Kaksplus.fi

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hiekkalaatikkomutsiutta

Välikausivaatteiden aika on todella alkanut.
Kuraa, pikkukiviä, lehtiä.. kaikkialla.

Uhka vai mahdollisuus?




























Olen kokenut, että monet pitävät "hiekkalaatikkomutsiutta" hyvinkin negatiivisena käsitteenä.
Heidän ajatellaan olevan ehkä hieman yksinkertaisia, tahraisia ja huonomuistisia.
No, ehkä kahta viimeistä kyllä, mutta ensimmäistä tuskin nyt kuitenkaan. Sen, että viihtyy
lapsensa kanssa hiekkalaatikolla, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei omistaisi minkäänlaista
muuta elämää. Maailman ei tarvitse pyöriä vain hiekkalaatikon ympärillä, mutta ainakin
edes muutaman tunnin verran silloin tällöin.

Mikä parasta, hetkeksi kun uppoudut täysin pelkästään hiekkalinnoihin, nollaantuu 
samassa pääkin, ja stressitasot laskevat. Ainakin hetkeksi. Ainakin hitusen

Itse odotan innolla, että mimmi kasvaisi vielä hiukan, että päästäisiin hiekkalaatikollakin
oikein tositoimiin! Pelkäänpä, että meistä minä olen se, joka on eniten innoissan
hiekkalinnoista ja hiekkakakuista. Tässä taannoin käytiin koko perhe leikkipuistossakin,
voitte vain kuvitella miten siinäkin sitten kävi. Se oli äiti, joka halusi testata "kaikkia laitteita".
Mutta eiköhän tähänkin vielä tule muutos. Sellaista alkuinnostusta varmaankin vain, katsotaan
sitten, kun pitäisi miljoonatta kertaa hokea: "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku".

Varmasti tulee myös pian aika, jolloin mutsia ei edes huolita mukaan leikkeihin,
joten toistaiseksi odotan innolla kaikenlaisia hiekka-, ja muita pihaleikkejä.































Ihan vielä ei hirveästi pieni ulkona möngerrä, mutta jonkin verran ollaan kuitenkin päästy
jo ulkoilemaan. Onhan se paljon hauskempaa telmiä mudassa, kuin aina vain katsella
vaunuista. Harvemmin hän kyllä edes hereillä olleessaan vaunuissa on ollutkaan. Yleensä
kun vaunuihin pääsee, on nukkumatti aika nopeasti tullut kyläilemään. Toisaalta se onkin
ihan kiva juttu kyllä.

Typykkä on nyt 7-kuukautta ja uusia taitoja on kertynyt valtavasti. Kuten edellisestä
postauksesta huomasikin, hän osaa nyt istua syöttötuolissa hienosti. Istuminen itse lattiallakin
on melkein tulossa hanskaan. Toistaiseksi tämä istuminen on kuitenkin sellaista, että hieman
toisella kädellä vielä otetaan tukea maasta. Ryömiminen on kyllä ihan mahdotonta, neiti
ryömisi kaikkien varpaiden perässä varmaan kiinaan saakka! Toisinaan, kun on vaikka laittamassa
keittiössä ruokaa, voi säikähtää, kun yht'äkkiä varvastasi onkin haukkaamassa jokin pikkuotus..

Konttaamistakin tapahtuu, mutta tyyli on vielä melkoisen vaihteleva.
Ryömitään-kontataan-ryömitään. Ja välissä vähän kikkaillaan karhukävelyllä.

Myös höpöttäminen jatkuu yhä ja voimistuu päivä päivältä. Neuvolakortissakin lukee
useassa kohdassa, että: "Paljon jutteleva", "jokelteleva tyttö". Itse olen pienenä ollut niin
kova höpisemään, että jo kaukaa on kuullut, jos olen tullut esimerkiksi kauppaan.
Muutenkin ollaan molemmat vanhemmat kovin sosiaalisia, joten ei ihme, jos tytsylläkin
juttua riittää.






























Uusia leikkejä, kuraa (imurointia imuroinnin perään) ja uusia taitoja kuuluu siis
näin tiivistettynä meille.

Mites teillä, pysyykö hiekkalapio kourassa hymyssä suin, vai jätättekö ne suosiolla lapsille?




- Jane


2 kommenttia:

  1. Tykkään kyllä leikkiä lasten kanssa, mutta väsyn melko nopeasti. Pyrin kuitenkin edes vähän osallistumaan leikkeihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia, että joskus edes hieman leikkii lasten kanssa. He varmasti arvostavat pieniäkin yhteisiä hetkiä :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)