Kaksplus.fi

tiistai 23. helmikuuta 2016

Luomua pikkuisille + ARVONTA

Saimme herkullisen tilaisuuden maistella Ella's Kitchenin
luomusoseita ja I olikin asiasta hyvin, hyvin innoissaan.

Olemme jo aikaisemminkin muutamaa hedelmämakua maistaneet, ja tytön ehdoton
lemppari on yhä päärynä. Sitä saadessaan hänen silmänsä alkavat loistaa, jalat ja kädet
vispaavat kovaa vauhtia. Myös hymy on korvissa, mikäli ehtii syömiseltä (ahmimiselta)
sen vain väläyttää.

Lause: "Ella's Kitchen tekee lapsen ruokailuhetkestä hauskan", pitänee siis hyvin paikkansa.







Meillä ostetaan hyvin paljon luomuruokaa, joten nämäkin tuotteet tuntuivat meille hyvin
luontevilta. Tuotteisiin ei ole lisätty vettä, taikka sokeriaEi lisäaineita, 
tai sakeuttamisaineitaeikä E-koodeja.

Tuotteita löytyy alkaen 4kk, esimerkiksi juurikin tuota tyttömme rakastamaa
päärynää. Lisäksi myös mangoa, omenaa, ja luumua. 4 kk alkaen tarjolla on myös
"Baby Rice" hedelmä-riisisoseita, jotka sisältävät hedelmää soseena ja lisäksi tummaa riisiä jauhettuna.

Muita, vanhemmille suunnattuja tuotteita heiltä ovat smoothiet, ruokasoseet ja "Puffitsit",
eli luomunaksuja kahdella erilaisella makuvaihtoehdolla.

Vaikeaa arvata, onko neidin lempparia kenties päärynä..


Pakkaukset ovat ihanan käteviä varsinkin reissussa, sillä ne toimivat jopa ilman lusikkaa!
Ollaan kylläkin käytetty ilman lusikkaa myös kotona, varsinkin jos ollaan juuri vaihdettu
puhtaat "menovaatteet". Täten ollaan ihanasti vältetty suurimmat sotkut. Voinemme siis
lämpimästi suositella testaamaan ilman lusikkaa myös!  Kuten kuvastakin näkyy, jopa
meidän typykkä osaa jo itsekin syödä tuosta ilman lusikkaa, jes. Ja pakkaus kiinnostaa
muutenkin kovasti, se on niin kivan värikäs ja mukavan tuntuinen käteen.

Kaiken takana on kahden lapsen isä ja vuoden 2011 englantilainen yrittäjä, Paul Lindley.
Hän oli taistellut aikansa saadakseen tyttärensä Ellan syömään terveellistä ja maistuvaa
lastenruokaa, kunnes päätti alkaa tehdä sitä itse.

On mielenkiintoista ja tärkeää tietää, että tuotteiden takana on tarina ja ihmisiä, jotka aidosti
ovat halunneet kehittää pikkuisille terveellistä ja hyvää ruokaa. Meille aikuisillekin nämä
toki maistuvat. Esimerkiksi meidänkin aamupuuroihin on oikein maukas
lisä vaikkapa mangosose.


Tuotteiden ulkonäkö kiinnostaa kovasti!






























Nyt tahdommekin yhdessä Ella's Kitchenin kanssa arpoa kolmelle onnekkaalle eväskassilliset
heidän tuotteitaan! Yhden eväskassin arvo on n. 30€. Lisää merkkiin pääset tutustumaan
TÄÄLTÄ.

Miten osallistut arvontaan?

Liity lukijaksemme täällä bloggerissa, ja/tai seuraajaksemme Instagramissa, 
tai vaikkapa Facebookissa. Molempiin löydät linkit blogin yläpalkista. 

Kommentoi sen jälkeen tähän postaukseen mitä kautta luet blogiamme, tai seurailet
muuten menoamme. Myös vanhatkin lukijamme voivat luonnollisesti osallistua
arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Muistakaa kirjoittaa kommenttiinne myös
sähköpostiosoitteenne, niin saamme onnekkaat voittajat tavoitettua. Osallistumisaikaa
on 6.3.2016 saakka, jolloin marakattimmekin on jo 6kk! Aihetta siis monenlaiseen iloon.

Onnea arvontaan ja kivaa alkanutta viikkoa!


torstai 18. helmikuuta 2016

Kelpaa ruokailla; Done By Deer

Pikaiset torstai-illan toivotukset arvon lukijat!

Nyt kun meillä on alettu tuohon ruokailujuttuun ihan tosissaan,
koimme tarpeelliseksi päivittää myös neitokaisen ruokailuvälineet
asianmukaisiksi! Ja mikäs siihen olisikaan jälleen parempi vaihtoehto,
kuin Done By Deer.

Olemme niin haltioituneita merkistä, että oli luonnollinen valinta ottaa
pikkuneidille heiltä nämä vekkulit tyypit myös astioiden ja ruokalappujen
merkeissä.

















































































Nokkamuki nyt ei ihan vielä ole kyllä ajankohtainen, mutta ehkäpä jonkin ajan
päästä voisi alkaa jo hitusen treenailemaan sitäkin. Ainakin neuvolassa viimeksi
mainittiin, että hörpyttämistä nokkamukista on ihan hyvä treenata pikkuhiljaa
ruokailujen yhteydessä, esimerkiksi mikäli sattuu huuhtelemaan soseiden jälkeen
tilkalla vettä suun.

Hiljalleen tämä taskalainen designmerkki on alkanut päästä ihmisten tietouteen
myös Suomessa. Lastentarvikeliikkeessä, jossa asioimme, oli ainakin asetettu
heidän tuotteensa jo ihan "kunniapaikalle", aivan näyteikkunan eteen. Eikä varmaan
tarvitse ihmetellä miksi moinen kunnia, onhan nämä nyt vain niin suloisia!


Mitäs tykkäätte?





- Jane

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Perheen sisäinen ystävyys

 Ihanaa ystävänpäivää!

Meillä on tosiaan nyt arki alkanut ja isukki on palannut takaisin töihin.
Me tytöt ollaankin nyt sitten totuteltu olemaan päivisin jälleen kaksisteen,
ellei toki olla sitten jossain liikenteessä tai muuten nähdä tuttuja.

Tänään ollaan höpsötelty, nukuttu ja syöty. Otettu siis ooooikein rennosti.
Hieman syyllisyyttä olen kyllä tuntenut odottavista tiskeistä, mutta neidin
naurattaminen on kyllä paljon parempaa puuhaa. Tiskit ja ystävänpäivä eivät
kuulosta siltä, että ne olisivat tarkoitettu samaan lauseeseen. Eihän?






























Ystävyys on hyvin monimuotoinen käsite. Myös perheen sisällä on mielestäni
tärkeää olla ystäviä. Pidän tärkeänä etenkin sitä, että vanhemmat ovat keskenään
ystäviä, olivat he sitten yhdessä tai eronneet. Koska varmasti lapseen vaikuttaa
kovasti myös vanhempien välinen suhde. Ja eikös kaikkien olisi hyvä pyrkiä siihen,
että menisi yhteen sellaisen henkilön kanssa, joka on myös parasystäväsi?

Vanhempien ei tarvitse olla pelkkiä tylsiä auktoriteettejä lapselle. Ei nyt
siten, että vain "frendaillaan" ja elellään ihan ilman sääntöjä. Mutta ystäviä, jotka
voivat kertoa ilman pelkoa toisilleen juttuja ja toisinaan poiketa arjesta ja syödä jätskiä
ähkyyn asti. Katsoa piirrettyjä ja heitellä popppareita ympäri olohuonetta. Kaikkea
ei aina tarvitse ottaa niin hirveän vakavasti ja ajatella kasvatuksen oppikirjojen tekstejä.
Välillä voi myös relata.

Kunhan on olemassa tasapaino kaikelle. On myös sääntöjä ja vanhempien tulee osata
ottaa myös vanhenmuuden roolinsa ja uskaltaa näyttää ja käyttää sitä. Silläkin uhalla,
että seurauksena on lapsen kiukkuamista ja harmistumista.






















Toivottavasti Isla tulee pitämään meitä vanhempia myös hyvinä ystävinään.

Mites teillä, koetteko voivanne olla myös lastenne kavereita, vai pidättekö selkeästi
kiinni vanhenmuuden roolistanne? Entäpä kumppaninne, onko vierelläsi samalla parasystävä?



Viettäkää ihana päivä <3
Pus, pus.



- Jane

torstai 11. helmikuuta 2016

Sosetehtaalta päivää

Kuten viime postauksessa mainittiinkin, on meillä alettu
nyt maistella kiinteitä!

Kovasti on eri medioissa kohuttu uusista suosituksista ja harmittavan paljon
suositusten sisällöistä on myös ollut virheellistä informaatiota liikkeellä.
Missäänhän ei kehoteta kaikkia aloittamaan kiinteiden syöntiä 4kk iässä.
 
Ja yksilöllisesti katsottuna, mikäli aloitetaankin, niin kyse on lähinnä maistelusta
aluksi ja esimerkiksi teelusikan kärjen verran sitä on tarkoitus sinne pieneen suuhun
testata. Maito on kuitenkin tällöin yhä se pääravinto. Maito on kuitenkin se vauvan juttu
sinne "jopa" 1v saakka, oli se sitten korviketta tai äidinmaitoa. Monista uutisista saa
helposti kuvan, että 4kk iässä on aloitettava kiinteät ja sitten imetys (tai korvike) jääkin
pois kuvioista, kuin taikaiskusta. Tsimpsalapim.

Meidän neitimme oli hieman vajaa 5kk, kun päätimme aloittaa kiinteät.

Hänellä oli jo pitkään ollut hurjasti kiinnostusta syömistä ja ruokia kohtaan ylipäätään.
Melkoinen ruokarosvo yritti olla, mikäli pääsi käsiksi meidän lautasiimme. Ei siis ihme,
että maistelut ovat sujuneet nyt oikeinkin kivasti. Ja juuri tuollaista tarkoitetaan, kun
puhutaan siitä, onko lapsi itse osoittanut merkkejä valmiuksistaan kiinteisiin. Jos hänellä
ei ole mitään mielenkiintoa syömistä kohtaan, miksi väkisin aloittaisi heti 4kk iässä
lappaamaan suun täyteen ruokaa? Ellei toki kyse sitten ole esimerkiksi terveydellisistä syistä.

Meillä oli tarkoitus aluksi täysimettää sinne 6kk saakka, mutta koska neiti alkoikin olla jo
niin kovin skarppina syömistä kohtaan, päätimme aikaistaa aloittamista. Hän on nimittäin nyt
niin tohkeissaan syömisestä, että jo nyt hän tahtoo usein itse lusikoida ruokansa suuhun.

Parasta on, kun saa syödä ihan ite.






























Nyt kun maistelua on jo jonkin verran takana, on ollut helppo huomata typykän lemppareita.
Bataatti on kasviksista numero 1, sitä menee jo todella helposti ja syöjäkin on yhtä hymyä!
Lisäksi ollaan maisteltu kasviksista myös parsakaalia, maissia, perunaa ja porkkanaa.
Perunasta ja porkkanasta tuli hieman maha kipeäksi, joten ne on hetkeksi sivussa.
Myös maissi on osoittautunut hieman nihkeäksi, menee kyllä, mutta ei oikein mieluisesti.
Parsakaali sen sijaan upposi oikein mainiosti, vaikkei ehkä olekaan yhtä herkkua kuin bataatti.

Olenkin miettinyt, miksi niin monet lapset inhoavat parsakaalia? Itse olen aina tykännyt.
Voisiko kyse olla ns. urbaanilegendasta vai vanhempien omista asenteista? Jos oletetaan
heti kättelyssä, että lapsi inhoaa jotain, inhoaako hän sitä sitten helpommin?
Onko muilla kokemuksia aiheesta?
 
Hedelmistä ehdoton suosikki on päärynä. Kun neiti saa päärynää, hänen silmänsä alkavat
suorastaan kiiltää ja sitä on saatava aivan välittömästi. Olemme hänestä aivan sairaan hitaita
syöttäjiä tämän hedelmän kohdalla! Voin kuvitella tuon olemuksen olevan sama sitten joskus
muutamien vuosien (toivottavasti vuosien, eh) päästä, kun hän saa ekoja kertoja karkkia..

Lisäksi maistelussa ovat olleet myös luumu, mango, omena ja mustikka. Kaikki uppoavat
älyttömän hyvin ja niitä menisi varmaan kiloittain, mikäli vain antaisi mussuttaa menemään.
Tai sitten kyse on siitä, että tähän mennessä vain kasvisoseet ollaan ehditty tehdä itse.
Kokeilin kyllä epätoivoisesti päärynäsoseen tekemistä, mutta sitä tuli himskatin vähän
ja sain siitä hirveän laihaa litkua. Toki sekin upposi, mutta toistaiseksi valmiit ovat käteviä.
Ollaan suosittu Ella's kitchenin luomu hedelmäsoseita. Näppäriä ja luomua, jes!


Tyttären ja äidin aamiaiset. Toinen söi puuronsa kiltisti ja toinen ei.





Neuvolasta saatiin myös lupa alkaa testailla puuroja. Nyt parina aamuna, kun on
kaurapuuroa mussuteltu, niin eihän se mene alas sitten millään. Seassa jos on hedelmäsosetta,
niin pikkutyyppi suuttuu, kun yritetään sotkea hänen herkkuaan johonkin kauraan, tosi tylsää
hei mutsi ja faija tämmönen huijaaminen.. Mutta ehkä täytyy antaa ajan hieman kulua ja testata
vaikkapa jotain toista puuroa tilalle.

5kk neuvolassa saatiin myös kolmannet rokotteet ja ikävä kyllä, niistä nousi neidille kuume.
Aikaisemmista on tullut vain maha kipeäksi (rota), mutta nyt sitten oikein lämpöäkin.
Onneksi tilanne näyttäisi jo hieman helpottavan, vaikka parisen viikkoa toki noita kipuiluja
saattaakin olla. Kurjaa, mutta onhan se hyvä, että on sitten suojaa tauteja vastaan.
Hyvät uutiset olivat kuitenkin ne, että marakatti kasvaa oikein nätisti. Hyvä, hyvä.

Blogissa on jälleen ollut hieman hiljaista, kun arki on taas vienyt niin mukanaan.
Kävimme koko perhe pohjanmaallakin minilomalla, neiti tapasi paljon uusiakin ihmisiä.
Ei siis ihme, että reissun jälkeen pieni olikin melko väsynyt. Mutta myös liikuttavan
ilahtunut, kun näki jälleen kaikki omat, rakkaat lelunsa. Yhtä hymyä koko mimmi, niin söpöä.

Mutta eiköhän tänne blogin puolelle jälleen enemmän menoa saada aikaiseksi, kunhan vain
taas pääsemme arkeemme ja rutiineihin kunnolla käsiksi!




- Jane