Kaksplus.fi

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Ketäs te ootte?

Nyt kun olemme siirtyneet osaksi Kaksplussan-blogiportaalia,
lienee paikallaan hieman kerrata, että ketäs täällä ruudun takana
oikein näpytteleekään. Osa on saattanut kurkata "Blogin takana
osioon, mutta kertaus on varmaan silti ihan ajankohtaista.

Täällä näpyttelevät siispä minä, 24-vuotias Janette,
tai "Jane" kuten valtaosa ihmisistä kutsunee.
Ammatiltani olen valokuvaaja, mutta teen myös
kaikenlaisia promo-ja juontokeikkoja. Tosin nyt
suurin työni on rakkaan pikkuisemme kanssa oleskelu.

(Lue: juokse perässä, kiellä kieltämisen perään, kutittele
masusta, pyyhi bataattia tukasta, lue satakertaa sama kirja..)




Tämä toinen puoliskoni, Jasse on iältään jo huimat 31-vuotta
(nojoo, et oo vanha vielä..) ja omistaa kokin paperit, vaikka
juuri nyt työskenteleekin muissa hommissa. Musiikki tuolla
herralla on niin lähellä sydäntä, että useammin, kuin kerran
päivässä joudun osoittamaan hänelle sormella kuulokkeita, 
kun hän työstää biisejään. 

Ei sillä, etteikö se musiikki olisi hyvää, mutta asuin kerran musiikkikoulun 
alakerrassa ja.. No kun kuuntelee samoja kohtia uudelleen ja uudelleen,
niin vähän täytyy välillä purra hammasta. 

Kaikella rakkaudella.








































Rakkaudesta puheen ollen, se miten tapasimme on jotain
ihan älytöntä. Vielä älyttömämpää on se, miten päädyimme yhteen.
Yksi sana, kohtalo. Nyt nauratte sielä ja pyörittelette silmiänne, 
mutta uskokaa pois. Mitä muutakaan se olisi voinut olla?

Jasse onkin kirjoittanut ensitapaamisestamme aikaisemmin
täällä blogissa, kurkkaat sen TÄÄLTÄ

Jos siis kestät annoksen siirappia.










































Asustamme viime syyskuussa syntyneen tyttäremme kanssa pikkuisessa
kaksiossa. Siinä onkin omat haasteensa, miten saa kaiken mahtumaan
tänne järkevästi. Lisätilalle olisi kyllä toisinaan tarvetta. 

Eniten kaipaan erillistä lastenhuonetta, koska olisi älyttömän kivaa päästä 
sisustamaan sitä. Saisi päästää todellisen sisäisen lapsensa valloilleen.
Vaikka taitaa se toisinaan valloillaan elellä muutenkin..

Mikäli omistatte aavistuksen pilkettä silmäkulmassa,
ja mielenkiintonne heräsi hippusen, niin toivotamme teidät uudetkin 
lämpimästi tervetulleiksi seuraamaan blogiamme.

Toivottavasti viihdytte matkassamme.


XOXO,

YHTÄ KUIN KOLME








perjantai 22. huhtikuuta 2016

Värikylpyilyä kotona

 Meillä oli tällä viikolla tarkoitus mennä ohjattuun värikylpyyn,
 matkaan tuli kuitenkin muuttujia, emmekä ehtineetkään paikalle.

 Asia harmitti kovasti, joten ajateltiin sitten järkätä edes pienimuotoisesti
 värikylpyilyä sitten kotosalla.

 Porin lastenkulttuurikeskuksen kehittämä metodi, värikylpy, soveltuu
 noin neljän kuukauden ikäisistä eteenpäin. Tarkoituksena on antaa lapsen
 "taiteilla" eri värisillä luonnonmateriaareilla papereille, taikka kankaille.
 Metodi on melko uusi, ja siksi vieläkin usein kuulee ihmisten kyselevän,
 että: "Mikä ihmeen värikylpy?", muistaakseni värikylpyä on alettu
 kehitellä kuitenkin jo vuonna 2003. Ihan varma asiasta en kuitenkaan ole.

 Vauvojen tuottamia jälkiä ja visuaalisia eleitä pidetään metodissa tärkeinä
 ja merkittävinä. Värikylpy kehittää motoriikkaa, vanhemman ja lapsen
 vuorovaikutusta  ja on hyvää treeniä mm. pinsettiotteelle! Myös mieltymykset
 eri väreihin voi tulla loistavasti tässä esille, kun antaa lapsen itse valita materiaalinsa.


























 Mistä niitä värejä sitten saisi taiteiluun? Esimerkiksi seuraavista:

 SININEN - mustikka

 PUNAINEN - puolukka

 KELTAINEN - Mango, aprikoosi, tai vaikkapa tyrni

 VIHREÄ - Mangon ja mustikan sekoitus




























 Järkevintä toteutus on tehdä esimerkiksi kylpyhuoneessa, niin on helpoin pestä tahmainen
 lapsi taiteilun jälkeen. Fiksua on myös teipata esimerkiksi jätesäkkejä lattiaan, täten
 siivoaminen on huomattavasti helpompaa ja lapsi saa vapaasti möyriä minne tahtoo.

 No, meillä ei jätesäkkejä ollut ja paikat sotkeentuivatkin melko hienosti, mutta eipä
 se nyt niin justiinsa ole. Kannattaa myös huomioida, että ottaa sellaisen pyyhkeen
 kuivaukseen, joka saa vapaasti tahraantua. Jopa pysyvästi.






























 Nämä kuvat antavat hienoisesti väärän kuvan taiteilusta, sillä sotkuahan tuli oikeasti aika paljon.
 Kuvissa näkyy lähinnä lähtötunnelmat, sillä kun meno yltyi, ei ollut enää kovin järkevää pitää
 mitään tekniikkalaitteita lähettyvillä. En tiedä kumpi meistä oli enemmän tahrojen peitossa,
 äiti vai tytär..



























 Eihän tällainen kotona sotkeminen ihan vedä vertojaan oikealle, ohjatulle toiminnalle.
 Mutta mikäli jostain syystä olette estyneet menemään kunnon ryhmään, on tämä oiva
 korvike toiminnalle. Tarvikkeisiin meni noin 6 euroa, tietysti vähemmän olisi mennyt,
 jos olisi ollut pakkasessa valmiina itse poimittuja marjoja! Syksyllä ainakin halpaa lystiä,
 kunhan käväisee vain metsässä ensin.



























 Taideteoksista tuli melko hauskoja ja saatiimpas parit kortitkin samalla tehtyä, jes!

 Mitenkäs teille iskee tällainen sallittu sotkeminen? Nostaako hiukset pystyyn vai
 peukut innostuksesta ylös?



 - Jane


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Relaa hei; kuorinnalla viikko käyntiin

Maanantai, tuo päivistä katalin. Mikä avuksi, että jaksaisi
pitkän viikon mukanaan tuomat paineet ja stressin?

No mikäs muukaan, kuin koko naisen kattava kuorintahoito!



























Tarvikkeet ovat melko simppelit, voinee löytyä nytkin kotisi kaapeista.
Tai no, rehellisyyden nimissä meillä harvemmin on kyllä salviaa "pahan päivän varalle"
säilössä.. mutta kuitenkin. Tiedätte varmaan silti mitä tällä ajan takaa, kukkarolle sopiva setti.
Ei tarvitse juosta pitkin sademetsää (tai naapurin puutarhaa) viidakkoveitsi ojossa jne.
Riittää, kun jaksat löntystellä lähikauppaan verkkareissasi, mikäli jotain sattuu uupumaan.

Eli mitä sieltä sitten pitäisi muistaa ostaa, jos kaapit huutavat tyhjyyttä?

Rauhoittava vartalokuorinta

- Nippu tuoretta salviaa
- Loraus hunajaa
- n. 1 dl ruokosokeria 
- 0,5 dl öljyä
































Seos oli ihanan helppo ja nopea valmistaa. Nopeutta todellakin tarvittiin, sillä no, kaikki ei
mene aina ihan niin kuin olisi ajatellut. Aamulla kuvittelin ruusuisesti mielessäni miten
iltasella laittaisin saunan päälle ja tekisin kunnon hemmotteluhoidot ihan itsekseni. Vähän
kynttilöitä, rauhallista musiikkia.. Kyllä te tiedätte. Ehkä voisi olla raju ja lakata pitkästä aikaa
jopa kyntensä?

Ja miten sitten kävikään..





























Kun olin vihdoin saanut kynttilät sytytettyä ja sitruunaisen juomani valmiiksi, alkoi typykkä
olohuoneessa hieman hermostua isänsä kanssa. No, päätin ottaa neidin pikaiseen kylpyyn
ja jatkaa sitten touhujani, nopsaa vain loiskis loiskis ja tadaa. Neidillä oli niin kivaa kylvyssä,
että enhän sitten raaskinutkaan suorittaa vain pikaista puhdistautumista. Leikittiin ja hassuteltiin,
kynttilät sammuivat ja juoma lämpeni. Tervetuloa lapsiperheen rentoutushetkeen.

Noh, pääsin kuitenkin lopulta sytyttämään kynttilät uudelleen ja jopa kuorintaan asti!

Mitäs kaikkea ihanaa tämä seos sitten sai aikaan? Salvian pitäisi mm. rentouttaa, poistaa 
stressiä ja pienentää ihohuokosia. Hunaja luonnollisesti pehmentää ihoa, ja öljy
kosteuttaa sitä reippaasti.

Mikäli kuorinnan tahtoisi tehdä myös kasvoille, tulisi käyttää jotain hieman hienojakoisempaa,
kuin ruokosokeria, sillä kasvojen iho on niin kovin herkkää.

Ja miltäs kuorinnan jälkeen sitten tuntui? Iho tuntui todella pehmeältä ja hyvin kosteutetulta,
ei juurikaan tarvinnut kosteusvoiteilla enää sotkea. Mukavampi mennä nukkumaankin, kun
ei tarvitse odotella voiteiden kuivumista. Saatatte tietää sen tunteen, kun kosteusvoide ei
olekaan aivan kokonaan kuivunut vielä ja jalat takertuvat lakanaan.. Inhaa.

Mutta suosittelen ottamaan maanantait vastaan lempeästi, olo on viikon haasteita kohtaan
jotenkin heti levollisempi. Pieni hemmottelu on aina paikallaan. Jopa kiireisellä mammalla.
Tai siis, etenkin hänellä. Koska kun äidillä on kaikki hyvin, on koko valtakunnassa rauha.
Vai miten se meni..


Rentouttavaa viikon alkua!



- Jane










sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hiekkalaatikkomutsiutta

Välikausivaatteiden aika on todella alkanut.
Kuraa, pikkukiviä, lehtiä.. kaikkialla.

Uhka vai mahdollisuus?




























Olen kokenut, että monet pitävät "hiekkalaatikkomutsiutta" hyvinkin negatiivisena käsitteenä.
Heidän ajatellaan olevan ehkä hieman yksinkertaisia, tahraisia ja huonomuistisia.
No, ehkä kahta viimeistä kyllä, mutta ensimmäistä tuskin nyt kuitenkaan. Sen, että viihtyy
lapsensa kanssa hiekkalaatikolla, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei omistaisi minkäänlaista
muuta elämää. Maailman ei tarvitse pyöriä vain hiekkalaatikon ympärillä, mutta ainakin
edes muutaman tunnin verran silloin tällöin.

Mikä parasta, hetkeksi kun uppoudut täysin pelkästään hiekkalinnoihin, nollaantuu 
samassa pääkin, ja stressitasot laskevat. Ainakin hetkeksi. Ainakin hitusen

Itse odotan innolla, että mimmi kasvaisi vielä hiukan, että päästäisiin hiekkalaatikollakin
oikein tositoimiin! Pelkäänpä, että meistä minä olen se, joka on eniten innoissan
hiekkalinnoista ja hiekkakakuista. Tässä taannoin käytiin koko perhe leikkipuistossakin,
voitte vain kuvitella miten siinäkin sitten kävi. Se oli äiti, joka halusi testata "kaikkia laitteita".
Mutta eiköhän tähänkin vielä tule muutos. Sellaista alkuinnostusta varmaankin vain, katsotaan
sitten, kun pitäisi miljoonatta kertaa hokea: "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku".

Varmasti tulee myös pian aika, jolloin mutsia ei edes huolita mukaan leikkeihin,
joten toistaiseksi odotan innolla kaikenlaisia hiekka-, ja muita pihaleikkejä.































Ihan vielä ei hirveästi pieni ulkona möngerrä, mutta jonkin verran ollaan kuitenkin päästy
jo ulkoilemaan. Onhan se paljon hauskempaa telmiä mudassa, kuin aina vain katsella
vaunuista. Harvemmin hän kyllä edes hereillä olleessaan vaunuissa on ollutkaan. Yleensä
kun vaunuihin pääsee, on nukkumatti aika nopeasti tullut kyläilemään. Toisaalta se onkin
ihan kiva juttu kyllä.

Typykkä on nyt 7-kuukautta ja uusia taitoja on kertynyt valtavasti. Kuten edellisestä
postauksesta huomasikin, hän osaa nyt istua syöttötuolissa hienosti. Istuminen itse lattiallakin
on melkein tulossa hanskaan. Toistaiseksi tämä istuminen on kuitenkin sellaista, että hieman
toisella kädellä vielä otetaan tukea maasta. Ryömiminen on kyllä ihan mahdotonta, neiti
ryömisi kaikkien varpaiden perässä varmaan kiinaan saakka! Toisinaan, kun on vaikka laittamassa
keittiössä ruokaa, voi säikähtää, kun yht'äkkiä varvastasi onkin haukkaamassa jokin pikkuotus..

Konttaamistakin tapahtuu, mutta tyyli on vielä melkoisen vaihteleva.
Ryömitään-kontataan-ryömitään. Ja välissä vähän kikkaillaan karhukävelyllä.

Myös höpöttäminen jatkuu yhä ja voimistuu päivä päivältä. Neuvolakortissakin lukee
useassa kohdassa, että: "Paljon jutteleva", "jokelteleva tyttö". Itse olen pienenä ollut niin
kova höpisemään, että jo kaukaa on kuullut, jos olen tullut esimerkiksi kauppaan.
Muutenkin ollaan molemmat vanhemmat kovin sosiaalisia, joten ei ihme, jos tytsylläkin
juttua riittää.






























Uusia leikkejä, kuraa (imurointia imuroinnin perään) ja uusia taitoja kuuluu siis
näin tiivistettynä meille.

Mites teillä, pysyykö hiekkalapio kourassa hymyssä suin, vai jätättekö ne suosiolla lapsille?




- Jane


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Apinaevästä, mangolla

Meillä on nyt jo jonkin aikaa istuttu kivasti
syöttötuolissa, joten on ollut helpompaa ja
turvallisempaa aloittaa myös sormiruokailua.

Meillä siis syödään kyllä soseita, mutta sormiruokailu
on hyvä tapa antaa lapsen tutustua itse ruokaan ja opetella
muun muassa pinsettiotteita jne.


Viime viikolla testailtiin blogien klassikkokamaa, eli banaanilettuja.
Todella iisejä, sillä niihin tulee vain banaania ja kananmunaa.
On kivaa syödä sellaista, mitä koko porukka voi nauttia yhdessä.

Tänään tahdoin kuitenkin vihdoin kokeilla eräässä mammaryhmässä
pyörinyttä ohjetta, hieman muunneltua ohjetta apinaeväästä!

















Yleensä apinaevääseen tulee banaania, mutta tässä versiossa tilalle onkin mangoa. NAM.
Tämäkin on vähintäänkin yhtä helppo-ohje kuin banaaniletuissa.

Tarvitset vain: 

- 1 tosi kypsä mango
- 1,5-1,7 dl kaurahiutaleita (riippuen mangon koosta)
- 2 tl kookosöljyä
- muutama mustikka, jos haluaa piristystä

Muussaa mango hyvin ja sekoita kaikki keskenään, anna turvota hieman.
Muotoile ja laita uuniin 200'c asteeseen n. 15-20min ajaksi ja valmista on!





























Koostumukseltaan nämä ovat mukavan pehmeitä uunista tullessaankin, eli oikeinkin hyviä
sormiruokailuun. Meidän typykällä kun ei hampaita juuri ole, niin silti hän onnistui
mutustelemaan peräti heti kaksi kappaletta! Itsellenikin maistui oikein hyvin, varsinkin
kun kaveriksi otti kupposen kahvia. Omnom.





























Kuten kuvasta näkyy, meillä todellakin ihastuttiin näihin, hih.
Ei tosiaankaan ole tarvetta pienen mutustaa mitään sokeripullia vielä, kun on maailma
pullollaan niin paljon terveellisiäkin herkkuja! Tästäkin asiasta on toki montaakin
koulukuntaa ja saisi varmaan väännettyä kättä loputtomiin. Mutta oma, henkilökohtainen
mielipiteeni on se, että ainakin näin alkuun on kiva yrittää antaa terveet eväät elämään.

Katsotaan asioita uudestaan sitten, kun neiti osaa itse sokeriherkkuja pyytää.
Mitään sokerinatseja ei kuitenkaan aiota olla, mutta ainakaan alle 1-vuotiaan ruokavalioon
ei kyllä sokerit natsaa meillä. Myöhemmin sitten saattaakin jo olla ongelmia asian kanssa..

Oletteko te testailleet apinaevästä, taikka noita hitti-banaanilettuja?
Banaaniletut eivät niinkään olleet omaan makuuni, mutta nämä mangohommelit
kyllä veivät kielen mennessään. Ensi kerralla voisi koittaa ehkäpä päärynällä?





- Jane














sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Mansen blogikirppis

Supersuosittu Mansen blogikirppis koitti jälleen.
Kyseessä on tapahtuma, jossa useat bloggaajat myyvät
kirppistavaroitaan ja paikalla on lisäksi muutamat design-kauppiaat.

Päätimme ystäväni Vilin kanssa mennä piipahtamaan sielä näin
sunnuntain kunniaksi.

Olimme kuulleet, että paikalla kannattaisi olla ajoissa, sillä jonottaa saisi varmasti.
Olin paikalla vähän yli klo 10, ovet avattaisiin klo 11. Kun saavuin kulman takaa,
järkytyin hieman. Paikalla oli jo melkein sata muutakin jonottajaa! Seuraavia
vuosia ajatellen vinkkinä siispä, tulkaa ajoissa.

Kiitin nokkeluuttani, että olin hakenut laten matkaan. Sää oli kylmä ja sateinen,
joten kahvi todellakin lämmitti, kun melkein tunnin siinä odotteli ovien aukeamista.
Hyvin pian takana jono kasvoi Finlaysonin alueelta ihan kadulle saakka.
Ei liene liioiteltua sanoa, että tapahtuma on tosi suosittu.














































Ensimmäisten joukoissa olleet 150 henkeä saivat kivat goodie bagit, joista löytyivät nämä
ja muutamia esitteitä & tarjouslehtisiä. Olimme ajatelleet, että sisältö ei olisi ollenkaan näin
runsas, joten yllätys oli oikein mieluinen!

Mitä sieltä sitten tarttui mukaan? Esimerkiksi tämä supersuloinen ananas yövalo!
Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi pilvenmuotoinen, mutta olimme Vilin kanssa
yhtämieltä, että ananas oli ihan hitti. Tapahtumassa ks. yövalo oli myös tarjouksessa,
joten ostamista ei tarvinnut kauaa pohtia.





























Paikkansa lamppu löysi yöpöydältä, tytön pinnasängyn vierestä. Sävykin sopii mukavasti meidän
yövalojen kanssa yhteen. Lampun valmistaja on A Little Lovely Company. Se löytyi Tuutilullan
pöydästä. Söpö vai mitä?

Kuvassa näkyy myös yksi ihanista Ainoa:n korteista, joita tuli ostettua useampikin.



























"Tuu jo!" kortti löytänee tiensä eteiseen ja "Suklaata saatana!" keittiöön. Jassesta tuo suklaa
kortti oli oikein sopiva meikäläiselle. Tiedä sitten mistä johtuu.. Mutta se on kyllä aina niin,
että oli tapahtuma mikä hyvänsä, niin aina vähintäänkin noita kortteja tulee ostettua.
Sitten olen kuitenkin niin pihi, että en malta lähettää niitä kellekään, vaan päätyvät ympäri
kämppää.


























Kierrettiin paikka noin kolmisen kertaa ympäri ja kun lopulta päätettiin lähteä kahville,
oli ulkona jono vieläkin ihan valtava! Huh, voi meitä hulluja ihmisiä.































Aivan täydellinen tapa viettää sateista sunnuntaita.  Kiitokset vielä Vilille seurasta!


Tänään hei julkistetaan facebookissa se Lapsimessujen lipun voittaja,
pysykäähän kuulolla.




- Jane



perjantai 1. huhtikuuta 2016

Jos metsään haluat mennä nyt..

 Eilen oli ihana kevätpäivä, ja sen kunniaksi
 päätettiin lähteä käymään kaikin metsässä reippailemassa.

 No, jo alkumetreillä sain tyytyä osaani kantojuhtana.
 Tosin tavaroiden kantojuhtana. Jasse kantoi toki Islaa, mutta pian äidille lankesi
 mm. vesipullon, aurinkolasien ja töppösten kuorma. Tämähän siis ei ole vielä mitään,
 mutta te joilla useampien vuosien kokemusta retkeilystä lasten kanssa, voitte varmaan
 vahvistaa, että kuorma tulee vielä kasvamaan rajustikin. Varsinkin, jos ollaan menossa
 pidemmälle ulkoilemaan. Nyt oltiin menossa vaan pariksi tunniksi lähialueelle.

 Seuraava roolini lienee myös varmaankin biojäte-astia?

 Metsässä oli jo osittain ihan nättiäkin, mutta todella märkää.
 Mulla on  myös melko huonot hermot, jos en tiedä missä ollaan. Olin ihan varma, että
 ollaan eksytty ja kohta eri paikkakunnalla, mutta Jasse vakuutti, että tietää missä ollaan.
 En uskonu.






























 No, lopulta kuitenkin päästiin takaisin metsästä ja tää mammakin sai taas hymyn kasvoilleen.
 Ois pitäny uskoa Jassea. Eikä nyt pidä ymmärtää väärin, tykkään kyllä tosi paljon retkeilystä
 ja luonnosta, mutta eksyminen ois musta ihan kamalaa.

 En tiedä mihin mun spontaanisuus on uhkaavasti häviämässä. Onko se tämä äitiys?
 Vai pitäskö vaan osata vähän enemmän relata? Kuinka hyvin yleensäkin sanat äiti
 ja spontaani sopivat yhteen? Kuitenkin, tää metsäretki teki hyvää ja mielikin virkistyi.


Vihdoin kotona, jee!






























 Oli kylllä ihan huippu sää ja ihanaa, että vihdoin tulee kevät. Islakin nautti selvästi
 ulkona puuhailusta paljon. Lopuksi silmätkin alkoivat mukavasti jo lupsua ja uni painaa.
 Nykylapset sais kyllä paljon enemmän milestäni liikkua ja leikkiä metsissä, olla luonnossa.
 Ettei ihan kokonaan vieraannuttais kaikesta normaalista elämästä, ns. live-elämästä.
 Odotetaan jo innolla, että tyttö vähän kasvaa vielä, niin päästään mekin kunnolla puuhailemaan
 metsissä ja luontopoluilla.

 Mutta mitäs nää kunnon eräilijät sitten tekevät päästyään kotipihaan? Lähtevät tietysti
 hakemaan pizzaa. Ollaan jo kuukausia suunniteltu, että mennään paistaamaan makkaraa
 laavulle, mutta aina se vaan jää. Niinkuin eilenkin, laiskuus kuitenkin voitti.
 Ja hei nam, pizzaa. Voi meitä.

 Täytyis varmaan kerätä joku kiva porukka ja lähteä oikein joukolla!


 Muistakaas hei, että vielä on lauantaihin 2.4.2016 aikaa osallistua meidän
 facebook-sivuillamme Lapsimessujen lipun arvontaan!
 Sunnuntaina sitten arvotaan onnekas voittaja.


 Nauttikaa näistä kevätpäivistä ja juokaa edes kahvikupponen ulkosalla,
 piristää kummasti.




- Jane