Kaksplus.fi

torstai 29. syyskuuta 2016

Lastenhuonetta kokoamassa, osa 3

On tullut aika jälleen päivittää verkkokalvojanne, että mitäs meidän lastenhuoneellemme
nyt oikein taas kuuluukaan! Mikäli hyppäsit vasta nyt kelkkaamme, niin edelliset osiot tästä
sarjasta voit kurkkia nopeasti TÄÄLTÄ (Osa 2)  ja TÄÄLTÄ (Osa 1).


Mitäs uutta on tapahtunut sitten osan kaksi? No, muistanette meikäläisen uhonneen
haaveilleen jostakin korista, jonne saisi vielä loputkin lelut nätisti säilytykseen.
Ihan kuin ne nyt joskus olisivatkin nätisti vain pienessä kasassa.. Mutta kuitenkin.

Päädyinkin parempaan ratkaisuun! 

Nojatuolissa on pidemmän päälle hieman epämukava lojua, jos istuskelukerta sattuu
venymään. Niimpä oiva ratkaisu asiaan oli rahi. Uudessa rahissa on kivasti myös sisällä
säilytystilaa, joten täten tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Jiihaa!
















































Vihdoin sain myös aikaiseksi hommata tuon valkoisen pimennysverhon! Koska se mokoma oli
mallia Ikea, ei sen paikoilleen asentaminen vain hirveästi houkutellut. Tiedätte varmaan..
Se lojui siis parisen viikkoa (ainakin) vain työhuoneemme nurkassa.

Kunnes pahaa-aavistamattomat veljeni ja isäni tulivat tytön synttäreille ja nakitin asentamisen
oitis heille. Valmista tuli nopeasti ja minä säästyin ankaralta ja epätoiselta aivotyöskentelyltä. Jes!

Vielä kuitenkin varsinainen verhotanko on mietinnän kohteena. Jonkinlaiset todella kevyet
harsomaiset, vaaleat verhot voisivat ehkä kehystää ikkunan vielä mukavasti. Mutta toisaalta
en tahtoisi huoneeseen ainakaan vielä kunnon verhoja, koska niillä leikitään aivan tarpeeksi
olohuoneen puolella.. Tykkään, että tytön huone on sellainen, että hän voi leikkiä sielä ilman,
että tarvitsisi jatkuvasti olla kieltämässä ja kyttäämässä silmä kovana.



























Aivan uutena juttuna huoneessa on salainen lukunurkkaus!

Aikoinaan äitini osti minulle tuollaisen haluamani vihreän "säkkituolityyppisen" löhöily-homman.
Se on kulkeutunut mukanani jo monessa eri asunnossa, ja kun muutimme tänne, pohdin kovasti,
että minne himskattiin sen tungen. Tarkoituksena on myös ollut päällystää se monesti uudesti,
hieman neutraalimpaan väritykseen. Ehkäpä nyt saan aikaiseksi, kun se sai uuden mahdollisuudenkin!

Bongasin sen kaapin perältä ja sain idean lukunurkkauksesta typykälle. Vaikka tuo pysyisikin
kovin värikkäänä paikkana, se ei haittaa, koska liukuovi peittää paikan tarvittaessa kätevästi.
Kaappi on myös uskomattoman tilava, joten itsekin sielä on ihan mukava hengailla. Taidan
muuttaa sittenkin itse tuohon huoneeseen.. Homma on kuitenkin vasta aivan alkutekijöissä,
mutta uskon siitä tulevan vielä loistava.

Ehkäpä joskus isompana tyttö löhöilee piilopaikassa ystävänsä kanssa taskulamppujen 
valossa,  ja he lukevat sielä jotain jännittävää seikkailukirjaa?

Tuo kaapin sisusta on yhä maalamatta, kuten voitte kuvista huomata. Entinen, ihana sininenhän
se sielä kummittelee. Tarkoituksena olisi maalata kaapin sisältä mahdollisesti harmaalla sävyllä.








































































Onko salainen lukunurkkaus hot or not?



- Jane

perjantai 23. syyskuuta 2016

1-v Juhlintaa!

 Viime viikonloppuna juhlimme vihdoin meidän 1-vuotiasta neitiämme! Oikeastihan
 hän täytti jo kuun alussa, mutta kiireiden vuoksi ehdimme juhlistaa tätä maagista,
 ekaa synttäripäivää vasta nyt myöhemmin.

 Käsittämätöntä, että meillä ei ole enää vauvaa, vaan taapero. Samalla ehkä voi hieman
 huokaistakin, me selvittiin siitä, jee. Ainahan puhutaan, että vauvavuosi on vanhemmille
 kunnon koetinkivi. Teini-ikää odotellessa.. Ja uhmaa.. Ja.. No.. Mutta kuitenkin.

 Neuvolassakin neitiä kehuttiin niin, että melkein jo alkoi itseäkin punastuttaa. Kuulemma
 huomaa, että kirjoja on luettu paljon, ja sanavarastokin on jo huikea! Meidän yks-vee hokee
 mm. seuraavia; äiti, lamppu, kissa (suosikki), koira, kirja, pupu, kettu.. Huikeinta on ehkä se,
 että esimerkiksi "kissa" tulee ääntäen tosi hyvin, kunnon ässät suhisee hienosti! Jes. Kettufanina
 täytynee olla myös hyvin ylpeä kettu-sanasta. Meidän mimmi.























  Oikean synttäripäivän aikoihin hän myös alkoi ottaa pidempiä askelia. Ja nyt ollaankin jo edetty
  niin hienosti, että voidaan kävellä olkkarista keittiöönkin! Kävely sujuu siis sekin mainiosti.
  Toki silti välillä täytyy hieman kontata, mikäli on kovinkin kiire paikasta A, paikkaan B.















 Miksiköhän muuten juhlissa se kuvaaminen unohtuu niin helposti? Yllätys, että näistäkin bailuista
 on näin ollen vain muutamat hassut kuvat. Mutta ehkä jonkinlaisen kuvan saa, millaista meillä
 oikein oli!

 Tyttö oli kauhean onnessaan, kun sai pikkuserkkunsa leikkikavereiksi. Se olikin ehkä
 synttäreissä kaikkein parasta, kaverit joille kikattaa, ja joiden kanssa kikattaa.


 Ihanaa viikonloppua!


 - Jane

tiistai 20. syyskuuta 2016

Majoitu kuin mummolassa; Helmin Kortteeri

 Voiko lomalla olla rennosti, kuin kotonaan? Tai ehkäpä kuin mummolassa?
 Sukkasillaan aamupalalla, leppoisasti lehteä selaillen ja maailman menosta keskutellen.
 Puuro hautuu kattilassa ja hymyt on herkässä.

 Niin me koimme vierailumme Helmin Kortteerissa.

 Ollessamme Kauhajoella Ruokamessuilla, majoituimme tähän suloiseen ja sympaattiseen
 taloon. Helmin kortteeri on perustettu jo vuonna 1981, ja se tarjoaa majoituspalveluiden lisäksi
 myös erilaisia juhla- ja kokouspalveluita. Erillisiä, yksilöllisesti sisustettuja majoitushuoneistoja
 sielä on kuusi kappaletta, eli kotoisuus on taattua! Tässä paikassa et taatusti ole vain "massaa",
 vaan tarpeesi ja toiveesi otetaan huomioon aivan varmasti.

 Sijainti talolla oli myös aivan loistava; aivan kaupungin ytimessä!

Jo sisään astuessa voi aistia paikan tunnelman, seesteistä ja valoisaa. Meitä odotti lämmin vastaanotto ja koimme meidät oikein tervetulleiksi. Väritys koko talossa oli yhtenäistä, rauhallisen sinisävyistä. Levottomuus ja metelöinti olivat tästä paikasta kaukana.
Oleskelutiloja voisi kuvailla myös maalaisromanttisiksi. Serkkuni Noora olisi tästä paikasta aivan
haltioissaan, täytyypä joskus tutustuttaa hänet paikkaan! Vaan eipä hän ole ainoa, joka paikasta varmasti pitää.

Monet Kauhajoella keikkailevat muusikot ovat jo pitkään suosineet Helmin Kortteeria majoituspaikkanaan. Keikkamatkoilla on usein raskasta, joten mikä olisikaan mukavempaa, kuin levähtää mummolamaisessa miljöössä? Vielä kun tarjolla on laadukasta ruokaakin. Helmissä on majoittunut mm. Maija Vilkkumaa ja PMMP. Instagramia kun selailin, niin löytyipä itse Brädiltäkin kuva, jossa oli merkintä paikasta.

Arkisin asiakkaina riittää työmatkalaisia, mutta varsinkin lomien aikaan löytyy myös perheitä.
Mekin voisimme kuvitella, että majoittuisimme tuonne koko perhe. Tällä kertaa olimme lapsivapaalla ihan kahdestaan. Mutta asiakaskunnan paikassa voisi sanoa olevan hyvinkin kirjavaa.

 Aamupalalle tosiaan saimme tulla jopa ihan sukkasillamme. Toki eipä ole koskaan tullut testattua
 missään hotelleissa, että mitäpä tuumaisivat moisesta.. Täälä kuitenkin oli ihanaa hipsiä yläkerrasta
 tunnelmalliset portaat alakertaan, jossa aamiainen tarjoiltiin. Ruoka oli laadukasta, ja oli hienoa,
 miten talon emäntä kertoi elintarvikkeiden alkuperistä. Laadukasta ja raikasta.

 Pohdimme Jassen kanssa paikkoja, jossa olemme nauttineet aamupalaa. Tulimme siihen
 tulokseen, että Helmin Kortteerin aamupala oli ehdottomasti yksi parhaista. Hienoa, että meille  kerrottiin ruuan alkuperästä.

 Aamiaisen yhteydessä selasimme hieman päivän lehteä ja tunnelma oli varsin leppoisa.
 Muutkin  majoittuneet saapuivat aamupalalle, ja kaikki tuntuivat olevan oikein hyvällä tuulella.
 Puuro maistui kaikille ja tuntui, että kaikki olivat myös saaneet nukuttua hyvin. Lieneekö  rauhallisilla, sinisävyisillä huoneilla osuutta asiaan?

  Emme ehtineet hirveästi ulkona viettää aikaa, koska olimme oikeastaan jatkuvasti menossa.
Lisäksi sää oli sateinen, mutta ulkotilat näyttivät kuitenkin tunnelmallisilta ja kutsuvilta.


Mikäli aikomuksenanne on matkustella Etelä-Pohjanmaalla, voimme suositella kokeilemaan perinteisten hotellien sijaan välillä jotain muutakin. Olitte sitten matkalla perheenä, pariskuntana, tai sitten itseksenne työmatkalla. Jos et tunne olevasi kotonasi, niin ainakin kuin lämpöisessä mummolassa.

Helmin Kortteerin facebook-sivuille pääsette TÄSTÄ.


- Jane


torstai 15. syyskuuta 2016

Kakkubuffet ja Syöminkien yö

Viime postauksesta poiketen, nyt me aikuiset herkuttelimme mahamme oikein pullolleen!

Muistatte varmaan vielä, kun olimme Kauhajoella Ruokamessuilla?

Messuilta jatkoimme vielä Ojalan Pakarin hurjan suosittuun ja paljon kehuttuun
kakkubuffettiin, sekä Syöminkien yöhön. Syöminkie yö on ikään kuin "jatkot" messuille.

Syöminkien yössä on illasta yöhön ruokaa ja ohjelmaa. Alkuillasta oli tarjolla lapsille kivoja
rasteja, joita he saivat suorittaa. Paljon pikkuväkeä näkyikin kirmailemassa näillä rastipisteillä,
ihan jonoksikin saakka toisinaan. Heillä oli hymyt herkässä.

Hymy oli myös minullakin herkässä. Olin ovelana avovaimona keksinyt tavan, jolla
luistaa Jassen synttärikakun leipomisesta; kakkubuffet ja miljoonat kakut! Hah.
Melkoinen synttäriylläri, vai mitä? Ja taatusti kakut olivat myös parempia, kuin mitä
olisin itse yrittänyt väsätä.

Saapuessamme kakkubuffettiin, oli väkeä paikalla jo hyvinkin runsaasti.
Vesi kielellä kurkistimme, millaisia herkkuja meille olisi kohta tarjolla, ja voi pojat!
Oli vaikeaa malttaa odottaa meidän omaa vuoroamme.
























 Kakkubuffetissa oli myös huomioitu erityisruokavaliotkin, mikä oli hienoa. Kakkuja oli aivan
 laidasta laitaan, suklaisesta marjaisaan. NAM.

























 Miljöö kakkubuffetissa oli todella tyylikäs. Paikassa voisi kuvitella pitävänsä hienommatkin juhlat.
 Peukkua meiltä myös sisustukselle, joka oli mukavan rouhea, juuri meidän tyylisemme.

 Tätä yläkerran tilaa en ollut ennen ehtinyt nähdäkään. Oli hauskaa muistella, miten teineinä
 olimme tyttökavereiden kassa kokoontuneet jokaisena tiistaina koulun jälkeen juuri tähän
 kahvilaan! Alakerrassa otimme aina latet ja vaihdoimme kuulumisia pitkään. Meillä oli jopa
 vakkaripöytä ja henkilökunta tervehti meitä lämpöisesti. Se oli kivaa aikaa.

























 Maistoimme Jassen kanssa melkein jokaista kakkua ja makeanähky oli melkoinen.
 Todellakin kokemisen arvoista, suosittelemme suuresti.

 Kakkujen mässäilyn jälkeen suuntasimme mahat pystyssä vielä tutkimaan lisää ruokatarjontaa.
 Kaduilta löytyikin ruokakokuja, ja tarjolla oli myös musiikkiohjelmaa.

 Valitettavasti sade hieman alkoi kiusata, mutta onneksi ihmiset eivät olleet sokerista ja
 tarjolla oli myös sateensuojaa. Illan hämärässä oli tunnelmallista viettää aikaa. Pitkästä
 aikaa meillä oli lapsivapaata, kun tyttö oli mummolassa. Tätä me kaivattaisiin kyllä hieman
 enemmänkin. Harmillista, että meidän tukiverkkomme asuvat niin kaukana.

























 Kaiken kaikkiaan oikein mukava ilta, tulemme toistekin.

 Mikäli ette ehtineet kakkubuffettiin, kannattaa käydä kuitenkin maistelemassa Ojalan Pakarin
 herkullisia kakkuja heidän kahvilassaan.

 Kahvilan löytää Kauhajoella osoitteesta Topeeka 42.
 Avoinna se on ma-pe klo 7.30 - 18 ja 8.30 - 15 lauantaisin.


- Jane


tiistai 13. syyskuuta 2016

Sokerinatsin lapsi herkuttelee; Banaani-mustikkamuffinsit

Sokerinatsin lapsi ei koskaan herkuttele, sen elämä mahtaa olla kamalan ankeaa?
Antakaa nyt hyvänen aika tuolle raasulle edes pala kakkua!

Väärin.

Vaikka myönnänkin olevani jossain määrin ns. sokerinatsi, meidän tyttäremme taatusti
silti herkuttelee toisinaan. Meitä vain sattuu hirvittämään se määrä, mikä sokeria lasten suuhun
sujahtaa. Toisinaan jopa ihan huomaamatta, piilosokerina. En silti mitenkään tahdo
lytätä heitä, jotka lapsilleen sokerisia herkkuja antavat, jokainen tehköön, kuten itse
parhaakseen kokee ja näkee. Kukin tallatkoon tyylillään. Mutta itse en tahdo alle 1-vuotiaalle
sokerisia herkkuja vielä antaa, kun ei hän niitä kaipaakaan.

Eikä tämä sokerin välttely tarkoita sitä, etteikö lapsemme koskaan tulisi saamaan
sokerisiakin herkkuja, ei. Vielä vain ei ole niiden aika, ja kohtuus silloinkin olkoon
kanssamme. Ellei sitten heitetä hetkeksi henkselit naulaan ja laiteta volat kaakkoon, ja pidetä
jokin kunnon hurvittelu-ilta! Aika näyttää millainen balanssi meidän perheemme ruokailuihin
oikein asettuu.

Pysykäämme kuitenkin nykyhetkessä, näin tiistain kunniaksi (koska aina on syytä juhlaan!)
päätin testata banaani-mustikkamuffinsit, joka käyvät myös lapsille, alkaen n.10kk ikäisestä.


Varsinkin siksi tuo 10kk, koska näihin käytettiin maitotuotteita.
Banaani-mustikkamuffinsit, +10kk


1 kypsä banaani
1,5 dl maustamatonta jogurttia
1 dl mustikoita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 rkl rypsiöljyä
0,75 dl kaurahiutaleita

+ halutessasi ripaus vaniljasokeria!

* Muussaa banaani haarukalla, sekoita sitten joukkoon jogurttia, rypsiöljy ja halutessasi
sitä vaniljasokeria.
* Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää banaaniseokseen, lisää lopuksi mustikat mukaan.
* Lusikoi vuokiin,paista 175'c asteessa noin 20-25min.

Tosin itsellä kesti jopa 30-40min, että taikina ei tarttunut enää tikkuun, ja muffinsit olivat
saaneet vähän väriäkin. Seuraa siis hieman! Muffinsit ovat myös hieman löysiä, kun tulevat
uunista, joten on hyvä antaa jäähtyä rauhassa ja asettua, ennen irroittamista. Nimimerkillä,
irroitin yhden liian aikaisin ja palasiksi meni.. Dumdidum.


Loppuun vielä VAROITUS!

Näiden syöminen on melkoisen sotkuista. Meillä oli mustikkaa päässä, käsissä, jaloissa..
Mentiin sitten kylpyyn herkuttelun jälkeen. Toki olisi auttanut, jos olisin riisunut mimmiltä
bodyn ennen syömistä.. Oi ja voi.

Mutta hyviä olivat, ja kelpasivat aikuisillekin kahvin kanssa!

- Jane

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ruokamessuilla; Villiä makujen taikaa!

Saimme hienon tilaisuuden päästä tutustumaan Kauhajoen Ruokamessuihin viime
viikonloppuna. Näitä messuja on järjestetty jo 26-vuotta! Tapahtumapaikkana on
Hämes-Havunen, joka on sellainen idyllinen talonpoikaistalon pihapiiri.

Messujen teema oli tällä kertaa Villiä makujen taikaa, ja se toteutuikin mukavasti.
Saimme maistella hurjan paljon erilaisia tuotteita. Tuotteet messuille tulevat
pienten elintarviketuottajien ja käsityöntekijöiden tiloilta, ihan ympäri Suomea!

Menimme messuille lauantaina, ja säästyimme täpärästi sateelta. Juuri, kun lähdimme pois
ja messut sulkeutuivat, alkoi sataa kamalasti. Hyvä tsäkä!
Lapset oli huomioitu messuilla loistavasti. Heille oli omaa esterataa, Taikuri Luttinen
esiintyi, oli myös kasvomaalausta ja mm. hauska, puinen ristinolla-peli!

Plussaa myös hienosta imetysteltasta, koska onhan äidinmaitokin kunnon superfoodia
ja lähiruokaa! Lasten leikkipaikat olivat myös mukavasti hieman sivummalla, jolloin he
voivat turvallisesti ja rauhassa touhuta.

 Erityisesti ruokapuolesta meille jäivät mieleen ohrapuuro, muurinpohjaletut ja mehevät burgerit.
 Messuilla maistamaamme ohrapuuroa saimme myös majoituspaikassamme, Helmin Kortteerissa.
 Tuosta majoittumisestamme kuulette lisää toisessa postauksessamme.

Herkulliset burgerit nautimme Pitopalvelu Minna-Marian pisteellä. Burgereissa oli käytetty
Herefordin lihaa, joka on mm. eettisesti kasvatettua ja lisäaineetonta. Pisteet siitä!
 Messuilla oli myös tasaisin väliajoin tarjolla ruokanäytöksiä.
Ja tunnettuna kahvirakastajana tuli hankittua luonnollisesti kotiin myös hyvää kahvia.
Kaffiinon pisteellä tuli siispä poikettua! Kotiin lähti Guatemalalaista kahvia, jota olenkin
ennenkin tainnut kehua? No, tämä kahvi oli kuitenkin erityisen hyvää. Kermaista ja
maistuvaa.

Oli pakko heti kotosalla keittää testiksi kupillinen. Mutta tästä kahvista ja Kaffiinostakin
lisää sitten vielä ihan omassa postauksessaan.

Myös lastenvaatteita oli kivasti tarjolla. Täytyi kylläkin hieman himmailla itseään,
ettei olisi aivan koko putiikkia tyhjännyt!

Lopulta kasseistamme löytyi tytölle suloinen puukettu, leipää, tyrnimehua,
puuveitsi, kourallinen toffeepusseja ja ainakin iso kasa mausteita!

Voimme suositella Ruokamessuja kaikille, ellet ole jo käynyt, niin mene ihmeessä
ensivuonna. Jasse ei ollut koskaan aikaisemmin ks. messuilla käynyt, ja yllättyi
postiviisesti. Maisteltavaa oli paljon ja näytöksetkin olivat mielenkiintoisia.

Itse pidin myös siitä, että vaikka nimi onkin Ruokamessut, löytyi sieltä silti paljon
muutakin oheistoimintaa ja tuotteita. Kuten nyt nuo lastenvaatteet ja puulelut.


Iltamme jatkuin vielä mm. Kakkubuffettiin ja Syöminkien yöhön, joista kuulettekin
sitten lisää vielä omassa postauksessaan.


Ps. Meidän tyttö täytti tänään 1-vuotta! Kääk!!



- Jane