Kastejuhlan valmisteluita

Viikot vierivät ja on kohta tullut aika antaa pikkuiselle nimi!
Siispä olemme valmistelleet ristiäisiä, nimi onkin jo onneksi päätettynä.
Pidämme nimen salassa juhliin saakka, mutta hieman on ollut vaikeuksia pitää
sitä vain meidän tietonamme. Mutta toistaiseksi kenenkään ei pitäisi tietää sitä vielä.
Jes, hieman jännitystä peliin!

Serkkuni esikoisen juhlissa kaikki saivat kirjoittaa kastejuhlien alussa kirjaan veikkauksiaan
nimestä ja se oli mielestäni oikein hauskaa. Aika harva muistaakseni arvasi nimeä oikein.
Mitäs veikkaatte, minkä nimen meidän typykkämme saa?

Kutsut oli tarkoitus alunperin askarrella osaksi, mutta sitten laiskuus voitti ja tilasimme
valokuvista netistä kutsukortit. Tietysti niihin myös eksyi pieni kirjoitusvirhe paholainen..
Mutta onneksi kovin moni ei ole kuulemma huomannut virhettä, huhh.

Juhla Centeristä tilattiin tuollainen suloinen viirinauha, servettejä, koristehelminauhaa ja koristekiviä.
Täytyy vielä hankkia pieniä tuikkukippoja ja lisää koristekiviä ainakin. Saas nähdä, saako näistä mitään nättiä aikaiseksi! Juhlatilassa nimittäin on puupaneelit seinissä ja muutenkin tila on hieman, noh, haasteellinen koristelun kannalta. Mutta toivotaan, että sille on edes jotain tehtävissä!

Äidin ja tyttären asut näyttävät tältä, isukille hieman vielä asu auki. Alunperin ajattelin
korallin tai roosan väristä mekkoa, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Jokaisessa
liikkeessä tuntui olevan nyt lähinnä syysvaatteita ja arkimekkoja saatavilla.
Tyydyin siis tuohon löytöön, vaikkakaan en ollut mitään keltaista alunperin ajatellut kylläkään.

Muutama blogimme lukija on kysellyt, että mistä löydän pieniä korkkareita, ja olen
luvannut postausta aiheesta. En ole kuitenkaan toistaiseksi ehtinyt tuollaista laatia,
mutta tulkoon yksi vinkkaus jo tässä: pienellenaiselle.fi

Tuolta verkkokaupasta löytyy aivan ihania korkkareita myös meille pienijalkaisille!
Itse liike sijaitsee Seinäjoelle, joten sinnekin voi mennä ihan livenä hypistelemään.
Oma jalkanihan on sellainen 34-35, joten tuo kauppa on todellinen pelastus meikäläiselle,
ja monille muillekin samassa tilanteessa uiskenteleville. Mahdollisesti tilaan sieltä vielä
toisen väriset korkkarit juhliin. Mutta mikäli en ehdi, pärjäilen noilla Jessica-mallin kengillä.
Pikkuneidille kengät ja panta hankittiin ihan vain H&M:stä. Tosin tuo panta kyllä on hieman
liian iso, joten täytynee koittaa pienentää sitä vielä ennen H-hetkeä.

Kakutkin on onneksi jo tilattuna, osan tarjottavista teemme kuitenkin myös itse.
Luvassa on luultavasti myös muutama ystävämme esiintymässä, mikäli kaikki menee
putkeen. Jokohan sitä osaisi vähän hengähtääkin? Papin täytyisi vielä tulla vierailulle
ja nimet täyttää papereihin. Hurjaa, että kohta tuota marakattia voi alkaa virallisesti
kutsua ihan nimeltä!

Toivotaan, että saadaan kivat juhlat aikaisiksi. Maanantaina pääsen pitkästä, pitkästä
aikaa vielä kampaajalle, sitä onkin odotettu kuin kuuuta nousevaa. Saa sitten
uuden tukan juhliinkin. Jihuu!

Parvekkeen laittoa ja multakasoja, osa 3.

Jälleen on tullut sen aika, nimittäin parvekkeen muutoksen!
Edelliset pienet muutokset voit kurkata TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


Mistään kovin suuresta ei taaskaan ole kyse, mutta jos kurkkasitte noita edellisiä
muutoksia, niin huomaatte, että enää ei ole näkyvissä rumaa lankkulattiaa. Jasse vaihtoi
meille kesälomallaan tuonne mukavan pehmoisen parvekematon, ja nyt voi sukkasillaankin
tepastella ilman, että saisi jalkoihinsa kasan tikkuja ja ties mitä muuta. Jes.

Myös yrtit olivat jo heittäneet iloisesti veivinsä, joten oli aika vaihtaa ne syksyisempiin
kuvioihin. Niimpä vaunulenkin yhteydessä kaupasta tarttui mukaan kolme kipaletta
callunoita. Nehän kuuluvat syksyyn tunnetusti kuin nenä päähän! En äkkiseltään muista
yhtään syksyä, ettenkö olisi raahannut kotiin noita veijareita, niitä ilman ei vain ole syksyä.
Piste.

  Callunat viihtyvät puutarhassa, terassilla tai parvekkeella jopa kevääseen asti, kunhan  
  muistaa kastella ensimmäisiin pakkasiin asti. Mikään viherpeukalo ei siis tosiaan tarvitse olla.

Olisi mukavaa vielä vaihtaa väritystä parvekkeella hieman syksyisemmäksi, mutta toisaalta
kohta sieltä joutuu kuitenkin ottamaan tyynyt ja viltit pois. Meidän parveke kun ei ole lasitettu,
niin kaikki sade ja lumi tunkee ikävästi sinne.

Syksy on mielestäni ehkä paras vuodenaika. Niin mukava kuin kesä onkin, on syksyllä ihanaa, kun
saa polttaa kynttilöitä ja juoda litroittain teetä. Käpertyä viltteihin ja sukeltaa isoihin villatakkeihin..
AH.


Joko te olette sisäistäneet syksyn ja sanoneet hyvästit kesälle?



- Jane

Uutta arkea

Marakattimme on nyt jo yli viikon vanha, huh miten nopeasti aika voikaan kulua.

Tuntuu, että päivät huristelevat ohi salaman nopeasti! Jotenkin tulee elettyä pikkuisen
nukkumisten mukaan, ja ennen kuin huomaatkaan, on jälleen aika mennä itsekin nukkumaan.
Mutta tämä kaikkihan nyt kuuluukin asiaan. On se silti kuitenkin uutta ja vaatinee hieman
lisää totuttelua.

Murut päikkäreillä

Oma fyysinen kuntoni on mukavasti hieman jo kohentunut, ja on ihanaa olla ilman isoa mahaa!
Katselin tuossa Jassen ottamia kuvia synnytyksestä ja voi luoja.. Nyt jo vaikeaa muistaa, miten
iso sitä tulikaan oltua! Huhh.

On huimaa, että pöydän ääreen mahtuu jälleen syömään. Kukaan ei potki mahan läpi pöydän
kulmaa, eikä kaikki ruoka tipu enää paidalle. Toki silloinhan se tippuu luultavasti lattialle, muttaa..
On myös sanoin kuvaamattoman hienoa, että voi taas nukkua mahallaan,oi autuutta.
Mutta ehdottomasti numero ykkösenä tulee se, että meidän typykkä ei ole enää vain
meikäläisen kannettavana, vaan vastuu on yhtälailla molemmilla, ja molemmat saavat
kasvatella habaansa häntä kannellessa.

Kahvimimmit

 Pikkuinen on myös ainakin toistaiseksi hyvin helppo, koska hän rakastaa nukkua melussa
 ja nukahtaa välittömästi, kun lähdemme kotoa johonkin. Hän antoi tämän mamman shoppailla
rauhassa koko Ideaparkin reissun ajan (tosin mammalla oli itsellään silti jatkuva stressi ja paniikki,
että pikkuinen alkaakin hermostua) ja eilenkin oltiin kahvilassa, missä hän tuhisi tyytyväinen
ilme kasvoillaan. Ah, oli muuten ensimmäinen cappucino synnytyksen jälkeen.
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten hyvältä se maistui?

Niin hienoa, kuin raskaana olikin olla, niin on jännä huomata, miten ihmiset näkevät sinut
taas omana itsenäsi. Raskaana tuntui, että ihmiset näkivät vain mahan. Missä tahansa liikuitkin,
päälläsi oli iso punainen, kirkuva rasti, joka huusi, että:

"Tässä sitä vyöryy menemään paksuna oleva naikkonen". 

Nyt kun olet kaupan kassalla, myyjän katse osuu suoraan silmiisi.
Ihmiset myös kysyvät, mitä sinulle kuuluu. No, tutut tietysti luonnollisesti tiedustelevat
myös marakatin vointia, mutta on silti kivaa olla taas pikkuhiljaa omassa kropassa
ja oma itsensä. Toki mikään ei ole kuten ennen, ollaanhan tässä nykyään maailman
suloisimman typykän äiti-ihminen.

Ja onnellinen siitä.

Hän on täällä!

Viime postauksen jälkeen alkoikin pian tapahtua!


Ja juuri kun lauantai oli vaihtunut sunnuntaiksi, klo 01.57,
rakas, pieni tyttäremme päätti syntyä maailmaan.

Painoa hälle oli kertynyt 3130g ja pituutta 46cm.
Tänään olikin hänen ensimmäinen neuvolansa, ja alle viikossa neiti oli jo saavuttanut
syntymäpainonsa takaisin! Olemme äärimmäisen ylpeitä pikkuisesta marakatistamme.

Voimme kaikki oikein hyvin ja nautimme nyt vauvantuoksuisesta arjesta.
Aikamoinen kokemus kyllä ja pää on aikalailla vain hattaraa. Toissapäivänä
marakatin äiti ihmetteli noin vartin verran kahvinkeitintä lievän pakokauhun vallassa;

"Mikä tämä laite on ja miten sen pitäisi toimia?!!"

Voinemme siis todeta, että vauva on täyttänyt jokaisen osan aivolohkoistamme,
sydämistämme nyt puhumattakaan.

Mutta nyt täytyy jo palata tuijottamaan tuota nukkuvaa (toistaiseksi..) pikkuista,

oikein ihanaa viikonloppua kaikille!




Terveisin,

uunituoreet vanhemmat <3

Syyskuu ja viimeinen neuvola (niin varmaan..)

Hellurei.
No okei, olo ei toki ole ihan tuollaisen tervehdyksen mukainen, mutta eniveis.
Niin se elokuu vaihtui syyskuuksi ja laskettuun on enää muutama hassu päivä.
Missä vauva?

Öisin tulee nykyään nukuttua (kierittyä) enää noin tunnin verran ja
päivisin päikkäreitä häiritsee tyypin möyrintä, joka sattuu niin, ettei niistäkään
oikein tahdo tulla mitään. Turhauttavaa. Mutta niinhän nämä loppuajat
ovat varmasti kaikilla. Maltti olisi valttia! Äh.

Eilen oli toivottavasti viimeinen raskaudenaikainen neuvolakäynti.
Kaikki arvot olivat buenot, marakatin sykkeet hyvät ja painoakaan
ei ollut tullut kuin muutama gramma! Jännitti hieman astua vaa'alle,
mutta eihän se paino toki enää näin lopuksi nousekaan. Taidan siis
tosiaan selvitä vajaalla 12 kilon nousulla? Huraa!

Rv39

Vau.fi sivuston mukaan paino jakautuu raskaudenaikana täten:

- Vauva n. 3,6kg
- Lapsivesi n.0,8kg
- Rinnat n. 0,4kg
- Neste kudoksissa n.1,2kg
- Istukka n. 0,6kg
- Kohtu n. 1kg
- Verimäärä n. 1,2kg
- Rasvaa n. 3,5kg

Yhteensä n. 12,3kg

Meidän tyyppiämme on tosin sanottu varsin siroksi kaveriksi, joten ei varmasti tule
kyllä aivan tuollaista 3,6kg painamaan, mutta kyllähän tuo lista antaa hieman osviittaa painosta.
Neuvolatädin mukaan "yksiö" on myös nyt hyvin täynnä, tyyppi on ihan kiinni meikäläisen kylkiluissa,
että ei ihme jos se möyrintä sattuu niin pirusti tässä vaiheessa. Ouh.

Toisinaan tuleva isäihminenkin on joutunut huutelemaan mahaan, että ei muuten tipu
viikkorahaa, ellei sielä aleta käyttäytymään ja olemaan kiltti äidille. Mutta eihän tätä
riiviötä juurikaan kiinnosta. Taitaa tietää, että tullaan kuitenkin hemmottelemaan se pilalle?

Käytiin savustusmielessä Pyynikillä kipuamassa portaita ja näkötornissa, unohtamatta tietenkään munkkikaffeja! Milläs muullakaan tätä mammaa olisi saatu motivoitua ravaamaan portaissa.. On kiva, että vielä tähänkin aikaan vuodesta Näkötornin kahvila on avoinna peräti kello 20.00 saakka.

 Saas nähdä, oliko portaistakaan mitään hyötyä, mutta ainakin pieni reippailu hieman piristi.
Törmättiin myös lenkkipolulla tuntemattomaan, eläkkeellä olevaan lääkärirouvaan.
Hän kertoi, miten on aikoinaan auttanut vauvoja maailmaan ja kaikki on aina mennyt hienosti.
Rouvan mielestä oli selvä enne, että kohdattiin. Hän lupasi lähettää meille hyvää synnytysenergiaa.
Jes!

Semmoiset pikakuulumiset täältä raastavan odotuksen ääreltä. Ehkä sitä voisi jatkaa imurointia,
niin on sitten ainakin puhdasta, jos ei tässä muuta aikaan saada..



- Jane