Kaksplus.fi

lauantai 31. joulukuuta 2016

Viime hetken perunasalaatti!

Vieläkö on illan karkeloiden ruokapuoli hakusessa? Raavitko epätoivoisesti päätäsi
ja pohdit, mitä ihmettä sitä keksisi. Ei hätää, vielä ehtii; perunasalaattia tietenkin!

Tämä ohje on niin helppo, että jopa minä onnistuin (aina ei voi ihan olla varma onnistumisesta,
kun minä olen kyseessä). Et edes tarvitse mitään hirveän erikoista, joten nämä ainekset saattavatkin
jo löytyä valmiiksi kaapistasi. Ei siis tarvitse lähteä epätoivoisesti vielä kauppaan kiirehtimään.




Simppeli pekoni-perunasalaatti

150g ranskankermaa
loraus majoneesia
1 rkl sinappia
1/2 pakettia pekonia
keitettyjä perunoita
1/2 punasipuli
ripaus mustapippuria
kourallinen ruohosipulia

Pilko keitetyt perunat, sipuli ja pekoni. Paista pekoni rapeaksi pannulla ja lisää perunoiden ja sipulin kanssa samaan kulhoon. Sekoita niiden joukkoon majoneesi, ranskankerma ja sinappi. Heittele sekaan vielä mustapippuria makusi mukaan ja viimeistele ruohosipulilla. Salaatin kannattaa antaa olla kylmässä hieman maustumassa vielä ennen nauttimista. Ja sitten herkuttelemaan! Lastenversiosta voit jättää pekonin pois, niin ei ole niin suolaista.


























Ihanaa uutta vuotta! <3



- Jane

perjantai 30. joulukuuta 2016

Lastenhuonetta kokoamassa, osa 4

Hyvästi pinnasänky! Tänään koitti tämä jännittävä päivä, kun meille saapui tytölle uusi sänky, Muuramen Jolla. Sänky vakuutti meidät, koska se on laadukkuutensa lisäksi myös ajaton. Se on jatkettava, ja muutenkin monella tapaa muunneltavissa. Pitkäkestoinen, ihan heti vuoden kuluttua ei uutta tarvita. Onneksi, koska ihan halvimmasta päästä ei nyt mieleistämme löytynyt.

Vielä puuttuu se pieni yöpöytä, mutta yleisilme taitaa olla jo aikalailla tässä. Toki noissa komeron ovissa piilee yhä se värikäs, salainen lukunurkkaus! Jospa ensin saisi tämän puolen kuitenkin kuntoon, niin voisi keskittyä vielä hauskoihin ylläreihin huoneen suhteen.


















































































Ensimmäinen yö on juuri menossa uudessa sängyssä. Nukkuminen tuntuisi sujuvan siinä muuten hyvin, mutta meille rantautui viime yönä kamala flunssa! Neidillä onkin nyt uudessa sängyssään kaverina sipuli, hah. Vuoden unilelu. Jospa se edes hitusen auttaisi tukkoista nuhanenää.

Mitäs te tykkäätte neidin uudesta sängystä? Me olemme kaikki ihan myytyjä täälä. Mikäli ette muista, miltä huone on aikaisemmin näyttänyt, voitte kurkata edellisiä osioita TÄÄLTÄ.


- Jane

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Lastenhuoneen uudet tuulet

Tyttäremme huoneessa käy muutoksen tuulet parhaillaan. Entinen pinnasängyn paikka ammottaa tyhjyyttään ja huoneessa on ihanan paljon tilaa leikkiä -vielä hetken. Perjantaina meille nimittäin
saapuu junnusänky, hui kauhistus.

Neiti ei ole enää oikein viihtynyt pinnasängyssä (vaikka ei ole sinne oikein ikinä riemuissaan jäänytkään) ja pinnat selvästi ärsyttävät typykkää kovasti. Otimme eilen pinnasängystä laidan pois
ja asetimme sen sivuvaunuksi meidän sänkyämme vasten. Voi luoja, noin olisi pitänyt tehdä jo silloin, kun hän oli pieni vauva. Miten paljolta sitä olisikaan säästynyt, ei olisi tarvinnut nousta ylös keskellä yötä sata kertaa.. Mutta kaiken voi oppia kantapään kauttakin. Jos sinulla kuitenkin on tulossa pikkuinen, suosittelen ehdottomasti pinnasängyn sivuvaunuksi asettamista!

Viime yönä typy nukkui paremmin. Itselläni unen tulo hieman kesti, oli niin outoa kun joku ei potkinutkaan naamaan.. Jännityksellä odotamme ensiyötä. Neidille tulee rutkasti nyt lisää hampaita ja kuolaa valuu, kuin jostain kuohuvasta koskesta konsanaan. Nice. Lievästi myös melkoista kiukkupyllyilyä on täten ollut tänäänkin ilmoilla asian tiimoilta.





















































Perjantaina meille koittaa tämä jännittävä päivä, kun uusi sänky saapuu. Selasin jonkin aikaa vaihtoehtoja, kunnes miellyin kovasti Muuramen Jolla - sänkyyn. Onko teillä kertoa kokemuksia tästä mallista? Totuus on toki se, ettei neiti välttämättä tule vielä nukkumaan siinä sängyssä, se voi viedä hieman aikaa. Mutta eiköhän pienen totuttelemisen jälkeen sänky saa vielä hyväksynnän.
Sänky on onneksi myös jatkettava, joten tulee menemään vielä pitkään. Sen saa peräti kaksimetriseksi! Tällaisella minimammallakin olisi rutkasti tilaa löhötä siinä.




Huoneessa on vielä melkoinen sekasotku, vaikka tilaa onkin hämäävän paljon. Joululahjaksi saadut lelut ovat mukavasti asettuneet jo kodiksi sinne, ja lojuvat tietysti miten sattuu. Ihanaa.

Myös jo aikaisemmin saatu auto on kovassa käytössä. Jos ei neiti ei sillä itse huristele, on kyydityksessä erilaiset pehmoeläimet. Ehdottomasti yksi tämän hetken suosikkileluista!




















































Hieman kyllä jännittää, miten uuden sängyn kanssa käy, mutta toivossa on hyvä elää!
Tulen sitten raportoimaan teille, miten tutustuminen siihen on sujunut.

Milloin teillä siirryttiin pois pinnasängystä?


- Jane

maanantai 26. joulukuuta 2016

Älä heitä jouluruokaa roskiin

On jo Tapaninpäivä, joulu alkaa valitettavasti jo livetä käsistämme, halusimme tai emme.
On aika tarkastella jääkaappiemme tilanteita ja tehdä inventaarioita. Vielä meillä ainakin
riittää jonkin verran jouluruokaa kaapissa, mutta Jasse esimerkiksi luovutti sen suhteen jo
eilen. Hän teki tortilloja! Olin hieman tällaisena joulufriikkinä kauhuissani, ja niimpä me
kyllä tytön kanssa vielä tyytyväisinä posket pullollaan mutustimme jouluruokia.

Tämän päivän jälkeen jopa minun täytynee kuitenkin alkaa antaa periksi, ja myöntää
arjen jälleen saapuvan. On aika hyvästellä laatikot ainakin hetkeksi. Pakkasestamme löytyy
kuitenkin vielä ainakin yksi porkkanalaatikko ja jääkaapista kinkkua. Mitä niistä sitten tekisi?
Ainakaan roskiin niitä ei tule heittää, sillä se olisi sama, kuin heittäisi rahansa suoraan avotuleen.

Tässäpä muutamia vinkkejä, mitä ainakin meillä aiotaan jouluruuista jalostaa.

SUKLAASTA

Hah, ihan kuin suklaata muka jäisi yli? No, mikäli näin hassusti kuitenkin pääsee
käymään, meilläkin jopa, niin sujautamme suklaat meheviin muffinseihin. Suklaasta
voi luonnollisesti mitä tahansa herkkuja, mutta voit myös sulattaa sen vaikkapa
tiikerikakun päälle. Vaihtoehtoja on niin paljon, että tuskin kaipaat vinkkejä erikseen.


PORKKANALAATIKOSTA

Porkkanalaatikosta teemme kasvispihvejä, mukaan voi laittaa kätevästi myös
rosollin jämät!

Kasvispihvit

200g porkkanalaatikkoa
50g Fetajuustoa (tai oman maun mukaan, myös muut juustot käyvät)
Rosollin jämät
1 muna
1 1/2 rkl perunajauhoja
2dl korppujauhoja
1 1/2 rkl sitruunamehua


Sekoita porkkanalaatikkoon rosolli ja fetajuusto. Lisää sitten
perunajauhot, sitruunamehu ja muna, sekoita. Muotoile pihvit
ja pyörittele ne yksitellen korppujauhoissa ja paista pihvit pannulla.
Lopputulos on rapeaa ja maistuvaa!


Muita jalostettavia porkkanalaatikosta ovat esimerkiksi;sosekeitto, sämpylät, rieskat ja blinit.


KINKUSTA

Kinkusta meillä aiotaan tehdä kinkkupiirakkaa. Simppeliä ja nopeaa, piirakat
ovat myös siitä käteviä, että niihinkin saa tungettua kaikkea mahdollista. Kaikki yli
jääneet juustot ovat piirakoissa loistavia. Monet tekevät myös kinkkupizzaa, tai pizzaa
ylipäätään. Me teimme pizzaa viime vuonna jämistä, joten nyt voisi olla piirakan vuoro.

Toki kinkusta riittää mahdollisesti moneenkin ruokaan, riippuen jämien määrästä.

Piirakan lisäksi hyviä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi; kinkkurullat (varsinkin jos jäi myös lehtitaikinaa!), kinkkutortillat, salaatti, hernekeitto, kinkkukiusaus ja lämpimät voileivät.
LANTTULAATIKOSTA

Lanttulaatikko on ehdoton suosikkini jouluruuista, NAM. Joten sinänsä meillä ei olisi ehkä edes
pakko jalostaa siitä erikseen mitään. Mutta ajattelin kuitenkin kokeilla siitä myös rieskoja.

Muita jalostettavia ovat mm. sosekeitto.


JUUSTOISTA

Meillä juustot hujahtavat muihin ruokiin, kuten sinne piirakkaan esimerkiksi.
Mutta paljon vaihtoehtoja on muitakin!

Voit esimerkiksi pakastaa ne raasteena, tai tehdä juustokeittoa.

Tekstin kuvat pixabaysta.
HEDELMISTÄ

Vaikka tarkoituksenamme oli tehdä paljon hedelmäsaalattia, hedelmiä jäi siltikin yli.
Meiltä löytyy pakkasesta hieman vaniljajäätelöä, joten aiomme hieman karamellisoida niitä
ja nauttia jäätelön kanssa. Kylkeen luonnollisesti kuppi kuumaa kahvia, omnom!

Hedelmiä voi myös kuitenkin lisätä myös vaikkapa kanaruokiin. Entä oletko jo kokeillut laittaa vaikkapa banaania pizzaan? Ananashan sinne heitetään aivan ehdottomasti. Älä myöskään unohda lukuisia smoothieita!



Tapaninpäivä menee meillä näin ollen hieman ulkoillessa ja jalostellessa ruokia pakkaseen. Valmiita tuotoksia voit kurkkia meidän instagramistamme, löydätte meidät nimellä @yhtakuin. Liity ihmeessä myös seuraajaksemme, ellet jo ole!


Mitä teillä tehdään jäljelle jääneistä jouluruuista?


- Jane

perjantai 23. joulukuuta 2016

Lomalle blogivinkkauksia

Pyysin teitä taannoin linkittämään omia blogejanne, tai vinkkaamaan lemppariblogejanne.
Kaikki vaikuttivat oikein mukavilta, mutta koska täälä on ollut joulukiireitä, hampaiden tekoa
ja tästä kaikesta johtuvaa unettomuutta, esittelen nyt pari blogia, jotka nousivat minulla
kiinnostuslistan kärkeen! Ehkäpä vielä myöhemmin esittelen sitten lisääkin blogeja.

Älkää myöskään unohtako meidän Kaksplussan verkostolaisten blogeja!
Niihin löydät tiesi TÄSTÄ.


___________________________________________________________________________

Touhulandia

"23-vuotias kolmen pienen lapsen äiti. Mustalla huumorilla varusteltu äiti jonka intohimona on shoppailu, lastenvaatteet ja sisustaminen ! Blogi sisältää kaikkea maan ja taivaan väliltä, painottuen kuitenkin
lapsiperhe arkeen ja äitiyteen".

Tämä blogi herätti kiinnostukseni asenteellaan. Huumori, jos jokin on mieleeni. 
Myös kuvat olivat laadukkaita ja tarpeeksi suuria makuuni. Tätä jään ehdottomasti seuraamaan!

Blogiin pääset kurkkimaan TÄSTÄ.



Munkin matkassa


"27-vuotiaan aktiiviliikkujan elämää ja ajatuksia 6kk vauvan kanssa. Kirjoituksia ihan laidasta laitaan, 
mutta pääsääntöisesti liikunnasta ja vauva -arjesta + niihin liittyvistä asioista".

Blogissa käsitellään paljon liikkumista ja tällaisena "ei niin himoliikkujana" en olisi heti uskonut
tykästyväni tähän, vaan toisin kävi. Ehkä syynä onkin tuo tuleva vuoden vaihtuminen? 
Josko tästä blogista saisikin uutta virtaa ja tsemppausta, uskon niin!

Blogiin hyppelet TÄSTÄ.



___________________________________________________________________________





























Tulimme typykän kanssa maanantaina pohjanmaalta ja toimme samalla mukanamme kuusen meille.
Ainakin toistaiseksi kuusi on pysynyt pystyssä, vaikkakin välillä onkin hieman vinossa. Myös koristeita katoaa toisinaan.. Mutta pääasia, että meillä on kuusi! Ei tunnu yhtään siltä, että huomenna on jo aatto! Ulkona sataa vettä ja nurmikko hohtaa vihreyttään.. No, eiköhän sitä fiilistä hieman saa ainakin katsomalla kuumalinjaa aamulla. Kunhan nyt ensin saisi hieman unta, joten täytynee painua pehkuihin.

Viettäkää ihana joulu <3


- Jane

tiistai 13. joulukuuta 2016

Vielä ehtii; Nostata joulumieltä! 10 vinkkiä

Kuten me kaikki aikuiset valitettavasti tiedämme, emme koskaan voi enää saada
täysin samanlaista tunnetta joulusta, kuin lapsena. Osasta meistä on jopa tullut
kyynisiä, ellei jopa jouluheittereitä. Joulufiilistä ei ole. Ei kiva.

Mitä voimme sitten yrittää vielä tehdä, että saisimme joulusta kuitenkin
lämpöisen ajanjakson vuotemme loppuun? Perinteisiä keinoja ainakin on monia.

Kuva joululta 2015.

1. Tee jotain hyvää

- Vielä en tarkoita varsinaisesti mitään herkkuja, vaan toisen ilahduttamista, auttamista.
Käy pesemässä vanhuksen ikkunat, sujauta joulukortti yrmyn naapurin postiluukusta.
Lahjoita kissanruokaa löytöeläinkotiin, kudo villasukkia vastasyntyneille. Vie
take a way kahvi tyypille, joka hytisten odottelee bussia. Ihan mitä vaan, ihan pientäkin
hyvää voi tehdä. Siitä, jos jostain saat hyvän ja jouluisen mielen!

2. Leivo

- No nyt sitten ihan konkreettisesti. Perinteisiä pipareita ja torttuja, mutta ole myös
spontaani ja kokeile jotain uutta reseptiä. Jos et ole koskaan tehnyt joululimppua,
kokeile nyt ihmeessä. Aina voit antaa sen sille yrmylle naapurille, mikäli siitä
ei tulekaan mieluisa..

3. Älä unohda tuoksuja

- Vaikka et ehtisikään leipoa, älä silti unohta jouluun kuuluvia tuoksuja.
Jos kaapistasi löytyy vaniljasokeria, ripottele sitä matolleja imuroi -asuntoosi
leijailee lumoava tuoksu! Vanha kikka on myös keittää kattilassa vedessä ripausta kanelia,
neilikkaa ym. Mikäli asut kerrostalossa, muista raottaa postiluukkua, näin pidät yllä
pullantuoksuista imagoa naapurustossa. Arkisempiinkin tilanteisiin on nyt kaupoissa
esimerkiksi käsienpesuun tarkoitettua saippuaa, joka tuoksuu piparkakuilta. Kokeile!

4. Jouluinen musiikki

- Meillä minä olen se, joka alkaa kuunnella joululauluja jo melkeinpä alkusyksystä.
Ei myös ihme, että tyttäremme rauhoittui pienenä (ja joskus vieläkin) ainoastaan siihen,
että hyräilimme Jouluyötä! Hih. Viimeksi eilen illalla hyräilin häneltä kainalossa tällä
tajun pois. Myös jouluradio alkaa soida aina marraskuun lopussa. Oman taajuutesi voit
kurkata TÄÄLTÄ.

Mikäli et ole perinteisten joululaulujen ystävä, kokeile Antti Tuiskun jouluisia kappaleita,
tai jos raskaampi meno miellyttää, niin aina voit mennä katsomaan vaikkapa "Raskasta Joulua" esityksiä. Mikään ei ole myöskään huvittavampaa, kuin kuunnella lasten omia, öh, hienoja
versioita ja sanoituksia joululauluista.

5.  Kynttilät & Glögi

- Tähän ei varmaan tarvitse lisätä yhtään mitään! Mutta muista kuitenkin kääriytyä
lämpöiseen vilttiin, ja jos mahdollista, uppoudu talvisiin maisemiin sijoittuvaan kirjaan.

Lapsiperheissä tuo viimeinen onnistuu ehkä siten, että kaikki muut ovat jo nukkumassa ja
itse valvot aivan liian myöhään ja heräät sitten aivan liian aikaisin tekemään muille aamupalaa.
Mutta, elämä on valintoja täynnä.

6. Paketoi ajatuksella

- Älä ryttää lahjoja ensimmäiseen marketista löytyvään lahjapaperiin. Mikäli rahatilanne sallii, mieti jokaisen lahjan saajan kohdalla erikseen, miltä juuri hänen lahjansa tulisi näyttää. Mikä olisi eniten hänen mieleensä. Rahatilanteen ollessa taasen huono, kokeile kääräistä lahjat tänä vuonna sanomalehtiin! Usein täten paketeista tulee jopa hienompia, kuin valmiista lahjapapereista. Onhan se myös melko epäekoa käyttää kauppojen lahjapapereita, ellet sitten säästä niitä uudelleen käytettäviksi. Valitettavasti ne kuitenkin yleensä päätyvät roskikseen.

Samalla kun paketoit, koita yhdistää kohta viisi tähän. Ilman kirjaa ja vilttiä..

7. Koristele, askartele

- Älä unohda koristella kotiasi. Hillitysti tai överisti, miten vain haluat.
Muistele, miten tehdään ikkunoihin lumihiutaleita paperista! Mikäli kaipaat enemmän
haasteita, kurkkaa facebookista ideoita ryhmästä "Sydämeeni joulun teen".

8. Käy kauneimmissa joululauluissa

- Näitähän järjestetään jokaisella paikkakunnalla vuosittain. Vaikka et olisikaan joululaulujen
varsinainen sydänystävä, kokeile silti mennä mukaan. Voit vaikka vain kuunnella muiden
laulamista. Kun näet vanhuksen laulamassa ääni väristen jouluyötä, voit huomata vahingossa tirauttavasi jopa jonkun kyyneleen silmäkulmaasi! Yleensä näissä on myös ilmainen glögitarjoilu, joten..

9. Jouluelokuvat

- Ne ovat niiiin ärsyttäviä ja silti niiiin rakkaita. Yksin kotona on tullut ainakin miljoona kertaa,
mutta huomaamattasi saatat parkkeerata pyllysi sohvalle, kun huomaat sen telkkarissa.
Mikäli telkkarin tarjonta ei miellytä, etsi Netflixistä juuri sinua miellyttävä elokuva.

10. Tunteile

- Kerro läheisille miten rakkaita ja tärkeitä he ovat. Mutta ennen kaikkea, rentoudu ja nauti.
Jokaisen kaapin ei tarvitse olla putipuhdas, ellet aio viettää niissä jouluasi. Ja vaikka aikoisitkin,
aina voit vähän siirtää esineitä, että mahdut sinne.



- Jane

maanantai 12. joulukuuta 2016

Vihdoin!


















































Vihdoin meilläkin saadaan saparot päähän! Tätä on odotettu niiiiin kauan. Äiti on nyt hyvin, hyvin iloinen. Ilmeisesti myös neiti itsekin tykkää saparoista, niin paljon pitää jatkuvasti peilailla tukkaansa ja hihitellä.

Meillä kyllä muutenkin tyttö aina tahtoo harjata minun hiuksiani ja käy toisinaan pihistämässä harjan laatikosta. Yrittää hän harjailla myös itse omaakin päätään. Toivottavasti tämä innostus jatkuu ja hänen tukkaansa saisi jatkossakin laittaa. Nyt testailin vain nopeasti omilla ponnareillani, mutta täytynee hankkia ihan hänelle tarkoitettuja, pienempiä, niin ehkä onnistuu hieman hienommin seuraavalla kertaa. Mutta on tämä vain nyt kuulkaas juhlan paikka! Taidan keittää kahvit.

Elämän pieniä iloja.


Tykätäänkö teillä laittaa tukkaa?



ps. Eikö olekin söpö auto typykällä? Juuri hän syntyi ja nyt jo ajaa autolla! 
Hih. Kiitos mummu <3




lauantai 10. joulukuuta 2016

Not To Do

Cecilia haastoi blogissaan muutkin bloggaajat laatimaan vuodelle 2017 listan
niistä asioista, joita EI aio tehdä seuraavana vuotena. Piristävää vaihtelua niille
lukuisille listoille siitä, mitä ensivuonna KYLLÄ tehdään.


Vuonna 2017..


1. En muuta eri osoitteeseen.

- Toivon todella, että ei tarvitsisi hetkeen muuttaa! Kun on muuttanut omilleen 15-vuotiaana,
sitä näin 25-vuotiaana voi todeta muuttaneensa melkoisen monesti. Ennen kuin muutimme
Jassen kanssa yhteen, minua kutsuttiin "reissukissaksi", koska tykkäsin spontaaneista menoista
ja muuttokuume iski vähintään kerran vuodessa. Olenkin muuttanut itsekseni ainakin seitsemän kertaa! Rakastin muuttamista! Nyt kun katson tätä tavaravuorta... en taida rakastaa enää. Onneksi meillä on nyt ihan omakoti.

2. En laiminlyö parisuhdetta.

- No, ei me kyllä olla näin tehtykään, mutta ei tehdä jatkossakaan. Totuus on kuitenkin se,
että yhteistä aikaa on säälittävän vähän. Voisimme yrittää järkätä enemmän vaikkapa leffailtoja,
kesällä jopa pienen pienen reissun? Jos nyt ihan hurjiksi aletaan.


3. En unohda pukea itsekin lämpimästi.

- Monesti sitä huomaa vasta ulkona, miten vähän itsellä on päällä. Lapselle kyllä tulee
puettua huolellisesti monta kerrosta pakkasilla.

 4. En tunne syyllisyyttä omanajan toivomisesta.

- Tässä varsinkin olisi parannettavaa rutkasti. Välillä kuitenkin äidilläkin on oikeus
pieneen hetkeen ihan itselleen.

 5. En katso mangaelokuvia.


- Noup, en vieläkään. Ei ole minun kuppini kahvia.

6. En unohda omia haaveitani.

- Ensi vuonna voisin pohtia jälleen syvemmin, mitä kaikkea sitä tahtoisikaan vielä saavuttaa.
Välillä arki kuitenkin peittää nuo haaveilut alleen, eikä niihin ehdi sen enempää syventyä.

7. En unohda neuvola-aikoja.

- Krhmm. Hupsii.

8.  En anna puhelimen sivuuttaa ihmisiä.

- Tässä onkin juttu, missä kaikilla on varmasti nykypäivänä hieman petrattavaa. Tänään minulla
oli akku loppunut yöllä puhelimesta, ja avasin sen vasta illalla. En kokenutkaan menettäneeni
mitään. Toki tärkeiden puheluiden vuoksi, se olisi silti hyvä olla päällä. Mutta periaatteessa
tuollaiset "puhelittomat päivät" voisivat olla toisinaan ihan paikallaan.



9.  En anna sukkalaatikkoni räjähtää.

- Tämä ärsyttää itseäni suuresti. Ensin järjestät ne hienosti, ja jo seuraavana päivänä 
olet saanut sotkettua ne ihan hujan hajan. ARGH.


10. En tunge keittiön roskista liian täyteen.

- Tämä kohta on omistettu Jasselle, ja lupaan nyt virallisesti petrata tässä asiassa! Soriii.



Mitä sinä et tee ensivuonna?



- Jane

maanantai 5. joulukuuta 2016

Taaperolle tekemistä, kun vanhemmat sairastavat

Päähän koskee, yskittää ja kurkkuunkin on jumittunut orava. Poikittain pörheän
häntänsä kanssa. Samaan aikaan lapsi kuitenkin pökkii sinua kirjoilla, nykii paidan
helmaa ja kehottaa leikkimään kanssaan. Myös kurkkaus puolisoon päin osoittaa
hänetkin zompin kaltaiseksi yskiessään keuhkojaan pihalle. Mikä avuksi?

Tietysti mikäli käytössäsi on lähellä tukiverkkoa, ota apu vastaan. Aina ei tarvitse olla supervanhempi. Myös palkattu lapsenvahtikin voi olla hyvä vaihtoehto, että saatte levättyä edes muutaman tunnin. Toki voitte myös vuorotella nukkumista. Mikäli sellaista apua ei kuitenkaan ole lähellä, tässä kooste parista vinkeästä vinkistä, millä tilannetta voi mahdollisesti edes hitusen helpottaa. Älä kuitenkaan jätä lasta kokonaan vahtimatta, vaikka saisitkin hänet hetkeksi viihtymään itsekseen.


MÖRÖN KESYTTÄJÄ

Todennäköisesti näytät möröltä jo valmiiksi tuossa tilanteessa, joten tarvitset enää oikein lämpöisen viltin. Asetu mukavasti lattialle ja kääriydy viltin alle makoilemaan. Anna lapsesi möyriä ylitsesi (meillä jaksetaan mennä satoja kertoja putkeen selän yli), Kurkkaa välillä viltin alta ja mörise jotain, tai huikkaa perinteinen; "Kukkuu". Mikäli tilanteesi on niin kurja, ettei ääntä lähde, varmaan pelkkä yskimisesikin riittää kuulostamaan melkoisen hurjalta möröltä..

LEIPURI HIIVA

Kasaa lattialle rapisevaa leivinpaperia, desimittoja (parhaita ovat sellaiset, missä on monta erilaista
mittaa yhdessä!), kauhoja ja lastoja. Mikäli kestät paukutusta, pari kattilaakaan ei ole pahitteeksi.
Reilusti yleistäen monet lapset tykkäävät kovasti tutkia keittiövälineitä ja viihtyvät niiden parissa
ainakin hetkisen. Siemaise itse sillä välin kuppi kuumaa ja ota tarvittaessa särkylääkettä.



KASSIALMA

Meidän kotonamme asuu todellinen käsilaukkufriikki. Myös kaikenlaiset ostoskassit kiehtovat kovasti. Aina, kun tullaan kaupasta, tyttö on meillä se, joka ostoskassit nätisti purkaa keittiössä. Ollaan tästä kyllä tosi kiitollisia ja ylpeitä, jes. Uskallan kuitenkin väittää, ettei hän ole ainoa taapero, joka touhusta innostuu. Tuollaisia muovikasseja emme kuitenkaan suosittele lapsille leikkeihin, joten kaiveleppa esille oma käsilaukkusi. Tyhjää se kaikista pienistä ja tärkeistä tavaroista.

Täytä se tyhjäämisen jälkeen mitä ihmeellisimmillä asioilla. Vesipullolla, jossa on tilkka vettä (sopii mm. "marakassiksi"), parittomilla sukilla (löytynee laukusta muutenkin), pehmoleluilla, kaukosäätimellä, mainoslehdellä.. Mitä nyt vain mieleesi tulee, kunhan mitään myrkytys-, ja tukehtumisvaaroja ei ole. Kassia tyhjätessä ja tutkiessa taaperolla menee tovi, jos toinenkin. Voinet oikaista hetkiseksi sohvalle niiskuttamaan.


Isommille lapsille varmasti keksiikin jo enemmänkin omatoimista tekemistä, kuten vaikkapa piirtämistä. Meilläkin toki "piirrellään", mutta ettei piirustuksia olisi aivan jokaisessa seinässä, lienee se hyvä jättää päiville, kun vanhemmat ovat skarpeimmillaan. Isommat lapset varmasti myös jaksavat jo katsella vaikkapa Disneyn leffoja, joista me vanhemmatkin kyllä tykätään yhtälailla, mutta ihan vielä meidän taaperomme ei niitä jaksa katsella.

Mikäli olette hurjan kipeitä molemmat, on oikeasti parempi turvautua auttaviin käsiin ja pyytää jelppiä muilta. On tärkeää, että vanhemmat voivat tervehtyä, että lapsi saa hyvää hoitoa ja jaksavat vanhemmat taas lähelleen.

Me molemmat olemme tällä hetkellä ärsyttävän yskimisen saartamia, mutta onneksi taaperomme
rakastaa tutkia ja lukea kirjoja, sekä lehtiä itsekseenkin. Välillä sitä miettii kauhuissaan, että mahtaako tuo osata jo peräti lukea, kun tutkii jokaisen sivun lehdistäkin hyvin tarkkaan, ennen kuin kääntää seuraavan. Ehkei hän nyt kuitenkaan ihan vielä, vaikka tietysti meidän mielestämme onkin maailman kaunein ja fiksuin lapsi päällä maan.. Hih.


 Mitä teillä leikitään, kun olette itse kipeinä?


- Jane


Linkkaa blogisi, äidille parempaa luettavaa

Tällaisena äiti-ihmisenä aika on usein kortilla. Ja kun se on kortilla, sen tahtoisi käyttää rentoutuen
ja mielellään siten, että saisi hieman aivotkin narikkaan! Tähän yksi parhaista tavoista on mielestäni
blogien lukeminen, hyvää kahvia luonnollisesti unohtamatta. Facebook-sivuillamme nostettiinkin juuri vanha blogipostaus, josta voit kurkata, miten valmistaa joulukahvia edullisesti kotona.

Minulla on vuosia sitten ollut muutamat lemppariblogit, mutta valitettavasti esimerkiksi Motherfuckin' fashionin Laura menehtyi ja muutkin blogit ovat joko hiljentyneet, tai sitten sisältö on muuttunut sellaiseksi, ettei se enää oikein herätä tunteita mihinkään suuntaan osaltani. Motherfuckin' fashion oli kaikkein ensimmäisen blogi, josta sytyin ihan tosissaan. Se oli blogi, joka sai minut viikottain seuraamaan innoissaan, joko olisi tullut uusi blogikirjoitus. Sellainen on minusta hyvä blogi, se saa odottamaan intopiukeana, olisiko bloggaajalla uutta sanottavaa.

Tällä hetkellä seurailen lähinnä meidän Kaksplussan verkostolaisten blogeja, mutta kaipasin myös joitain muitakin blogeja. Oli kyseessä sitten esimerkiksi vaikkapa sisustus, tai muotiblogikin.

Nyt teillä on mahdollisuus linkittää tämän postauksen kommenttiosioon omia blogejanne, tai
omia suosikkejanne. Koostan näistä löytyneistä suosikeistani sitten mukavasti joululomalle  
(heh, mikä loma?) listan. Ehkäpä sinäkin löydät täten uutta innostavaa, kutkuttavaakin luettavaa?

Lisääthän linkin oheen pienen esittelytekstin, kiitos! Ihanaa viikon alkua <3



- Jane

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kotiäiti, yritä nauttia

Kun heräät huonon yön jälkeen silmät ristissä valmistamaan puuroa, saatat ajatella,
että hitto miten kiva olisikaan olla jo töissä.

Kun kiellät taaperoa tekemästä pahuuksia miljoonatta kertaa tunnin sisällä, saatat ajatella,
että illalla soitat kyllä pomolle/avaan työkkärin sivut/marssin kadulle huutamaan, että; "päästäkää mut jukolauta töihin täältä". Kuvittelet jo miten roikut ohi kävelevien ihmisten lahkeissa, hokien; "palkkaa mut, palkkaa mut.. save meeeeee!"

Mutta sitten koittaakin hyvin nukuttu yö. Olet tajunnut itsekin mennä ajoissa nukkumaan illalla,
ja heräätte lapsen kanssa vasta yhdeksän jälkeen. Ilman herätyskelloa. Tai no, kahdeksalta soi kyllä herätys perhekahvilaan, mutta päätit skipata sen. Koska sä voit.

Aamuina jolloin tulet menemään taas töihin, ei herätyskelloja ja menoja paljon skippailla. Työaamut vasta stressaavia varmasti tulevatkin olemaan. Pitää ehtiä laittamaan itsensä, lapsi ja mielellään molempien tulisi syödäkin jotain. Herätä täytyy, ja mielellään ilman torkuttamisia.

Kun palaat töihin, pulkkareissuistakin tulee luksusta ja laatuaikaa. Ei vain arkipäivää.
Vaikka kotona saattaakin olla välillä tylsää, tai hermoja raastavaa, täytyisi tästä yrittää osata nauttia. Milloin seuraavan kerran voit nauttia lapsesi seurasta yhtä paljon? Nähdä välittömästi, kun hän oivaltaa uusia asioita. Tuo hymy, nauru ja hassuttelu. Toki itkuakin päiviin kuuluu paljonkin toisinaan, mutta milloin ehdit olemaan yhtä nopeasti lohduttamassa? Vaikka totuushan on se,  että ihminen kaipaa sitä, mitä hänellä ei ole. Varmasti kun palaan aikanaan töihin kunnolla, muistelen kaiholla näitä päiviä.

Aikakin kultaa varmasti muistot. Päiviini kuulu lukemattomia likaisia sukkia, ruuan valmistamista, imurointia (taaperon "avustuksella"), tiskejä ja lisää tiskejä. Ja ennen kaikkea; jäähtyneitä kahveja mukeissa ympäri asuntoa. Hätäponnareita. Tahraisia paitoja.

Välillä joudun kuitenkin muistuttamaan itseäni tästä etuoikeudesta, ja etenkin siitä, että tästä olisi lupa myös NAUTTIA. Morkkiksen likaisista pyykeistä voisi välillä unohtaa, laittaa hyllyn perälle, tai suoraan roskikseen. Kun lapsi nukkuu päiväunia, on ihan sallittua laittaa lempisarja pyörimään, juoda se kahvi kuumana ja kääriytyä vilttiin. Ellei siis väsytä ihan armottomasti. Silloin on ihan sallittua möyriä lapsen viereen peiton alle ja ottaa itsekin torkut. Kyllä ne pyykit ehtii. Ja jos ei ehdi, kuljetaan pari päivää eripari sukissa. Ketä oikeasti kiinnostaa?

Tukka putkella suorittamisen sijaan olisi kiva osata ottaa lungisti. Kerhoissa on kiva käydä,
mutta kun pakko ei ole, ei siitä tulisi stressata. Käydään sielä kun ehditään, tai kun siltä tuntuu.

Kun synnytyksestä oli vain muutama päivä, heräsin kiireellä klo 6, ennen vauvan heräämistä,
että ehtisin varmasti tyhjentää tiskikoneen ja käymään suihkussa. Muutaman päivän jälkeen
kävin myös vaunulenkillä ja kaupassa, ja se kyllä kostautuikin; kolotti ja jomotti. Ylisuoritin.
Luulin, että nyt täytyy olla superäiti. Näin ne äidit tekee. Jaksaa, jaksaa. Oikeasti olisi pitänyt nukkua niin pitkään kuin vain mahdollista, ja VAATIA kahvia vuoteeseen. Nauttia vauvasta ja löhöillä, levätä ja palautua. Jälkikäteen harmittaa vietävästi.

Mutta nyt aion yrittää nauttia edes näistä kotiäiti-päivistä, sillä tiedän, että tulen aikanaan
kaipaamaan näitä suuresti. Ihan kuin haikeana ajattelen jo noita tyttäremme ensimmäisiä
päiviä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin NAUTI vauvastasi ja LEPÄÄ niin paljon kuin mahdollista.
Minäkin nautin, mutta kiirehdin liikaa. Ehkä kävin toki kierroksilla myös, koska hormonit.
Mutta kuitenkin.

Nyt olen viimein antanut itselleni luvan ottaa itsekin päikkärit ilman syyllisyyttä.
Kun äiti ei ole väsynyt, hommat hoituu paljon mukavammin.


Ps. Autuaasti kirjoittaessani tätä, koti oli suhteellisen siisti. Tiskit tiskattuna, ruoka eiliseltä
valmiina ja pyykit siististi kuivumassa. Lapsi ja mies nukkuivat tyytyväisinä ja minä join
mukillista höyryävää glögiä viltin alla. Teksti olisi voinut olla toinen, jos näin ei olisi ollut?

Tsemppiä arkeen, kotiäidit!



- Jane

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pikakampauksia ja mielitekoja, Kaksplussan verkostolaisten pikkujoulut

 Viime lauantaina koitti jo pitkään odotettu ilta, Kaksplussan blogiverkostolaisten pikkujoulut!

 Olimme Liinan kanssa työstäneet pitkään näitä kekkereitä, ja vihdoin ne koittivat.
 Tapahtumapaikkana meillä oli Tampereen Torni Hotelli, ja saimme sieltä käyttöömme upean
 Visio Klubin, joka sijaitsee kerroksessa 17. Näköalat olivat siispä oikeinkin mainiot!

















Ohjelmassa meillä oli muutamille bloggareille mm. pikakampauksia. Kampauksia meille tuli tekemään Parturi-Kampaamo Divan keskustan liikkeestä ihana Ella! Olimme hieman myöhässä aikataulustamme, mutta onneksi hän ehti loihtia näppärästi bloggaajien tukat kuntoon.

Mikäli mielit  myös laittamaan omat hiuksesi ojennukseen Pirkanmaalla, voinemme suositella lämpimästi tätä kampaamoa. Kampaukset syntyivät uskomattoman nopeasti, ja tarkasti.
Keskustan liike löytyy Tampereella kätevästi asematunnelista, joten matkailijakin voi pysähtyä kampaukselle.


Onnekkaat verkostobloggarit uusissa kampauksissaan; Hanna, Klara ja Cecilia. Löytyykö näistä omaa suosikkikampaustasi? Letit olivat ainakin kovassa suosiossa tämän illan aikana.




















Kahvitauolla vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin bloggareiden haasteita, joskus hieman  ristiriitaisiakin tunteita. Voinko kirjoittaa aiheesta, joka tulee kirvoittamaan lukijoiden mieltä?

Kahvien nauttimisen jälkeen vuorossa oli Putiikki Pietamo. Kahden naisen yritys on perustettu 2016
ja valikoimissa oli vaikka mitä ihanaa. Alkoi tehdä mieli yhtä, jos toistakin tuotetta. Eniten mieleeni jäivät kuitenkin eräät nuolilegginsit. Kyseiset leggarit olivat menneet messuillakin kuin kuumille kiville. Ehkäpä täytyy lähettää hentoinen, pieni pyyntö joulupukille?






















Pikkujoulujen järjestelyissä meillä oli mukana uskomattoman monta hienoa yritystä. Ei siis ihme, että bloggareille koitti suorastaan jouluaatto, kun goodie bagit jaettiin. Sisältöihin tulette varmasti vielä törmäämään instagramissa ja blogeissamme. Pysykää siis kuulolla!


Mahtavinta pikkujouluissa oli kuitenkin toisten verkostobloggareiden tapaaminen. Tämä oli ensimmäinen tapaaminen, jonne ehdin itsekin mukaan. Loistavaa, että löytyy tällaisia kanssasisaria.
Niin upeita naisia, että huh. Valitettavasti kaikki bloggaajat eivät päässeet paikalle, mutta meidän verkostolaisten blogeja löydätte kuitenkin TÄÄLTÄ.

Kiitos myös vielä teille naisille suloisesta kukkakimpusta! Kimppu koristaa nyt perheemme ruokapöytää ja toi hymyn huulille tänäkin aamuna, kun silmät ristissä alkoi valmistaa puuroa tyttärelle..

Arki on taas koittanut.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Diy, hammastahnamaalausta!

Tip-tap.. Joulu on jo ihan ovella! En liene ainoa jouluhullu, siitä hyvänä todisteena
lienee esimerkiksi facebookin "sydämeeni joulun teen" - ryhmäkin. Ryhmässä muutkin
jouludiggarit jakavat fiiliksiään, askartelujaan ym.

Sieltä ryhmästä nappasinkin tämänkin idean, hammastahnamaalausta! Ideahan ei sinänsä ole uusi, mutta varmasti yhdellä, jos toisellakin saattanut tämä simppeli hauskuun jäädä hieman unholaan.
Monet vanhemmat varmasti pohtivat, mitä voisi lapsensa kanssa askarrella tai puuhailla joulua odotellessa. Voinen lämpimästä suositella tätä. Et tarvitse kuin valkoista hammastahnaa ja jotain,   
millä sitä levitellä. Paras väline saattaisi olla jokin kovahko, pieni sivellin.

Itse kuitenkin tunnettuna hätäpöksynä kaivelin kaapista (Kun oltiin ensin varta vasten ajettu kauppaan hakemaan valkoista hammastahnaa. meillä oli vain sinistä!) hammastikkuja, drinkkitikun, 
muovipillin ja vanulappuja. Melko, öh, persoonallisia työvälineiä, voisin väittää.













































Parastahan koko hommassa on se, että maalaukset voi pestä pois! Minäkin tosiaan kun satun
olemaan hätäilijä (hetikaikkimullenyt), enkä malttanut etsiä kunnon työvälineitä  ennen kokeilua,
voin huoletta pyyhiä tahnat pois ja kokeilla uudelleen! Hienointa jälkeä varmasti saisi, kun tulostaisi esimerkiksi peuran tai poron kuvia, ja tekisi niistä sapluunoita.

Tällainen vapaalla kädellä -tyyli ei ehkä ole kovinkaan nättiä, mutta hei, Jasse kuitenkin heti
tunnisti, että maalaamani otus oli PORO! Hurraaa! Vaikka olinkin kovin liikuttunut asiasta,
ajattelin silti pestä tuon kuvan pois ja suunnitella rauhassa hieman tyylikkäämmän lopputuloksen ikkunaan jouluksi.

Olen myös kuullut, että jotkut maalailevat ikkunoihin myös piimällä. Piimä on helpompi pestä ikkunoista pois, mutta saattaa märkänä hetken haiskahtaa. Kuivuttua ongelman pitäisi kuitenkin poistua. Voisin veikata, että piimällä voisi saada hieman tarkempaa maalausjälkeäkin aikaan.

 Joko te olette kokeilleet tehdä maalauksia ikkunoihinne?

Ps. Tänään tapahtui jotain tosi rajua; meillä on naapurustossa ensimmäisinä jouluvalot ulkona!
Aika pahiksia tässä siis ollaan, rok rok!


- Jane


Saatte suudella morsianta

Melko inhottava klikkiotsikko, vai mitä? 

Pahoitteluni, mutta se kuitenkin liittyy oleellisesti seuraavaan osioon tässä 
"kuvaajamamma avautuu" - postaus-sarjassa.
 
Tällaista klikkiotsikointia muuten harjoittaa nykypäivänä harmillisen moni, jos et ole aikaisemmin  moiseen törmännyt, niin tuossapa oli sinullekin esimerkki. Tuon vuoksi monet ovatkin alkaneet harjoittaa #klikinsäästämistä muun muassa facebookin uutistarjonnassa. 

Mutta, se itse aihe, ettei tämäkin mene täysin klikkihommeleiksi. Tällä kertaa vuorossa ovat hääkuvaukset, mikä niissä vetoaa ja mikä saa valokuvaajan laittamaan yhä uudelleen itsensä yksiin maailman stressaavimmista kuvaustilanteista. Meillä äideillä kun ei olekaan sitä stressiä ennestäänkin aivan tarpeeksi..

Häät koskettavat aina. Vielä kun ollaan tätä naissukupuolta, niin nenäliinojen tukkuhamstraus on kuvauskeikoille lähdettäessä tarpeen. Joka hemmetin kerta se saa mielen aina hieman herkäksi, kun hääpari lausuu ne maagiset sanat toisilleen. Yritä siinä sitten samalla tähdätä linssiä pariskuntaan.

Mielestäni on suuri kunnia saada olla kuvaajana osana hääparin päivää. Se päivä on kuitenkin hyvin tärkeä ja varmasti tullaan aina muistamaan. Ja kuvat ovat siinä asiassa hyvin merkittäviä ja tärkeitä. Hääkuvia tullaan katselemaan vielä vuosikymmentenkin takaa ja niitä esitellään myös tuleville
sukupolville kahvikupposten äärellä villasukkaa kutoen. Okei, meni ehkä hieman romantisoinniksi, mutta tämä aihe nyt vain aiheuttaa tämmöistä. Sniisk.

Sitä voisi ajatella, että häät menevät aina saman kaavan mukaan; ensin kirkossa höpöttelyt, sitten tervetulomaljat, hääkakku, häätanssi, ja kimpunheittoa. Mutta uskallan kuitenkin väittää, että
jokaiset häät ovat ainutlaatuiset ja erilaiset. Hääparit eroavat valtavasti toisistaan! Toisille on tärkeää saada hyvä kuva hääkakusta, toisille tärkeää on ikuistaa koko suku. Toisten juhlissa tunnelma on herkkä ja seesteinen, toisten juhlissa riemuitaan ja tanssitaan tauotta. Jokaiset häät ovat kauniit.



Hauskimpia hetkiä häissä ovat usein mielestäni yllätysohjelmat ja hyvänä kakkosena tulee bestmanien ja kaasojen kuvaus hääparin kanssa. Usein bestmanit ja kaasot ovat valmiita pieneen hassutteluunkin, ja tällöin syntyy ikimuistoisia kuvia. Toki on aina hyvä ottaa varalle muutama
sellainenkin kuva, jonka voi antaa mummun kirjahyllyyn koreilemaan. Ilman niitä irvistelyjä, kielten näyttämisiä ja pieniä sirkustemppuja.

Haastavaa häiden kuvaamisessa on ehdottomasti ajoitus. Sitä täytyy olla tarkkana kuin porkkana (mielenkiintoinen sanonta muuten?) ja tarkkailla kameran läpi menoa tauotta. Räps sielä ja räps täälä, meno on kuin paparazzeilla konsanaan. Silloin onkin välillä haastavaa noudattaa etikettiä, että kuvaajan olisi hyvä olla huomaamaton ja silti kaikkialla. Toisinaan teleportillekin olisi käyttöä..


Usein kuvaajalle tarjotaan myös mahdollisuutta ruokailla häissä, ja mikäs sen mukavempaa! Niin paljon herkkuja ympärillä, että aivan häikäisee (ja voi sitä kuolan määrää..). Mutta valitettavasti
kuvaajana sitä harvoin ehtii maistelemaan näitä upeita luomuksia. Usein kahvikupposella mennään aamusta iltaan, sillä hääkuvaukset ovat niin hektisiä.

Aina kun meinaat ottaa hörpyn ihanasti suussa sulavasta, ja juuri oikein paahdetusta kahvista, niin jossain alkaa tapahtua. Ja silloin ei auta kuin olla kärppänä paikalla ja hoitaa valotuksen säädöt näppärästi kohdilleen.

Nämä on näitä ihania ammatinvalinta kysymyksiä.

Eniten pidän papeista, jotka ottavat myös hääkuvaajan huomioon kirkossa. Usein tilanteet viilettävät kirkossa hieman turhankin nopeasti ohi, ja saa olla vikkelä kuin kettu (lupaan lopettaa eläinvertaukset lähiaikoina), että ehtii tallentamaan jokaisen tärkeän hetken alttarilla. Viime häissä hymyn sai huulilleni pappi, joka hääparin suudeltua totesi, että:

 "Ja eiköhän oteta vielä toinenkin kierros!"

Ja täten muistoksi syntyi valtavasti hyviä kuvia. En ole vielä kokonaan palannut työelämään, mutta viime kesänäkin oli jo aivan pakko päästä ikuistamaan muutamat ihastuttavat häät. Joku niissä vaan vetoaa yhä uudelleen ja uudelleen.


Loppuun vielä pieni vinkki teille, jotka etsitte hääkuvaajaa. Valitkaa juuri teille sopiva kuvaaja.
Miettikää, saako hän tallennettua juuri teidän näköisiänne kuvia. Synkkaako teillä kemiat yhteen?
Tarkastelkaa myös kuvaajan aikaisemmin ottamia kuvia, onko niissä sellaista vivahdetta tai tyyliä,
jota juuri TE etsitte. Koska se, mikä sopii toisille, ei aina sovi silti kaikille. Hääkuvat ovat hyvin tärkeitä muistoja, ja niihin kannattaa panostaa.



- Jane

tiistai 15. marraskuuta 2016

Mikä lapsikuvauksissa kiehtoo?

Niin, mikä niissä kuvauksissa sitten kiehtoo?

Ehkä voin hieman raottaa kuvaajamammana hieman tällaista sielunmaisemaa muutaman
postauksen verran. Aina toisinaan minulta kysellään, miksi kuvaan tai miten päädyin kameran
taakse, joten täältä tulee. Ottakaa, tai jättäkää.

Mutta mikä sitten saa ihmisen ikuistamaan kerta toisensa jälkeen puuttuvia hampaita ja tahmaisia tassuja?

Ehdottomasti niiden haasteellisuus, ja samaan hengenvetoon mainittakoon myös niiden palkitsevaisuus. Se hetki, kun olet 45 minuutin kuvausajasta kuluttanut jo 40 minuuttia kuvaten itkevää taaperoa, ja yht'äkkiä hänen mielialansa muuttuu. Viimein lapsi palkitsee kärsivällisyytesi ja hymyilee kuin Naantalin aurinko. Silloin ne jäljellä olevat 5 minuuttia ovat kaiken vaivan arvoisia. Pari hampaatonta hymyä, ja olet totaalisen myyty. Olisit valmis vaikka adoptoimaan tuon harvatukkaisen otuksen silmääkään räpäyttämättä! Mutta onneksi melko harvoin vanhemmat edes tuollaista toki ehdottelevat.
Ei taitaisi kaikki Matit ja Maijat meidän kotiimme.. Ehkä siivouskomeroon muutama?


No, tietysti on myös aivan käsittämättömän helppojakin tapauksia.

Nykypäivän yhteiskunnassa lapset ovat tottuneita poseeraajia jo alta kuuden kuukauden ikäisinä.
Äidit ja isät tallentavat murusensa liikkeitä kuin Bigbrother-talossa konsanaan, mitä toki pidän
ihan hyvänäkin juttuna. Tyttäreni on paljon parempi posettaja, kuin meikäläinen. Itselläni kameran edessä möllöttämisen opetteluun on mennyt nimittäin paljon enemmän aikaa. Enkä kyllä kieltämättä hallitse sitä oikein vieläkään. Päivästä riippuen sitä joko kiusaantuu, ärsyyntyy tai turhautuu, kun joku päättää ikuistaa tämän lärvin. Käsi nousee kasvojen eteen 150:n kilometrin tuntivauhdilla, mikäli en ole sillä tuulella. Aikamoista toimintaa valokuvaajalta, joka houkuttelee päivät pitkät ihmisiä paljastamaan omat hammashymynsä.. Mutta sellaista se nyt vaan välillä on.

Olen ilokseni huomannut, miten hieman vanhempiakin lapsia kiinnostaa kovasti kameran
toiminta. Voi sitä riemua, kun saa katsoa miltä juuri otettu kuva näyttää: "Näytä hei millanen tuli, tuliks siitä ihan hassu". Tai vielä hurjempaa, jos saa jopa koettaa painaa laukaisinta, ai että! Kameralle on myös mukava koittaa murista, mutta sille voi myös leperrellä nätisti tai jopa suukottaa kuolavanan kera. Täytyisi ehkä välillä itsekin leperrellä enemmän kameroilleni, ehkä niissä kestäisi silloin akkukin hieman pidempään? Kenpä tietää.



Lasten kanssa kuvauksissa voi myös sattua ihan mitä tahansa. Moniko 45-vuotias Jarmo
esimerkiksi saisi kesken kuvausten päähänsä, että: "Iskempäs muuten nyt tämän kokonaisen vesimelonin tähän lattiaan ihan mäsäksi", ja sen jälkeen päättäisi vielä mennä hieman kieriskelemään tuohon juuri syntyneeseen hassun näköiseen mössöön? No, erään 2-vuotiaan neitokaisen mielestä se oli oikeinkin näppärä idea. Onneksi taustakangas oli kuitenkin pestävää materiaalia ja saimmepahan jälleen pidennettyä ikäämme, kun hekottelimme neidon tempaukselle. Ja minä opin ainakin pitämään ruokakuvausten materiaalit erillään lapsikuvauksista.

Parhaimpia hetkiä ovat kuitenkin ne, kun lapsilta saa suoraa palautetta. Olin eräänä päivänä kuvaamassa puistossa perhettä ja ensimmäiset testikuvat otettuamme pikkupoika tokaisi hymy korvissa isälleen: "Iskä hei, täähän on kuule tosi kivaa!" 

Eräissä häissä taasen yksi pikkutyttö huusi kovaan ääneen, että hänestäkin tulee isona kyllä
aivan varppina valokuvaaja: "Toi näyttää niin kivalta, toi täti vaan saa käskyttää meitä".
Jep, that's me.

On ne lapset vaan aika ihania. Mutta sitä en ymmärrä oikein vieläkään, että miksi toisten ihmisten lapsia on paljon helpompi kuvata, kuin omaansa? Ehkä se on se kärsivällisyys..



- Jane