Kaksplus.fi

tiistai 2. toukokuuta 2017

Mielikuvat vs. todellisuus; vapputorilla taaperon kanssa


Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, vapputorilla käyminen kuuluu perinteisiimme. Ajattelimme, että tänä vappuna tyttäremme saisi vihdoin ensimmäisen vappupallonsa torilta.
Miksi torilta? Koska se olisi osa perinteitä myöskin, joskin nyt vasta ensimmäistä kertaa olisi
mukana pallon ostokin. Edellisenä vappuna hän ei hirveästi palloista ollut vielä mitään mieltä.
Mielikuva 1. Iloinen, tyylikäs ja terve perhe.
Todellisuus 1. Kiukkuinen, vähän epäsiisti ja hieman flunssainen perhe.

Ensimmäinen virhe oli varmaankin päikkäreiden väliin jättäminen. Niin äidin, kuin tyttärenkin päikkäreiden. Isä oli ollut yövuorossa ja siksi päällä hänelläkin hieman koomainen fiilinki. Myös flunssaisen olon aliarviointi oli virhe. Meikäläisellehän puhkesi kunnon kuume tuon reissun jälkeen. Tämä mutsi ei ehtinyt laittaa edes tukkaansa lainkaan, harja oli hukassa. Päällä oli leggarit ja kulahtanut paita, mutta onneksi pitkä takki pelasti vähän lookkia. Pikkuneidillä oli vaatetta päällä, kuin olisi Siperiaan lähdössä. Perillä huomasimme, että jengi kulki t-paidoissa torilla. Joo. Kiukkua lisäsi myös se, että perheen äiti alkoi epäröidä, jäikö kahvinkeitin päälle. Käännyimme takaisin huomataksemme, että se ei jäänyt päälle.

Mielikuva 2. Rattailla on ihan ok kulkea vapputorilla.
Todellisuus 2. EI. Vielä kerran, ei.

Jengiä ihan tolkuttomasti, mikä oli toki tiedossakin. Mutta ihan hirveää yrittää rattailla väkijoukossa kulkea. Teekkarit tölkit käsissään olivat muissa maailmoissa, ja sain kyynärpäätä sieltä ja täältä. Meinattiin kyllä jättää rattaat kotiin, mutta ajateltiin, että jospa mimmi nukkuisi ne päikkärit niissä. HAH HAH. Pikkumimmi kulki vuorotellen äidin, isän ja kummitädin sylissä, ellei ollut juoksemassa vappupallojen perässä..

Mielikuva 3. Nautimme koko seurue iloisesti kahvia ja lettuja torilla.
Todellisuus 3. Nautimme raakaa lettua taaperon juostessa ympyrää 
ja äiti hörppää kylmää kahvia.

Ensin taapero ei pidä siitä, että äiti lähtee jonottamaan. No sitten kyllä maistuu palanen lettua,
jonka jälkeen alkaakin jo kyllästyttää ja tekee mieli juoksennella ja tonkia roskiksia, heilutella
toriteltan seinämiä. Myös ne kirotut vappupallot vaanivat kaikkialla, vaikka taaperolla oli jo
oma pallo. Mutta kun pitäisi saada kaikki pallot! Lopulta äiti hörppää kylmän kahvinsa rippeet ja ilmoittaa, että jatketaan nyt herran jumala jo matkaa.

Mielikuva 4.  Lähdemme torilta nauraen ja ihastellen uutta vappupalloa.
Todellisuus 4. Lähdemme torilta itkien pomppuliukumäen, ja vappupallojen perään.

Kun lähdemme kahvilta, tyttö huomaa liukumäen, joka on tarkoitettu isommille lapsille. Kuuluu pahaenteinen: "Wiii, liukuuu, vhiuuu" ja neiti alkaa kinuta liukumaan. Yritä siinä sitten selittää,
että se on tarkoitettu isommille lapsille ja maksaakin vielä paljon. Surkuhan siinä tulee. Kerran hän ehtii jo jonottamaankin, nopea tyyppi. Lopulta alkaa asia olla jo fine, mutta sitten taas ne vappupallot ilmestyvät näkökenttään.. Autolle päästessä tyttö simahtaa välittömästi unten maille.

Mitä tästä opimme? Paljon. Mutta ainakaan emme enää ikinä jätä taaperon päikkäreitä väliin.
Ja no, oli sielä toki hyviäkin hetkiä. Tyttö tykkäsi nähdä kummitätiään ja oli innoissaan näkemistään koirista, lettukin oli aika hyvää hänen mielestään. Ehkäpä ensivuonna kaikki sujuu jo hieman iloisemmissa merkeissä, ainakin olemme varautuneet silloin kaikkeen. Ja nukkuneet.

PS. Tällä pallolla on leikitty jo paljon! Edellinen pikkupallo on yhä unholassa, mutta tämä koirapallo on ollut kaiken rahan arvoinen. Hintakin erosi marketin hinnasta vain parilla eurolla, jes.


- Jane

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)