Kaksplus.fi

torstai 30. maaliskuuta 2017

Tiedän olevani vanha, koska..

Näin syntymäpäivän lähestyessä aloin pohtia asioita, joista tiedän tulleeni jokseenkin vanhaksi.

- Kuivakakut

Kuivakakut ovat alkaneet maistua aika hyviltä. Niitä myös tulee tehtyä
hieman huolestuttavankin usein. Mums.

- Juhliminen huolestuttaa

Kun olen menossa juhlimaan, ensimmäisenä mietin tuskaisena seuraavaa aamua.
Mahdollista huonoa oloa, aikaista herätystä ja totaalista väsymystä. Krooh..
Kannattaako lähteä? Uhka, vai mahdollisuus? Uhka, uhka, uhka..

- Huolettomuus

Siinä mielessä, että voin katsoa peiliin ennen kauppaan lähtöä, ja
todeta: "Voi ei!". Mutta teenkö asialle jotain? Nääh, näillä mennään.
"Oho, reikä farkuissa.. Mutta hei, vain yksi!"

- Muisteleminen

Aloitan nykyään liian usein lauseita: "Kun minä olin nuori.."


- Vaatteita muille

Löydän, ja ostan vaatteita enemmän lapsellemme, kuin itselleni.
Eräänä päivänä ostin miehelle boksereita, vaikka hän ei niitä tarvinnut.
Minä olisin tarvinnut paidan.

- Ruokailu

Aamuisin tekee mieli puuroa!

- Kriittisyys

Pohdiskelen, onko esimerkiksi hameeni/mekkoni liian lyhyt.
Joskus sen PITI olla lyhyt.

- Keräily

Olen alkanut kiinnostua yhä enemmän kotimaisesta designesta.

- Valinnat

Valitsen mielummin hyvän puhdistusaineen keittiöön, kuin siiderin.

- Lukutarjonta

Luen melko usein kuolinilmoitukset läpi.

- Päivittely

Päivittelin hetkis sitten miehen kanssa mm. teinien paljaita nilkkoja ja löysää olemusta.
"Ollaanko mekin muka joskus oltu tuollaisia?"

- Nukkuminen

Haukottelen seitsemän aikaan illalla jo rajusti. Meinaan nukahtaa itsekin tuolloin yöunille, kun nukutan lasta. Joudun usein taistella, että jaksan kömpiä huoneesta vielä touhuamaan. Usein onnittelen itseäni, mikäli jaksan rantautua sohvalle viltin alle. Krooh..

- Rengastettuja

Puolet tuttavapiiristä alkaa olla naimisissa.



Hmm. Että semmoista. Täytynee alkaa suunnitella jotain repäisevää ja nuorekasta toimintaa
26-vuotis syntymäpäiville? Vai mitä? Onneksi varsinaista ikäkriisiä ei silti ole, koska mies on ikäloppu. Hahaaa, joo, sori pupu.

- Jane

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Puky potkupyörä, esimakua polkupyöräilystä

Kuten monissa muissakin taaperoperheissä, aloimme näin kevään tullen pohtia lapsellemme sopivaa potkupyörää. Potkupyöräily kun todistetusti auttaa lasta kehittämään tasapainoaan, ja täten helpottaa itse polkupyöräilyn aloittamista. Monet ovatkin oppineet ajamaan polkypyörillä ilman apupyöriä potkuttelun jälkeen paljon aikaisemmin, kuin ilman potkuttelua jääneet. Toki potkupyöriä suositellaan yleisesti yli 2-vuotiaille, mutta monet kuitenkin aloittavat potkuttelun jo 1,5-vuotiainakin. Oleellista on pituus, ja suositeltu pituus on yli 85cm. Tyttäremme on vielä tuon alle, joten täysin sopiva potkupyörä tulee olemaan kesällä.

Sopivan potkupyörän, Puky LR M -mallin saimme Pikkufillarista. Tämä merkki on saksalainen laatutuote. Värivaihtoehtojan riittää jokaiseen makuun, meille valikoitui kaunis lila. Mikäli teitäkin kiinnostaa potkupyörät, voitte tutustua niihin lisää Pikkufillarin sivuilla, pääsette sinne tästä: www.pikkufillari.fi

Hienoa Pukyssa on se, että se on turvallinen ja kestävä. Turvallisuus on ehdottomasti meille se tärkein seikka, joten oli helppoa valita juuri tämä potkupyörä. Tässsä ei ole lukittua ohjausta, joten kaatuessa se ei jää pystyyn, eikä jää esimerkiksi kylkiluiden väliin!
Vaikka Puky toki jääkin joskus pieneksi, ja siirrytään polkupyörään, on sen jälleenmyyntiarvo loistava. Esimerkiksi Torissa nämä menevät kuin kuumille kiville! Ei siis tarvitse miettiä, että malttaako hankkia potkupyörän muutamiksi vuosiksi. Raha palaa kyllä kotiin aikanaan. Ja mikäli et raaski luopua tämmöisestä söpöläisestä, se varmasti kestää myös toisille lapsillesi, tai vaikkapa sukulaisillesi.
Pikkufillarin Marko opasti meitä asiantuntevasti potkupyörän valinnassa, ja päätimme hankkia vielä lisäksi mm. kantohihnan pyörälle. Se kun on vaan fakta, että aina nämä rakkaat marakatit eivät kuitenkaan jaksa kävellä, tai potkutella perille saakka. Puky painaa vain 3,5kg, joten kantohihnan avulla se on näppärä heittää olalle ja ottaa pikkuinen syliin. Kantohihna on myös tosi edullinen, joten voimme suositella lisäosaa oikein lämpimästi kaikille.

Odotamme innolla, että loputkin jäät ja lumet sulavat, ja koittaa kesä. Kesästä tulee varmasti loistava ja se tulee olemaan täynnä potkuttelua! Voimme sitten vielä palata aiheeseen blogissa, kun saamme enemmän käyttökokemusta. Nyt ollaan kuitenkin jo tultu tutuiksi Pukyn kanssa ja neitimme tuntuu olevan varsin ylpeä ikiomasta pyörästään, kiitos Marko!

Onko teillä jo kokemuksia Puky potkupyöristä?

- Jane

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Maanantaikahvit, osa 5


On koittanut jo viidensien kahvien aika. Tänään kahvipostaus meni näin myöhään, sillä on ollut hieman myrskyisää ja sähkötkin pätkineet hitusen verran. Sain kuitenkin keitettyä onneksi kahvia!

Tänään vuorossa on Kaffiinon paahtimon India, Bababudan. Tätä kuvaillaan lempeän pehmeäksi alkuperäiskahviksi. Tämän kahvin kohdalla voin sanoa, että se sopii loistavasti juurikin ns. kulutuskahviksi. Ei missään negatiivisessa merkityksessä, vaan juurikin tuossa lempeydessä ja seesteellisyydessä. Tästä ei pompannut dominoivaa makua kielelle, vaan kokonaisuus oli pehmeä ja tasainen. Tätä juodakseen ei tarvitse olla vuosien kokemuksia kahveista, että saisi siitä kaiken irti.

Tämä toimii varmasti jokaiselle, ja kaikenlaisiin tarkoituksiin! Tämä kahvi on täyteläistä ja sitä ottaa mielellään toisenkin kupillisen. Tätä uskaltaa varmasti tarjota tutuille ja kunniavieraillekin, varsinkin, mikäli tahdot tehdä heihin vaikutuksen. Vieraat lähtevät kahvipöydästä hymyssä suin.
Tämä olikin nyt kahvisarjan viimeinen osa, ainakin toistaiseksi. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mitäs piditte kahvisarjastamme?

Mikäli innostuitte kovasti esitellyistä kahveista, löydätte niistä lisää infoa Kaffiinon nettisivuilta, jonne pääsette kätevästi suoraan TÄSTÄ. Muistakaa myös heidän loistava kahviautomaattinsa, jossa voitte suunnitella ihan omat etiketit kahveihinne! Pelastaa hankalatkin lahjapulmat tuossa tuokiossa.


Ps. Laittakaa kiviä taskuun, tuulisia päiviä lisää varmasti tiedossa!

- Jane

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kun on tullut aika pakata laukut ja lähteä

On tullut vihdoin aika pakata laukut ja lähteä. Lauantaina lähdemme aivan kahdestaan Jassen kanssa viettämään etukäteen vuosipäiväämme. Sokos Hotel Lappee kutsui meidät testaamaan uudistuksia hotellissaan, odotamme huomista innolla. Ihanaa. Olemme odottaneet reissua jo monen monta viikkoa. Kahdestaan kun pääsemme todella harvoin minnekään lähtemään.

Tänään myös pikkuneitimme aloitti viikonloppunsa jo hienosti, testailemalla uutta Puky potkupyöräänsä, josta tulee oma postauksensa ensiviikolla, pysykää kuulolla! Pikkufillarista löysimme tämän potkupyörän hänelle. Vanhempani tulevat nyt viikonlopuksi hoitamaan tyttöä, joten mukavaa on hänelläkin paljon tiedossa täällä, vaikka me löhöilemmekin itse hotellissa.
Blogi hiljenee huomenissa, mutta kurkkikaa instagramia, niin pysytte mukana!

Hyvää viikonloppua, nauttikaa olostanne <3


- Jane

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

1,5-vuotisneuvola

Meillä oli jo helmikuussa neuvola, mutta varsinainen neuvolalääkäri oli vasta nyt maaliskuussa, kun taaperomme oikeastikin on jo 1,5-vuotias. Eli käytännössä siis vuoden ja kuusi kuukautta.

Etukäteen luin kovasti mitä kaikkea lapsen tulisi tuon ikäisenä jo osata, ja mitä taitoja neuvolassa tuolloin testataan. Monissa kirjoituksissa toistui samat asiat; pallon heitto, kolmen palikan tornin rakentaminen ja esineiden tuonti pyynnöstä. 

Aloin hieman stressata tuota tornin rakentelua, sillä eihän meillä ollut yhtään varsinaisia tornipalikoita, huonot vanhemmat! Buu! Muut taidot meillä olikin jo loistavasti hallinnassa. Toki meillä on ollut kaikenlaisia muita leluja, mistä voi halutessaan tornejakin rakentaa, mutta se on ollut melko vähäistä. Minä sitten yltiöstressimutsina menin ja kävin ostamassa lapselllemme palikoita. Varmasti hän muistelisi ankeaa lapsuuttaan, mikäli en ostaisi hänelle palikoita. No, hän sitten osasi nopeasti rakennella torneja, useammankin palikan, kuin vain kolmen. Halkesimme ylpeydestä.

Ja miten sitten kävikään? Neuvolassa ei testattu tietenkään yhtään asiaa, joista olin etukäteen hikipäissäni lueskellut. Taitaa olla hyvin vaihtelevaa, kaupunki-, ja neuvolakohtaista nämä taitojen testailut. Taas sai katsoa peiliin, ja pohtia, pitäiskö joskus vähän relata.. Hah.
Taaperomme sai kehuja runsaasta sanavarastosta, parin sanan lauseista, ja mm. sosiaalisuudesta. Marakattimme myös juoksi neuvolahuoneeseen, joten neuvolatäti ensimmäisenä nauroikin, että ei varmaan tarvitse miettiä, mitä hän laittaa kohtaan, jossa tiedustellaan taaperon taitoa kävellä. Koko käynti oli oikeastaan leppoisaa jutustelua ja lapsi tutkiskeli samalla hieman leluja. Perus painot ja pituudet luonnollisesti myös katsottiin. Hienosti hän kasvaa ja kehittyy! Pituuttakin oli tullut viime käynnistä melkein 10cm! Huhh. 

Saimme myös olla kaupunkimme ensimmäisiä, joilta kyseltiin myös autismi-testi. Tässä kartoitettiin mahdollisia autismiin viittaavia oireita, joita kuulemma aletaan nyt tarkistella kaikilta lapsilta, jo aivan pieninä. Neuvolatäti onnitteli testin lopuksi, marakattimme suoritui aivan oppikirjamaisesti,
ei ole pienintäkään syytä huoleen! Tuossa testissä nimittäin tervekin lapsi jää kuulemma helposti seurantaan, jos muutamaankin kohtaan tulee rukseja.

Lääkärikäynnillä meni ehkä 5min ja lähinnä kuunneltiin nopeasti sydäntä, keuhkoja ja tsekkailtiin hieman raajoja ym. Todella nopea visiitti ja hyvä, kun ehdimme edes takkia pois ottaa.

Näin ollen voinkin todeta, että kyllä sitä ihminen osaa kehittää stressiä itselleen ihan hölmöistä asioista. Lapsemme on täysin terve ja osaa hurjasti hienoja taitoja. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue <3 Vaikka tietysti me tuon tiesimme jo ennestäänkin, mutta onhan se ihan kiva kuulla aina myös neuvolassa.


Pitikö teidän lastenne rakennella torneja, tai heitellä palloja 1,5-vuotis neuvolassa?



- Jane

tiistai 21. maaliskuuta 2017

6 + 1 pelastavaa siivousniksiä

Näin keväällä se karu totuus iskee vasten kasvoja, AAAARGH. Kaikkialla näkyy varsinkin lapsiperheissä tahmaa ja kädenjälkiä. Mutta mistä inspiraatiota? Hyvä kysymys. Ehkäpä nämä muutamat kokoamani niksit auttavat inspiraation hakemisessa. Tai ainakin saat hyvän syyn juoda vielä kupposen kahvia lukiessasi näitä, ennen varsinaista aloitusta. Oikeastaan haen tässä kyllä ihan itse sitä inspiraatiota.. mutta toivottavasti teillekin on apua näistä! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

1. VAUVAÖLJY

Vauvaöljyllä lähtee teräspinnoilta sormenjäljet. Pari tippaa paperiin ja pyyhkäise!
Nauti muutama sekunti puhtaista pinnoista ennen uusia jälkiä.

2. HIUSLAKKA

Hiuslakalla lähtee tussien jäljet kovilta pinnoilta. Suihkauta ja huokaise helpotuksesta!
Vahaliitujen pitäisi lähteä maalatuista seinistä hammastahnalla.

3. EUKALYPTYSÖLJY

Eukalyptysöljyllä lähtee katalat tarrojen liimajäljet hus, kauas pois. Ei siis hätää,
vaikka tarroja olisikin hurmiossa liimailtu paikkaan, jos toiseenkin.

4. RUOKASOODA

Tuliko mattoon tahra? Ripottele ruokasoodaa runsaasti päälle ja anna vaikuttaa n. 20min.
Imuroi ruokasooda sitten pois ja onnittele itseäsi. Sohviin kannattaa kokeilla myös
partavaahtoa!

5. SOKERINPALA

Paloiko ruoka pohjaan, kun jaloissasi roikkui hirviölauma? Hankaa kostutetulla
sokerinpalalla kattilaa ja voit jälleen hymyillä.

6. VOI

Metsäretkien jälkeen vaatteista saattaa löytyä ikävää pihkaa. Hiero tahraan runsaasti
voita ja anna vaikuttaa yön yli. Laita aamulla vaate normaalisti pyykkikoneeseen ja
pihka irtoaa nätisti.



+ 1. SUOLA

Kun olet tämän rankan siivouspäivän jälkeen sitten viimein suonut itsellesi lasillisen
punaviiniä, se tietysti kaatuu paidallesi. Hiero tuoreeseen tahraan heti märkää suolaa,
ja paitasi pelastuu. Luultavasti myös koko iltasi.


Löytyykö teiltä hyviä kikkoja siivoukseen? Itse taidan siirtää koko siivouksen huomiseen,
täytynee vielä hieman inspiroitua yön ylite.. Mutta joo, joo. Sitten lähtee!


- Jane


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Yhden raaka-aineen terveellinen jäätelö, teet sen alle eurolla kotona!

Kumppanisi vetelee sohvalla jäätelöä napaansa, mutta olet päättänyt kovasti, että sinä et siihen sorru. Voi itku, tekee silti mieli sortua! Vaan ei hätää, kehiin astuu yhden raaka-aineen jäätelö. Tämä kun ei tosiaan sisällä mitään sokeria tai muuta hömpötystä, niin sopii kuin nenä päähän myös lapsille. Pienemmillekin! Meidän neiti ainakin maiskutteli onnessaan.

Ohje on simppeli, mutta valmistaudu herkkuhimoihisi mielellään jo edellisenä päivänä, sillä hommassa oleellista on pakastin.

1. Kuori ja pilko n. 2-3 banaania ja laita pakastimeen vähintään 6 tunniksi. Parhaimpia ovat oikein kypsät banskut, sillä niissä on enemmän makeutta.

2. Heitä jäätyneet banaanit blenderiin hurisemaan. Mikäli banaanit tuntuvat liian kovilta laitteelle, anna banaanien hieman sulaa ensin. Voit toki lisätä myös halutessasi jotain nestettä mukaan, mutta se vähentää jäätelömäisyyttä lopputuloksesta.

3. Jätski naamariin ja sohvalle röhnäämään!

Lopputulos on hieman pehmistä muistuttava. Halutessasi voit heittää banskujen sekaan esimerkiksi marjoja tai vaniljasokeria. Itse lisäsin lopuksi ihan vaan jäisiä marjoja kaveriksi ja nautin herkun luonnollisesti, yllätyys, kahvin kera.

Herkullista iltaa!


- Jane


Maanantaikahvit, osa 4

Jo kuulkaas neljänsien maanantaikahvien aika, niin ne viikot vain vierivät!

Tällä kertaa vuorossa on Lappajärvellä sijaitsevan Kaffiinon kahveista Costa Rica, Scacr Llano Bonito. Tämän kahvin kuvaillaan olevan jäljitettävyyskahvi, jossa sitruksen ja persikan aromeja. Odotellessani kahvin tippumista, pohdin mahtaako kahvi olla hyvinkin kirpakkaa? Tuleeko siitä kuinka voimakkaasti maku lävitse? Mahtaako suu mennä mutrulle? Herättääkö kahvi kunnolla uuteen aamuun?

Ensimmäinen hörppäyksen otettuani voin rauhoittua, suuni ei mennyt mutrulle, eikä kahvi ole liian kirpakkaa, tai liian hapanta. Persikan aromin bongaan hörppäysten välissä, se tulee hieman jäljessä, ja tuntuu pehmentävän kahvia. Koetin myös oikein kunnolla "ryystää" kahvia, ja persikka tuli tällöin melko voimakkaastikin esille, mikä oli hyvin positiivinen ilmiö. Sitruksisen maun huomasin ennen persikkaa. Tai en tiedä voiko sanoa "maun", koska ei se miltään tietyltä sitrushedelmältä kuitenkaan maistunut. Enemmänkin sen vain ihan hitusen havaitsi kielellään, ehkäpä juurikin sellaisena lievänä hapokkuutena, ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti.

Tiesittekö muuten, että kahvi kuuluisi todellakin ryystää, hörppiä? Kuulin asiasta ensimmäisen kerran vasta, kun olin baristakoulutuksessa, mutta huomasin välittömästi sen tehon! Näin tehdään, jotta kahvin aromit pääsevät levittäytymään mahdollisimman laajalti koko suuhun. Ryystäminen toki myös hieman viilentää kuumaa kahvia, joten tällöin sen makuja on myös helpompi aistia. Vaikka se tuntuisikin jokseenkin "rumalta tavalta", niin koetappa seuraavalla kerralla ryystää kahviasi oikein kovaa. Lupaan, että bongaat täten helposti uusia ulottuvuuksia kahvistasi!
Tämä kahvi on lempeä, mutta virkistävä aloitus uuteen viikkoon. Oikeinkin näppärä juurikin maanantaille. Persikkainen aromi voisi olla myös aika ihana yhdistettynä jälkiruokiin. Ehkäpä jonkin raikkaan jäätelön, tai juustokakun kaveriksi? Se tuo myös mukanaan toivon lähestyvästä kesästä ja saa haaveilemaan aurinkoisista päivistä.

Kivaa viikon alkua!


*Maanantaikahvien kanssa yhteistyössä Kaffiinon paahtimo


- Jane



sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Elämääni ei mahtunut kalakeittoa

Ennen kuin minusta tuli äiti, en ollut koskaan tehnyt kalakeittoa ihan itsekseni. Nyt voin sanoa,
että juu, sekin taito onnistuu. Olen aina rakastanut oikein tulista ja eksoottista ruokaa. Elämääni ei mahtunut kalakeittoa.

Äitiyden myötä voisin sanoa, että olen hieman taantunut ihan tavikseksi. Tämä koskee montaakin osa-aluetta elämästäni, mutta varsinkin ruokapuolta. Nykyään emme syö päivittäin tulista ruokaa, ja välillä eksoottisinta mitä pöydästä löytyy, on ketsuppi. Toki jääkaapistamme löytyy paljon kiinalaisia-, ja thaikastikkeita, mutta käytännöllisyys vie usein voiton. On helpompaa tehdä heti iso satsi sellaista ruokaa, joka sopii varmasti kaikille. Makaronilaatikkoa tuunaamme tosin aina. Meillä ei syödä perinteisesti "munamaidossa", vaan tilalla on koskenlaskijaa ja runsaasti erilaisia juustoja. Kiitos tästä äidilleni, jolta ensimmäisen kerran sain uudelleen kipinän makaronilaatikkoon, koska hän oli tuunannut siitä niin herkullista.

1,5-vuotiaalle kun en ihan heti lähtisi tunkemaan lautaselle kolmeakymmentä kourallista chiliä, niin usein on helpompaa suosia perinteistä kotiruokaa. Toki taaperotkin voivat jo kaikenlaisia mausteita maistella, muttei ehkä ihan niin tulisia, mihin me vanhemmat ollaan totuttu. Tarkoitan niin tulista, ettei tiedä itkeäkö, vaiko nauraa. Onneksi lapsemme tykkää kuitenkin valkosipulista, joten sitä ei tarvitse jättää pois laskuista "tavis"-päivinäkään.
Ennen en osoittanut mitään kiinnostusta perinteiseen kotiruokaan, mutta nyt on tulleet tutuiksi kaikki aina ihan sinne kalakeittoon saakka. Moniko muuten teki esimerkiksi juurikin tätä kalakeittoa silloin, kun asui ihan yksin? En osaa kuvitella itseäni moisen touhun vallassa silloin, kun asustelin pienissä yksiöissäni. Yksin tuli tehtyä erikoisempia ruokia, ja öh, ruokakokeiluja myös. Aina ei ehkä mennyt ihan nappiin yhdistelmät, mutta kuitenkin.

Yhtenä päivänä pohdittiin myös Jassen kanssa, että löytyyköhän monia sinkkunaisia, jotka tekevät itselleen kotona uunimakkaraa? Saa ilmoittautua!

Löytyykö muita, jotka ovat löytäneet kotiruuat vasta lapsien myötä?

Tosin yhden asian voin kyllä paljastaa, vieläkään en hallitse, enkä oikein tykkääkään ruskeastakastikkeesta! Kuka muka jaksaa ruskistaa sitä tarpeeksi pitkään? Ei näillä hermoilla. Onneksi lapsemme pitääkin kovasti tomaattipohjaisista kastikkeista. Äidin tyttö.


- Jane

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Operaatio olohuone; hyllyt vihdoin seinälle!

Muutostamme tänne uuteen kotiin on nyt noin kahdeksan kuukautta. Osaa tavaroista myimme ennen muuttoa, mutta yhä löytyy huonekaluja, jotka toimme mukanamme vanhasta kodista. Tämä onkin hieman aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä kaikki ei aivan sovellu yhteen uuden kodin kanssa.

Olemmekin päättäneet nyt ottaa itseämme niskasta kiinni, ja saada muun muassa olohuoneen vihdoin kondikseen. Olisi kiva saada kotia hieman ehostetuksi, koska haaveilemme tupareista kesällä. Toki se on vielä harkinnan alla, koska tyttö pitäisi saada hoitoon siksi aikaa. Sohvakin täytyisi vielä vaihtaa vaaleampaan, mutta löytyy jotain, johon olemme oikein tyytyväisiäkin; olohuoneemme hyllyt! 

Olohuonettamme koristaa ja kehystää Muuramen Ikoni-hyllyt. Meillä oli ennestäänkin kyllä hyllyjä, ja ajatus niiden laitosta seinälle on ollut jo muutosta saakka, mutta vasta nyt päivityksen jälkeen hyllykokonaisuus näyttää eniten "meiltä". Muuramen hyllyt ovat kyllä siitä kivoja, että niitä on helppo yhdistellä keskenään ja kehitellä erilaisia tapoja asetella ne seinälle. Kokeilimme aluksi paria, kolmeakin asetelmaa, ennen kuin päädyimme lopulta tähän. Se toimii mielestämme hyvin.

Hyllyjä toimitetaan vieläpä valmiiksi kasattuina, jipii! Täten aikaa ja vaivaa säästyy mukavasti. Arvostamme myös suuresti sitä, että hyllyt ovat iättömät ja ikuiset. Laadukkaita ja sopivat monenlaiseen tarkoitukseen.

Tykkäämme suosia olohuoneessamme valkoista yhdistettynä puuhun. Täten sohvamme näyttää tällä hetkellä hieman liian raskaalta kokonaisuuteen nähden. Hyllyjen kanssa yhteen sopisi ihanasti esimerkiksi oikein vaaleanharmaa sohva. Sellainen, mihin suorastaan uppoaisi! 
Valaisu puoli meillä on olkkarissa nyt muuten mallillaan, mutta vielä puuttuu kattovalaisin. Sekin on kyllä vain tilausta vaille valmiina, puu toistuu myös siinä.

Vielä on hurjasti tekemistä olohuoneen kanssa, mutta mitäs sanotte, näin tämmöisestä välivaiheesta? Kehtaako tänne pyytää kahville? Olen niin ihastunut noihin hyllyihin, että aluksi jäin iltaisin ihan vaan tuijottamaan niitä hymy kasvoillani.
Ensi kerralla sitten hieman lisää operaatiosta, kunhan saadaan projekti jälleen etenemään. Pikku askelin kohti unelmia, you know. 

Mikäli tekin sielä haaveilette olohuoneenne uudistuksesta, niin voin vinkata teille Muuramen tv-tasojen tarjouksesta! Kävin itsekin kuolaamassa hieman tasoja, ja alennukset näyttivät olevan kyllä ihan kohdillaan. Pääset tarkastelemaan niitä TÄSTÄ.


*Postaus on toteutettu yhteistyössä Muuramen kanssa.


- Jane


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Miksi ajat perhepaikalle?

Kun lapsemme syntyi, aloimme kiinnittää entistä enemmän huomiota erääseen asiaan. Asiaan, joka toistuu päivittäin ja aivan kaikkialla. Toki jo ennen lastakin ilmiötä on tullut hieman seurattua, mutta se ei ole koskettanut näin syvästi aikaisemmin.

Nyt viimeiset pari kuukautta olemme miehen kanssa ottaneet suorastaan "tehovalvonnan" keskenään käyttöömme, ja olemme raportoineet toisillemme törttöilleistä parkkeeraajista. Tästä bongauksesta on tullut jo suorastaan peli. Niitä nimittäin löytyy valtavasti; ihmisiä, jotka ajavat perheiden parkkiruutuihin ILMAN lapsia! Valitettavasti en vain jaksaisi joka hemmetin kauppareissu huudella bingoa.
Miksi ihmiset jopa urheiluautoillaan kurvaavat huoletta perheille tarkoitettuihin ruutuihin? Jos on kiinnostunut sporttisista menopeleistä, luulisi myös niiden kahden menopelin omassa kropassaan kiinnostavan. Jaloilla kun pääsee melko ketterästi kauppaan myös ihan tavallisesta parkkiruudusta.

Viimeksi emme voineet enää, kuin nauraa kauppareissullamme. Näimme pienen, kiillotetun urheiluauton perheparkissa. Se oli niin väärässä paikassa, että näytti jo suorastaan säälittävältä.
Autoon mahtui ehkä yksi solakka ihminen sisälle, ja siinä se nökötti, perhepaikalla, vaikka muuallakin olisi ollut vapaita parkkiruutuja. Perhepaikat olivat täynnä, kuten aina. Teki mieli odotella auton kuljettajaa ja kehaista miten"upea lastenistuin" häneltä löytyi autostaan, olisi ollut mukava nähdä hänen ilmeensä.

Kun lapsemme oli vastasyntynyt, etsimme kuumeisesti parkkiruutua läheltä kauppaa, että kaukalo olisi helppo ottaa autosta ja kantaa sujuvasti kauppaan. Ei löytynyt vapaata ruutua. Tiedättekö miksi? Juuri ennen meitä kurvasi viimeiselle perhepaikalle keski-ikäinen mies maasturillaan. Reteästi ja reippaasti hän marssi kauppaan, kun minä raahasin hikihatussa (ja etanavauhdilla) nukkuvaa vauvaa painavassa kaukalossa sisälle. Teki mieli huutaa, että: "Mites herran munasarjat voi?!!", kiehui niin p*rkel**ti päässä, että ei mitään rajaa. Hormonit varmasti vielä edesauttoivat tätä tunnetilaani. Niimpä kävin ostamassa kaupasta kynää ja paperia. Jätin hänen tuulilasiinsa viestin, jossa totesin hymynaaman kera, että kyseinen ruutu on perhepaikka. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa paljon enemmänkin.. Että terkkuja vaan sinulle herra, tämä vihainen mamma oli lappusi takana.

Surullisinta kuitenkin ehkä oli se, että kun olimme jo lähdössä, näimme miten juuri vapautuneelle perhepaikalle ajoivat seuraavaksi nuoripari. Salikasseineen he sitten näkyivät marssivan kauppakeskuksen kuntosalin ovesta sisään..

Jokseenkin minulta heruu enemmän ymmärrystä nuorisolle, jotka ajavat perhepakoille vaikkapa mopoautoillaan. Silloin uskon, että kyseessä on nuoruuden villitystä ja ymmärtämättömyyttä. Mutta ihan oikeasti, aikuiset ihmiset. Nyt se pipo pois silmiltä ja vähän käytöstapoja!

Voitte vain kuvitella, miten ihanaa oli eräskin kerta kantaa kiemurtelevaa lasta kauemmas autoon kauppakassien kanssa, kun ohitimme perhepaikalla nököttävän auton. Auton sisällä istui neljä aikuista naista. Takapenkillä nautittiin siideriä ja nauru helisi. Voin kertoa, että omassa päässäni helisi lähinnä sotarumpu. UGH.

Vastaavia tapauksia on varmaan miljoonia. Vaikka toki on myös päiviä, kun pääsemme huristelemaan perhepaikalle. On myös päiviä, kun taaperomme ei kiukuttele, vaan jaksaa nätisti kävellä kauempaakin parkkipaikalta kauppaan. On kuitenkin myös päiviä, kun mikään ei suju. Silloin todella kiittäisi, mikäli olisi edes yksi vapaa perhepaikka kaupan pihassa.

Sama ongelma lienee toki myös tunnetusti invapaikoilla, mutta niistä ei löydy omakohtaista kokemusta, kuten perhepaikoista, joten jätän kommentoimatta sen osalta nyt tällä kertaa sitten kokonaan. Toki perhepaikat eivät ole lain suoma etuus, vaan kauppojen tarjoama helpotus lapsikatraan kanssa asioille saapuville perheille. Invapaikat taas sitten ovat toki varmaankin ihan jo laissakin määrättyjä. Eli mikäli röyhkeyttä riittää, niin perheparkkiin vaan, wroom wroom!


Löytyykö muilta vastaavia kokemuksia? Vai oletteko saaneet aina vapaan parkkiruudun, kun olette sitä tarvinneet?


- Jane


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maanantaikahvit, osa 3

Uusi viikko lähti jälleen rullaamaan, ja ollaan ihanasti jälleen lähempänä kevättä ja kesää.
On myös jälleen uuden Kaffiinon kahvin aika! Mikäli vasta tulit mukaan kahvisarjaamme,
niin edelliset osiot voit lukaista TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Tiesittekös muuten, että suomeen kahvi tuli noin 1700-luvun alussa ja aluksi sitä pidettiin vain yläluokan juomana? Onneksi se sitten kuitenkin yleistyi ihan kaikkiin luokkiin vähitellen, koska
no, enpä tiedä millaisia aamuni olisivatkaan ilman..
Tällä kertaa vuorossa on Guatemala, Huehuetenango. Tämän kahvin kuvaillaa olevan kermaisen suklainen jäljitettävyyskahvi. En varmaan ole ainoa, jonka mielestä tämä kuulostaa todella herkulliselta! Koska kahvi ja suklaa nyt vain kuuluvat aina ja ikuisesti yhteen, vai mitä?
Guatemala on perinteisesti tunnettu korkealaatuisten kahvien tuottajamaana. Yleisesti Keski-Amerikan maissa tuotetuissa kahveissa pidetään luonteenomaisena ruskean sokerin makeutta, joka vaihtuu käytännössä esimerkiksi juurikin suklaan miedoksi mauksi.

Aluksi keitin kahvinkeittimellä normaalisti suodatinkahvi-tyylillä tätä kahvia, ja maku tuli hieman viiveellä ja lempeästi esille. Suklaisen maun siitä kuitenkin tunnisti helposti.

Toisella kertaa tein minulla ja Jasselle (oho, jo toisen kerran sain hänet houkuteltua taas juomaan kahvia!) "latet" Aeropressiani käyttäen. Käytännössä siis vain kuuman, ja vaahdotetun maidon kanssa nautimme kahvit toisella kertaa. Mikäli Aeropress kuulostaa vieraalta, kannattaa tutkia muitakin kahviaiheisia postauksia blogissamme, niistä selviää enemmänkin tuosta kätevästä laitteesta. Tai oikeastaan parista sylinteristä? Hih.
Luonnollisesti vaahdotettu maito tuki kahvin kermaisuutta ja sai sen tuntumaan kielessäkin. Eikä tästä voi kyllä laittaa kunniaa maidolle, vaan ihan oikeasti itse kahville, vautsi. Myös suklaan maku tuli nyt paljon voimakkkaammin esille, kun käytti Aeropressia. Siinä siis yksinkertaisesti, tiivistetysti sanottuna uutetaan kahvi hitaasti suoraan mukiin.

Nautimme kahvin kanssa prinsessaleivokset ja täytyy sanoa, että yhdistelmä oli melkoisen herkullinen. Kahvi ei silti ollut mitenkään yltiömakea, joten voisin suositella sitä kaikenlaisten jälkiruokien kaveriksi. Tai pitkän päivän jälkeen, kun vihdoin saat hengähtää sohvalla hetkisen. Nautiskeluun, ehdottomasti. Toki jos toivot jokaisen päiväsi olevan yhtä juhlaa, niin miksei toki ns. kulutuskahviksikin. Itse kuitenkin taidan suosia tätä sellaisena itsensä palkitsemis -kahvina.

Miltäs kuulosti tämänkertainen kahvi? Maistuisiko sinullekin?

Ps. facebook-sivuillamme kahviarvonnassa onni suosi tällä kertaa Teija Hämäläistä, onnea kovasti! Muistattehan tykätä meidän facebook-sivuistamme, niin pysytte mukana mm. juurikin kaikissa kivoissa arvonnoissa myös siellä puolen. Kaffiinon facebook-sivuille kannattaa kurkistella myös.

Aurinkoista viikkoa!

- Jane

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Nainen, olet todella kaunis

Maanantaina olimme koko perhe käymässä Ikeassa. Aamu ei ollut sujunut hirveän hyvin ja en ollut ehtinyt älyttömästi laittamaan itseäni ennen lähtöä. No jaa, ehtiikö sitä oikeastaan koskaan
kunnolla puunaamaan nykyään itseään? Mutta kuitenkin.

Ostimme Ikeasta ihanat lamput olohuoneeseen ja olimme juuri peiliosastolla, kun eräs nainen
pysäytti minut. Höpötin jotain omiani juuri tytölle ja Jasselle, ja hieman hätkähdin pysäyttämistä.
"Hei! Anteeksi, mutta sä olet tosi kaunis! Tuo tukka, tyyli, kasvot. Olet todella kaunis", hän sanoi hymyillen. Menin aivan hämilleni, enkä aluksi meinannut saada edes sanaa suustani. Lopulta sain kuitenkin soperrettua kiitokset sentään ja jatkoimme sitten eri suuntiin. Minäkin nyt hymyillen.

Kiitokset vain vielä sinulle nainen tätäkin kautta, taisit pelastaa huonosti alkaneen maanantaini.
Tuon kohtaamisen jälkeen aloinkin miettimään, että pitäisi itsekin muistaa kehua aina, kun siihen kokee aihetta. Eikä aina vain omaa lastaan, vaan miestään toki myös. Heh. Mutta ennen kaikkea, toisia naisia! Ihan tuntemattomiakin, jos sen kokee oikeaksi. Olen monesti miettinyt kaupungillakin, muun muassa, että: "Voi  kun tuolla on ihana tyyli! Vau mitkä housut! Ompa kaunis hymy". Lista on loputon. Ja monestiko olen tuntemattomalle tällaisen mennyt kertomaan? Jep, aika harvoin.

"Nainen on toiselle naiselle susi", pitää kyllä valitettavan usein hyvin paikkansa. Siksi olenkin monesti sanonutkin, että tulen paljon paremmin miesten kanssa toimeen. En jaksa aina sellaista hirveää draamaa ja kyräilyä. No, onneksi kaikkien kanssa ei toki sellaista ole, mutta tiedätte varmaan, että tällaisiakin tapauksia tulee toisinaan vastaan. Siksi olisikin ihanaa yrittää muuttaa ilmapiiriä ja kehua aina, kun jotain positiivista tulee mieleen. Oli se sitten ihan pienikin kehu vain,
se voi varmasti pelastaa jonkun päivän. Kokeile ihmeessä! Heti tänään!
Kuvat täältä
Naiset, kehutaan toisiamme ja tsempataan. Ollaan tiimi, ei kilpailijoita, sillä elämän pituinen maraton on vähän turhan pitkä yksinään hölkätä. Siinä tarvitaan toisia naisia tukemaan, ja tunkemaan ehkä hieman suklaatakin suuhun matkan varrella..

Ihanaa naistenpäivää!



" Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran
Olet todella viisas, elät vain hetken verran "

- Jane

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Maanantaikahvit, osa 2

Jälleen on tullut aika kahvitella, toki tällä kertaa kahvit kylläkin ikävästi venähtivät jo iltakahveiksi.
Vaan ikinä ei ole epäsopivaa aikaa kahvitella, aina maistuu! Olen vieläpä niin onnekas, että kahvin juominen ei vaikuta lainkaan uniini, joten voin vaikka juuri ennen nukahtamista hörpätä kupin, jos toisenkin.

Tällä kertaa vuorossa onkin Kaffiinon Brazil Yellow Bourbon. Kahvin kuvaillaan etiketissä olevan pehemeä ja makean hedelmäinen jälijitettävyyskahvi.
Monesti olen todennut, että hedelmäiset kahvit eivät välttämättä ole se minun omin juttuni. Nyt kuitenkin yllätyin positiivisesti. Hedelmäisyys oli hienovaraista, ei äklömakeaa, vaan hieman jälkimaussa viipyilevää. Se ei iskenyt tajua kankaalle, vaan hyväili makunystyröitä hellästi ja hienovaraisesti, kuitenkin niin, että luvattu  hedelmäisyys oli helppo tunnistaa siemaillessa.

Luulen myös, että suuri syy siihen, että pidinkin yllättäen tästä mausta, oli se, että siitä puuttui varsinainen kukkaisuus. Aikaisemmin makeissa kahveissa, joita olen jossain maistellut, on aina ollut todella jyräävä kukkaisuus ominaisuutena. Pakko siis se on myöntää, Kaffiino sai käännytettyä minut makeahkojenkin kahvien puolelle, onnittelut heille!
Tieisttekö muuten, että suomalaiset juovat kahvia vuosittain noin 10kg per henkilö! Keskimäärin suomalaiset kulauttavat kurkkuunsa jopa viisi kupillista päivässä. Aikamoisia hörppijöitä siis ollaan, aivn tilastojen kärkipäässä. Kahvin kokonaiskulutus oli maailmassa vuonna 2014 noin 150,2 miljoonaa säkkiä. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 1500 miljoonaa kupillista päivässä. Voisin siis väittää, että meitä kahvin rakastajia on muitakin tällä maapallolla.

Montakos kuppia sinä juot päivässä?

PS. Facebookin puolella alkaa arvonta, jossa voitte voittaa yhden herkullisen pussillisen Kaffiinon kahvia itsellenne! Kyseessä on Indonesia, Sumatra Mandheling -kahvi. Loikkaa äkkiä sivuillemme TÄSTÄ.

Kivaa alkanutta viikkoa <3

- Jane


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Takapihan kevätsuunnitelmia

Odotan kuin kuuta nousevaa, että tulisi kunnolla kevät! Aloin jo hieman kaivelemaan lumien alta terassiamme, vaikka tiedänkin, että lisää lunta varmaan vielä tulee, ja paljon. Yhyy. Jo muutamat aamukahvit olen kuitenkin hurjan radikaalina sielä nauttinut. Ulkona kaikki maistuu kymmenen kertaa paremmalta.

Olemme asuneet täälä uudessa omassa kodissamme noin seitsemän kuukautta nyt. Muutimme kesäkuun lopussa ja emme sinä kesänä ehtineet tehdä mitään takapihalle vielä. Nyt sormeni syyhyävät päästä siihen käsiksi! Rakastan hiekkalaatikkoa, joka on upotettuna terassille. Voisin väittää, että jokainen äiti tarvitsisi sellaisen! Kesällä on ihan huippua, kun voi juoda kahvia ja/tai nauttia aamupalaa, kun lapsi leikkii turvallisesti aivan vieressä hiekkiksellä samalla. Niiiin kätevää! Siitä en siis tahdo luopua, vaikka se syökin hieman pinta-alaa pienestä takapihasta.

Tässä hieman listaa suunnitelmista, tai no haaveista ainakin;

- Lisää marjapensaita, vähintään yksi vadelmapuska. 16-45€.
- Valmiin hyllykön räjäytys purku ja tilalle pieni kasvihuone. 30-200€.
- Uusi terassikalusto, tai ainakin korkeampi pöytä ruokailuun. 100-500€.
- Uusi lastenkeinu. Joko kokonaan, tai keinuosien vaihtoa. 30-250€.
- Puutarhakiviä lisää. 24-30€.
- Lepotuoli/lepotuolit 99-200€.

Toki kaikkea ei varmasti pysty vielä tänä kesänä/keväänä hankkimaan, mutta aina on ihanaa hieman haaveilla. Tuo sää ulkona ei tällä hetkellä ihan hirveästi  inspiroi, mutta ehkä se tästä. Takapiha vain silti kyllä näyttää melkoisen masentavalta, vaikka kuinka haaveilisi. Pois kaikki lumi äkkiä!


Mutta eiköhän se kesäkin vielä saavu! Joko teillä on suunnitelmia kevään varalle?

- Jane

torstai 2. maaliskuuta 2017

Viikonlopuksi omin käsin kiinalaista pöytään

Viikonloppu on hyvää vauhtia tulossa ja monet varmasti pohtivat ankarasti, että mitäs
kivaa ruokaa sitä oikein keksisi. Helppoa olisi mennä ulos syömään, mutta mitäpä jos kokeilisitte porukalla tehdäkin ruokaa kotona? Kiinalainen valmistuu ja maistuu myös itse tehtynä!


Jasse meillä handlaa nämä erikoisuudet loistavasti, joten jakakaamme teillekin vähäsen ohjetta.
Tuo hemapa-sekoitus riisissä ei toki ole oikein kiinalaista, mutta teimme samalla ruokaa myös tytölle, heh. Tämä siis anteeksi annettakoon. Mikäli pistää silmään häiritsevästi kuvista. Itseäni alkoi häiritä niin, että oli lähellä etten alkanut photaroimaan niitä pois, hahhah. Muutenkin saan kuulla aina noiden ruokien kuvaamisesta, niin ei ihme, että laatu kärsii. Ei oo kuulemma kivaa, jos ruoka on aina kylmää, ennen kun sitä saa syödä.. Tervetuloa bloggareiden maailmaan!

Ja toinen seikka on se, että tuo on kuvissa pitkääriisiä. Hyvin me vedetään! Mutta kun jasmiini sattui pirulainen  mokoma olemaan loppu..

Noh, mutta.

 Tarvitset:

Jasmiiniriisiä
1cm x 1cm pala inkivääriä raastettuna
1 makea sipuli
1 chili
Hoi-Sin kastiketta
Soijakastiketta
Seesamiöljyä
Vehnäjauhoja
Maissitärkkelystä
Öljyä
1 paprika
Kevätsipulia
450g kanasuikaleita
Sokeria
Suolaa

 Laita kanat ensimmäisenä n. 1dl määrään soijakastikketta maustumaan. Kun kanat ovat maustuneet jonkin aikaa, pyörittele ne vehnäjauhoissa ja paista sitten runsaassa öljyssä, aseta sivuun odottamaan.

Tämän jälkeen heittele pannulle inkivääri, makea sipuli, kevätsipuli, paprika ja chili paistumaan. Kuullota niin, että saavat hieman väriä.

Sekoita sitten 2 rkl  Hoi-Sin kastiketta ja 1 rkl soijakastiketta, 1rkl seesamiöljyä, 1 tl sokeria, 1tl suolaa, ja 2 tl maissitärkkelystä. Heitä seos pannulle ja noin 2dl vettä joukkoon. Lisää lopuksi seokseen myös kanat. Jos tuo Hoi-Sin kastike kuulostaa nopeasti korvaasi turhan eksoottiiselta, voin rauhoitella, sitä löytyy ihan normaalien markettien hyllyiltäkin.

Keitä riisi lisukkeeksi ja syömään! Yllättävän simppeliä, vai mitä? Maku ei ravintoloille häviä.

Ruuasta riitti reippaasti vielä seuraavallekin päivälle, joten uskaltaisin väittää, että säästimme tässä mukavasti, kun teimmekin kiinalaiset safkat ihan itse.

Tai Jasse teki. Mää hörpin kaffii viäres.


- Jane


Pietamon kuvauksissa

Sain jokin aika sitten mukavan työkeikan ja lähdimme assarini Vilin kanssa kuvaamaan Pietamon kevään mallistoa. Vili tuli meille Porista edellisenä iltana ja heräsimme aamulla klo 6 valmistautumaan. Kuvasimme Pietamon liikkeellä (joka muuten muuttaa kohta sijaintiaan!) ja Tampereen legendaarisella paikalla, jonka saatatte ehkä tunnistaakin kuvista. Tuo on ehdottomasti yksi lempipaikoistani Tampereella. Todella harmillista, että sen kohtalona on kohta hävitä kartalta.

Mallit olivat ihastuttavia ja vaatteet istuivat heidän ylleen hyvin. Voisin sanoa, että vaatteet ja asusteet ovat luojiensa Kirsin ja Heidin näköisiä, persoonallisia ja mukavia! Mallit olivat eri ikäisiä, ja silti kaikki malliston vaatteet ja asusteen sulautuivat molempien ylle loistavasti. Koko tiimimme toimi muutenkin kivasti yhteen.

Studiokamerani on niin mahdottoman painava, että jälleen sain venytellä sormiani kuvausten välissä. Tiesittekö muuten, että valokuvaus on loistavaa liikuntaa. Huomaamattaan sitä pomppii, ryömii ja kiipeilee päivän aikana yllättävän paljon. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui kuvaukset silloin, kun olin loppusuoralla raskaudessa. Voin kertoa, että seuraavana aamuna ei meinannut päästä sängystä ylös! Mutta hei, rakkaudesta lajiin.

 Pidemmittä puheitta, antakoon muutamien kuvien puhua puolestaan!

Mallit: Annuska Laurén ja Marietta Veijalainen / Meikki ja hiukset: Eveliina Silvennoinen




Assarini Vili.
Oikealla yrittäjät itse.






Joko sinulta löytyy heidän vaatteitaan? Kevään malliston ennakkomyynti on parhaillaan käynnissä heidän nettikaupassaan, ja kestää 15.3 saakka, vinks vinks. 


Enemmän kuvailuissani voitte muuten olla mukana esimerkiksi seuraamalla instagramissa. Kaikki somekanavani olisivat kyllä kipeästi kunnon päivityksen tarpeessa, mutta näillä mennään toistaiseksi.


Kuulem.. tai kuvailemisiin!


- Jane