Odottavan aika on pitkä

Pahoittelut pienestä blogihiljaisuudesta, on ollut niin odotuksen
täyteisiä päiviä, ettei ole oikein muuta voinut ajatella, kuin että:

                        "No joko mennään?!"


Mutta ei. Lääkärit veikkasivat viimeksi, että menisi vain noin
viikko, kun pikkuinen pyrkisi ulos. Nohh. On hän toki pyrkinyt
hieman (nimimerkillä kipeähköt supistukset hei vaan!), mutta aina
on lopahtanut kuitenkin, eikä vielä ole ollut tarvetta ihan sairaalaan
saakka lähteä. Viime päivinä olo on kuitenkin hieman muuttunut,
miten sen sanoisi hmm.. No, oudoksi, että ehkäpä pian kuitenkin?

Miten sitten täyttää odotuksen täyteiset päivänsä? No, tänä aamuna heräsin
neljän jälkeen ja kuuden aikoihin olin jo leipomassa korvapuusteja..
Ainakin on nyt sitten pakkasessa niitäkin, kun tulee aikanaan vieraita katsomaan
pikkutyyppiä. Edellisenä päivänä tein pari laatikollista safkaa myös pakkaseen, niin
ei tarvitse ensimmäisenä synnäriltä tullessa miettiä ruuanlaittoa. Joku hamsterivaihe
tässä on selvästi vielä viime hetkillä menossa. Jassekin siivonnut innoissaan asuntoa,
kun olen itse täyttänyt kuivakaappejamme hermoillen.

+ 10kg möhkömamma

Oikeastihan nyt pitäisi vain nauttia ja rentoutua. Syödä herkkuja sohvalla,
ottaa pitkiä kuumia spa-henkisiä suihkuja, juosta ravintoloissa ahmimassa
ja shopata sydämensä kyllyydestä. Hörppiä törkyhintaista cappucinoa jossain
hienostokahvilassa ja mutustaa kakkua. No, ollaan me kyllä noitakin tehty.
Mutta jotenkin sitä vaan odottaisi jo, että alkaisi uusi arki ja täten toipuminenkin
voisi jo alkaa. Saisi elämään jotain järjestystä, onhan jo syksy! Koulut alkaneet ja
kaikkea! Ehkä tämä kiire johtuukin juuri syksystä? Normaalistikin syksy tarkoittaa
aina uusia alkuja ja arkeen palaamista. Saisi alkaa jo.

Synnytysvalmennuksessakin käytiin taas tänään ja ei kyllä ihan hirveästi tullut
mitään uutta infoa. Ehkä enemmänkin nosti taas vain pienen inhon tunteen
pintaan. Repeämiset, leikkaukset, piikit, eritteet, huuto, hengitys, puskeminen..

Mutta kuten ärsyttävä sanonta kuuluu: "Kyllä kaikki sieltä pois ovat tulleet".
Niimpä niin.


Oletteko te saaneet ajatuksen muualle jollain hyvällä keinolla, tai mitä
itse puuhasitte pikkuista odotellessa? Mitä ehdottomasti olisi vielä hyvä
tehdä? Juosta alasti taloyhtiön pihaa ja laulaa macarenaa?

Vaikka nojaa.. ..ehkä sitä voi vielä vauvankin kanssa.



- Jane

Voihan kettu, mitkä Baby Showerit!

Päivä alkoi heräten hieman kiukkuisena. Raahauduin ylös väsyneenä huonosti nukutusta
yöstä ja aloin valmistautua hierontaan. Oli ihana ajatus päästä pian hierottavaksi, mutta
väsymys oli jäätävä! Jasse oli kertonut, että mulle on varattu hieronta, koska tulevaa äitiä
nyt vaan kuuluu pitää hyvänä. Olin juuri viime kuussa käynyt hierojalla, mutta mikäs siinä,
ajattelin autoon istuessani. Matkalla haukottelin kovasti ja Jasse laittoi lempikappaleeni soimaan
ja yritti piristää kovasti. Katsoin herraani huvittuneena, mutta jatkoin haukotteluani ankarasti.

Hieronta oli oikein ihanaa ja ammattitaitoista, voin suositella lämpimästi
Lielahtikeskuksen Hiusvinkissä sijaitsevaa hierontapaikkaa! Onnistuu raskaushierontakin
ilman paikkojen puutumista, jes. Hieronnan jälkeen Jasse heitti kotiin ja sanoi tulevansa
pian sisälle perästä. Hieman vielä piikitteli, että kylläpäs neiti on sairaan nopee ja värikäs..

Raahauduin siis hyvin väsyneenä ja yhä hieman kiukkuisena etanavauhdilla kohti ulko-ovea.
Pelkkä ajatuskin portaista uuvutti. Pääsin kuitenkin sisälle ja ihmettelin heti hieman laatikkoa,
joka näkyi eteisestä. Minähän se täältä lähdin viimeisenä? Ei tuossa kyllä tuollaista aikaisemmin ollut..
Ja sitten käännyin katsomaan olohuoneen puolelle; kasa ystäviä odottamassa!
Vau. Täydellinen ajoitus!

Olin järkyttynyt, mutta todella iloinen yllätyksestä. Yllättäen teemana oli ketut, koska rakastan niitä
niin valtavasti. Lapsen ensimmäinen sanakin tulee varmaan olemaan kettu?

Ensin vuorossa taisi olla soseiden maistelua. Silmät sidottuina arvailin mitä makua mikäkin on.
Oikein sain 3/5, festareilla aikoinaan eväinä olleet soseet oli helpointa tunnistaa..
Palkinnoksi sain pikkuiselle nenätippoja, jotka varmasti tulevat vielä tarpeeseen.

Muutakin ohjelmaa toki oli. Vieraat yrittivät arvella mahani kokoa leikkaamalla sopivan
kokoisia naruja, ja minä sitten testailin kenen arvaus oli lähimpänä. Aika monien narujen
sisään olisi kyllä mahtunut toinenkin tällainen maha! He myös koristelivat valkoisen bodyn
vauvalle tekstiilitusseilla ja sain arvuutella pelastuspakkauksen sisällöistä, että kuka oli tuonut mitäkin.

Kirjoittelimme myös baby showereista kirjaa, johon kerätään mm. arvauksia vauvan nimestä, painosta, syntymäpäivästä jne. Äiti ja isä saivat myös omat sivunsa, joilla kysyttiin esimerkiksi kirosanojen määrää synnytyksessä. Itse vastasin 275,5 kpl ja Jasse vain 3kpl, kun soitin hänelle
ja tenttasin kysymyksiä (herra siis lähti evakkoon kaveriaan tapaamaan).
Saas nähdä kumpi on oikeassa..

Paljon oli herkkuja ja upeat kettukoristelut, kaikki sopivat teemaväreihin!
Oli kettuservetit ja mukit ja oivoi.. Ihanaa. Kiitos!!

Nyt hörppäänkin vadelmanlehtiteeni loppuun ja laitan kuivumaan loput pikkuiset pyykit.
Saas nähdä, mennäänkö enää ensi viikolla neuvolaan. Ainakin neuvolalääkäri kovasti epäili
asiaa. Kääk. Toisaalta olokin alkaa olla aika loppu, että..


- Jane

Kuvauksia Kallossa

Kävimme Porin reissullamme hieman kuvailemassa Kallossa.
Tuosta itse reissusta enemmän omassa postauksessaan.

Nyt kuitenkin hieman pikaista kuvapläjäystä! Kallo on Meri-Porissa sijaitseva,
suosittu kuvauspaikka. Löytyy ihania kallioita ja paaaaljon merta. Ei ihme, että
paikka on myös hyvin suosittu hääkuvien suhteen! Kalliot sijaitsevat noin vajaan
30km päässä keskustasta, lähellä Yyteriä.

Pahoittelut siirapin yliannostelusta, mukavaa alkanutta viikkoa!




- Jane & Jasse