Kaksplus.fi

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Sadepäivän varalle

On kulunut taas luvattoman paljon aikaa, kun viimeksi on ehtinyt
näppäimistön ääreen. Luulisi, että kesällä olisi valtavasti aikaa
kirjoitella, mutta kyllä se taitaa olla päinvastoin.
Ehkä olemmekin syyskirjoittajia? Pahoittelut kuitenkin.


On ollut ihania hellepäiviä, mutta nyt kun ulkona hieman piskottelee
vettä, on oikein ajankohtaista tehdä vihdoin tämä postaus meidän
sadevarusteista. Vielä on kylläkin hieman hakusessa kunnon
sadevarusteet tuolle neidille, miten hankalaa onkaan löytää 74cm
kokoisia sadevaatteita! Kaikki tuntuvat alkavan koosta 80cm.


Tilasimme Lekemeriltä rattaisiimme suloisen sadesuojan,
merkiltään se on Carena. Toimitus oli mukavan nopea,
mutta "valitettavasti" niitä sadepäiviä on saanut hieman odotella.


Kurkistusluukkua saa halutessaan myös isommaksi kätevänllä vetoketjulla.

Sadesuoja kulkee kätevästi mukana työntöaisassa tarrakiinnityksellä.





























Sadesuojassa on myös hienosti ajateltu pimeitä syyskelejä, sillä siinä on myös monet
heijastimet. Kuvissa tuo suoja nyt ei ole ehkä ihan niin loistokkaasti aseteltuna paikoilleen,
koska pikkumalli alkoi olla hieman kärsimätön sisälle pääsyn suhteen, mutta ehkäpä noista
kuitenkin jonkinlaisen käsityksen saa. Itse olisin aluksi toivonut ehkä hieman värikkäämpää
ja kuviollisempaa sadesuojaa, mutta tuo miekkonen oli hieman erimieltä asiasta, joten
päädyttiin neutraaliin ratkaisuun. Ja nyt kun mietin, oli tämä neutraalius kuitenkin ihan
oikea valinta.


Peräti kaksi, tai kolmekin vuotta olen haaveillut Rukan keltaisesta sadetakista.
Jossain välissä ne ehtivät jo käydä peräti muodissakin, mutta intoni ei silti ole laantunut
vuosien kuluessa. Eräänä aamuna sitten päätin olla raju, ja ostin viimeinkin tuon
legendaarisen ja iättömän sadetakin. Nyt pitäisi loppua tekosyyt välttää sadepäivinä ulkoilua?





























Kovasti olisin toivonut Rukan sadeasua myös neidille, mutta valitettavasti kaikki koot tosiaan
alkavat vasta 80cm, ja se on kyllä meille vielä liian suuri. Ticketillä taisi olla joitain pieniäkin
kokoja, mutta valinnan varaa on niin paljon (ja samalla niiiiin vähän), että hieman tässä
pää kyllä on pyörällä. Jo keväällä etsin pieniä kokoja välikausihaalareista, joilla voisi
möyriä mudassa, mutta lähes jokaisessa liikkeessä myytiin silloinkin ei oo -ta. Höh.

Onko teillä ehdottaa kivaa merkkiä, jolta löytyisi myös 74cm koon sadetakkeja ja muita varusteita?





























Noh, ainakin kuitenkin rattaiden kuljettaja ja rattaat ovat suojattuna. Siitä vain sitten piskoja päin!




- Jane

torstai 7. heinäkuuta 2016

Ikää 10kk, IN & OUT

Pikkuinen marakattimme täytti eilen jo 10kk!
Käsittämätöntä, että vain pari kuukautta enää ja hän on 1-vuotias.
Mihin tämä aika katosi? Tuota kysyy varmasti jokainen äiti elämänsä
aikana. Ja monesti.

Ennen ehkä jopa naureskelin muille, jotka hokivat vauva-ajan kuluvan
nopeasti. Siltä ei vain aina tunnu, kun vaihtaa sadattatuhatta kertaa
vaippaa, tai kävelee ympyrää klo 03.15 aamuyöllä. Ei.

Mutta nyt on jo salakavalasti alkanut tuntua siltä, että missä vaiheessa
tuosta tytöstä tuli jo noin iso? Ihan kohta kävelee, nyt jo tuen kanssa.
Huh.

Mutta yrittäkäämme elää hetkessä, ennen kuin tirauttelemme kyyneleitä
ja pohdimme hänen teini-ikäänsä, saati tulevaa ammattiaan, asuntoaan,
puolisoaan.. Joo.

Kamerat kiinnostaa, äidin tyttö.




























                           IN


- Kävely edes-takaisin sohvaa pitkin

- Taputtaminen

- Vilkuttaminen ja "hei heii:"n hokeminen

- Kielen näyttäminen

 - Hei hei:n lisäksi muita hokemia; Äiti, Tä, Joojoojooo, anna anna, Joodijodijodi,
   namnam

(Olin niin ylpeä 9kk neuvolassa, kun neuvolatäti kehui puhdasta Äiti-sanaa! JEEEE)

- Takkaa vasten seisominen ja sen maistelu..

- Uunia vasten nouseminen ja sen alapuolella olevan laatikon availu / 
peltien nostelu sieltä.

(Siis keittiöstä puuttuu tasan yhdestä laatikosta sellainen lapsilukko-systeemi, 
ja se on tää. ARGH)

- Mehujäämuottiin huutelu ja juttelu, myös sen ojentelu muille, 
että muutkin huutais sinne

- Hippa- ja piiloleikit 

(Äiti ja iskä saa kontata tai juosta pitkin kämppää, oijoi näitä polvia..)

- Rajaton - Minä ratsastan musiikkivideo

- Kurkku, nektariinit, mansikat, pasta ja kaikki muu sormiruoka

(Voi tätä imurointia..)

- Imurilla ratsastus

(Onneksi siitä imurista tykätään!)

- Kenkien järsiminen

(Kun unohdat eteisen oven auki..)

- Raffi - kirahvi 

(Done by Deerin malliston pehmokirahvi)

- Toisten ihmisten päältä mönkinen edestakaisin


Olis parasta, jos vois aina vaan seisoa.






























                              OUT


- Bodyjen, vaipan ja yökkäreiden pukeminen

(Ulkovaatteiden pukeminen on kumma kyllä ihan ok kivaa)

- Ruuan odottaminen syöttötuolissa, varsinkin jos näkee
jo sitä ruokaa tulevan ihan just

- Hampaiden tekeminen

(voi näitä öitä ja toisinaan kiukkua)

- Kun ei ehdi jonnekin huoneeseen, ennen kuin ovi laitetaan jo kiinni

- Kun joutuu äidin sylistä jonkun muun syliin tms

(Eroahdistus on rantautunut..)

- Kun ei saa samaa herkkua, mitä muilla on. Esim. keksejä.

- Kun joku laittaa tabletin, läppärin, puhelimen tms kauas pois

- Ei -sana ja ylipäätään kaikki kieltäminen 



Onhan näitä toki valtavasti muitakin, mutta nämä tulivat nyt ensimmäisinä mieleen.
On se jännä, miten jo näin pienillä on niin hurjasti omaatahtoa! Ja lisääntyy vaan.

Mitenköhän meidän käykään sitten teini-iässä?


Sitä odotellessa..



- Jane













sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Lastenhuonetta kokoamassa, Osa 1.

No niin. Vihdoinkin on aika aloittaa lastenhuoneen oma postaus-sarja!

Edellisillä asukkailla tämä huone oli myös lastenhuone, mutta
seintä olivat sellaiset vauvan vaaleansiniset, eivätkä oikein mieleeni.
Niinpä päätin ottaa ja maalata seinät kokonaan uusiksi.

Alunperin olin ajatellut väriksi esimerkiksi mansikkamaitoa,
joka on hyvin vaalea, ja vain oikeassa valossa näyttää vaaleanpunaiselta.
Jotenkin sitä kuitenkin maalikaupassa saattaa hullaantua ja no..
Tässäpä sitten tulos, kumpi väri on mielestänne parempi?






























Edelliset olivat myös laittaneet tuohon kaapistoon tuollaisen hassun apinatarran.
Tyttö kyllä naurahtelee sille toisinaan, mutta äidin silmään se ei oikein nappaa.
Toistaiseksi se roikkuu siinä yhä, mutta olen kahden vaiheilla. Laittaako joku toinen tilalle,
vaiko poistaa kokonaan? Uuteen tyyliin se ei kyllä sovi.


































Edellisessä postauksessa mainitsinkin Hollannin. No tuo ihana seinätarrahan sieltä
vihdoin saapui! Olen niin rakastanut siihen, että oksat pois. En halunnut mitään perinteistä
Nalle Puhia tai vastaavaa, vaan sellaisen, joka ei tulisi ihan jokaisella vastaan. Tyyliä on
silmällä pidetty myös siten, että se olisi suhteellisen rauhallinen väreiltää, että myös
vanhemmat huoneessa viihtyisivät.































Aluksi meinasin ostaa huoneeseen Zik Zak -kuvioisen maton, mutta satuinkin törmäämään
tähän, ja koska värit olivat samat, kuin olin ajatellutkin, hankin tämän. Matto näytti
nettisivuilla melko räikeältä, mutta livenä kaupassa olikin yllättävän hillitty.
Oikein sopiva siispä.





























Pinnasängyn seinusta on vielä aivan tyhjä, sinne on tulossa jo edellisessäkin asunnossa
olleet MuuMurun ihastuttavat kortit, jotka olemme kehystäneet. Myös muutamaa
hyllyä ja pientä apupöytää on mietitty. Mutta tärkein tuleva hankinta on kyllä ihana,
valkoinen nojatuoli!

Tahdon ehdottomasti marakattimme huoneeseen nojatuolin, jossa voimme yhdessä
lueskella kirjoja viltin alla. Käytännöllisesti katsoen on myös kiva, että on jokin tuoli,
jossa voi koittaa häntä nukuttaa unten maille ym.

Mutta niistä lisää ensikerralla, pysykäähän matkassa!



- Jane