Kaksplus.fi

lauantai 22. lokakuuta 2016

Aamut ennen lasta VS. lapsen kanssa

Osaatko kuvitella rauhallisen aamun, tai oikeastaan jo päivän, koska olet loikoillut
lauantaiaamuna pitkään sängyssä, minnekään ei ole kiire. Raukeana pohdit lukisitko ensin
jonkin lehden, vai tekisitkö ensin höyryävän cafe moccan. Linnut visertävät ja aurinko
sarastaa sälekaihdinten lävitse. Hymyillen katsahdat puolisoasi vierelläsi, pieni suloinen
kuolavana kimmeltää hänen poskellaan. Niin suloista..




..Paitsi, että palataanpas todellisuuteen. Se oli aikaa ennen lasta. 

Ensinnäkin, nyt se kimmeltävä vana taitaakin tulla ennemminkin rakkaan lapsesi yöllä pettäneestä vaipasta. Hyvää huomenta! Tervetuloa nykypäivään.

Kun olet saanut noustua tukka pystyssä ja paikat jumissa sängystä, olet vaihtanut vaipan ja saanut jollain ihmeellä huijattua lapselle päivävaatteet ylle, uskallat jo hieman haaveilla siitä kahvista. Ihan tavallisesta sumpista. Ehkä edes pari kertaa mikrotetusta. Mutta kun naperosi haroo tv-tason koristepulloja miljoonatta kertaa, päätät tyytyä kahvin sijasta teehen.

Vedenkeitin, se on sitten näppärä vekotin se.

Kun lapsi on lopulta onnistuneesti syötetty (vaatteet vaihtoon ja syöttötuoliin käytettävä
vähintään jotain megamyrkyllistä happoa, että ruuanjämät irtoavat), istahdat itsekin pöydän
ääreen. Kiellät kaatamasta keittiön tuolia, ja kaadat samalla teekuppisi lattialle. Samassa lapsesi
alkaa uiskennella teelitkussa ja nuolee onnellisena lattiaa. No, onneksi lattia edes pestiin juuri.

Alat keittämään uutta teevettä ja tuo samainen, rakas lapsesi alkaa jorata vedenkeittimen
hurinan tahdissa ja heiluttelee iloisena päätään. Kehenköhän tuo lapsi on tullut?
Pian huomaatkin, että siinähän te joraatte yhdessä. Hoi laari-laaa. Lapsiparka, meihin se 
varmaan on tullut. Luojan kiitos, täällä ei kuvata tositelevisiota.

Ennen..

Kuvittele (tai muistele, jos vielä pystyt), olet käynyt rentouttavassa suihkussa ja nyt kuivattua
tukkasi, alat suoristamaan sitä. Käytät lämpösuojaa, latvaöljyä, muotovaahtoa, hiuslakkaa.
Meikkaat hartaasti ja hyräilet samalla radion pauhatessa taustalla. Valitset sopivia koruja
puhtaaseen asuusi, kunnes huomaat paidassasi pienen rypyn. Pitäisiköhän se kuitenkin silittää?   Lähdet kaivamaan silitysrautaa kaapistasi. Olethan vielä tunnin edellä aikataulustasi, kuten
sinulla on tapanakin.

 Nykypäivänä..

Olet juuri lukenut keskustelupalstalta, miten halveksuttavia ovat äidit, jotka eivät viitsi edes
meikata! Kulkevat vain verkkareissa päivät pitkät, tukka hätäponnarilla. Hyi olkoon.

Tästä morkkiksen saaneena olet päättänyt meikata. Levität meikkivoidetta ja juuri kun olet laittamassa ripsiväriä, huomaat jalassasi kummallisen olion. Tuo olio nykii housunpulttuasi päättäväisenä (siis olettaen, että olet saanut itsellesikin jo vaatteet päälle) ja hokee äitiä. Ojennat tyhjän vessapaperirullan ensihätänä lapsellesi kehittäväksi aktivititeetiksi. Varmasti hän nyt viihtyy sen aikaa, että nopeasti loihdit itsestäsi hulppean missin (juuuu, varmasti). Tuskin kukaan edes huomaa noita muutamia ruokatahroja paidalla. 

Ripsivärikin menee vain pari kertaa ohitse, hurraa! On aika enää taputella puuteri, mutta ennen
kuin ehdit kissaa sanoa (lapsi kyllä ehtii monestikin, usko pois), on lapsesi jälleen kiinni sinussa,
kuin piraija lomailijan varpaassa. Tällä kertaa hän tökkii sinua kirjalla. Kirja osuu koipeesi kuin hiilihanko, töks töks töks.

Okei, unohdetaan se puuteri. Ja ai niin, se tukka. No jaa, kyllä märän tukan voi aina hätäisesti
letittää. On sitten upea kiharapilvi, kun sen aikanaan avaa. Eli tulet näyttämään jäätävältä afrorotalta, trust me. Puppe ja kaverit, täältä tullaan!


Nykyään totuus on myös se, että olen kaikkialta vähintään viisi minuuttia myöhässä. Se voi
kuulostaa vähältä, mutta tällaiselle aikataulustressaajalle se on sama kuin viisi VUOTTA.
Ennen olin kaikkialla noin puoltatuntia aikaisemmin, kuin mitä oli sovittu. Omalla tavallaan
sekin voi toki olla häiristevää joillekin.

Mutta olinkin odottelemisen mestari. Yleensä laukustani löytyi muutama salmiakki, purkkaa,
ehkä pieni muistiinpanolehtiö ja kevyehkö lehti. Kuulokkeita unohtamatta. Odottaminen oli
ihan kivaa ja rentouttavaa, sillä sai rauhassa valmistautua esimerkiksi työhaastatteluun, hammaslääkäriin ym.


Nykyään laukusta löytyy pari vaippaa, puhdistusliinoja, tyhjä smoothiepussi, vaihtovaatteet tytölle,
pieni kirahvihelistin.. Ja mielessäni on valmiina ainoastaan pahoitteluja, koska olemme myöhässä.
Enkä todellakaan jaksa odotella yhtään missään.

En ymmärrä, kun aina sanotaan, että vanhemmuus kasvattaa kärsivällisyyttä. Päinvastoin! 
En kyllä ala odotella lapsen kanssa huvikseni missään jauhaen vähän purkkaa ja selaten vähän lehteä. Mulkoilisin varmaan entisen minäni kumoon, jos vastaan sattuisi.

 
Mutta kun oikein pysähdyn, käsi sydämellä ajattelemaan asioita tarkemmin, niin kyllä näin on silti
parasta. Aamuistani puuttuisi hirveän suuri (ja limainen) osa huumoria ja naurua, ilman lastamme.
Aamuistani puuttuisi spontaaneja halauksia pieneltä otukselta (joka toki saattaa myös upottaa spontaanisti hampaansa olkapäähän, mutta mitäs näistä).  Hänen ansiostaan ehdin jokaisena
aamuna nähdä, kun kaunis aamu valkenee. Oli sitten maanantai, tai sunnuntai.

Vielä tulee olemaan aika, kun aamuisin on hiljaista.  
Vielä tulee aika, kun kaipaan aamuihini ääniä.




Ps. Joko seuraat facebookissa Kaksplussaa?
Mikäli et, klikkaa itsesi sinne TÄSTÄ, ja pysyt mukana menossa!



- Jane


3 kommenttia:

  1. ihana postaus! mulla jotenkin ihan samanlaisia kuvitelmia... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! Juu, olisihan se kiva taas joskus oikein kunnolla panostaa itseensä jonain aamuna. Tai loikoilla edes hitusen pidempään sängyssä.. Mutta näillä mennään :D

      Poista
  2. Itse en pidä meikkausta ja panostusta aamuisin kovin vaivalloisena asiana, vaikka vuoden vanhan neidin äiti olenkin. Teen meikin noin viidessä minuutissa ja hiuksiin menee noin viisi minuuttia myös, samalla kun laitan meikkiä niin lapsi tulee jalkoihin pyörimään mutta annan hänelle aina käsiin jotain ihmeteltävää kuten kynsilakkoja tai huulipunia ja hän niitä tykkää katsella. Mulle itselle tulee tästä 10 minuutin aamupanostuksesta itseeni parempi mieli ja uskon että se heijastuu lapseenikin ja siten koko päivään:) Mulla ennen lasta aamumeikki yms kesti aika lailla yhtä vähän kuin nyt ja enemmän jäi silloin aikaa vain lukea aamulehteä. Nykyään sitten taas lehtien lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta sekin on vain oma henkilökohtainen ajankäyttöpäätökseni iltaisin lapsen mentyä unille :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)