Kaksplus.fi

tiistai 28. helmikuuta 2017

Monet katuvat lapsiaan

I-S:n 16.2.2017 julkaistun jutun mukaan melkoisen moni lukijoista tahtoisi luopua lapsistaan ja laittaa elämänsä ranttaliksi. He kokevat lapset riesaksi ja tahtoisivat hurvitella vapaina vastuusta. Ei toki aina asiat ole aivan mustavalkoisia ja elämäntilanteita on erilaisiakin.


Mutta vaikka elämä oli vapaata aikaisemmin, en vaihtaisi tätä nykyhetkeä pois. Olin todellinen reissukissa (kuten monet kutsuivat). Muuttokuume iski tasaisesti noin vuoden välein. Rakastin muuttamista ja uusia asuntoja. Vaihdoin kaupunkiakin kuin sukkia. Yrittäjyys mahdollisti myös spontaanit reissut ystäviä tapaamaan, junat ja bussit tulivat tutuiksi, kuin omat taskut. Puolituttu tarjosi baarimikon pestiä Meksikossa, ja olin lähellä suostua. Puolituttu tarjosi surffausliikkeeseen pestiä Ausseissa, harkitsin vakavasti asiaa. Maailma oli avoinna.
Jassen tavattuani elämä muuttui jo hieman, mutta koska hänkin oli varsin meneväistä sorttia, löysimme usein keskellä viikkoakin itsemme vielä pikkutunneilla kaupungilta. Lähdimme myös seurustelun alussa heti liftaamaan ympäri Suomea. Istuimme huoletta mm. venäläisen rekkakuskin kyydissä, joka toisteli sanaa; "Siperia, Siperia, Siperia".

Nykyään niillä pikkutunneilla olen nukkunut jo hyvän tovin. Kyljessäni toisinaan se erään I-S:n lukijan mainitsema "kuolaava tyyppi". Enkä tarkoita pelkästään Jassea, vaan myös tyttöä. On ihanaa, kun toisinaa molemmissa kainaloissa on kuolaavat tyypit. En vaihtaisi sitä pois. Enkä varsinkaan siksi, että voisin tuijotella tyhjää viinipullon pohjaa ja tanssia jalat kipeiksi.

Eikä tämä tarkoita, että ne olisivat kokonaan poissa elämästäni. Asiat vaan on laitettava tärkeysjärjestykseen ja teen sen mielelläni. Toisinaan on jopa vaikeaa lähteä ulos (kun joskus sellainen tilaisuus vain tulee), kun tekisi mieleni vain ottaa tyttö syliin ja käpertyä yhdessä viltin alle lukemaan kirjaa. Villasukat jalkaan ja olla vaan. Mutta ehdottomasti huultenkin punaaminen tekee toisinaan hyvää.
En voisi enää kuvitella elämää ilman tyttöämme. Hän on niin mahtava persoona, on hienoa oppia tuntemaan häntä yhä enemmän ja enemmän. Huomata miten hän oppii jatkuvasti uusia juttuja. On toki totta, että toisinaan kauppareissut voivat olla tosi vähän raskaita ja kun tulee hampaita, tuntuu, että omilla silmäpusseillaan voisi vaikka osallistua keilailun MM-kisoihin. Mutta samalla se kaikki on opettavaista ja voisinkin sanoa, että äidiksi tulemisen jälkeen olen kasvanut henkisesti todella paljon.
Toivoisinkin myös ystävieni muistavan, että vaikka elämäni ja minäkin olemme hieman muuttuneet, en ole heitä unohtanut. Se vaan on fakta, että eniten maailmassa minua kaipaa nyt lapsemme. Ja minä häntä. Jassen kolmivuorotyön ja tukiverkon kaukaisuus tuovat omat haasteensa, kun yrittää järjestää kalenteriin tilaa ystäville vaippojen ja pyykkien lisäksi. Siksi olenkin nyt jo ajoissa alkanut suunnitella tyttöjen iltaa, hemmottelua tärkeimmille. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, kaikkien heidän elämänsä kiinnostavat yhä. Pienetkin asiat, kuten vaikkapa miten aamulla myöhästyi bussista ja löysi samalla euron kolikon maasta. Kaikki kiinnostaa.

Vaikka elämä oli kivaa ennen, on se kyllä oikeasti vielä kivempaa nyt.
Elämälläni on suuri tarkoitus.

- Jane

maanantai 27. helmikuuta 2017

Maanantaikahvit, osa 1

Tervetuloa kanssani Kaffiinon maanantaikahveille! Uuteen viikkoon on hyvä kerätä voimia, ja siinähän tunnetusti auttaa kahvi. Maanantait eivät ole aina niin valloittavia, ja siksipä juuri viikon ensimmäinen päivä valikoitui uuden kahvisarjamme tähdeksi.

Muutaman viikon saatte nyt nauttia aamukahvinne tämän sarjan parissa, ja saatte täten joka viikko uudesta Kaffiinon kahvista esittelyn. Kaffiinohan on pieni paahtimo Lappajärvellä, kaikki kahvit tehdään räätälintöinä, laadukkaasti ja eettisesti tuottaen. Toivottavasti viihdytte höyryävässä seurassa!
Ensimmäisenä paraatipaikalle astelee "Cuba Serrano Lavado", savuisen pähkinäinen alkuperäiskahvi. Rakastan pähkinöitä, joten tämä etiketti herätti välittömästi kiinnostukseni. Ei ihme, että valitsin juuri tämän kahvin ensimmäiseksi testattavaksi. Näitä Kaffiinon kahvejahan voit tilata joko heidän nettisivuiltaan tilauslomakkeella, taikka suoraan heidän jälleenmyyjiltään. Seinäjoella myös mm. Ravintola Juurella myy heidän tuotteitaan. Näissä kahvipakkauksissa on kyllä niin herkulliset väritkin, että heti suunnittelinkin, miten hienon lahjan tuollaisesta saisi, kun laittaisi vaikkapa sellofaaniin!

Tämä pähkinäinen kuubalainen huokuu pehmeyttä, mikä lienee juuri sitä savuisuutta todellisuudessa. Meillä Jasse ei hirveästi nykyään kahvia juo, mutta jopa hänen suuhunsa tuntuma oli mukavan sulava, smoothi.. no, pehmeä. Olin suorastaan pähkinöinä, kun sain hänestä pitkästä aikaa kahviseuraa! Niin huolissani olen ollut eläkepäivistä ilman kahvia juovaa puolisoa.. Ehkä tämä kahvi pelastaa tulevaisuutemme? Heh.

Aluksi tein kahvista vähän liian laihaa, kunnes älysin laittaa hieman ennemmän kahvijauhoja,
kuin perus markettikahvia keitellessä. Koska maku on niin hieno ja pehmeä, tein siitä juuri siksi hieman vahvempaa, koska olen vahvan kahvin ystävä. Tästäkin huolimatta maku säilyi ihanan hempeänä. Voisinkin suositella tätä kahvia niillekin, jotka yleensä eivät kahvista kauheasti välitä. Ja kahvihulluja voisin kehottaa kokeilemaan tästä vaikkapa lattea! Yksi sana, NAM. 

Tiesittekö muuten, että sana "Cuba" tuli alunperin tainointiaanien kielen sanasta "cubao". Sana tarkoittaa heillä hedelmällistä ja yltäkylläistämaata. Kuubalaisen kahvin sanotaan myös olevan parasta, koska sen kasvuympäristössä on erinomainen ilmasto. Kuuban ja Suomen kahvikulttuuri muistuttaa jokseenkin samaa, tai ainakin niissä on yhtälöitä. Myös sielä keitetään kahvia yleensä useampi satsi, ja se jaetaan useisiin pieniin kuppeihin seurueelle. Kahvin juonti on loistava lopetus aterialle tai mukavan piristävä taukohetki iltapäivällä. Kuulostaa kieltämättä aika tutulta. Ei ole iltapäiväkahvin voittanutta! No, paitsi ehkä aamukahvi. 

Matkakuumeen iskiessä tutkailin myös lentoja Kuubaan, ja voi, valitettavasti sinne on melko tyyristä matkustaa. Taidan siis tyytyä kahvikupposen äärellä haaveiluun toistaiseksi. Onneksi meilllä on kahvi. 

Voisin myös väittää, että tästä kahvista et onnistu keittämään myrkkyä, niin pehmeää se on. Epävarmoillekin kahvinkeittäjille siispä ilouutinen. Ystäväni Tiia usein kutsuu kahviani juurikin myrkyksi, joten, krhhmm, ehkäpä seuraavan kerran keitänkin juuri tätä hänelle. Loppuu ne höpöhöpö-puheet.. vinks, vinks.

Ja vaikka nämä valmiit etiketit veivätkin sydämeni, niin muistattehan, että voitte käydä suunnittelemassa myös kokonaan omat etiketit kahveihinne! Suuntaa vain nenäsi kohti Kaffiinon kahviautomaattia, ja klikkaa TÄSTÄ.

Ihanaa viikon alkua, toivottavasti saatte nauttia kahvinne kuumana. Palataan yhdessä kahvien ääreen jälleen seuraavana maanantaina. Hörps!


- Jane

perjantai 24. helmikuuta 2017

Kun äiti tärkeän voimavaransa unohti

Tänään käsittelin kuvia ja mietin, että mikä on, kun ei nyt oikein meinaa lähteä käyntiin hommat.
Kunnes muistin sen tärkeimmän; musiikin!

Äitiyden myötä musiikki on uhkaavasti jäänyt hieman taka-alalle. Enemmän kuuntelen piirrettyjen ääniä, soivia leluja ja joskus autossa hieman radiota. Puhumattakaan Jassen musiikin teosta. Aloin pohtia syitä tähän, että miksi niin tärkeä osa elämääni on jäänyt huomiotta jo pidemmän aikaa. Ennen kuitenkin elin ja hengitin musiikkia. Se oli osa elämäntapaani. Nykyään huomaan istuvani ennemmin kahvikupin kanssa sohvalla ja nautin hiljaisuudesta, jos sellainen hetki siis vain tulee..
Kovin menevää bailabaila-musiikkia kuunnellessa perjantaisin ainakin iskee usein pieni kaiho.
Sitä alkaa miettiä kaikkia niitä kavereita, jotka silläkin hetkellä valmistautuvat juhlimaan sydämensä kyllyydestä ja nauttimaan kuplivaa. Siinä mielentilassa ei kannata kurkata peilistä omaa ulkomuotoaan. Vaikka toki villasukat lämmittävät ja collarit ovat mukavan pehmoiset. Enkä usein vaihtaisi tuhisevaa lasta sylissäni ahtaaseen ja tahmaiseen tanssilattiaan. Mutta joskus silti iskee sellainen fiilis, varsinkin, jos tietää, että juuri sinä viikonloppuna sellainen ei mitenkään onnistu. Tällöin on paljon helpomaa vain katsoa sitä Pikku Kakkosta ja laittaa menomusiikki taka-alalle.
Aloin myös pohtia, voisiko kaikki johtua jatkuvasta "melusta" ympärilläni. Vaikka melu ei volyymiltaan aina kovin kova olekaan, onko niin, että en kaipaa lapsen äänien lisäksi enää yhtään ylimääräistä ääntä elämääni? Ovatko stressitasoni niin korkealla. Vaikka periaatteessahan musiikin tulisi usein rentouttaa, käytetäänhän sitä myös terapiakeinona.

Nyt pitkästä aikaa, kun laitoin kuulokkeista soimaan lempimusiikkiani, huomasin miten helpommin työtkin alkoivat sujua (okei, Jassen ostamalla donitsillakin saattoi olla ihan pikkuriikkisen osuutta asiaan). Nyt ajattelinkiin yrittää elvyttää musiikin kuunteluni jälleen pikkuhiljaa sille tasolle, mitä se oli ennen äidiksi tuloa. Koska totuus on se, että se antaa mukavasti lisäbuustia elämään!



Nautitteko te muut äidit enemmän hiljaisuudesta nyt, kun vertaatte aikaan ennen lapsia?


- Jane

tiistai 21. helmikuuta 2017

Tiddididii, arvonnan voittaja!

Itseasiassa mun piti jo eilen teille arpoa se onnekas, joka voittaa ihanan Unikulman tyynyn.
Tuo tyyny auttaa varmasti nukkumaan paremmin ja on erittäin himoittu tapaus!

Tunteja päivissä on vaan niin himskatin vähän. Viime yönä klo 03.12 löysin itseni vielä käsittelemästä kuvia. Mutta toisaalta ei vähät yöunet hirveästi haittaa, kun on kyseessä Pietamon kevätmallisto. Siitä lisää hieman myöhemmin sitten, pysykää mukana!

Mutta se tyyny. Voittaja on..

taru.rinne@hotmail.com! 

Onnea miljoonasti ja kiitos kaikille osallistujille. Parempia unia kaikille <3


- Jane

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kun yrität lapsiperheessä heittää jotain pois

Meillä, tai oikeastaan minulla, on ollut muutaman viikon kestävä ongelma. Olen yrittänyt päästä kahdesta yksinkertaisesta asiasta eroon perheessämme. Asia on kuitenkin osoittautunut suorastaan surkuhupaisan vaikeaksi.

Ensimmäinen hävitettävä asia; tyhjä Dublojen pahvipakkaus

Päätin jokin aika sitten siirtää tytön Dublot läpinäkyvään kulhoon toistaiseksi. Hankintalistalla olisi niille jokin kiva ja silmää miellyttävä säilytyslaatikko/-purkki. Jotenkin tytön huoneeseen ei iskenyt tuo pahvipakkaus. Näppäränä äitinä laitoinkin laatikon hetkeksi odottamaan eteiseen, että veisin sen kierrätyslaatikkoon pihalle. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli tyttö hakenut laatikon eteisestä ja leikki sillä innoissaan. Siis tyhjällä pahvilaatikolla. Hän roudasi sitä ympäri kämppää ja availi ja sulki, availi ja sulki. Päätin siirtää pakkauksen roskiin viemistä toistaiseksi.

Kunnes jälleen eräänä päivänä se pisti silmääni lojumassa unohdettuna jossain nurkassa. Luultavasti vessan lattialla. (Löytyykö keltään muulta muuten vessastakin leluja? En tajua miten ne valtavaavat jokaisen neliön toisinaan todella salakavalasti). Päätin tällä kertaa laittaa Dublojen pakkauksen suoraan toisen, isomman pahvilaatikon sisälle. Muutenkin pahvia oli kertynyt jo sellainen kasa, että se olisi hyvä viedä nopeasti pois viemästä tilaa. Päätin kuitenkin juoda kupposen kahvia ensin. Ja kuten rakkaat lukijat voinette arvatakin, se pirulainen tuli pian vastaan uudestaan. Lapsi höpötteli pakkaus kädessään olkkarin lattialla. Mikä siinä on, että heti kun olet heittämässä jotain pois, sillä kyllä leikitään, kuin viimeistä päivää? Muuten se saa lojuarauhassa surkeana, yksin pimeässä vessassa. Aloin pohtia, onko pahvilaatikko elävä. Elävä pirulainen.

No, meillä on edelleen molemmat. On Dublolaatikko ja on se iso kasa kierrätettävä pahvia. Jos nyt edes siitä isommasta kasasta pääsisi eroon. Heti huomenna.

Toinen hävitettävä asia; toimimaton lelu

Jo useampi kuukausi sitten kävimme lelukaupassa ja bongasin innoissani -70% alennuksessa olevan hauskan näköisen lelun. Se näytti avattavalta kirjalta, jonka sisältä löytyisi monta opettavaa satua ja peliä, loruja ja muuta mukavaa. En voinut uskoa miten halvalla tuollainen huippulelu oikein lähtisi mukaamme ja marssin kassalle tyytyväisenä. Nohh. Kotona sitten huomasinkin, että kyseessä olikin oikeastaan pelkät lelukuoret. Sisälle olisi tarvinnut iPhonen, johon olisi sitten ladattu jokin sovellus. Puhelin olisi aseteltu kuoriin ja lapsi olisi sitten siitä saanut sitä selailla. Voitte arvata, onko meillä perheessä yhtäkään iPhonea. Jep, ei yhtäkään. En jaksanut lähteä palauttamaan lelua ja niimpä se unohtui riesaksemme.

Olen ollut viemässä sitä kirpputorille noin 100 kertaa. Kerran jopa roskiin. Tytöllä on, tai oli, tapana turhautuneena yrittää painella pahvista puhelimen kuvaa (joka löytyy kuorista) ja murista kovasti, kun mitään ei tapahtunut. Viimeksi sain lelun jo kirpparille menevään laatikkoon, mutta yhä uudelleen ja uudelleen tämäkin paholainen ilmestyi eteeni. Tapasin sen keittiössä, törmäsin siihen sohvalla. Jopa jälleen sielä vessassa. Taisi se kerran olla jopa sängyssämme. Mikäli unohdIN lelun hävittämisen, kukaan ei muistanut sen olemassa oloa. Sekin sai rauhassa piileskellä jossain lelukorin syövereissä. Mutta auta armias, kun meinasin yrittää siitä eroon! Välittömästi se sinnitteli pinnalle kodissamme yhä uudelleen ja uudelleen. Mikä hemmetti tässä nyt oikein mättää, pohdin tuskaisena.

Voin iloksenne kuitenkin ilmoittaa, että vihdoin sain sen nyt jatkamaan elämäänsä uuteen kotiin. Joku pahaa-aavistamaton, viaton ihminen osti sen kirpparilta hintaan 0,50€. Kummitelkoon rauhassa uudessa kodissaan. Mutta sanompahan vaan, että teitä on nyt varoitettu..

Muuten en kyllä tytön leluihin hirveästi koske, siis hävitys mielessä. Vanhoihin leluihin vaihdetaan meillä patterit, ja muutenkin niistä pyritään pitämään huolta. En myöskään yhtään vähättele eri lelujen tunnearvoja. Pieni palanen postikortista, reikäinen sukka ja uuden karhea nalle voivat kaikki olla ihan yhtä rakkaita lapsellemme. Ei sovi vähätellä! Mutta se Dublopakkaus..


Oletteko te huomanneet vastaavaa kodissanne? Tuleeko pois heitettävistä asioista välittömästi rakkaita, kun olette tehneet päätökseen luopua niistä?


- Jane

maanantai 13. helmikuuta 2017

Parempia unia etsimässä, osa 1 + ARVONTA

Meillä kääntyiltiin ja vääntyiltiin iltaisin nukkumaan mennessä. Laitoimme tyynyjemme alle lisäksi muutaman koristetyynyn ja taputtelimme, pöyhimme ja puristelimme tätä yhdistelmää epätoivoisina. Hymähtelimme ja murahtelimme. Kaikenlaisia poppakonsteja kehiteltiin. Niskani huusivat hoosiannaa joka aamu ja tuntui, että helpompaa olisi nukkua vaikka vain kovalla sohvalla ilman yhtäkään tyynyä. Kuulostaako tutulta?

Lapsiperheessä uni on arvostettua, ja siihen halutaan panostaa. Edes niihin muutamiin tunteihin (minuutteihin?). Meillä kyllä tyttö nukkuu jo aika hyvin yönsä (ellei hampaat kiusaa), mutta meillä aikuisilla on ollut hieman unipulmia. Ja syynä siihen ovat olleet sängyn lisäksi toivottaman huonot tyynyt. Ai ja oivoi.
Onneksi saimme Unikulmalta apua ongelmiimme! Kävimme heidän UnikLab-mittauksessaan katsomassa, millaiset tyynyt juuri meille olisivat parhaat. Mittaus oli todella mielenkiintoinen. Tiesin kyllä nukkuvani varmaankin aika huonossa asennossa, mutta enpä olisi uskonut, että asentoni on niin vinksallaan kuin mahdollista!
Ei ihme, että niskani ovat olleet jatkuvasti niin kipeät. Jopa kyljelläni nukkuessa kierrän lantiotani hieman mahalleen, ja tämä on todella huono juttu. Kääks. Myöskään itse mahallaan nukkuminen (mikä on ihan lempparini) ei ole yhtään hyvä homma tällaisena niskavaivaisena tyyppinä. Mittauksessa huomattiin myös, että alaselkäni/lantion alkuni eivät juurikaan meinaa ottaa edes patjaan! Tarvitsisin näin ollen melko kovahkon patjan alleni, että se tukisi tarpeeksi. Ja meidän nykyinen patjamme.. Sinne uppoaa, kuin juoksuhiekkaan. Ei hyvä.

Jassella puolestaan oli hieman erilaiset tulokset mittauksessa. Näin ollen meille täytyisi räätälöidä kokonaan omat patjat, jotka vastaisivat kummankin tarpeita. Tällainen on onneksi Unikulmassa mahdollista toteuttaa! Laitamme ajatuksen tuollaisesta todellakin ihan vakavasti harkintaan.

Millaiset tyynyt sitten valitsimme?

Koska tuloksemme oli hieman erilaiset, ei ihme, että valitsimme myös erilaiset tyynytkin. Tietysti.
Jasse päätyi hieman kovempaan, tai tukevampaan versioon, Astroon. Minä puolestani valitsin (kun olin pähkäillyt asiaa tapani mukaan ensin tolkuttoman kauan) Hybrid 2 -mallin. Astro mm. muotoutuu kehon lämmön ja painon mukaan ja antaa niskalle tukea ja rentouttaa niska- ja hartijaseudun. Hybrid 2 puolestaan auttaa niskaa ja päätä asettumaan luonnollisesti rangan jatkeeksi, jolloin lihakset rentoutuvat ja veri pääsee vapaasti kiertämään. Tätä mallia pystyy säätelemään hyvin paljon! Lisäämällä ja poistamalla täytettä tyynyä saa säädeltyä juuri omalle vartalolle sopivaksi. Itselläni kylläkin kesti muutaman päivän löytää ihanteellinen täytemäärä tyynyssäni. Nyt olen kuitenkin saanut tyynyni aseteltua juuri sopivaksi.

Miten tyynyt ovat vaikuttaneet tähän mennessä uniimme?

Olen huomannut, että nukahtamiseni kestää nykyään vähemmän aikaa. Olen myös alkanut nähdä pitkästä aikaa enemmän unia, vaikka en kyllä tiedä johtuuko se itse tyynyistä, vai mistä. Niskani eivät ole olleet aamuisin juurikaan kipeät, ennen jouduin toisinaan nappaamaan heti aamusta särkylääkettä! Enää niille ei ole ollut tarvetta. Myös Jasse on kehunut kovasti omaa tyynyään. Enää ei tarvitse venkslata tuntikausia tyynyn kanssa, että voisi käydä nukkumaan. Minun täytyy myös sanoa, että meillä on minusta ollut nyt hieman hiljaisempi volyymi makkarissa, kuin ennen.. Jos tiedätte mitä tarkoitan.. Kaikella rakkaudella. Mutta ihanaa, kun ei tarvitse sekunin välein töniä toista hiljaiseksi.

Palataan vielä muutaman viikon päästä aiheeseen, ja katsotaan, miten on tyynyjen ja unien kanssa sujunut. Uskon, että tuolloin osaamme kertoa lisää havaintoja tyynyistämme. Osaa 2 siis odotellessa, pysykäähän kuulolla. Sillä aikaa voitte käydä tutkimassa Unikulman tyynytarjontaa TÄSTÄ.
Sitten vielä hyviä uutisia kaikille höyhensaarten kuninkaille ja kuningattarille! 

Teillä on mahdollisuus voittaa oma ergonominen tyyny kotiinne. HUIPPUA. 
Nyt siispä kaikki väsyneet tyypit tarkoiksi kuin porkkanat. 

Arvomme Unikulman kanssa yhdelle onnekkaalle tyynyn, ja osallistuminen on helppoa;

Yhden (1) arvan saat, kun kommentoit tähän postaukseen, montako tuntia tapaat nukkua yössä.

Kaksi (2) arpaa saat, kun tykkäät lisäksi blogimme facebook-sivuista.

Ilmoita kommentissasi monellako arvalla osallistut ja jätäthän myös toimivan sähköpostiosoitteesi, että tavoitamme sinut, mikäli onni sattuu kohdallesi.

Arvonta suoritetaan 20.2.2017


Kauniita unia!

- Jane

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kun on tauon paikka

Monille perhebloggareille on varmasti tuttua, miten lasten mentyä nukkumaan, avataan läppäri.
Päivällä päässä pyörii välillä ideoita ja tekstejä, mutta niitä ei ehdi ja pysty toteuttamaan, ennen uniaikoja. Tämä on aina pois muusta tekemisestä.

Huomasin, miten huonosti keskityin nauttimaan arjesta, kun päässä pyöri kävijäluvut, niiden täyttymiset, uudet aihealueet, yhteistyöt, sähköpostit.. lista on loputon. Jo ennen iltaa hieman melkein ahdisti, että vielä täytyisi saada kirjoitettua se ja se juttu pois alta, ennen kuin voi käydä nukkumaan.

Jos olette siis ihmetelleet, kun viimeksi maanantaina on tullut postaus, syy on tässä; päätin pitää taukoa.
Mitä muutamasta päivästä on jo jäänyt käteen? Se, miten mukavaa onkaan tietää tytön nukahtamisen jälkeen, että voi itsekin vain kömpiä jo peiton alle, jos väsyttää. Ja olenkin tehnyt niin melkein jokaisena iltana! Olen ollut peiton alla jo ennen yhdeksää illalla, aikamoista. Välillä jo kahdeksalta. Mutta uskokaa pois, tekee välillä todella hyvää. Varsinkin, kun neitimme tekee nyt myös poskihampaita.. eli unta tarvitaan.

Niinä iltoina, kun sänky ei ole heti vienyt voittoa, ollaan istuttu sohvalla ja katsottu lempisarjaamme rauhassa. Tänään ehdin myös pitkästä aikaa nähdä ystävääni, tytön kummitätiä kahvin merkeissä. Ai että miten se järkyttävän iso suklaakakun palanen ja kuppi cappucinoa tekivätkään hyvää sielulle. Om ja nom. Suosittelenkin muitakin välillä sulkemaan ajoissa läppärit ja mykistämään puhelimet, keskittymään live-elämään hetkeksi. Larppaamaan kiireetöntä elämää.

Nytkin huomaan kyllä taas, miten haaveilen jo hieman peiton alle sujahtamisesta. Mutta vielä sen verran, että seuraavalla viikolla onkin taas luvassa enemmän blogijuttuja. Muun muassa asiaa nukkumisesta (ah, ihanaa kohta peiton alle!!) ja myös kivaa arvontaa muillekin höyhensaarien valtiaille. Hih.


Palataan maanantaina, ihanaa viikonloppua!


- Jane

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Perheen kädet lämpöisiksi + Julistearvonnan voittaja

Tänään oli aamulla vihdoin pitkästä aikaa hieman pakkastakin. Lisäksi luntakin oli hieman tullut, joten päästiin jälleen vähän pulkkailemaan ulkona. Olin kyllä jo hieman ehkä päässyt kevätfiiliksiin, mutta toisaalta ihan kiva päästä vielä pulkallakin. Parempi tämä, kuin ärsyttävä loska..

Oletteko miettineet miten pitää kädet kuivina ja lämpöisinä näillä hyvin vaihtelevillakin keleillä? Me olemme! Meillä on jo pidemmän aikaa suosittu neidin ulkopukeutumisessa Reimaa ja vähän aikaa sitten saimmekin koko porukka heiltä mukavan lämpöiset hanskat!

Neidin rukkaset sopivat loistavasti yhteen hänen Reimatec-haalarinsa kanssa, ovat täsmälleen samaa väriäkin! Kyseessä ovat Reimatec-rukkaset, malliltaan Tepas. Nämä ovat osoittautuneet varsin lämpimiksi, ja täysin vedenpitäviksi, kuten tuoteselosteessakin luvataan. Saa rymytä reippasti, vaikka olisikin juuri sellainen kamala loskasää! Ihanaa, kun ei tarvitse stressata, että jäätyykö pikkutassut.

Me vanhemmat puolestamme saimme käsiemme suojaksi Tartu-malliset toppahanskat. Nämä ovat osoittautuneet melkein liiankin lämpimiksi näillä keleillä. Todella hyvät kyllä paukkupakkasille. Koska hanskat taipuvat helposti ja ovat kevyet, on ollut helppoa esimerkiksi vetää pulkkaa nämä käsissä. Jäälyhtyjäkin tehdessä sormet eivät ole kastuneet tai jäätyneet. Jes.
No joo, tiedän kyllä että tulitte stalkkaamaan sitä arvonnan voittajaa! Paljastan sen aivan pian..
Mutta täytyy kyllä todeta, että on hienoa, kun voi rehellisesti suosia ja suositella suomalaista merkkiä.
Mutta, voittaja julistearvonnassa on..

lainenoora@outlook.com, otamme sinuun yhteyttä!

Paljon onnea, ja kiitos kaikille osallistujille <3 Muistakaa, että KirpunKodin nettikaupasta saatte ostoksistanne alennusta -10% 13.2.2017 saakka koodilla "YHTÄKUIN".

- Jane

torstai 2. helmikuuta 2017

Simppelit, sokerittomat välipalakeksit

Vähän aikaa sitten olin aamulla kasaamassa itselleni mysliä, ja siitä jäi banaania ylitse. Mietin, mihin käyttäisin tämän jo melko kypsän yksilön. Päädyin sitten tekemään koko perheelle sopivia, sokerittomia keksejä. Näissä siis yksinkertaisesti korvataan sokeri banaanilla!
Banaanikeksit

1 banaani
2 dl kaurahiutaleita
Loraus öljyä
(Mantelirouhetta päälle)

Ainesosat ovat hyvin vähäiset ja muutenkin ohje on nopea, edullinen ja kätsy. Mahdollisuuksia muokkaukseen on toki lukuisia. Toisinaan sekaan saattaa sujahtaa kourallinen mustikoita, vadelmia, taikka rusinoita. You name it! Helpointa on, kun heittelet kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja annat niiden sulautua tasaiseksi massaksi. Ilmankin konetta kuitenkin pärjäät ihan mainiosti, sekoittamalla ja muussailemalla vain hyvin.

Pyöräytä massasta tasainen pötkö ja viipaloi se osiin. Tämän jälkeen painele haarukalla palaset niin litteiksi, kuin toivot niiden olevan valmiinakin. Nämä keksit eivät leviä uunissa, kuten esim. kaurakeksit. Paistele keksejä n. 40min (kunnes ovat hieman saaneet kivasti väriä) 150'C.

Näitä meillä tyttökin 1v 4kk mutusteli tyytyväisenä nassuunsa. Ja jälleen kerran tämä mamma kahvin kera. Viikonloppu lähenee, ja myös julistearvonta loppuaan! Vielä ehditte käydä osallistumassa kilpailuun, jossa voitte voittaa persoidun 20x30cm julisteen kotiinne. Huippua, klikkaa itsesi siihen TÄSTÄ.


- Jane