Kaksplus.fi

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Värinatsi

Olen aina kuvitellut olevani sukupuolineutraaliuden kannalla.
Pojalla voi hyvin olla pinkkiä ja tytöt leikkiä sotaleikkejä.

Nyt tyttömme myötä olen joutunut arvioimaan ajatusmaailmaani uusiksi.
Aamuisin häntä pukiessa tulee usein eteen pulma, että hän näyttää liikaa pojalta
mielestäni. Mitä sitten? Niin, siihen en oikein osaa vastata. Onko yhteiskunta ja
kulttuurimme kuitenkin niin syvällä verissä, että pelkästään sinisiin puettaessa
poden hieman morkkista? Naurettavaa, että aika usein pidän huolen, että typykällä
on edes vaaleanpunaiset sukat, jos body on sininen.

Kun tuntematon nainen odotusaulassa kysyi pukiessani neidille vihreää pipoa, että;

                   "Onko poika?"

en voinut olla hieman itsekseni harmistumatta.
Hyi minua.

Itse olen jo 8-vuotiaana aloittanut lumilautailun, vaikka siihen aikaan edes koulumme
pojat eivät juurikaan lautaan vielä koskeneet. Myös pienessä kyläkoulussamme hip hop
oli melkoisen vieras käsite silloin, ja minä halusin silti toisinaan käyttää isoja huppareita
ja housuja ylpeänä. 5-luokalla sain isosiskoltani ensimmäisen skeittilautani, se oli rakkautta
ensi rullauksella. Kuuntelin korvalappustereoista räppiä ja mahdoin hieman näyttääkin
pojalta, pitkillä hiuksilla. Joskus hieman ennen yläasteelle siirtymistä löysin vasta pillifarkut.

Pienenä leikimme usein serkkuni kanssa sotaa ja pikkuautoilla. Leikin kyllä myös
mielelläni barbeilla, mutta olin kyllä varsinainen poikatyttö siltikin.
Ja olen ehkä hieman vieläkin, mutta enemmän ehkä sisäisesti.

Pinkit pöksyt "poikamaisen" paidan kanssa on POP.



























Nyt olen alkanut elämäni ensimmäistä kertaa sietämään pinkkiä väriä, ja sitä näkyy
usein myös tyttömme päällä. Voinen myös tunnustaa, että väriä löytyy jo jopa hieman
omastakin vaatekaapistani. Niin ne ajat muuttuvat. Olen myös kuullut, että on muitakin
äitejä, joille on käynyt kuten minulle. Ennen ei ole voinut sietää hempeitä värejä, ja yht'äkkiä
huomaakin verhoavansa itsensä niillä, myös tukkatyyli saattaa muuttua pehmeämmäksi.
Kuulun myös juuri niihin ärsyttäviin nipoihin, jotka selostavat miehille, miten jokin on
väriltään persikka, beige, toffee, mansikkamaito..

Tätäkö se vanhemmuus teettää?

Mutta mikä selittäisi tämän anti-sukupuolineutraaliuden värien suhteen?
Leikeistä olen kyllä sitä mieltä, että tytöt ja pojat voivat leikkiä samoja leikkejä
ja samoilla leluilla. Mutta värit, värit saavat minut toisinaan raapimaan päätäni.

Pojat voivat kyllä mielestäni käyttää pinkkejä asusteita, mutta tyttöämme en tykkää
pukea pelkästään esimerkiksi siniseen. Tahdon, että hänet huomataan tytöksi, mutta
en osaa selittää miksi. Miksi se on niin tärkeää? Vaikka tahdon pukea lapsemme siten,
että hänestä huomaa sukupuolen, en kuitenkaan onneksi halua ihan hukuttaa häntä
prinsessajuttuihin. Olen myös sitä mieltä, että kun lapsi alkaa osoittaa itse kiinnostusta
pukeutumista kohtaan, saa hän osallistua siihen niin paljon kuin tahtoo, kunhan
pukeudutaan säiden mukaan. Oli hänen mieltymyksensä pukeutumisessa sitten vaikkapa
niitä pelkkiä sinisiä vaatteita. Kaikilla saa, ja pitääkin olla omat lempparivaatteensa ja tyylinsä.
Viimeistään teini-iässä äidin on ainakin aivan turha yrittää enää väkisten tuputtaa vaaleanpunaista..
Silloin saa värinatsi-mutsi kyytiä.


Vielä nyt meillä on kuitenkin myös se vihreä pipo käytössä.

Eikä se pukeutuminen nyt niin vakavaa aina ole, varsinkaan kotona.
Mitä väliä on paidan värillä, kun se kuitenkin tulee värjäytymään bataatilla
(Kyllä, tällä viikolla annettiin neidin maistaa ekaa kertaa bataattia! Ikää kohta 5kk)
ja puklulla?



Löytyykö muita, hieman värinatseja vanhempia?



- Jane


9 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta! Alkuraskaudessa ostelin älyttömästi vaatteita jotka ehkä enempi poikamaisia, koska ne vaan oli paljon hienompia kun tyttöjen vaatteet jotka aina jotain pinkkiä ja röyhelöä jota en voinut sietää. Sitten rakenneultrassa saatiinkin lupaus tytöstä ja mietin vain että neutraalisti puetaan tämä tyttö. Nyt laskettu aika lähestyy ja pikkuhiljaa alkanut kerääntymään pinkkiä ja punaista vaatekokoelmaan.. Ja nyt lähiviikkoina iskeny ihan kriisi, että mitä jos meidän lapsi näyttääkin aivan pojalta. :D Oon sitten käynyt vaatteita paniikissa läpi ja varmistellut että löytyisi vaatekokonaisuuksia, jossa olisi edes jotakin pinkkiä. Todnäk meilläkin siis pukeudutaan esimerkiksi pinkkeihin pöksyihin poikamaisen bodyn kanssa tai toisinpäin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että löytyy muitakin! Raskausaikana meilläkin kaapit täytttyi poikamaisista vaatteista, koska ne olivat vain niiiiin hienoja. Nyt niistä on kuitenkin alkanut tulla enemmän ongelma, kun täytyy aina lisätä hieman punaista tai pinkkiä kaveriksi :D Ehkä auttaisi, jos tytöille myytäisin enemmän myös neutraaleja vaatteita, eikä aina niin kamalasti prinsessaröyhelöitä vain :)

      Poista
  2. Hehee :) Taitaa olla kuuluisia viimeisiä sanoja nuo, et voi sen pienen vauvan neutraalisti pukea. Itse hankin kans heti kuultuani tyttömäisiä vaatteita. Ja todellakin tyttöäni luultiin pojaksi kun hänellä oli serkkupoikien vaatteita päällä :D Jännästi vaan tuntuu et sininen sopii tytölle, joten tyttömäiset siniset vaatteet on pop meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan :D En raskausaikana ehkä vielä ihan hahmottanut, miltä kaikki tuleekaan sitten oikeasti näyttämään :D Mutta täytyy bongailla lisää noita muunkin värisiä, mutta tyttömäisiä vaatteita! :)

      Poista
  3. Onneksi vaatteet voivat olla tyttömäisiä olematta vaaleanpunaisia. Mekkoja ja tunikoita! Ja neutraalien bodyjen ja legareiden kaveriksi rusetti päähän.

    Tuo oman tyylin pehmeneminen taitaa olla erityisesti esikoisten vanhempien juttu. Itse ekaa lasta odottaessani värjäsin tukkaani luonnollisemman väriseksi ja ostin jonkun persikkaisen paidan. Sitten jossain kohtaa havahduin siihen, etten näytä yhtään itseltäni. Ei kannata hukata itseään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo rusetit ollaankin todettu oikein mainioiksi, täytyis vaan löytää vähän lisää niitä. Ja etenkin kunhan tuo kevät ja kesä tuolta joskus vaan saapuisivat.. Ja totta kyllä, onneksi löytyy myös niitä muitakin tyttömäisiä juttuja, kuin vaan vaaleanpunaisia. Mutta saisi toki olla vielä enemmänkin niitä tarjolla ;)

      On varmasti totta, että esikoisten vanhempien, tai ainakin äitien juttu! Ehkä sitä on jotenkin vielä hieman hakusessa oma, uudehko identiteetti. Ja kestänee hetken, ennen kuin kaikki alkaa asettua paikoilleen. Täytyy yrittää muistaa säilyttää itsensä, vaikka sitten olisikin hieman pehmo sisältä :)

      Poista
  4. Joo tutulta kuulostaa :) monet body (myös perus valkoiset) on jäänyt käyttämättä, koska niistä tulee poukamainen olo...sinisestä puhumattakaan :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)