Kaksplus.fi

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Identiteetti karkuteillä

Viime postauksesta on hieman aikaa, koska olemme vähän reissanneet
ja arkikin on vienyt mukanaan.

Minä olen myös kovasti yrittänyt selvittää omaa, uutta identiteettiäni.
Minusta tulee, tai no olen jo, Ä-I-T-I. Minusta äiti, joka soitan yhä omalle
äidilleni pulmien ilmestyessä eteeni. Toivon, että minustakin tulisi äiti, joka
ainakin oman lapsen mielestä tietäisi oikeat ratkaisut ongelmiin ja murheisiin.

Tapojen rikkominen. On ollut vaikeaa myös muodostaa uusia tapoja ja rikkoa
tottumuksia. Suurin osa ystävistä ja kavereista kun viettää perjantai-iltansa baarin
tanssilattialla tai ainakin hyvän viinipullollisen kera. Itse en enää tämän pötsin kanssa
oikein viitsi baareihin mennä. Jo senkin takia, että kaikki ahtaat paikat täynnä humalaisia
hirvittää ihan toukankin takia. Ei ole kiva, jos maailman tärkeintä tyyppiä tönitään. Ja no
okei, täytynee myöntää myös, että en ole oikein koskaan viihtynyt baareissa täysin selvinpäin.
Saati sitten tahtoisin ehdoin tahdoin lähteä kerjäämään tuomitsevia katseita ja arvosteluja,
vaikka lasissani olisikin pelkkää limsaa. Tupareissamme sain kyllä jostain energiaa, ja no
mahakaan ei vielä silloin näkynyt yhtään, joten oli ihan hauskaa käydä hieman tanssimassa.
Parin euron alkoholiton drinkkikin lämmitti mieltäni entisten kahdeksan euron sekoituksen
sijaan. Mutta en kuitenkaan usko, että minun ja pötsin paikka on enää baareissa.

Vaatteet. Kiristävät, puristavat vaatteet. On ollut hankalaa keksiä päälle pantavaa!
Kiloja ei ole kertynyt nyt juurikaan viime kerrasta. Yhä pysytään alle 2kg painonnousun.
Mutta silti olo tuntuu aikamoiselta möhköfantilta. Niimpä kävin vihdoin hakemassa
ensimmäiset mammafarkut! Teki kieltämättä hyvää pukea pitkästä aikaa päälleen jotain
muutakin kuin venähtäneet (ja reikäiset..) collarit. Tuntuu, että itsetuntoni on ollut aivan
kadoksissa viime aikoina. En ole jaksanut kyllä panostaa yhtään ulkonäköönikään, että
itseäni lienee tästä vain syyttäminen. On jännä, miten paljon juurikasvun poistaminen ja
istuvat farkut voivatkaan tehdä mielialalle! Jokaiselle raskaana olevalle naiselle pitäisi
määrätä shoppailureissu ja kampaamokäynti heti alkuunsa.
Voisi helpottaa heidän puolisoidenkin oloa :D

Ne elämäni ekat mammapöksyt! Rv 17.


Uudet tuulet. Olen alkanut laittaa uusiksi vapaa-aikaani.
Ilmoittauduin äitiysjoogaan ja yritän kovasti keksiä muitakin uusia harrastuksia.
Nyt vasta sen tajuaa, kuinka paljon ystävien kanssa aika onkin ennen masua kulunut
baareissa ja muualla viihteellä. Ymmärrän, miten niin monet jäävät aivan yksin
raskautensa kanssa. Onneksi minulla on kuitenkin ympärilläni aitojakin ystäviä, joiden
uskon olevan kanssani myös raskaana ollessani. Liian usein saa lukea, miten ystävät ovat
hylänneet raskauden ajaksi ja korkeintaan vauvan synnyttyä olleet taas kiinnostuneita.
Emme sairasta ruttoa, kasvatamme vain sisällämme uutta, harvinaisen coolia tyyppiä.
Mahdollisesti tulevaa jorausmestaria juurikin sinne ravintoloiden lattioille.Ymmärrettävää
toki on, että ihan aina ei ystävillä ole hulvattomasta viikonlopun vietosta mielikuvana raskaana
olevan kanssa leffamaratooni karkkivuoren kera. Varsinkin, kun usein ainakin tämä mamma
sammuu ennen kahtatoista tyytyväisenä kuolavana poskellaan.. Mutta kuitenkin.

Sinut itsensä kanssa. Uskon, että olen parin viikon aikana oppinut paremmin olemaan
sinut uuden itseni kanssa. Pakostakin ison muutoksen tullessa muuttuu, ja täytyykin muuttua.
Toivoin kuitenkin, että raskaudesta ja lapsesta huolimatta voisin yhä olla myös puolisoni
huomioon ottava, rakastava avovaimo (en vain hormonihirviö). Hyvä ja kuunteleva ystävä
kaikille ystävilleni (en vain vauvasta höpöttävä mammaolio).



Muistakaamme kaikki mamma-ihmiset siispä yhteenvetona, raskaudesta huolimatta
pitää huolta myös itsestämme, ja omasta hyvinvoinnistamme! :)




- Jane




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Takkeja ja piirakkaa

Tämä viikko on ollut ihanan keväinen! Tuntuu, että virtaa olisi vaikka muille jakaa.
Ei siis ihme, että makuuhuoneemme on aivan hirveässä kaaoksessa. Aloin raivaamaan
niitä vaatekaappejamme. Jo pari päivää makuuhuoneessamme on saanut suunnistaa
kartan kanssa sänkyyn. Ympäriinsä löytyy pahvilaatikoita, jätesäkkejä, parittomia sukkia..
Mutta eiköhän se siitä pian kuriin ja järjestykseen saada.

Viime postauksessa mainitsin baseball-takista. Tadaa, tänään se oli tullut postilaatikkoomme!
Niin söpö, että sydänhän tässä melkein halkeaa.

Ällöttävän mätsäävä kolmen koplamme <3



Koska aurinko on valanut inspiraatiota yhteen jos toiseenkin prokkikseen, sain pitkästä aikaa
väsättyä kokoon piirakan, vuhuu! Alunperin innoituksen ks. reseptiin olen saanut ystävältäni
Timolta. Kiitokset vain hänelle, sillä tämä piirakka ei ole kuullut moitteita tähän päivään mennessä vielä kertaakaan?
Tai sitten kukaan ei ole vain kehdannut sanoa ääneen ja on syljeskellyt kohteliaasti servettiin luomukseni.
Uskallan myös väittää, että tämä on niin iisi luoda, että siihen pystyisi melkein silmät ummessa.
Sopii siis kaikille kaltaisilleni laiskimuksille!


                                              



                                              

  Iisi feta-pinaattipiirakka

  Tarvitset:

  Pohjaan

- 100- 150g voita, ripaus suolaa, 
0,5 dl vettä ja 4 dl vehnäjauhoja
                                                   
 Täytteeseen
- sipuli, valkosipulin kynsi, paprikaa, 
1prk ruohosipuli tuorejuustoa, 2 munaa, 
mausteita, 150g fetaa 
ja 150g pakaste pinaattia                                              
                                                  

Sekoita jauhot ja suola keskenään, nypi voi joukkoon ja lisää vesi. Muotoile massaksi
ja laita jääkaappiin n. 15 minuutiksi. Tämän jälkeen laitat taikinan voideltuun vuokaan
ja heität uuniin 10 minuutiksi.
Tällä aikaa voit tehdä täytteen.

Sekoita munat ja tuorejuusto keskenään. Lisää joukkoon myös mausteet.
Kuullota sipuli ja paprika.Sulata pinaatti esimerkiksi mikrossa ja valuta liika vesi pois.
Sekoita sipuli, paprika, pinaatti ja hienonnettu valkosipuli munaseokseen.
Murenna fetaa taikinan päälle ja lisää munaseos. Anna olla uunissa noin 40 minuuttia, 175 asteessa.















Tadaa! Sitten voitkin uskotella itsellesi, että nautit juuri terveellistä välipalaa. Tämä piirakka on
voi-määrien ja pinaattiensa kanssa kuin susi lampaan vaatteissa ;)



- Jane

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Toukan ekat pöksyt!


Keskiviikkona oli ensimmäinen neuvola-lääkäri. Kaikki oli hyvin ja kurkattiin nopeasti myös neuvolan hyvin tuota.. antiikkisella ultralla pikkukaveria.
Sielä hän kääntyili ja potki kovasti. Ei tainnut tykätä aikaisesta aamuherätyksestä, kuten ei äitinsäkään. Neuvolan jälkeen nimittäin möngin takaisin
sänkyyn päikkäreille. Hupsii..

Olo on hieman kohentunut ja eilen jaksoin jopa olla koko päivän Tampere Film Festivaleilla! Mutta pakko myöntää, että viimeistä elokuvaa katsellessa
klo 21.30 olin aivan sippi. Olisi tehnyt mieli laittaa silmät vain kiinni. Haukottelin lahjakkaasti ja lähdinkin elokuvan jälkeen suoraan kotiin. Herrasenikin tuli vähän minun jälkeeni kotiin bänditreeneistä ja päätimme katsoa vielä jonkun elokuvan sohvalla. Enhän ollutkaan katsellut niitä kuin koko päivän jo.. Tuttuun tapaan emme meinanneet päästä yhteisymmärrykseen sopivasta elokuvasta, joten katseltiin muutama jakso Late Lammasta. Kyllä, luit oikein. Late Lammasta.  Viimeksi katseltiin vastaavassa tilanteessa Paavo Pesusientä. Näinkin vanhat ja "aikuiset" tulevat äiti ja isä täällä siis.. Hei vaan :D


Rv 13+4 (+5)



Löydettiin kirpparilta babylonille ensimmäiset pöksyt! Jaksettiin ihmetellä niiden suloisuutta ja pientä kokoa vaikka kuinka kauan. Kauhean vaikeaa yrittää katsella neutraaleja vaatteita, onneksi ensi kuussa saamme (toivottavasti) tietää kumpi sieltä olisi loikkaamassa. Ultrakuvassa hän kyllä näytti niiiiiin paljon isältään, että jotenkin toivoisin pikkukaverin olevan poika. Tykästyttiin myös erääseen ihanaan pieneen baseball-takkiin ja sen pitäisi saapua ensi viikolla. Ollaan molemmat niin innoissamme lastenvaatteista, että luultavasti tullaan pukemaan häntä kilpaa. Lapsi raukka.

Mieheke on tänään työpaikkansa virkistys-iltamissa, joten kävin hakemassa kaupasta herkkuja.
Oikein sopiva syy viettää herkuttelu perjantaina, kun ei tarvitse pelätä, että joutuisi jakamaan sipsipussin toisen kanssa. Ehheh.
Neuvolassa oli painoa tullut lisää muutama sata grammaa, joten en nyt sanoisi niiden herkkujen olevan ihan hirveästi tarpeen kyllä.. Menossa kuitenkin vasta kohta rv 14. Ei kai tässä vaiheessa vielä saisi hirveästi lihoa? No, yhteensä kiloja on nyt kuitenkin kertynyt sellainen abaut 1,6kg. Että "innolla" odotan niitä kymmeniä lisäkiloja :D Mutta nyt kun aloin herkuista kirjoittamaan, niin taidankin mennä laittamaan saunan päälle ja limuni kylmään odottelemaan!


Tervetuloa lisäkilot!


Herkullista viikonloppua! :)



- Jane