Kaksplus.fi

perjantai 12. elokuuta 2016

Saman pöydän ääressä; uunilohta koko perheelle

Jo ennen kuin tyttäremme näki päivän(yön)valon, olimme useasti keskustelleet
yhteisten ruoka-aikojen tärkeydestä. Toki kun toinen  tekee vuorotyötä, on koko
perheen yhteiset hetket ruokapöydän  ääressä harvassa. Mutta silloin kun aikaa on,
on se arvokasta.

 Käytännössä tuo ideaalitilanne on toisinaan harmittavan harvassa. Arjen kiireet
aiheuttavat sen, että kyllä, toisinaan meillä vain typykkä on pöydän ääressä ja syö.
Toki siis toisen meistä kanssa, mutta välillä sitä on itsellä vain kolme kertaa mikrotettu
kahvi nenän edessä, kun pikkutyyppi ruokailee. Hyi meitä.

Olemme huomanneet, että kun ruokailemme koko jengi yhdessä, on siitä valtavasti
hyötyä ja vuosien kuluessa tärkeys tulee vain kasvamaan. Nyt näytämme esimerkkiä
ja kannustamme maistelemaan, myöhemmin tulemme varmasti vaihtamaan kuulumiset
pöydän ääressä. Vaikka arjen pyöritys olisi kuinka kiireistä tahansa, tahdomme pitää
kiinni edes yhdestä yhteisestä hetkekstä pöydän ääressä.

Enemmän tulisi myös piristää arkea ihan pienillä asioilla. Miksi ei useammin voisi laittaa
kynttilöitä palamaan? Miksi viinilasien täytyisi vain pölyttyä kaapissa, miksei niitä voisi
käyttää arkenakin pöydässä. Arjen pientä luksusta. Vesi maistuu niistä taatusti paljon
paremmalta, kuin tavallisesta lasista. Kokeile vaikka!

Tällä kertaa päätimme tehdä koko porukalle uunilohta, kun kerrankin oli aikaa panostaa.
Vaikka hirveästi vaivaa tähän ei edes tarvita!

.

Lohet laitoimme folioon ja päälle meiramia, tilliä ja persiljaa mausteeksi. Lisäksi sitruunan
mehua ja viipaleita. Meidän palaan myös hitusen suolaa. Uunissa lohi hengaili noin
40minuuttia, asteessa 175'c.

Lisäkkeeksi höyrytimme bambuhöyrystimellä parsakaalia, porkkanaa, perunaa ja sipulia.
Mikäli bambuhöyrystin aiheuttaa kysymysmerkin päässäsi, voit kurkata aiemman
postauksen kyseisestä vempeleestä TÄÄLTÄ.



 Minityypillekin lohi maistuu mainiosti, joten ruokaa oli senkin vuoksi mukava tehdä.































Tuo Done By Deerin lautanen on osoittautunut oikeinkin käteväksi. Siihen saa mukavasti
joka lokerikkoon omat ruoka-aineensa, joten siitä on typykän hauska valkata, mitähän sitä
seuraavaksi laittaisi suuhunsa!

Meillä muuten tytön yksi lemppareista on jo alusta saakka ollut parsakaali. Joten en voi yhä
kuin ihmetellä, mistä juontaa juurensa ajatus, että kaikki lapset inhoaisivat sitä? Veikkaan,
että syy on meissä vanhemmissa, kuten olen aikaisemminkin todennut. Jos ennelta jo ajatellaan,
että tästä tuo muksu ei varmaan tykkää, ei hän siitä välttämättä tykkääkään. Varsinkin, jos
vanhempi näyttää jännittyneeltä, ja tekee ikäänkuin numeron kyseisen ruuan maistamisesta.

Ennakkoluulojen poisto olisi siis toisinaan paikallaan ihan meillä aikuisillakin!

Vai miten on, maistuuko teillä parsakaali?



- Jane

4 kommenttia:

  1. Lohi on kyllä niiin hyvää! Tommonen lokerolautanen on varmasti kätevä lapselle, en ookkaan ennen törmänny tollaseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä osoittautunut oikeinkin käteväksi! :)

      Poista
  2. Mä uskon myös että lapset oppii vihaamaan joitain ruokia tai muitakin (vaikka jotakin väriä) vanhempien ja lähipiirin esimerkin kautta. Tosin ite oon kyllä kaikkiruokainen ja tykkään parsakaalistakin, mutta meidän neidille ei koskaan kelvannut mun tekemät soseet vaikka rakkaudella jääpaloiksi niitä pakastin.... :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Yritän tarjota meidän lapselle myös ruokia, joista en itse pidä. Vaikkakin olen kyllä itsekin melko kaikkiruokainen, mikä näkynee myös sitten meidän lapsessakin.

      Toki muutama inhokki löytyy, mutta täytyy yrittää silti maistattaa niitäkin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)