Kaksplus.fi

tiistai 9. elokuuta 2016

Kesän lopetus, tervetuloa syyskausi!

Tänään oli ilmassa jo selvästi syksyn tuntua.

Päätettiin käväistä aamukävelyn yhteydessä pikkuisessa
kahvilassa, aivan kosken juurella. Ikäänkuin sanomassa
kesälle virallisesti hyvästit, ja ottamassa syksy vastaan.

On se kumma, miten heti on valmiina laittamaan tennareita
vauhdikkaasti jalkaansa, kun tietää saavansa kahvia?

 Meillä on molemmilla pyörät, mutta yhä hankkimatta typykälle pyörään istuin.
Niimpä meidän jengi kulkee yleensä rattailla ja yhdellä pyörällä (ei nyt sentään ihan
yksipyöräisillä rattailla). Nyt oli poikkeuksena se, että herra ottikin mun pyörän
alleen, että voisin suorittaa pienen testiajon samalla reissulla.

Yleensä siis meikäläinen työntelee rattaita, koska en osaa (malta) mennä pyörällä hiljaa
vierellä, ja miekkonen taasen tykkää hurjasti fillaroida.

Mutta täytyisi kyllä pian saada aikaiseksi vihdoin hankkia se istuin. Päästäisiin kaikin
kunnon pyöräretkille. Eväät vaan reppuun ja menoksi!

 Asutaan nykyään hyvin pienellä paikkakunnalla, joten on suorastaan ihme, että
täältä silti saa myös erikoiskahveja. Mamman pelastus. Voin asua missä vaan, kunhan
sieltä saa kupposen cappucinoa tai lasillisen lattea. Tulikohan tästä postauksesta sittenkin
vain kahvin ylistämislöpinää? Hmm. Mutta no, on täälä kivoja maisemiakin ja paljon luontoa!



























Ollaan pitkästä aikaa kaikki vihdoin terveitä, flunssa on hieman mokoma kiusannut.
Nyt on ollut ihan huippua, kun typykkäkin on ollut ihan superhyvällä tuulella.
Ollaan hassuteltu ja naurettu koko porukka ihan olan takaa.

Vaikka hampaiden tulot kovasti toisinaan kiusaavatkin, on ihanaa, että silti välillä saa
nähdä tuon mimmin oikeaakin luonnetta. Totaalisen hömppä ja puhelias neiti!

Ps. huomatkaa, että tuossa kuvassa herralla on kahvikuppi kädessään! KAHVIA.
Hän siis on jokunen aika sitten lopetellut kahvin juomisen, ja minä olen tuskaillut,
että kuinka ihmeessä voin muka vanheta hänen kanssaan.

Siis haloo, kuka juo kanssani päiväkahvit pöydän ääressä, kun ollaan jotain 80v?
Radio pauhaa uutisia taustalla ja sanomalehdet rapisee, pullan muruja tipahtaa
puserolle ja hymähdellään hymyillen. Ja niin edelleen, tiedätte kai.

Täytynee alkaa miettiä toimintasuunnitelmaa vanhuuden varalle..

Palatakseni kuitenkin syksyyn, niin oli kyllä varsin kolea, mutta aurinkoinen päivä.
Ilmassa oli erilainen tuoksu ja mielessä alkaa juoksennella syksynkuviot.
Kohta meillä alkaa jälleen arki ja ehkä päivärutiinitkin himan fiksaantuvat jälleen kuosiin.


Jokos teillä ollaan palattu arkikuvioihin?


Syksyistä viikon jatkoa ruutujen sille puolen!



- Jane

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)