Kaksplus.fi

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Perheen sisäinen ystävyys

 Ihanaa ystävänpäivää!

Meillä on tosiaan nyt arki alkanut ja isukki on palannut takaisin töihin.
Me tytöt ollaankin nyt sitten totuteltu olemaan päivisin jälleen kaksisteen,
ellei toki olla sitten jossain liikenteessä tai muuten nähdä tuttuja.

Tänään ollaan höpsötelty, nukuttu ja syöty. Otettu siis ooooikein rennosti.
Hieman syyllisyyttä olen kyllä tuntenut odottavista tiskeistä, mutta neidin
naurattaminen on kyllä paljon parempaa puuhaa. Tiskit ja ystävänpäivä eivät
kuulosta siltä, että ne olisivat tarkoitettu samaan lauseeseen. Eihän?






























Ystävyys on hyvin monimuotoinen käsite. Myös perheen sisällä on mielestäni
tärkeää olla ystäviä. Pidän tärkeänä etenkin sitä, että vanhemmat ovat keskenään
ystäviä, olivat he sitten yhdessä tai eronneet. Koska varmasti lapseen vaikuttaa
kovasti myös vanhempien välinen suhde. Ja eikös kaikkien olisi hyvä pyrkiä siihen,
että menisi yhteen sellaisen henkilön kanssa, joka on myös parasystäväsi?

Vanhempien ei tarvitse olla pelkkiä tylsiä auktoriteettejä lapselle. Ei nyt
siten, että vain "frendaillaan" ja elellään ihan ilman sääntöjä. Mutta ystäviä, jotka
voivat kertoa ilman pelkoa toisilleen juttuja ja toisinaan poiketa arjesta ja syödä jätskiä
ähkyyn asti. Katsoa piirrettyjä ja heitellä popppareita ympäri olohuonetta. Kaikkea
ei aina tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti ja ajatella kasvatuksen oppikirjojen tekstejä.
Välillä voi myös relata.

Kunhan on olemassa tasapaino kaikelle. On myös sääntöjä ja vanhempien tulee osata
ottaa myös vanhenmuuden roolinsa ja uskaltaa näyttää ja käyttää sitä. Silläkin uhalla,
että seurauksena on lapsen kiukkuamista ja harmistumista.






















Toivottavasti Isla tulee pitämään meitä vanhempia myös hyvinä ystävinään.

Mites teillä, koetteko voivanne olla myös lastenne kavereita, vai pidättekö selkeästi
kiinni vanhenmuuden roolistanne? Entäpä kumppaninne, onko vierelläsi samalla parasystävä?



Viettäkää ihana päivä <3
Pus, pus.



- Jane

6 kommenttia:

  1. Itse koen myös olevani pojalleni ystäväkin. On tärkeää, että perheessä kaikki ovat kavereitakin keskenään. Vaikka perhettään ei voikaan valita, ystävät voi ;)
    Kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aivan totta! :D Ja siksi onkin hyvä, jos perheessä viihdytään keskenään =)

      Kiitos! :>

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oi kiitos! Toivottavasti teillä oli kiva päivä ♡

      Poista
  3. Kiva teksti, kiitos!
    Mulla puoliso on yksi parhaista ystävistä ja olen siitä tosi kiitollinen :) Mutta tuo vanhemmuuden ja ystävyyden raja onkin kimurantimpi ja kiinnostava. Ehkä enemmän kuin auktoriteetti tai ystävä, toivon olevani lapsille malli, josta he voivat ammentaa omaan elämäänsä ja tapaansa olla. Ystävyyden hienous on musta siinä, että annamme ystävien olla pyyteettömästi omia itsejään emmekä vaadi heiltä vastavuoroisuutta, toisin kuin joskus perheenjäsenten kanssa käy.. Sikäli siis toivon paljon ystävyyttä perheisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppas hyvä!
      Tuo mallijuttu on kyllä oikein hyvin kiteytetty, olet aivan oikeassa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)