa. Me tarvittaisiin todella jotain lapsivapaata! Niin se aika vain kuluu ja kohta on jo kesä? Kääk.

Ajattelin, että kirjoittaisin pitkästä aikaa blogiin jotain kunnon syvällistä settiä. Mutta nyt ei lähde. Ei lähe, nii ei lähe. Kelloa vastaan nyrkkeily on niin pirun haastavaa. Mutta ilokseni voin paljastaa, että blogi skarppaa aivan näillä näppäimillä. Olette pitäneet yleensä kovasti (ainakin tilastojen mukaan, tiedä sitten mitä oikeasti ajattelette ruudun sillä puolen) sisustusaiheisista postauksista, joten niitä on teille luvassa lähipäivinä. Jos koitettais saada meidän olkkaria kevätkuosiin. Toivossa on hyvä elää, pysykää siispä matkassa! Koska veikkaan, että monelle muullekin on iskemässä kevätvimma.


Rauhaa ja voimaa arkeen - enää pari päivää ja se on kuulkaas LOMA!


Ps. Kahvia kuluu, kiitos kysymästä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ei kasvateta lapsia pumpulissa

Vähän aikaa sitten meinasi aamukahvit lentää suusta, kun avasimme sanomalehden. Kuvassa oli graffiti, jossa norsu kantoi sarvillaan asetta. Norsulla oli myös vetoketju näkyvissä kasvoillaan. Todella puhutteleva, ja kantaaottavakin, sekä kaunis maalaus.

Mutta eräs kirjoittaja oli asiasta eri mieltä. Kyseessä oli lehden lukijan kirjoitus, jossa hänestä kyseinen graffiti on pahaksi lasten silmille. Tein aiheesta instagramiin teille gallupinkin, jossan äkyi tämä maalaus. 98% oli kanssani samaa mieltä, että antakaa mun kaikki kestää! Mikäli maalauksessa olisi vaikkapa osoitettu jotain aseella, voisin ymmärtää näkemystä paremmin. Mutta että norsu, joka kantaa asetta sarvillaan olisi ehdottomasti todella kauheaa lapsille, jotka voivat ehkä kulkea joskus kuvan ohitse. Kirjoituksessa pohdittiin, onko tällainen kuva laillinen. No, paikka ei välttämättä ollut, mutta se, että lapset ehkä voivat nähdä kuvan, ei kyllä ole millään muotoa laitonta. Huoh.

Toivoisin, että maailmassamme ei ihmiset kasvattaisi lapsiaan tiukasti pumpuliin. Me annamme lapsemme katsella graffiteja ihan hyvillä mielin. Niitä saisi olla enemmänkin katukuvassa, ja kaupunki saisi tarjota laillisia maalauspaikkoja ehdottomasti lisääkin! Ne piristävät harmaita tunneleitakin ihan sata-nolla. Lapsemme ei näe painajaisia graffiteista. Ja tuskin muidenkaan lapset. Lapsestamme tuskin tulee myöskään rikollista, koska näkee graffiteja. Tienvarsilla on varmasti paljon pahempiakin kuvia, ihan laillisia mainoksia, kuin tuollainen upea norsugraffiti. Valoja päälle, hyvät ihmiset. Täytyisikö sitä ostaa lapselle kaupungille sellaiset silmälaput, kuin ravihevosilla? Ja mites museot, sekä taidenäyttelyt? Historiantunnit ynnä muut. Pitäisikö historiaakin vähä siistiä? Ettei vaan kukaan koskaan pääse pelästymään. Kielletään oikeastaan vaan ihan kaikki, päästään helpommalla.
Toivon, että lapsestamme kasvaa fiksu ja pohdiskeleva ihminen. Sellainen, joka osaa kyseenalaistaa ja nähdä enemmän, kuin vain oman napansa. Mikäli me kävelisimme kyseisen graffitin ohitse ja lapsemme kyselisi, mitä kuvassa on, voisin ihan hyvin alkaa pohtia asiaa 2-vuotiaamme kanssa.En hyssyttelisi, vaan voisin jopa kysellä ensin hänen mielipidettään ja jatkaa siitä sitten hieman syvällisemminkin. Eihän hän toki vielä kaikkea ymmärrä, mutta ei pidä silti aliarvioidakaan. Ja tuskin hän ensimmäisenä ajattelisi, että apua pyssyjä! Lapset pelaavat pelejä ja katsovat telkkaria, veikkaisin, että sieltä löytyy paljon hirveämpää materiaalia päivälläkin, kuin mitä katutaiteet tarjoavat. Varmasti lapsellakin on näkemyksensä taiteesta.

Ja ei, en usko että yksikään lapsi pelästyisi kuvaa tuosta norsusta. Kyseessä ei ollut mitenkään pelottava maalaus. Harmittaa, kun ei ole enää tallessa tuota juttua, että olisin sen voinut tähänkin mukaan liittää. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla teidänkin mielipiteenne siitä. Uskon kuitenkin, että olisitte voineet olla hyvinkin samoilla linjoilla kanssani. Maailmaan toki mahtuu erilaisia ihmisiä, erilaisia mielipiteitä. Kertokaa toki, jos teidän mielestänne graffitien näkeminen on haitaksi lapsille. Kuuntelen mielelläni näkemyksiä asiasta. Koska mielipiteitähän tähän maailmaan mahtuu aina. Keskustellaan!

En ole koskaan ymmärtänyt mitään hyssyttelyjä ja etupyllyjä sun muita pumpuliin käärimisiä. Asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä. Kaikilla ei ole isää. Joillain ei ole vanhempia ollenkaan. Kaikilla on peppu ja maailmassa on myös pahoja ihmisiä. Jotkut käyttävät aseita kauheuksiin. Toki pitää muistaa, miten asiat silti lapsille esittää. Pelkoa ei pidä lietsoa missään nimessä, mutta on hyvä tietää, että kaikkiin ihmisiin ei voi esimerkiksi luottaa. Ei pidä olla sinisilmäinen. Maailmassa on norsuja aseiden keskellä ihan oikeastikin jossain. Maailma ei ole vain perhosia ja vaaleanpunaisia poneja. Glitteriä ja karkkibuffeteja.

Pelottaako teitä enemmän katujen graffitit, vai tavalliset mainokset telkkarissa, joita lapset näkevät? Keskusteletteko lastenne kanssa avoimesti asioista, vai hyssyttelettekö?



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Arjen kiireys näkyy kodistamme

Uutta arkeamme on nyt takana parisen viikkoa. Tai oikeastaan se on ollut sellaista jo tammikuusta lähtien, mutta helmikuussa minäkin aloitin uuden työni. Arki on todella kiireistä,
nyt tiedän mitä ne kuuluisat ruuhkavuodet oikein ovat.

Päivät ovat vähän sellaista vuoristorataa, yleensä huonoa päivää seuraa superkiva päivä. Tylsää ei ainakaan ehdi tulla! Työpäiväni ovat melko erilaisia keskenään, joten mielenkiinto pysyy yllä loistavasti. Ainoastaan aikataulutukset tuovat arjen pyörittämiseen pientä stressiä, kun toisinaan täytyy  ottaa juoksuaskelia, että varmasti ehdimme tytön kanssa päiväkodista bussiin, joka vie kotiin. Jos myöhästyisimme, saisimme odotella seuraavaa sopivaa bussia jopa tunnin ajan. Mutta toistaiseksi emme ole onneksi myöhästelleet lainkaan. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu! Täytyy olla tehokas.

Arjen kiireys näkyy todellakin kotonamme. Ne päivät, kun mies tekee 16h päiviä, ja mekin olemme tytön kanssa vasta seitsemän aikoihin illalla kotona.. Ne päivät näkyvät kasaantuneina tiskeinä, vilpoisena asuntona ja pyykkivuorina. Mutta onneksi on myös viikkoja, kun mies ja tyttö ovat vapaalla ja ehtivät vähän pitää kodistamme parempaa huolta. Ja toki itsekin viikonloppuisin pystyn panostamaan enemmän. Kun herää kello 5 aamulla ja on kotona seitsemän jälkeen illalla, sitä kummasti on niin väsynyt, että ensimmäisenä ei tee mieli tarttua moppiin! Hyvä kun saa tiskit koneeseen ja ruuan valmistettua. Olen todella kiitollinen siitä, että tytön ei tarvitse mennä hoitoon jokaisena viikonpäivänä, eikä joka viikko. Jos tämä tuntuu minustakin hektiseltä, miltä se mahtaakaan tuntua tyttärestämme? Onneksi hoidossa on kaikki mennyt hyvin ja minäkin pidän työstäni. Ei kai kukaan tällaiseen rumbaan lähtisikään, ellei pitäisi työstään oikeasti. Toki joskus on taloudellisiakin pakkoja. Me pärjäisimme kyllä, vaikka olisin tytön kanssa kotonakin. Mutta hän selvästi kaipaa leikkikavereita, ja no, äitikin kaipaa kyllä vuosien tauon jälkeen enemmän aikuisia ympärilleen. Rakastan suunnitella uusia projekteja ja niitä pääsenkin kivasti myös toteuttamaan.
Tänä viikonloppuna ihanat ystäväni yllättivät kiireisen äidin ja ilmeistyivät oven taakse. Veivät
ulos nauttimaan ja pitämään hauskaa. Ihanaa omistaa tuollaisia ystäviä, kiitos! Oli mukava viikonloppu. Oli ihana unohtaa hetkeksi kaikki kiire ja nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Liian harvoin ehtii heitä tavata. Kaikilla on niin kiireistä! Täytyy yrittää kyllä nähdä nyt vähän useammin. Pakko.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat jälleen jo huomisessa ja väsäilen päässäni TO DO -listaa kovasti. Pyykkikone pyörii, takassa on tuli ja tiskikonekin pyörii. Imuri odottaa kesyttäjäänsä. On aika valmistautua viikon suorituksiin ja hoitaa kotikin valmiiksi tulevan viikon koitoksiin. Myös jääkaappi on aika täyttää eväistä, välipaloista ja väsyneiden iltojen iltapaloista.

Tätä on arki. Tätä on elämä. Tässä ja nyt.


Ps. Kuvan pussilakanat ovat Taloon.comista, josta löytyy runsaasti valikoimaa kaikenlaisiin kodin tarpeisiin. Pussilakanoita voit kurkkailla enemmän suoraan TÄSTÄ. Me rakastuttiin mörköihin!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Fitnessmittari saa laiskemmankin äidin pyllyn ylös

* Yhteistyössä Polar

Sain muutama viikko sitten yhteistyön merkeissä Polar A370-fitnessmittarin ja olenkin pitänyt sitä nyt jatkuvasti ranteessani, myös öisin. Mittarista löytyy paljon eri ominaisuuksia, ja lisäksi niitä on ladattavissa lisääkin netistä. Käyttöönotto oli mielestäni helppoa. Mittaria, taikka no ranneketta, ladattiin aluksi usb-laturilla. Latauksen voi suorittaa myös ihan vaan tietokoneeseenkin kytkemällä. Samalla pystyy tehdä itselleen tilin Polarin sivuille, ja sinne saa syötettyä oman pituutensa ja painonsa, aktiviisuustasonsa ym. Sinne myös jatkossa tallentuu tietoja mittarista, esimerkiksi paljonko olet liikkunut minäkin päivänä, eli toimii kätevästi myös eräänlaisena kalenterina itselle.

Mittarista voi valita erilaisia harjoituksia; esimerkiksi jos olet juoksemassa, valitset tietysti juoksun. Mutta vaihtoehtoja on lukuisia, myös muun muassa ryhmäliikunnat ja "muu ulkoilu" on hienosti huomioitu laitteessa. Muuna ulkoiluna voisi pitää varmaankin esimerkiksi lapsen kanssa touhuamista ja lumitöitä. Kun olet tehnyt harjoituksen, laite antaa sinulle palautteen treenistäsi. Se kertoo luonnollisesti kulutetut kalorit, mutta myös paljonko oli rasvanpoltto prosentuaalisesti treenistä. Näinä parina päivänä, kun olen testannut, on esimerkiksi tanssi polttanut peräti 90% rasvaa laitteen mukaan ja hölkkälenkki puolestaan pyöri siinä 55% paikkeilla. Oppii kivasti omista liikkumisistaan, ja mikä olisi itselle se ehkä kaikkein paras liikuntamuoto. Varsinkin, kun en voi rehellisesti sanoa, että olisin koskaan ollut mikään hirveä urheiluhullu. Sanoisinkin, että tämä fitnessmittari saa tällaisen laiskemmankin mutsin pyllyn ylös ja motivoi ottamaan lisää askelia arjessa. Tosi hyvä tsemppari.
Toki yllätyin siitä, että päivässä askeleeni helposti ylittävät kotimutsinakin sen "maagisen" 10 000 askelta. Tai jotenkin minulla ainakin on sellainen käsitys, että tuota kymppiä pidetään sellaisena määränä, mikä vähintään olisi askeleita päivittäin kaikkien ihmisten saada täyteen. Tiedä sitten. Olin kuitenkin ajatellut, että askelia tulisi paljon vähemmän. Jännä nähdä, miten paljon vaihteluita tulee, kun on töissä ja kun on kotona. Töissä askeleita on kertynyt jopa 17 000 ainakin ensimmäisellä viikolla. Muutaman viikon kuluttua ehkä sitten tietää jo tarkemmin oman päivittäisen liikkumisensa määrän. Nyt kaikki on vielä niin uutta tässä meidän uudessa arjessa. Oppimista riittää.

Kaikkein mielenkiintoisimpana ominaisuutena pidän kuitenkin aivan ehdottomasti unitoimintoa. Mittari mittaa mm. yölläkin sykkeesi, laskee paljonko saat unta ja paljonko tästä on niin sanottua yhtenäistä unta. Aamulla saat sitten lukea rannekkeesta palautteen yöstäsi. Itselläni palautteissa on ollut esimerkiksi, että tarpeeksi unta, mutta vähän heikon laatuista. Tämä on johtunut siitä, että heräilin melko monesti yöllä. Mutta viime yön jälkeen palaute oli jo hieman parempaa, koska ymmärsin mennä ajoissa nukkumaan ja en heräillytkään juuri ollenkaan. Todella mielenkiintoista seurattavaa. Varsinkin äitinä, kun ei ole pariin vuoteen nukkunut ihan hirveästi. Ja no, en kyllä vieläkään aina. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua saan nukkua kokonaisen yön? Heh. Olin aluksi hieman skeptinen, että miten laite voisi muka tunnistaa, että milloin olen unessa ja milloin en. Mutta piru vie, se todella oli palautteen mukaan huomannut, milloin nukahdin ja milloin heräsin. Ilman, että mitään erikseen laitteeseen näpyttelin. Suorastaan kreisiä. Ja niin mahtavaa.
Olen myös täysin rehellinen tämän hehkutukseni kanssa, koska laite on todella ylittänyt odotukseni. Suuresti.
Toinen mielenkiintoinen toiminto on tietysti sykkeen mittaaminen.  Laitteella pystyt seuraamaan koko päivän sykettäsi, aamusta aamuun. Itselläni on ollut käytössä jopa lääkkeitä joskus liian nopeaan sykkeeseeni. Minusta onkin vitsailtu, että olen todellinen elohopea-nainen, kun sykekin hipoo jatkuvasti pilviä. Ei ihme, että olen niin sellainen.. No melkeinpä "ADHD tapaus", vaikka en oikeasti tätä sairastakaan. Raskauden ajaksi lopetin sydänlääkitykseni ja sitten se jäi kokonaan. Ne kun olivat sellaisia "tarvittaessa" otettavia pillereitä. Voitte siis varmaan uskoa, miten mielenkiintoista minusta on seurata sykettäni! Pahimpina aikoina leposykkeeni on joskus nimittäin huidellut noin 140, mutta nyt näyttäisi siltä, että syke pysyy levossa mukavasti alle satasen. Hienoa, ja helpottavaa. Toivottavasti myös jatkossa lukemat hyppivät korkealla vain silloin, kun rasitun.

Odotin hieman kauhullakin, että miten jykevä ja suuri, painava möhkäle tuo fitnessmittari mahtaa olla. Itselläni on myös todella kapea ranne, ja joudun yleensä käydä lyhentämässä monia sellaisia arvokkaampia kellojakin liikkeissä, jos niissä on sellainen ns. oikea ketju. Pohdin, miten mahtaa käydä tämän kanssa, joudunko kikkailemaan, että se pysyy ranteessani. Mutta kun avasin paketin, yllätyin iloisesti. Laite on siro ja kaunis, säätömahdollisuutta on myös paljon. Edes minun ei tarvinnut säätää sitä ranteeseeni kaikkein tiukimmalle. Mahtavaa! Laite on myös niin kaunis ja huomaamaton, että voin huoletta pitää sitä ranteessani myös töissä, joten saan koko päivän liikkumiset tallennettua. Käsiäkään pestessä ei tarvitse liikoja pelätä ja varoa mittaria, sillä se on vedenpitävä. Värivaihtoehtoina ovat valkoinen ja musta, ja koot S ja M. Saat myös yhdistettyä siihen puhelimesi, joten lenkilläkin voit saada tiedot saapuneista viesteistä suoraan ranteeseesi. Tällöin voit jättää periaatteessa vaikka kotiin huoletta puhelimesi juoksemisen ajaksi. Kätevää.

Aion ehdottomasti käyttää ranneketta myös jatkossa. Ainoa pieni miinus ehkä siitä, että luonnollisesti laitetta joutuu välillä lataamaan, ja siksi täytyy pohtia sopiva väli, kun sen tekee, koska silloin jää askeleita pimentoon hetkeksi. Muuten todella tyylikäs ja monipuolinen fitnessmittari. Jes!


Löytyykö teiltä millaisia mittareita?


torstai 1. helmikuuta 2018

Vielä pari päivää

Vielä pari päivää aikaa ns. lomailla. Vaikka voiko koskaan oikeastaan sanoa, että äiti olisi lomalla? Vähintään metatyötä riittää. Se onkin yhä suuri mysteeri, että miksi kaikki metatyö jää aina äidin kannettavaksi? En oikein muista hirveästi tilanteita, jolloin meillä tytön isä olisi pohtinut lapselle seuraavan päivän vaatteita valmiiksi. Pessyt vielä yhdet sukkikset illalla aamuksi valmiiksi (eilen)j a miettinyt vielä, ehtisikö jossain välissä nopeasti leikata tytön kynnet ennen aamua (en ehtinyt). Ja ne kumpparit, muistettiinko nimetä ne ja pakata valmiiksi kassiin, jos vaikka kurakelit pääseekin yllättämään..

No, mutta tänään voisin kuitenkin väittää olevani klo 14 saakka lomalla. Silloin haen typykän päiväkodista. Mutta sitä ennen olen täälä viihtyisässä (ja edullisessa) kahvilassa Tampereen sydämessä ja litkin herkullista lattea. Piti oikein lähettää Jassellekin viesti, että voiko elämä olla tällaistakin? Taustalla soi Jazz, kirjoitan blogia ja istun kauluspaidassa nauttimassa lattea. Aika täydellistä. Toki tästäkin varmaan katoaisi pian jännitys ja ihanuus.

Mutta nyt kun on ollut parisen vuotta hieman mustikkatahraisissa ja ehkä hieman räkääkin sisältävissä vaatteissa hätänuttara päässä, miehen pitkätkalsarit jalassa kotosalla, niin kyllä kuulkas on melkoisen ihanaa vaihtelua tällainen. Kun mies tekee kolmivuorotyötä ja tukiverkot asuvat satojen kilometrien päässä, on melkoista lomaa tällainen. Vaikka toki tuntuu ehkä hieman pahalta sanoa, että on kivaa, kun lapsi on päiväkodissa. Olo on kuin rikollisella. Ihan kuin olisin tässä tekemässä jotain laitonta suorastaan. Vaikka hyvähän se vain on, että lapsi ehtii rauhassa sopeutua päiväkotiin. Jatkossa en toki tule lattea litkimään ja lorvimaan, vaan maanantaina alkaa oikeasti työt. Työssäni tulee olemaan paljon vastuuta ja todella monipuolisia työtehtäviä. Hieman hirvittää, ja mahan pohjassa kutkuttaa. Mutta haasteet ovat hyväksi ja toivon todella menestyväni työssä. Se vaikuttaa niin "mun jutulta". Toivottavasti on sitä myös käytännössä. Toivossa on ainakin hyvä elää.  Totesi lapamato.
Napanuora vain täytyisi katkaista vielä pikkusmuiduun. Tai ainakin vähän löysätä sitä. Mutta onneksi ollaan nyt totuteltu tässä jo jonkin aikaa ajatukseen ja mimmi tuntuu nauttivan päiväkodista. Sielä kun on paljon leikkikavereita, joita meillä ei ole aikaisemmin juurikaan ollut, kun ystävillämme ei ole vielä hirveästi lapsia. Omasta vakikaveriporukastani olin ensimmäinen, joka sai lapsen. Mutta onneksi tässä on tutustunut moniin muihinkin äiteihin ja myös rakas serkkuni aka. yksi parhaista ystävistäni, omaa jo peräti kolmekin lasta. Valitettavasti vain emme asuu enää samassa kaupungissa. Tyttömme on aina rakastanut leikkikavereita ja tullut sosiaalisuudessaan vanhempiinsa, joten on ihanaa, että nyt hänellä  on kavereita. Niitä hän selvästi on alkanut kaipaamaan yhä enemmän ja enemmän leikkeihinsä.

Varsinkin puheliaisuudessaan hän on tullut 100% minuun, joten hienoa, että nyt on paljon jengiä jolle lörpötellä. Olen kuulemma ollut ihan pienestä pitäen niin kova höpöttämään, että jo kaupan ovella kassatädit ovat tunnistaneet, että jahas, Janette tuli käymään kaupassa. Eh, hei vaan heii. Ja kuten lähipiiri tietääkin, olen yhä samanlainen hölösuu. Tuskastun, jos en saa höpöttää. Minulla on myös suunnattoman paha vika puhua päälle ja olen huono malttamaan odottamaan omaa puheenvuoroa. Asiaa minulla riittää ja mielipiteitä, ja oletan niiden kiinnostavan muitakin. Hehe. Ei varmaan ihme, että olen tehnyt myös aika paljon juontajankin töitä? Niin tietovisojen, kuin festareidenkine merkeissä. Uskon, että pikkumuikkelista tulee hyvin samanlainen myös isompana. Mitenköhän Jasse jaksaa kuunnella meidän hyviä juttuja? No, onneksi koko perheellä riittää paljon myös huumorintajua.

Tästä tulikin nyt todellin hyppelyhiiri-postaus. Asiat pomppii kuin trampoliini, mutta ehkä ihan kivaa vaihtelua tällainen postaus? Eipä ole pitkään aikaan tullut näin vuodatettua kaikkea hömppää teille. Onko tällaiset postaukset Hot or Not? Tämä postaus varmaan kuvaa täydellisesti tätä olotilaani ja fiilistäni.

Onnellinen, mutta perhosia vatsassa.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Linssibolognaise, vaihtelua ainaiseen jauhelihaan

Emme varmaan ole ainoa perhe, jossa toisinaan kyllästytään ainaiseen jauhelihaan. Onhan se toki helppo ruoka-aine, mutta ei pidemmän päälle kovin terveellinen ja helposti siihen kyllästyy. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että lapsemme ei ole nirso ruuan suhteen. Hän syö valkosipulia kanssani enemmän, kuin jopa isänsä. Me perheen naiset ajattelemme valkosipulin kohdalla "more is more". Lapsi myös jakaa esimerkiksi rakkauteni sitrushedelmiä kohtaan, sitruunaa voi täten syödä ihan sellaisenaan, pala palalta. NAMNAM. Meidän perheessä ainoa nirso on välillä perheen isä.

No, mutta asiaan. Koska meillä tosiaan syödään vähän kaikkea laidasta laitaan, uskalsin kokeilla linssibolognaisea perinteisen sijaan. Valmistus oli naurettavan nopeaa ja lopputuloskin herkullinen! En toki oikein usko,että löytyy pastaruokaa, josta lapsemme kieltäytyisi, joten ei ollut yllätys, että tämäkin ruoka hyväksyttiin. Uskon, että monissa muissakin perheissä tämä ruoka uppoaa hyvin. Monestihan lapset saattaavat jopa yllättää, eikä pidä heti ajatella, että: "Tuskin hän tuota syö".

Tarvitset:
Täysjyväpastaa

Linssejä n. 1-2dl raakana
Valkosipulia maun mukaan
Sipulia 1kpl
Öljyä
Tomaattipyreetä 1tlk
Basilikaa maun mukaan
Suolaa
Mustapippuria
Paprikajauhetta
 
+ halutessasi ruokakermaa ja chiliä

Kuullota sipulit öljyssä, lisää tomaattipyree ja basilikaa, sekä muut mausteet. Huuhtele linssit ja lisää seokseen. Anna kypsyä kannen alla n. 5-10minuuttia, tai kunnes linssit ovat pureskeltavan kypsiä. Keitä spagetti ja annostele lautaselle kastikkeen kanssa. Ripottele hieman basilikaa päälle ja halutessasi myös hitusen fetaa. Meillä ei sattunut olemaan basilikaa, joten kaivoin pakkasesta hieman persiljaa, ja sekin jokseenkin sopi silti hyvin tuohon.

Nauti ja ota kiitokset vastaan perheeltäsi!

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Aika muuttaa lapsen päivärytmiä

Vielä viikko, pari sitten meillä oli rytmit aivan päälaellaan. Kaukana olivat silloin ne ajat, kun lapsi meni klo 19 nukkumaan ja heräsi ennen klo 7 aamulla. Jos lapsi olisi saanut päättää, olisi hän herännyt vasta klo 11, ja mennyt nukkumaan keskiyöllä. Kun sitten ajatus päiväkodista tuli todelliseksi, täytyi tosissaan alkaa muuttamaan rytmiä. Aikaisemmin tuntui, että mikään ei saa väsymään tuota lasta. Mutta nyt, luojan kiitos, asiat ovat jälleen järjestyksessä. IHANAA.

Ja nyt, jos koskaan, aion pitää aikatauluista kiinni kynsin ja hampain. Kun tyttö oli pienempi, saattoi jotkut hieman ihmetellä "armeijatyylistä" kellottamistani aikataulujen, päivärytmin suhteen. Erään toisen äidin kanssa keskustellessani kävi ilmi, että hänkin oli saanut ihmettelyjä osakseen. Ihmeteltiin, että miksi kotiäidit pyörittävät aikatauluja, jotka menevät yksiin päiväkotilasten kanssa. No, ehkä siksi, että silloin homma todellakin TOIMI. Noustiin aina samaan aikaan ja syötiin, sekä ulkoiltiin samaan aikaan. Tärkein kaikista, että mentiin myös nukkumaan aina samaan aikaan. Jotenkin nuo hämmästelyt saivat löysäämään aikataulutusta, kunnes se meni sitten jo ihan vinksin vonksin ja mimmi olisi vaan halunnut valvoa aamusta aamuun. Tilanne oli aika kaoottinen. Onneksi meidän "syyskuisten" mammaryhmästä sai facebookissa vertaistukea, sillä löytyi muutama muukin lapsi, joiden rytmit olivat heittäneet katalasti häränpyllyä. Mielenkiintoinen sanonta muuten? Mistä lie peräisin.

Mutta tänään meillä ei ole kiire yhtään mihinkään. Koko päivä näyttää tyhjältä tyhjyyden perään. Mutta koska huomenna on päiväkotipäivä, nousin ylös klo 05, samaan aikaan, kuin Jasse herätessään aamuvuoroon. Klo 06 typykkä alkoi heräillä (itse, hallelujah!) päivään mukaan. 06.16 olimme jo suorittaneet aamupesut, olimme molemmat päivävaatteissa ja nauttimassa aamupalaa.
Täydellistä. Huomenna meidän täytyy olla bussipysäkillä klo 06.57, joten tällainen rytmi on todella tarpeen. Hieman toki jännittää, että miten tulen jaksamaan töissä, kun joudun heräämään jo näin aikaisin, vaikka työt alkavat vasta melkein neljän tunnin kuluttua heräämisestä, ja kotona tulen olemaan vasta myöhään illalla. Mutta eiköhän siihen totu, eikä onneksi aivan klo 5 tarvitse silti vielä kömpiä ylös sängystä, kunhan alan edes availla silmiäni ja pohtia aamukahvin keittoa.Täytyy mennä itsekin ajoissa nukkumaan, eikä roikkua puhelimella tunti tolkulla vielä peiton alla. Pää tyynyyn äiti! Vahtisipa joku meidän vanhempienkin nukkumisia.
Pidän tärkeänä rauhoittaa näinkin aikaiset herätykset lapselle. Kuka tahansa on kiukkuinen aamulla, jos on kamala kiire ja hoputetaan syömään ja pukemaan ulkovaatteita. Varmasti suututtaa. Pyrin siihen, että lapsi saa rauhassa heräillä ja ehtii katsoa edes yhden jakson lastenohjelmia aamutoimien lomassa. Toki tulee varmasti aamuja, kun nukutaan pommiin ja täytyy juosta. Mutta ainakin tuohon tahdon pyrkiä. Kotona onneksi riittää nopea pussismoothie, kun päiväkodissa on ensimmäisenä ohjelmassa aamupala.

Mutta ihaninta kaikessa on se, ettei typyn tarvitse mennä päiväkotiin joka päivä. Eikä joinain kuukausina edes joka viikko. Saa pieni välillä kunnollakin levätä ja rauhoittua. Vaikka onhan päiväkodissa (ainakin vielä) kuulemma kivaa ja saa leikkiä paljon monien muiden lasten kanssa.

Saa nähdä, miten ehditään huomenna siihen bussiin ja päiväkotiin. Jos epäilyttää, miten meidän käy, kannattaa huomenna kurkkia instagramista "mystoryjen" puolelta tilanteen etenemistä. O-ou.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Lapsi aloitti päiväkodin, miten käy äidin?

* Postaus sisältää yhteistyön

Blogissa on ollut joulun jälkeen melkoisen hiljaista, miksi? Ennen jouluaattoa käväisin työhaastattelussa ja sitten ollaankin jännitelty ja järjestelty uutta arkeamme valmiiksi. En ole osannut kirjoittaa tänne mitään, kun mielessä on vain pyörinyt se, että muuttuuko elämämme ja miten se muuttuu. Ja koska se muuttuu.

Nyt sitten tilanne näyttäisi siltä, että elämämme mullistuu hurjasti. Näillä näkymin aloitan uudessa työpaikassa ja lapsella alkoikin jo päiväkoti, että ehtii rauhassa vähän kerrallaan tutustua siihen ja uuteen päiväohjelmaansa. Jännitti aivan suunnattomasti, että miten hän ottaa päiväkodin aloituksen. Näin parin kerran jälkeen täytyy sanoa, että on meillä vaan uskomattoman reipas tyttö. Ihan hitusen toki on harmittanut, kun lähdimme Jassen kanssa käymään kaupassa, ja hän jäi hoitoon. Mutta päiväkotitätien mukaan harmitus ei kuitenkaan ollut mitenkään järkyttävän suurta ja pian hän oli jo jatkanut leikkejään muiden kanssa. Naurattanut oli kovasti ja jumppapäivä oli ollut tosi mukava. Olen niiiiin helpottunut.
Päiväkodin tädit kuvailivat, että tyttömme oli ollut hoidossa, kuin "vanha tekijä". Voi rakas. Tosin kun tuli kotiin lähdön aika, hieman harmitti, kun kivat leikit olivat niin kesken. Höh. Mutta pian niitä saa jatkaa!
Toki tiedostan, että takapakkia asian kanssa tulee varmasti vielä, ja varmaan aika piankin. Nyt tyttö on ollut vasta ihan muutaman tunnin hoidossa. Ensi viikolla aikaa pidennetään ja sitten ollaankin jo jopa aamusta iltaan. Onneksi Jasse tekee vuorotyötä, ja hänellä on aika usein viikolla vapaapäiviä, joten typykän ei tarvitse olla jokaisena päivänä viikossa hoidossa ja vain parina päivänä viikossa aamusta iltaan. Löytyypä jopa muutama viikko joukosta, kun ei tarvitse mennä koko viikkona lainkaan hoitoon, koska iskä menee vasta viikonloppuna töihin. Huh! Helpottavaa.

Uskon nimittäin, että näin pienelle, kuin 2-vuotiaalle, päiväkodissa käyminen voi olla todella raskasta. Silloin täytyy muistaa antaa hänelle ensimmäisenä halitteluaikaa, kun saavutaan kotiin. Sitten on vasta kotitöiden aika. Myönnän myös, että nyt alkaa myös jonkinlainen "äidin vierihoito" jakso, sillä itselleni tässä on ehkä se suurin "järkytys" tämä uusi arkemme.  Se, että en olekaan aamusta iltaan pikkumimmin kanssa on aika hurjaa. Olemme kasvaneet niin yhteen ja väitän, että napanuora on yhä melko tiukalla. Joten ehdottomasti ainakin jo ihan itsenikin vuoksi tahdon vierihoitoa halitteluna työpäivien jälkeen. Roolit ovat siis vaihtumassa toisinpäin, heh!

Tulee niin kova ikävä! Vaikka odotan toki suunnattomasti myös uusia haasteita, ja sitä, että saan olla ihan minä. En pelkkä äiti. Minulla saa, ja pitää olla myös omia haaveita. Muistankohan nimeni vielä? Osaanko pukeutua muihin, kuin Vimman leggareihin ja vain "vähän" tahraisiin vaatteisiin? Miten te olette selvinneet moisesta muutoksesta elämässä, kun arki on sitten alkanut jälleen? Helpottaako ikävä? Oletteko löytäneet taas itsenne?
Päiväkotielämään kuuluu myös joidenkin vaatteiden ja asusteiden hankintaa. Meidän päiväkodissa ei ilmeisesti tossut ole pakolliset, mutta saimme yhteistyössä lastentossut.fi:stä tytölle suloiset kissatossut. Nämä tossut ovat käsinvalmistetut aidosta nahasta ja mukautuvat hienosti jalan liikkeeseen ja kasvuun. Tyttömme on todellinen "kissahullu", joten hän ihastui näihin suuresti. Kannattaa kurkata valikoimaa, jos teillä on söpöt ja mukavat tossut hakusessa. Nilkan joustava nauha tekee tossuista hyvin istuvat, mutta silti ne on helppo pukea jalkaan. Myös lapsen ihan itsekin. Vaihtoehtoja löytyy niin autoista, kissoista, kuin muffinseista ja perhosistakin. Kaikille varmasti löytyy mieluiset! Pääsette kurkkimaan valikoimaa suoraan TÄSTÄ.

Huomenna jälleen päiväkotiin muutamaksi tunniksi treenailemaan ja me päästään sillä aikaa Jassen kanssa kahdestaan kahville! Päiväkodissa siis ehdotettiin tällaista. Niin huippua. Tällainen on todella kaivattua meille, kun tukiverkkomme asuvat kaikki satojen kilometrien päässä. Tänään oli supersiistiä päästä kahdestaan käväisemään kaupassa! Sitten kun minullakin alkaa arki kunnolla, niin en enää taas tiedäkään, milloin me käydään muka kaikki yhdessä kaupassa. Tai koska muutenkaan ehditään kunnolla nähdä. Nyt täytyy nauttia. Varsinkin koko perheen yhteisestä ajasta, onhan se todella tärkeää.

T. Tuleva läpsystävaihto Oy.

torstai 4. tammikuuta 2018

Hemmottelua arkeen herkullisilla saippuoilla

* Yhteistyössä Gitte's Soap Shop

Sain jokin aikaa sitten mukavan yllätyksen postitse, sain kunnian testata erilaisia saippuioita. Eikä mitä tahansa saippuoita, vaan todella herkullisia ja erilaisia saippuoita. Kyseessä olivat Gittes Soap Shopin tuotteet. Saippuoiden lisäksi mukana oli myös huulten sokerikuorintaa ja kasvonaamio. Verkkokaupan vaikoimista löytyy kivan laajasti erilaisia ihonhoitotuotteita saippuoiden lisäksi. Jopa sheivaukseen sopivia tuotteita löytyy.  Hinnoittelu on myös maltillista, joten näitä voi haalia isommankin läjän, ilman mattia kukkarossa. Lahjoiksi ihan parhaita! Näin äitinä sitä kaipaa arkeensa pientä hemmottelua, ja jos jo yksin suihkussa käyminen on silkkaa luksusta, niin voitte vain kuvitella, mitä se on, kun yhdistää nämä tuotteet mukaan! Elämän pieniä iloja.

Aivan ensimmäisenä testasin granaattiomena kasvonaamiota. Siinä on mukana myös E-vitamiinia. Olen testaillut jo pidemmän aikaa erilaisia naamioita, mutta nyt koen, että olen löytänyt sellaisen arkeen sopivan "luottonaamion". Koska ihoni on myös nyt ollut todella kuiva, koen, että naamio toi kuivuuteen hyvän avun. Sen luvataankin syväkosteuttavan, ja puhdistavan ihoa. Eli huomioni ihon ikosteutuksesta ei liene aivan väärässä! Hienoa, että löysin vihdoin naamion, jonka jälkeen iho on oikeasti pehmeämpi. Tuotteen annetaan vaikuttaa 10min ja se sopii vikkottaiseen käyttöön. Uusi ruutini ihoni hoitoon.
Huuli scrubi, jota testastin oli marjasorbetti. Todella herkullisen tuoksuinen ja tehokas. Näin talvisin huuleni todella kaipaavat tuollaista huolenpitoa, joten tämä tuli enemmän, kuin tarpeeseen. Plussaa ihanan pinkistä sävystä, tämän jättää ihan mielelläänkin vaikka näkyvillekin kylpyhuoneeseen.Terveisiä vain miehelle.
Sain testattavakseni melko monta tuotetta, mutta koska postauksesta tulisi hirveän pitkä, jos kävisin kaikki läpi, niin poimin teille nämä muutamat suosikkini esille. Jotain olettekin saattaneet bongata myös instagramin mystory videoiltakin. Ainakin "mansikkamehu" kuorintaa sielä olen testannut. Se jätti ihon ihanan tuoksuiseksi.

Yksi huomioni herättäneistä saippuoista oli "hedelmäinen joulukakku". Tuotteesta kerrotaan Gitta'sin sivulla näin: "Jouluisessa kakussamme tuoksuvat herkullisesti mustaherukka,vadelma,omena, mansikat ja hitunen glögiä. Mahdollisuus tuunata jouluasi tällä herkullisen näköisellä ja tuoksuisella kakkusaippualla. Hedelmäisen tuoksunsa ansiosta sopii käytettäväksi myös kesällä ilman jouluhullun leimaa". Voin allekirjoittaa kuvauksen täysin. Ei liian jouluinen, vaan sopivan hedelmäinen ja lämmin. Kaunis ulkoasu tässäkin, kuten näissä aivan kaikissa. Vaarana on ehkä se, että näitä tekisi melkein mieli syödä! Niin kauniita ja ihania. Pitäisi keksiä kaikille jokin paikka kylppärissä, että voisivat olla esilläkin paremmin? Olisi ihanaa, kun kylppäri kutsuisi hemmotteluhetkiin. Olen aina haaveillut ikiomasta spasta, ahh. Miten te säilytätte tällaisia saippuoita kylpyhuoneessanne? Esille, vaiko piiloon?
Myös hattara&malva saippua hurmasi minut täysin.  Tässä saippuassa on mukana myös hieman myskiä ja vaniljaa, sekä vaahtokarkkia. Pelkäsin sen olevan liian imelää, mutta jälleen kaikki oli sopivassa suhteessa. Vaikka näissä kaikissa saippuoissa on herkulliset, makeat ainekset, eivät ne silti jätä iholle sellaista tahmeaa lopputulosta. Se yllätti oikein positiivisesti. Joskus sellaisiakin on tullut ostettua. Myös mies on kehunut hyvää tuoksua, kun olen tullut suihkusta. Herkkua! Ja katsokaa nyt oikrasti tuota väriä! Niin kaunista.

Voin vain suositella, mutta varoitan, näihin saattaa iskeä himo ja pian huomaat olevasi tilaamassa kokonaista rekkalastillista mitä syötävämpiä (melkein) hemmottelutuotteita. Koska olen tunnetusti suuri kahvifani, ajattelin tilata ainakin kahvipapua sisältävää saippuaa lisäksi. Sitten, jos koskaan, arkeni suihkuhetket ovat 6/5.