Kaksplus.fi

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Rakkautta on antaa toiselle parempi haarukka

Emme liene ainoa pikkulapsiperhe, josta välillä tuntuu, että täällä talossa asustaa
kolme hahmoa; lapsi, isä ja äiti. Nyt ihmettelet ehkä, että niin tietysti asuu, kuinkas muutenkaan? Mutta takertukaamme hieman noihin kahteen hahmoon, äitiin ja isään.

Tai siis sinuun ja kumppaniisi, hänellä on vielä nimi, muistat sen ehkä hämärästi, jos oikein kovasti viitsit (ehdit) pinnistellä aivonystyröitäsi. Kyllä se sieltä mieleen tulee, yritä vielä vähän.

Jo neuvolassa sai raskausaikana ristiriitaisia ohjeita asian suhteen."Opetelkaa kutsumaan 
toisianne vain isäksi ja äidiksi!", ja sitten seuraavalla kerralla; "Muistakaa myös etunimet!".

Olisiko oikeastaan käytännössä helpompaa olla vaikka vaan Maija Mehiläinen ja Jaska Jokunen?

Nojoo, ymmärrän kyllä molempien nimitysten pointit ja tarkoitukset. Mutta enemmän kyllä kehottaisin käyttämään ihan vaan etunimiä. Tai vielä parempi, hellittelynimiä. Ällöjä siirappisia,
omia insidejuttuja ja hassutteluja, kyllä te tiiätte. Enempi aina parempi.
Ja neuvolan tapaan, kumotakseni heti edellisen, voinen kertoa hauskan tapauksen eräältä meidän aamultamme. Perheen isä oli heräämässä yövuoronsa jäljiltä ja pikkuneiti kömpi hänen viereensä sänkyyn. Repi peittoa ja hyvin käskevällä, vakavalla äänellä sieltä tuli; "Jassee!" Tiedä sitten kenestä kummasta oli ottanut mallia. Että tuota.. Kyllä sitä iskä-sanaakin on ihan hyvä käyttää, varsinkin lapsen kuullen.

Ellet sitten ole supertrendikäs, ja teillä käytetään vanhemmista vain etunimiä, 
eikä iskää ja äiskää.

Meillä on tukiverkko tosi kaukana, joten lasta ei noin vaan laiteta hoitoon ja lähdetä kynttilän valoon hörppimään viiniä ja tuijottelemaan syvälle silmiin. Toki meidän neiti on vielä varsin pienikin, että ihan kaikille häntä ei kyllä vielä raaskikaan jättää. Välillä toki onneksi isovanhemmat huristelevat avuksemme, mutta matka on sellainen, että ei sitä noin vaan jokainen päivä, tai viikko körötellä.

Mutta jos itsellänne on tuollaiseen mahdollisuus, niin käyttäkää tilaisuudet hyväksenne! Yhteinen aika on tärkeää. Tärkeää, että muistaa, että tässä ollaan muutenkin, kuin vain lapsen vuoksi. Se sattaa välillä unohtua salakavalasti. On kuitenkin myös ihan ok, että toinen saattaa ärsyttää välillä. Varsinkin jos joku tahmatassu luistelee samalla hedelmäsoseella pitkin keittiön lattiaa. Been there.


Mitäs sitten, kun yhteistä aikaa ei tunnu olevan välillä juuri lainkaan?

Silloin mukaan astuu arkiromantiikka! Voi miten iloiseksi valmis voileipä jääkaapissa voi tehdäkään. Pieni heippa-lappu tyynyn alla, tai vaikkapa kengässä. Vain mielikuvitus on rajana.

Eräässä mammaryhmässä nainen kertoi, miten aikoi järjestää hauskan rasti-radan puolisolleen kotiin, koska puoliso ei usein ehdi päästä kaikkiin opiskelijajuhliin mukaan. Siinäpä sitä tosirakkautta! Pointtina se, että ei sen aina tarvitse olla matka Pariisiin (Irlantiin kyllä kelpaisi! Jos siis ei tulisi kamala ikävä lasta heti..) ja shampanjakylvyssä loikoilua.

Olen miehille aina yrittänytkin hokea, että rikkaruohot, jotka on poimittu tunteella, ovat satakertaa paremmat, kuin mielikuvitukseton ruusupuska muuten vaan. Useasti olen myös kehottanut tuomaan pienen viherkasvin, jos jotain tahtoo tuoda, koska ruusut kuihtuu kamalan nopeasti ja ilo siitä unohtuu. Ei sillä, että olisin kiittämätön, mutta vähän, suurella tunteella on näissä jutuissa usein parempi!

Täälä kotosalla olen myös usein hokenut, miten toisinaan kahvikupillisen tuominen pyytämättä,
on monesti sama, kuin löisi kymppitonnin puhtaana käteen. Ellei jopa parempi. Niin hyvä fiilis siitä tulee.

Yhtenä iltana tehtiin iltapalaa, ja vetolaatikossa oli vain kaksi haarukkaa jäljellä (hyi mikä tiskiläjä siis), ja totesin, että rakkautta on antaa toiselle parempi haarukka. (toinen oli Ikean ärsyttävä kolmipiikkinen) ottaen täten itselle sen kamalan. Miekkonen siinä sitten vieressä totesi, että rakkautta on ottaa molemmille hyvät haarukat, ja tiskasi sitten toisenkin hyvän.

Nytpä tahdottaisiin haastaa teidätkin palauttamaan kiireen keskellä se pieni romantiikka mukaan keitoksiinne. Halaa, vaikka olisit kiukkuinen. Sano vaikka tyhmäksi samalla, mutta halaa. Se piristää kummasti. 

Älkää hukkuko ruuhkavuosiin, kroolatkaa.

2 kommenttia:

  1. Taas sain piristysruiskeen täältä blogista :) Jotenkin onnistut kirjoittamaan niin elävällä ja hauskalla tavalla, mutta silti oikeasta aiheesta, että nauran oikeasti äänen sun tekstejä lukiessa :D Kiitos! :D

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka kiva kuulla! Todella piristävää, että voi olla iloksi :D <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)