Kaksplus.fi

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Jokainen äiti ansaitsee oman päivänsä

Koska sinulla viimeksi oli omaa-aikaa? Jos olet pienten lasten äiti, tuskin ihan päivittäin ainakaan. Luultavasti pidät perheesi langat käsissä aina siivouksesta kalenterin päivitykseen. Oikeastaan SINÄ olet kalenteri. Olet myös herätyskello, munakello.. Kaikkea. Äidit ovat aikamoisia pakkauksia.

Ei siis ole ollenkaan ihme, että jokainen äiti ansaitisi oman päivänsä. Päivän, jolloin voisi tehdä ihan mitä huvittaa, ihan missä vaan ja kenen kanssa vaan. Taikka yksin. Aina ei ole mahdollisuutta lähteä luksuslomalle hotelliin, mutta edes pieni hetki kahvilassa cappucinon äärellä tekee ihmeitä. Oikeastaan missä tahansa nautittu KUUMA kahvi tekee jo ihmeitä. Tekeehän kylmäkin arjen melskeessä jo kummasti energisemmän, ihmismäisen olon. Kaikki ovat varmaan joskus tavanneet äidin, joka ei ole vielä saanut nauttia aamukahviaan. Tai kahvia koko päivänä. Pysy kaukana!
Kaksplussalla on jatkuvasti mahdollisuus osallistua "Äidin  oma päivä" kilpailuun, jossa yksi äiti voittaa itselleen kuvauksen ja stailauksen, pienen haastatelun kera. Olen itsekin nyt mukana, ja äänensä suosikkiäidilleen voi käydä antamassa TÄSTÄ. Kaikki olisivat varmasti päivän ansainneet.

Jassella alkaa tänään kesäloma. Se on monellakin tapaa hienoa. Myös siksi, että vihdoin itsellänikin on jälleen enemmän mahdollisuuksia tavata ystäviäni ja käydä kahvilla, vaikka ihan yksinkin. Kun tukiverkkomme on kaukana ja lapsi vielä pieni, mies tekee kolmivuorotyötä.. silloin on "omat päivät" haaveena vain. Vaikka onhan arki lapsen kanssa ihanaakin. Akkujen lataus tekee silti välillä hyvää.

Se on jännä, miten pienelläkin rauhallisella hengähdyshetkellä saa itsensä täyteen uutta virtaa.
Joskus kun olen istunut yksin kahvilassa, olen oikein itsekin hämmästynyt, että hei, tässähän mä
taas oonkin. Miten sitä unohtaakin itsensä niin kovasti arjen keskellä? Sitä on "vain" äiti. Tekisi oikein mieli kätellä itseään, tai jopa halata; "hei vaan pitkästä aikaa". Uskon toki, että kun lapsi
kasvaa, sitä osaa paremmin yhdistää jälleen "itsensä" ja "äitiyden" samaan pakettiin.

Äidit, ottakaa ja vaatikaa itsellenne "oma päivä" edes muutaman kerran vuodessa.
Se, jos jokin tekee äideistä vieläkin vahvempia. Olette sen ansainneet!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Katsaus keittiöön

Heti ensimmäisenä täytyy harmitella, että ei ole olemassa "ennen" ja "jälkeen" kuvia. Niin valtavasti keittiömme muuttui, kun saimme vihdoin valittua meille sopivat uudet kalusteet. Edellinen pöytä ja tuolit olivat vanhassa asunnossamme ja aivan liian tummat tänne uuteen kotiin. Tai "uuteen", ollaanhan täälä jo vuosi pyöritty.

Löysimme sopivan pöydän ja tuolit Kalustetalo Juurikivestä. Juurikivi löytyy Ylöjärveltä ja Raisiosta. Yrityksellä on kuitenkin myös verkkokauppa. Tuotteet tuotiin kotiin saakka ja herrat vieläpä nopeasti kokosivatkin ne keittiössämme, huippu palvelua. Kiitos! Juurikivihän on kotimainen perheyritys ja laajasta valikoimastaan huolimatta varsin edullinen vaihtoehto. Tarjouksessakin näytti olevan nyt paljon kaikkea kivaa, voitte kurkkia niitä TÄSTÄ. Esimerkiksi kesäkalusteita! Myös jonkin verran oli tarjouksessa mm. muutamia Muuramen kalusteita.
Olen jo pitkään haaveillut tuollaisista tuoleista, joten ei ihme, että valitsimme tuon "Texas" mallin sellaisen perinteisemmän mallin sijaan. Hyvän ja tyylikkään ulkonäön lisäksi tuolit ovat vieläpä mukavat istuakin. Näin esteetikkona, kun minulla on paha tapa mennä enemmän ulkonäkö edellä.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että Jassekin on kehunut näiden tuolien mukavuutta varsin runsaasti!
Kuten olen ennenkin kertonut (valittanut), on asuntomme kovin pimeä ja keittiöön valon tulon estää osittain takka. Senkin vuoksi vaaleat kalusteet olivat meille ihan must. Haaveilemme kovasti keittiöremontista, sillä tyyli on nyt hieman romanttinen. Kaakeleissa on upotettuna muun muassa teepannuja, ja meidän tyyliimme sopisi enemmän sellainen ihana ja kliininen kivilaatta. Mukavasti kuitenkin näinkin modernit tuolit istuvat nykyiseenkin lookkiin. Ehkä vielä joskus ne tulevat saamaan ympärilleen täydellisen kehyksen. Modernia sisustusta rakastavana tämä pöytäryhmä on jo kuin lottovoitto, vähä vähältä kohti päämäärää.

Ainoa murhe on tuo lapsen syöttötuoli, joka ei tietenkään enää yhtään sovi kuvioon. Vaihtoehtoina lienevät joko tuolin maalaus, tai vaihtaminen Stokkeen! Ihana lukija vinkkasi instagramin puolella, että meille sopisi täydellisesti nyt Stokken Steps. Ah, en voisi olla enempää samaa mieltä. Varsinkin, kun ns. junnutuoliin siirtyminen olisi varmasti ajankohtaista aivan kohta. Tyttö on pian 2-vuotta! Syyskuu on varsin pian, mihin tämä aika menee? Järkyttävää.
En voi olla ihastelematta uutta, valoisampaa keittiötämme. Miten kestimmekään sitä vanhaa pöytää ja rikkinäisiä tuoleja peräti vuoden täälä? Edelliseen asuntoon ne sopivat täydellisesti, mutta tänne nämä uudet ovat niin hyvät, huh huh. Nämä tuolit ovat myös mukavan kevyet ja ne eivät kolise kivilattialla. Vanhat tuolimme kolisivat ja rahisivat ikävästä, vaikka niissä oli pehmusteetkin jaloissa.

Hyvillä mielin kohti tupaantuliaisia! Mitäs te sanotte, mätsääkö kalusteet keittiön kanssa?



* Yhteistyössä Juurikivi Oy

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Paheeni arjessa, miten varastan sille aikaa?

Ennen lasta suorastaan ahmin kirjoja. Vapaapäivänä saattoi mennä kolmekin paksua kirjaa, ihan
tosta vaan. Kun löytää oikein hyvän kirjan, siihen maailmaan uppoutuu ja henkilöhahmoihin samaistuu. Samalla sitä kuitenkin säännöstelee epätoivoisesti lukemistaan, koska kirjan loputtua
olo on usein vähän tyhjä.

Nykyään ehdin lukea säälittävän harvoin. Toki jos lapsi menee ajoissa nukkumaan, voi lukea iltaisin, mutta yleensä olen niin väsynyt nukutettuani, että tuntuu vaikealta jaksaa enää nousta ylös tekemään yhtään mitään. Usein Jasse onkin löytänyt sammuneen yksilön lapsen vierestä, kun on tullut kurkkaamaan, että mihis himskattiin se leffaseuralainen nyt oikein jäi. No, sielähän se kuorsaa.
Puhun lukemisesta paheena siksi, että A) yleensä luen totaalisia hömppäkirjoja, B) varastelen niille aikaa arjessa, kun voisi keskittyä 100% perheeseenkin.

Miten sitten varastan aikaa lukemiselle? Kun tyttö on saanut aamupalan syötyä, kaadan yleensä itselle vielä toisen kupillisen kahvia, kun hän menee touhuamaan jo lelujen pariin. Tällöin aikaa lukea on noin sivun, tai hyvällä tuurilla kahdenkin verran. Sitten jo tullaankin repimään hihasta leikkimään, tai heitetään kengällä, että nyt mutsi lähetään ulooooos! Mutta joo.

Eli aamuisin 1-2 sivua.

Toinen ihan "ok" tapa on ottaa kirja vessaan. No, yleensähän äidit eivät saa käydä vessassa koskaan yksin.. Mutta jos istuttaa lapsen samalla potalle oman kirjansa kanssa, niin kyllähän siinä taas ehtii varastaa aikaa kirjalle pikkuisen. Jos mies on kotona, voi kirjan kanssa hiippailla salaa
vessaan. Silloin ehtii lukea hieman kauemmin. Huutelet vaan kyselijöille ja oven hakkaajille, että ÄITI ON PISSALLA! Joskus voisi koittaa salakuljettaa myös termarissa kahvia mukaan. Idyllistä. Mutta olen kuullut, että joillain äideillä on jopa suklaakätköjä vessassa, että kai tuo kahvikin menisi ihan hyvin?

Vessareissuilla 0-3 sivua.
Meidän lapsemme rakastaa kylpemistä. Silloin, kun emme mene yhdessä suihkuun/kylpyyn, kökötän yleensä kylppärin matolla istumassa. Usein mukana on se kahvikuppikin. Viisaana ymmärrän ottaa kuitenkin itseltänikin sukat pois siksi aikaa, kun lapsi kylpee.

Eilen kuitenkin ajattelin vähän mennä leikkimään mukaan ja sain tietysti kunnon räiskinnät päälleni ja olin ihan uitettu koira vaatteissani. Ensi kerralla taidankin tyytyä ottamaan sen kirjan mukaan kylppäriin ja odottelen sen kanssa siinä matolla. Lapsi viihtyy melko kauankin kylpyleikeissään, että voisi ehtiä toisella silmällä lukea ihan kivastikin sillä aikaa.

Kylpyhetkissä 1-3 sivua.

Näin ollen päivässä ehtii lukea jopa huikeat 2-8 sivua kirjasta! Hurraa! Toki mikäli illalla ei ole väsynyt, voi sitten herkutella koko kirjan kerrallakin loppuun saakka. Mutta kaukana ovat ne ajat,
kun pystyi lukemaan rauhassa useammankin kirjan päivässä. Parempi kuitenkin vähän, kuin ei lainkaan. Tällä hetkellä olo on vähän tyhjä, sillä ei ole mitään hyvää kirjaa kesken, tai edes suunnitelmissa. Täytyykin hankkia uutta luettavaa pikapuoliin.

Varastatteko te aikaa paheillenne arjen keskellä?

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kurkistus sadepäivänä vanhempien makuuhuoneeseen

Tämä viikko on alkanut melko synkeässä säässä. Juuri sellaisessa mitä eniten vihaan, kuumassa ja kosteassa, olo on kuin viidakossa. Taivas on hirveän synkkä ja pilvinen, ja pimeä asuntomme on entistäkin pimeämpi. Tällaisina hetkinä sitä toivoisi asuvansa valoa tulvivassa asunnossa, jossa oli mielettömän ihanat, suuret ikkunat. No jaa, ikkunoiden pesemistä en kyllä enempää kaipaa.

Aurinkoa olisin hieman kaivannut kuvatessa, mutta esittelen teille huonetta sitten vielä joskus
hieman kirkkaampien tuotosten kanssa. Nyt ei vilkkaan taaperon vuoksi ehtinyt kaivaa studiosettiä esiin, joten näillä mennään. Lapsiperheessä ei ole kyllä mitään herkkua yrittää kuvata asuntoa. Nuo maljakon kukatkin saivat melkoisesti kyytiä jokaisen kuvan välissä, voitte kuvitella..

Jo pitkän aikaa on pitänyt päästää teidät tosiaan kurkistamaan meidän vanhempien makuuhuoneeeseen. Aluksi mietittiin, olisiko tästä tullut tytön huone, mutta koska tuo syötävän
ihana tapetti sopi väriltään jo olemassa oleviin makuuhuonetekstiileihin, päätimme pitää huoneen itsellämme. Tuo korosteseinä olikin yksi niistä asioista, jotka saivat minut vakuuttumaan tästä asunnosta. Ehkä hölmöä, mutta silti. Oli mahtavaa, että jokaisesta huoneesta ei tarvinnut repiä
vanhaa tapettia pois. Työhuoneesta nimittäin saimme repiä oikein urakalla räikeää tapettia irti.
Melkein vuosi ollaan oltu makuuhuonessa ilman kattovaloa, koska sopivaa ei ole vain löytynyt, eikä tahdottu hankkia siihen ihan mitä tahansa. Lopulta tyylikkäästä sisustusliikkeestä Cobellosta löytyi juuri oikeanlainen valaisin, tanskalaisen Vita Livingin EOS. Cobello löytyy Vantaalta ja Espoosta, ja valikoimissa on niin paljon kaikkea ihanaa, että suosittelen käymään! Tuohon 
EOS-lamppuun varmaan jo olettekin törmänneet  sisustuslehdissä ja blogeissa, niin monien 
sydämen se on vienyt höyhenen keveydellään. Meidän Vita EOS on kokoa M, ja mielestäni juuri sopiva makuuhuoneeseen.
Valaisin on valmistettu aidoista ankan höyhenistä, ja minua aluksi hieman hirvitti ajatus tästä. Selvityksen jälkeen sain kuitenkin huokaista ja olla tyytyväinen hankintaan, sillä tämän valaisimen höyheniä ei koskaan nypitä eläviltä ankoilta! Kyseessä on elintarviketeollisuuden sivutuote. Huhh. Tuollaiset asiat ovat kuitenkin nykypäivän kuluttajille melko tärkeitä. Monet myös mahtavat siellä miettiä, millä tuollaisen saa puhdistettua? Kuulkaas niinkin simppelisti, kuin hiustenkuivaajalla! Melkoisen kätevää.
Makuuhuoneen seinälle olisi tarkoitus koota mustavalkokuvista kollaasi, mutta valitettavasti puiset valokuvakehykset tuntuvat nyt olevan hieman kiven alla kaikkialla. Mutta toivottavasti tupareihin mennessä saamme kollaasin valmiiksi seinälle! Iik, niihinkin on enää vain pari viikkoa, ja koko asunto tuntuu olevan vielä aivan kesken, mutta ehkä tämä tästä. Vähä vähältä.

Myös jonkinlainen säilytysratkaisu, taikka kori olisi mukava olla päiväpeitolle ja tyynyille.
On jotenkin ärsyttävää säilyttää niitä öisin lattialla. Ehkä voisi myös vain madantaa omia vaatimuksiaan, mutta kun mulla on aina ollut periaate, että tupareissa asunnon täytyisi olla jokseenkin valmis.

Vaikka tiedättekö, eihän ne taida ikinä olla?



* Yhteistyössä Cobello & Vita

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Viikonloppuna kaikui; "Tahdon"

Viime lauantaina saimme kunnian matkustaa ystäväni häihin Jyväskylään.
En näin hääkuvaajana edes muista, koska olisin viimeksi ollut vain vieraana häissä.
Ihan mahtavaa! Sitä sai myös kivasti taas uutta näkökulmaa tällä tavalla myös kuvaukseenkin.
Ja koska olin täysin "lomalla", jätin myös kamerat kotiin. Siksi näitä puhelinkuvia postauksessa!
Lähdettiin ajelemaan melkein liian myöhässä, koska miehiä saa aina odottaa! Mutta huh, onneksi meille jäi vielä melkein 30minuuttia luppoaikaakin ennen kirkkoa. Vähän jos asiaa stressasin..Julistaudun kyllä ihan mahdottomaksi hääfaniksi. Häät on mahtavia! En ole ollut vielä yksissäkään tylsissä häissä. Kaikissa näkyy aina hääparin persoonaa ja puheet, ne vasta on jotain!
Mielestäni niitä liikaa aliarvostetaan. Ei ole parempaa, kuin siemailla lasillista viiniä, ja kuunnella hyviä stooreja hääparista. Siis varsinkin, kun nyt ei tarvinnut olla kärppänä kameran kanssa.

Ai että, kyllä jokaisen hääkuvaajan täytyisi edes kerran kesässä päästä vain istumaan pöytään rauhassa vieraan roolissa. Vähän kyllä välillä tuli ikävä kameroita, kun päähän tuli kuvausideoita
ja kuvakulmia, mutta selvisin siitäkin sitten viinin voimalla, hah.
Juhlapaikka oli hyvin idyllinen ja sopi mainiosti kesähäihin, vihreän teemavärinsä kanssa fiilis oli TODELLA kesäinen. Vielä kun sääkin oli ihan huippu! Ei voi muuta sanoa, kuin kiitos hääparille!

Ja vielä kerran, onnea Tiia & Sampo! 


Ps. mulla oli KOLMET kengät mukana, joista toisia korkkareista pidin jalassa vaan 15min ja lopun ajan olin ilman korkkareita. Tarvisin jostain kipeästi mukavat korkkarit!!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lippuarvonnan voittaja on..

Vihdoin loppui Tammerfestien lippuskaba ja kiitos teille kaikille
arvontaan osallistuneille. Onni suosi tällä kertaa..
..Heidiä! Voittajalle on lähetetty sähköpostia.

Vaikka onni ei nyt olisi suosinutkaan, niin kannattaa ehdottomasti lähteä
katsastamaan Tammerfestien tarjontaa. Kaikille löytyy varmasti jotain!


Nähdään siellä, aurinkoista viikon alkua!