Kaksplus.fi

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Syysvaatteita, #Zarakids

Jo jonkin aikaa Zaralla on ollut olemassa myös verkkokauppa,
ja vihdoin viimein sain aikaiseksi testata sen toimivuutta.

Tulokset olivat ällistyttävät, jo seuraavana päivänä tilauksen
tekemisestä tuotteet olivat meillä! Voitteko kuvitella?
Miten voi olla, että Suomessa pakettien kulku kestää
pahimmillaan kaksikin viikkoa, kun ulkomailta tulee päivässä?

No, kuitenkin.

























Tuotteet olivat myös juuri sellaisia, kuin oletinkin niiden olevan. Ei tullut ostettua sikaa säkissä.
Ainoastaan tuo neuletakki olisi voinut olla kokoa suurempi jopa, mutta tiesin kyllä ennalta, että
Zaran lastenvaatteet ovat melko nafteja, joten pettymystä tämä ei silti aiheuttanut.

Typykkäkin oli hyvin tyytyväisen oloinen vaatteisiinsa. Edes pipoa ei kiskottu päästä,
vaikka toisinaan se katoaa päästä hyvinkin nopeasti. Vaatteet eivät myöskään kutittaneet,
ja olivat hyvin lämpöiset. Jes, meillä tykätään!



Oletteko te jo testanneet Zaran verkkokaupan? 




- Jane


tiistai 23. elokuuta 2016

Lastenhuonetta kokoamassa, osa 2.

 Meillä on ollut taas hieman tohinaa kotosalla.
Jasse on laitellut työhuonettamme, tai kuten hän ilmaisisi,
"Mancaveaan" kuosiin. Revin sieltä kynnet verillä tapetit irti,
ja hän sitten maalasi huoneen uuteen kuosiin. Ja varsin kivahan
siitä tulikin! Mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Eilen saapui kauan odotettu nojatuoli lastenhuoneeseen.
Tai lapsenhuoneeseen, kumma, miten yleisesti on tapana
puhua monikossa, vaikka lapsia olisi vain yksi? No, kuitenkin.































Olin kaavaillut tytön huoneeseen oikein isoa ja muhkeaa nojatuolia, jossa olisi
mukava lukea sadepäivinä viltin alla kirjoja yhdessä. No, romantisointi ei aina vastaa
ihan todellisuutta. Eihän tuonne huoneeseen millään olisi mahtunut yhtään isompaa nojatuolia,
vaikka kuinka hampaat irvessä mittasin ja mittasin. Lopulta päädyin siis varsin simppeliin
ja koruttomaan vaihtoehtoon, mutta toiminee tuokin vallan hyvin.

 Myös Ainoan kortti pääsi kehyksissä seinälle. Nuo on kyllä niin ihania kortteja,
meillä on yhä jääkaapin ovessa kortti, jossa lukee: "Suklaata saatana!", ihan paras.

Käväistiin myös paikallisilla toripäivillä, ja sydämeni sulatti tuo hieman jo kulahtanutkin
mäyräkoira. Kävelin ensin myyjän ohi, mutta en voinut unohtaa hauvaa, joten ostin sen
sitten viimeisillä kolikoillani meille. Hän on saanut jo nimenkin; Herra Makkara.
Myyjä tiesi myös kertoa, että alunperin Makkaran oli valmistanut joku suomalainen
käsityöläinen, joten pisteet siitäkin.




























Kaaos täälä kuitenkin valitettavasti vielä vallitsee pahasti. Osalle leluista täytyisi hankkia
jokin neutraali ja kiva kori. Nyt tuo järkyttävän pinkki kori pinnasängyn alla ottaa pahasti aivolohkooni.
Silmiä kirvelee, mutta menkööt nyt väliaikaisena ratkaisuna kuitenkin.

Ja kuten Jassen kanssa eilen illalla todettiinkin, niin faktahan on se, että huone on L-A-P-S-E-N.
Eli sieltä kyllä tulee löytymään värejä, sekasortoa ja villiä menoa, vaikka siitä kuinka yrittäisi
tehdä harmonisen pikkupesän. Mutta, sen korin aion kuitenkin tuonne hankkia. Silti.






















































Vielä puuttuu sen korin lisäksi muun muassa pimennysverho ikkunasta ja muutama hylly
seinältä. Ja no, paljon kaikkea. Mutta on tämä nyt ainakin väliaikaisesti jo hitusen parempi!
Nojatuoli toi huoneeseen kodikkuutta ainakin hippusen.

Edellisen osan prokkiksesta voit kurkata TÄÄLTÄ.
Hyh, kun se seinien sininen väri olikin inha.



Palataan taas!


- Jane

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sisustussuunnittelija kotonamme

Nyt kun olemme muuttaneet uuteen asuntoon, on alettu
miettiä myös luonnollisesti asunnon ulkonäköä ja tyyliä.

Vaikka meillä onkin paljon visioita, olisi sisustussuunnittelijaa jännittävää joskus
kokeilla. He kuitenkin maksavat sen verran, ettei meidän perheen budjetilla ihan
tuosta vain sellaista palkata.

Olen kuitenkin varma, että jokaisella lapsiperheellä on varaa tällaiseen suunnittelijaan.
Hän on taatusti aikaisin aamulla jo työn touhussa. Toisinaan saattaa toki olla hieman
itsepäinen ideoineen, mutta myös piristävän fresh ja spontaani visioineen.
Tarkka hän on kyllä ruokatunneista, ilman niitä työskentely ei oikein meinaa luonnistua
sopuisasti.

Ja ennen kuin huomaatkaan, on hän aloittanut ihan konkreettiset-työt.
Valmista tulee ihan tuosta vain! Saat esitellä asuntosi uutta lookkia jo päiväkahville
saapuville vieraillesi.

Mutta täsmällisyyttä häneltä ennen kaikkea löytyy.

Kun silmäni mä auki saan ja.. Jahas.
Keittiön tuolit ovat jokaisena aamuna vaihtamassa paikkaa, yleensä jo ennen puolta
kahdeksaa. Syöttötuoli ja ruokapöydän tuolit ovat ympäri ämpäri, ennen lusikallistakaan
aamupuuroa, saatika aamukahvia.

Voisihan se toki olla melkoisen virkistävää ruokailla välillä eteisessä?


Makuuhuoneistakin tämä suunnittelija löytää parantamisen varaa.

Aivan turhaa on pedata vuoteita ja asetella päiväpeiton päälle koristetyynyjä. 
Muutamissa minuuteissa vuoteet on myllätty ja tyynyt koristavatkin lattiaa. 
No, onhan se nopeampaa pujahtaa illalla nukkumaan suoraan peiton alle. 
Tämä on selvästikin tätä nykyaikaa, kun pitäisi suorittaa ja olla extranopea 
tehopakkaus myös vapaa-ajalla!

Sänkyjen petaus siis todettakoon erittäin old schooliksi, niin OUT.


Verhot ovat parhaimmillaan kokonaan ikkunoiden edessä.
Onhan ne tietysti melko turhia sivuille vedettyinä?

Myös koriste-esineet vaihtavat säännöllisesti paikkaa, kirjat loistavat lattioilla 
(osittain revittyinä..) ja toisinaan käytävämattokin sattaa tervehtiä olohuoneessa. 
Pyykkikorinkin voi joskus tavata lastenhuoneesta, lastattuna erilaisilla pehmoeläimillä. 
Normi.

Kun muutimme, karsimme tietoisesti aika paljonkin koriste-esineitä ja laitoimme tavaroita 
ylemmäs.Itsepäisinä olemme kuitenkin pitäneet esimerkiksi olkkarinpöydällä ja tv-tasolla 
muutamat esineet.

Ne ovat tytön saatavilla, mutta toisinaan on päiviä, kun tarvitsee vain kerran-pari käyttää 
kieltosanaa. On toki päiviä, kun sitä käytetään miljoonaviissataa kertaa. 

Mutta täytyykö lapsikodin olla välttämättä koruton Täytyykö kaikki kiva siirtää piiloon 
tai ylähyllylle? Mielestämme on hyvä, ettei kaikki kielletty ole kokonaan poissakaan, 
sillä täten lapsi oppii myös mikä on sallittua, ja mikä ei ole. Niin raastavaa, kuin se toisinaan 
onkin.  Silloin ei auta, kuin sulloa viideskymmenes muki (pannu) kahvia naamariin 
ja huokaista syvään.

 
 Mutta on tämä suunnittelija ehdottomasti juuri meidän perheelle se paras mahdollinen.
 Mitäs siitä, että ikää löytyy vasta 11,5 kk



- Jane 








perjantai 12. elokuuta 2016

Saman pöydän ääressä; uunilohta koko perheelle

Jo ennen kuin tyttäremme näki päivän(yön)valon, olimme useasti keskustelleet
yhteisten ruoka-aikojen tärkeydestä. Toki kun toinen  tekee vuorotyötä, on koko
perheen yhteiset hetket ruokapöydän  ääressä harvassa. Mutta silloin kun aikaa on,
on se arvokasta.

 Käytännössä tuo ideaalitilanne on toisinaan harmittavan harvassa. Arjen kiireet
aiheuttavat sen, että kyllä, toisinaan meillä vain typykkä on pöydän ääressä ja syö.
Toki siis toisen meistä kanssa, mutta välillä sitä on itsellä vain kolme kertaa mikrotettu
kahvi nenän edessä, kun pikkutyyppi ruokailee. Hyi meitä.

Olemme huomanneet, että kun ruokailemme koko jengi yhdessä, on siitä valtavasti
hyötyä ja vuosien kuluessa tärkeys tulee vain kasvamaan. Nyt näytämme esimerkkiä
ja kannustamme maistelemaan, myöhemmin tulemme varmasti vaihtamaan kuulumiset
pöydän ääressä. Vaikka arjen pyöritys olisi kuinka kiireistä tahansa, tahdomme pitää
kiinni edes yhdestä yhteisestä hetkekstä pöydän ääressä.

Enemmän tulisi myös piristää arkea ihan pienillä asioilla. Miksi ei useammin voisi laittaa
kynttilöitä palamaan? Miksi viinilasien täytyisi vain pölyttyä kaapissa, miksei niitä voisi
käyttää arkenakin pöydässä. Arjen pientä luksusta. Vesi maistuu niistä taatusti paljon
paremmalta, kuin tavallisesta lasista. Kokeile vaikka!

Tällä kertaa päätimme tehdä koko porukalle uunilohta, kun kerrankin oli aikaa panostaa.
Vaikka hirveästi vaivaa tähän ei edes tarvita!

.

Lohet laitoimme folioon ja päälle meiramia, tilliä ja persiljaa mausteeksi. Lisäksi sitruunan
mehua ja viipaleita. Meidän palaan myös hitusen suolaa. Uunissa lohi hengaili noin
40minuuttia, asteessa 175'c.

Lisäkkeeksi höyrytimme bambuhöyrystimellä parsakaalia, porkkanaa, perunaa ja sipulia.
Mikäli bambuhöyrystin aiheuttaa kysymysmerkin päässäsi, voit kurkata aiemman
postauksen kyseisestä vempeleestä TÄÄLTÄ.



 Minityypillekin lohi maistuu mainiosti, joten ruokaa oli senkin vuoksi mukava tehdä.































Tuo Done By Deerin lautanen on osoittautunut oikeinkin käteväksi. Siihen saa mukavasti
joka lokerikkoon omat ruoka-aineensa, joten siitä on typykän hauska valkata, mitähän sitä
seuraavaksi laittaisi suuhunsa!

Meillä muuten tytön yksi lemppareista on jo alusta saakka ollut parsakaali. Joten en voi yhä
kuin ihmetellä, mistä juontaa juurensa ajatus, että kaikki lapset inhoaisivat sitä? Veikkaan,
että syy on meissä vanhemmissa, kuten olen aikaisemminkin todennut. Jos ennelta jo ajatellaan,
että tästä tuo muksu ei varmaan tykkää, ei hän siitä välttämättä tykkääkään. Varsinkin, jos
vanhempi näyttää jännittyneeltä, ja tekee ikäänkuin numeron kyseisen ruuan maistamisesta.

Ennakkoluulojen poisto olisi siis toisinaan paikallaan ihan meillä aikuisillakin!

Vai miten on, maistuuko teillä parsakaali?



- Jane

tiistai 9. elokuuta 2016

Kesän lopetus, tervetuloa syyskausi!

Tänään oli ilmassa jo selvästi syksyn tuntua.

Päätettiin käväistä aamukävelyn yhteydessä pikkuisessa
kahvilassa, aivan kosken juurella. Ikäänkuin sanomassa
kesälle virallisesti hyvästit, ja ottamassa syksy vastaan.

On se kumma, miten heti on valmiina laittamaan tennareita
vauhdikkaasti jalkaansa, kun tietää saavansa kahvia?

 Meillä on molemmilla pyörät, mutta yhä hankkimatta typykälle pyörään istuin.
Niimpä meidän jengi kulkee yleensä rattailla ja yhdellä pyörällä (ei nyt sentään ihan
yksipyöräisillä rattailla). Nyt oli poikkeuksena se, että herra ottikin mun pyörän
alleen, että voisin suorittaa pienen testiajon samalla reissulla.

Yleensä siis meikäläinen työntelee rattaita, koska en osaa (malta) mennä pyörällä hiljaa
vierellä, ja miekkonen taasen tykkää hurjasti fillaroida.

Mutta täytyisi kyllä pian saada aikaiseksi vihdoin hankkia se istuin. Päästäisiin kaikin
kunnon pyöräretkille. Eväät vaan reppuun ja menoksi!

 Asutaan nykyään hyvin pienellä paikkakunnalla, joten on suorastaan ihme, että
täältä silti saa myös erikoiskahveja. Mamman pelastus. Voin asua missä vaan, kunhan
sieltä saa kupposen cappucinoa tai lasillisen lattea. Tulikohan tästä postauksesta sittenkin
vain kahvin ylistämislöpinää? Hmm. Mutta no, on täälä kivoja maisemiakin ja paljon luontoa!



























Ollaan pitkästä aikaa kaikki vihdoin terveitä, flunssa on hieman mokoma kiusannut.
Nyt on ollut ihan huippua, kun typykkäkin on ollut ihan superhyvällä tuulella.
Ollaan hassuteltu ja naurettu koko porukka ihan olan takaa.

Vaikka hampaiden tulot kovasti toisinaan kiusaavatkin, on ihanaa, että silti välillä saa
nähdä tuon mimmin oikeaakin luonnetta. Totaalisen hömppä ja puhelias neiti!

Ps. huomatkaa, että tuossa kuvassa herralla on kahvikuppi kädessään! KAHVIA.
Hän siis on jokunen aika sitten lopetellut kahvin juomisen, ja minä olen tuskaillut,
että kuinka ihmeessä voin muka vanheta hänen kanssaan.

Siis haloo, kuka juo kanssani päiväkahvit pöydän ääressä, kun ollaan jotain 80v?
Radio pauhaa uutisia taustalla ja sanomalehdet rapisee, pullan muruja tipahtaa
puserolle ja hymähdellään hymyillen. Ja niin edelleen, tiedätte kai.

Täytynee alkaa miettiä toimintasuunnitelmaa vanhuuden varalle..

Palatakseni kuitenkin syksyyn, niin oli kyllä varsin kolea, mutta aurinkoinen päivä.
Ilmassa oli erilainen tuoksu ja mielessä alkaa juoksennella syksynkuviot.
Kohta meillä alkaa jälleen arki ja ehkä päivärutiinitkin himan fiksaantuvat jälleen kuosiin.


Jokos teillä ollaan palattu arkikuvioihin?


Syksyistä viikon jatkoa ruutujen sille puolen!



- Jane

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Mitä on perheloma

Viime viikolla teimme ensimmäisen "kunnollisen" perheloman kolmestaan.
Kunnollisella tarkoitan, että otettiin hotelli ja kaikkea. Spontaani idea lähteä reissuun,
johti pikaiseen pakkaukseen ja iloisiin riemun kiljahduksiin! Tai sitten..

Nyt voin sanoa, että en ennen tiennyt mitä perhelomailu todella on.

1. PAKKAUS

Pakkaat hulluna ja ravaat ympäri asuntoa;
vaipat, ruokaa, ruokailuvälineet, puhdistuspyyhkeitä..
..ai niin itsellekin jotain vaatetusta. Sataakohan sielä?
Onkohan mies älynnyt pakata uikkarit?

Ja juuri kun auto alkaa olla lastattu valmiiksi,
tulee megasuperhyper tyypit vaippaan. Jes.
Sitä on kaikkialla. Äitiä myöten.

Vaatteet vaihtoon. Juuri ostetut, huolella valitut,
Äh.

Kun vaatteet on vaihdettu, muut odottavat jo autossa.
Ärsyttää ja ärsyttää oma äksyily. Nythän alkaa LOMA.
Ärsyttää, että ärsyttää ja ärsyttää, että ärsytys ärsyttää.

Kamerasta löytyi vain pari loistavaa kuvaa..

2. MATKUSTUS

Yrität rentoutua. Nyt ollaan sentään jo matkalla!
Vauvakin nukahti ja nyt pari salmiakkia suuhun.
Pitäisiköhän itsekin koittaa nukkua takapenkillä?

..Kunnes vauva herää ja ei tahdo enää nukahtaa uudelleen.
On aika aloittaa viihdetähden ura.

3. RUOKATAUKO

Päätätte pikaisesti pysähtyä nuhjuiseen pizzeriaan, että perillä
voisi suoraan mennä itse kohteisiin ilman välitöntä nälkää.

Annatte vauvalle salaattipöydästä kurkkua ja makaronia.
Makaroneja on hieman sielä täälä ja olette varmoja,
että kohta niistä tullaan laskuttamaan. Onneksi vauvalla
sentään on hauskaa, hän joraa syödessään. Söpö.

Kauan himoitussa kylmässä juomassa ei ole happoja
ja ruuasta löytyy hiuksi. Salaattikin näytti väsähtäneeltä,
nyt kun tarkemmin alkaa miettiä asiaa..
Ruokamyrkytys tervetuloa?

Lähtiessänne huomaatte paljon kivemman ruokapaikan,
jossa olisitte voineet ruokailla.

4. PERILLÄ KOHTEESSA

Juuri ennen perille pääsyä huomaat vauvan olevan
ihmeellisen rauhassa. Yleensä tämä on paha enne.
Niin nytkin, lähempi tarkastelu osoittaa vaatteiden
olevan vaihtamista vailla. Vaippa on pettänyt.
Lastenhoitohuone on aivan liian kaukana vielä,
sillä katastrofi on melkoinen.

Näppärinä päätätte vaihtaa vaipan auton takaluukussa,
pyyhkeitä vaan tarpeeksi alle ja pullosta vettä pyllyn
pesemiseen. Varmaan loistava näky?

Äidin stressikerroin jälleen miljoona. Muut nauravat.
Hengitä sisään ja ulos, sisään ja ulos.

Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu.

5. KOHTEESSA, KOHTEESSA

 Huone osoittautuu antiikkiseksi, ehkä noin 60-lukua?
Olette kiitollisia, että saatavilla ei ole sitä sellaista
lamppua, jolla näkee kaikki sotkut.. Lisäksi
huoneeseen ei pääse rattailla suoraan, vaan
saatte kiertää ulkokautta + hissillä ennen oikeaa
käytävää ja kerrosta.

Pikainen pakkaus jälleen ja ostamaan lippuja eläinpuistoon.

Osoittelette vauvalle tyhjiä tarhoja, sillä suurin osa eläimistä
nukkuu. ZZzzz. No, majava nähdään ja se on tosi hauska!

Kahvi sentään osoittautuu ihan hyväksi.Mutta katalat ampiaiset..
Väistelette koko joukko amppareita parhaanne mukaan.
Mies poistaa varovasti yhden jalastaan, se liiskautuu. Ötökkä parka.

Ostatte vauvalle kalliin pehmolelun, jolla se leikkii noin 4 minuuttia.
Oikeastaan vauva ei edes sitä halunnut, vaan äiti. Mutta, no niin..

Söpöläinen.

6. ILTA KOHTEESSA

Naapuri huoneistossa möykätään ja vauva
havahtuu usein unesta pikaveneiden möykkään.

Huoneessa ei ole ilmastointia ja terassilla jäätävät
hämähäkin seitit, A-P-U-A.

Lopulta olette kaikki vuoteissa klo 20.30
ja kuuntelette hiljaa, kun hotellilla alkaa terassitanssit.

7. AAMU KOHTEESSA

Aamupala on hyvää, mutta vauva väsähtää
ennen, kuin olet saanut kahvia juotua loppuun.
Muut lähtevät jo huoneeseen ja nautit kahvisi yksin
loppuun. Ristiriitaiset fiilikset, toisaalta saa nauttia
rauhassa.

Aamupalan jälkeen jälleen pakkausta
ja vielä hieman pakkausta. Iskä ottaa päikkärit,
että jaksaa ajaa.

Käytte sillä välin vauvan kanssa katsomassa kotieläimiä.
Maksat kalliin lipun sisälle, ja näet mielessäsi iloisen lapsesi
poseeraamassa eläinten kanssa.

Päätät nostaa hänet hetkeksi rattaista katsomaan lampaita.
Rattaista, jonne hän ei enää suostu palaamaan. 15min
ja olette kiertäneet koko paikan enemmän tai vähemmän
kitisten, kannatti maksaa lipusta.

8. KOTIMATKA

Ärsyttää, että tuli stressattua niin paljon.
Koska olihan meillä oikeasti kivaa ja
ei se huone nyt niin murju ollut kuitenkaan.

Pysähdytte huoltoasemalle ja päätätte ruokailla.
Miehen juomaan menee ampiainen, vauva kiukuttelee,
ja miehen syötyä he menevät ulos odottelemaan. Ruokailet
jälleen yksin ja nopeasti. Kahvi vielä mukaan, niin eiköhän
se tästä taas ala rullaamaan.

Matkalla autolle ampiainen alkaa ahdistella
ja laskeutuu lopulta kahvikupin reunalle. IIK.
Suoritat mielenkiintoisia ninjaliikkeitä, kunnes
huomaat, että terassilla olevat ihmiset katselevat.
He eivät tietenkään huomaa ampiaista..

Kun pääset autolle, sinua pyydetään vielä hakemaan
nopeasti vesipullo kaupasta. Lasket kahvikuppisi
auton katolle ja lähdet takaisin.

Ajettuanne vajaa 5 minuuttia, huomaatte miten kahvisi
valuu tyylikkäästä pitkin takaikkunaa. JUST.

9. VIHDOIN KOTONA

Olette unohtaneet lähtiessänne viedä roskat.
JEP JEP JOO.


Noh, mutta. Kaikesta huolimatta tämä oli oikein opettavainen loma, ja olihan meillä
oikeasti paljon kivojakin hetkiä. Ja paljon pahempaakin olisi voinut sattua.
Joltain olisi voinut vaikka katketa jalka tai autosta puhjeta rengas.

Mutta vastaisuuden varalle, tiedän ainakin, että en kuvittele mitään ruusunpunaiset lasit
silmilläni. En tee mitään ennakko-odotuksia ja stressaan vähemmän.

Ehkä niitä kuviakin olisi voinut enemmän ottaa, nyt ei oikein tullut kuvattua, ja ne mitä tuli,
olivat kaikki vähän..  ..no ei niin hienoja.

Perhelomilla kannattaa ehkä mielummin mennä hieman asenteella

                     
              GO WITH THE FLOW.



Toivottavasti teillä on ollut yhtä mieleenpainuvia kesälomareissuja!



- Jane