Kaksplus.fi

maanantai 4. tammikuuta 2016

Sotatanner vai lapsiperhe?

Hiljaisuus, uhka vai mahdollisuus?

Hiippailet pimeässä kohti juomalähdettä, liikut ketterästi kuin gepardi 
ja tunnet jo huulillasi tuon virkistävän elämänlähteen. Mielesi tekisi 
oikeastaan jo tuulettaa, hieman jo naurattaakin. Katsoisiko sitä vielä
muutaman jakson lempisarjaa Netflixistä? Pitäisikö heittäytyä villiksi 
ja syödä muutama suolakeksikin samalla?

"..TIDIDIDIDITYTYTÖÖÖÖÖÖÖ..."

Kaikki tietävät sen ärsyttävän, soivan vauvalelun. Sen, johon juuri 
kriittisellä hetkellä astuu, aivan kuten miinaan sotatantereella. 

"..BYÄÄÄÄÄÄ..", raikaa makuuhuoneesta vaativana. GAME OVER 
ystäväiseni. GAME OVER. Vauva heräsi, astuit miinaan. 
Pelisi on pelattu.

Samassa moitit itseäsi hupsuksi. Pitikin jo mennä kuvittelemaan löhöhetki
sohvalla rentoutuen. Karma, aivan varmasti karman syy tämäkin. 
No, hörppäät nopeasti sitä hieman tunkkaisen makuista kraanavettä
ja marssit makuuhuoneeseen. "Tullaan, tullaan".

Toisinaan meno lapsiperheessä muistuttaa muutenkin tunnelmaltaan kuin 
armeijaa. Saatat joutua kiireisenä aamuna (no, joskus muutenkin) valitsemaan, 
pesetkö hampaasi vai käytkö vessassa. Aikaa YKSI MINUUTTI.

Ne hetket ovat myös suoraan kuin paremmastakin sketsisarjasta, kun pääsette pitkästä 
aikaa kahdestaan saunaan ja sitten istutte lauteilla vieretysten totaalisen hiljaisuuden 
vallitessa. Siinä sitä sitten hikoillaan ja kuunnellaan korvat höröllään, herääkö vauva.
Todella rentouttavaa.

Eräänä iltana neiti oli juuri mennyt nukkumaan ja  päätimme hieman rentoutua ja 
viettää vanhempien omaa-aikaa rentoutuen tv:n edessä. Hieman hermostuneesti 
hihittäen laitoimme esille juustoja ja lämmitimme glögiä.Kun neiti ei vielä sohvalle 
istuessammekaan ollut herännyt, sai mies karmaisevan idean.Tuskan hiki alkoi 
välittömästi valua pitkin ohimoitani.

"Oletko nyt aivan varma? Se voi koitua kohtaloksemme..",
sanoin ääni hieman väristen.

"Kyllä, se on kaikki tai ei mitään", sain vastaukseksi.

"Olethan varovainen, onnea matkaan", huikkasin vielä
epäuskoisena loittonevalle selälle.

Mies siispä marssi keittiöön, otti esiin mikropopcornit ja heitti ne 
salamana paukkumaan. 

POKS POKS PING PONG POKS.

Jokaisen poksahduksen aikana taisin hieman hätkähdellä, 
Sukelsin syvemmälle sohvatyynyihin, kuin pahempaakin pommitusta piiloon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lopulta saimme nauttia laatuajasta jopa kolmeen 
saakka! Sitten neiti heräsi syömään ja kömmimme itsekin unten maille. 
Sota oli voitettu. ..Siltä erää.

Viime yönä sitten valvottiinkin peräti seitsemään saakka. Olin valmis tarttumaan 
aseisiin, kun kuulin tankkien, siis lumiaurojen alkavan möykätä pihallamme puoli 
kahdeksalta. ARGH. 4kk yöhulinat ovat rantautuneet kotiimme. Että hyvät ihmiset,
nukkukaa aina kun voitte. Tsemppiä muillekin hulinakauden sotilaille, 
kyllä se rauha vielä saadaan!

Onneksi meille on luvassa todellista laatuaikaa lauantaina, kun pääsemme 
rentoutumaan erään yhteistyön merkeissä. Tulee tarpeeseen.

 Siitä kuulette sitten myöhemmin, pysykäähän tutkalla!



- Jane








6 kommenttia:

  1. Ai apua :D Muistan elävästi nuo ajat :) Tsemiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toisinaan pientä tsemppiä tarvitaankin :D

      Poista
  2. Voin kertoa, että tämä kaikki toistuu... siinä tulee vaan semmonen väli et mietitte et miten nää saadaan hereille??? ja sitten taas mietitte et miten nää saadaan ihmisten aikaan maate ettei tars huolehtia aamuun:)) Nimim. kokemusta on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahha :D Hyvä varautua siispä kaikkeen!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa kovasti! :)