Kaksplus.fi

perjantai 27. helmikuuta 2015

Ensitapaaminen


Heipä hei!

Ajattelin nyt rohkaista itseni ja skriivata itsekin tänne. Tää alottaminen on aina
hankalinta, mutta niinku kaikki tarinat alkaa jostain, meidänkin tarina alkoi pari vuotta sitten.
Ruman discovaloista.

Strobon välkkeen lomasta nimittäin bongasin aivan uskomattoman nätit silmät.
Olin frendin kanssa viettämässä tavallista poikieniltaa, eikä sinä iltana ollut edes
tarkoitus yökerhoon mennä, mutta nyt tiedän mitä olisin menettänyt, jos en olisi lähtenyt
sinne. No minä HIEMAN ujona jäbänä en kumminkaan mennyt heti puhumaan, vaan vasta
siinä vaiheessa, kun olimme jo lähdössä.

Matkalla narikkaan jokin voima kuitenkin mut siinä tanssilattian kohdalla pysäytti.
Käännyin katsomaan noita silmiä vielä kerran, ja se katse sai mut ajattelemaan, että:

"Jasse, jos sä nyt lähet sanomatta sanaakaan, sä tuut katuu sitä"

ja hetken päästä mä jo istuinkin Janetten vieressä. Numerot siinä vaihdettiin, ja kerran
käytiin kahvilla, ja toisistakin treffeistä oli puhetta, mutta sitten...
..vuoteen ei mitään yhteydenottoa puoleen, ei toiseen.

Noh se vuosi kun siinä oli tosiaan mennyt, niin yhtenä iltana duunissa sain ajatuksen,
että kysynpä jospa Janette lähtis niille toisille treffeille vihdoin. Olin kovin yllättynyt
että hän suostui, vuoden hiljaiselon jälkeen. Jälkeenpäin Janette kertoi, että täysin
samaisena päivänä (ja melkein samaan kellonaikaan!), kun kirjoitin treffikutsuani
rullamiehen tuolillani duunissa, hän oli Porissa serkulleen miettinyt, että kehtaisiko
laittaa mulle viestiä, vaikka aikaa oli kulunut niin paljon.

Mä ehdin ensin, ja tässä sitä nyt ollaan. yhdessä, ja koettu jo vaikka ja mitä.
Paljon kokemuksia myös edessä, kuten pieni rakkauspakkaus joka syntyy syksyllä <3








Tää jäbä ei vois parempaa toivoo, aivan upee uulalaa mimmi mulla,
ja täysin oikea ihminen, jonka kans perustaa perhe! <3



- Jasse

PS. Lupaan että ens kerralla, kun kirjotan jotain,
niin en tahraa näppäimiä näin siirappisiksi.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Np-ultra

Huh, nyt voi hetkeksi jälleen huokaista helpotuksesta. Kävimme tänään np-ultrassa ja masuasukillamme on kaikki oikein hyvin!

Niskan turvotus oli vain 1.01, eli pieni, kun luvun tulisi olla kolmen alapuolella. Myös downin riskiluku oli hyvin pieni ja muutenkin tyyppi heilutteli jalkojaan nätisti. Hieman jouduttiin kyllä herättelemään, että saatiin niska kuvattua. Selvisi myös, että hän onkin hieman isompi, ja täten tulee luultavasti maailmaan hieman aikaisemmin, kuin oli luultu. Laskettua ei kuitenkaan alettu enää muuttamaan, sillä heittoa oli vain päivä-pari. Saa siis nähdä, tuleeko hän elo- vai syyskuussa.

Täytyisi nyt varmaan yrittää lopettaa pahin stressaus ja nauttia tästä paksusti voimisesta. Sitä olen kyllä aika hyvin tehnytkin. Aivan alkuraskaudestahan kärsin todella pahasta pahoinvoinnista. Pahimpina päivinä mies joutui suorastaan väkisin juottamaan pillillä vettä suuhuni, niin heikkona olin. Tällöin ei tehnyt yhtään mieli herkkuja, koska kaikki tuli muutenkin nopeasti ylös. Minulla epäiltiin aluksi jopa maharefluksiaa. Syynä lopulta olikin vain tämä meidän veijarimme.
Olen aina pitänyt suklaasta, mutta tietenkään silloin ei tehnyt mieli vaikka kaapit olivatkin sitä täynnä joulun jäljiltä. Nyt olen kuitenkin päässyt takaisin sen (ja muiden herkkujen..) makuun. Toivottavasti en nyt ihan joka ilmansuuntaan leviäisi kuitenkaan.. :D

Pötsi. rv 12+1
Maha alkaa jo sivulta näyttämään joltain! Edestä sitä ei kyllä vielä juurikaan huomaa. Kuvassa maha näyttää kuitenkin suhteellisen isolta. En tiedä, vaikuttaako minun "taskuraketti" kokoni asiaan. Vähän pelkään, että kun olen näin lyhyt, mahani tulee vielä näyttämään suorastaan jäätävän isolta!

Kävimme tänään vielä ultran jälkeen juhlistamassa toukan hyvinvointia kilistelemällä limulaseilla ja ostamalla suorastaan törkeän suloisen Mauri Kunnaksen vauvakirjan. Tästä kaikesta voidaan siis päätellä, että olen vihdoin antanut itselleni luvan iloita tulevasta marakatin poikasesta, huraa!
(Jassella oli jo tänään vaikeuksia yrittää pitää lastenvaate-hypistelyäni aisoissa kaupoissa)



Kohta varmaan hurahdan ja alan järjestellä vaatekaappejamme uuteen uskoon?


- Jane

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Meistä tulee kolme!

Tässä blogissa tosiaan kirjoitellaan meidän hullunmyllystä; yhden muusikon ja yhden valokuvaajan juoksentelusta kohti perhe-elämäää ja sen kommelluksia.

Ensimmäinen kolmas on vasta pian saavutettuna, mutta pikkuhiljaa se masukin alkaa sieltä esiin työntymään. Itsehän olen jo nähnyt tuon jäätävän kummun alusta saakka, miehen mielestä se on toki alkanut vasta nyt näkymään.. Luultavasti hän onkin oikeassa, mutta olen silti ehtinyt jo käydä muutamat, öh varsin herttaiset (lue: räkäposkella nyyhkien suoritetut) itkupotku-raivarit "valas-efektejä" nähdessäni peiliin tuijotellessa. Fiilikseni vaihtelevat aivan päivästä sattuen ja
herralla onkin jo tapana minun muristessani hienovaraisesti tiedustella, kuuluuko murinani jälleen "taudin kuvaan". Neuvola-tädin mukaan olo onneksi helpottuu piakkoin, kun viikkojakin alkaa olla mittarissa mukavasti!

Maanantaina kävimme labrassa ottamassa verikokeita, joiden tuloksia saamme kuulla seuraavan viikon maanantaina, kun vuorossa on np-ultra! Kääk. Pakko myöntää, että se jännittää aivan älyttömästi. Olen kuitenkin yrittänyt työntää kauheat ajatukset syrjään ja keskittyä positiiviseen ajatteluun. Olemme kuitenkin miehen kanssa molemmat täysin terveitä ja olen äidiksi sopivan nuori. Siis riskilukujen kannalta, muutenhan sopivaa "äidiksi tulo" ikää tuskin onkaan.
Tässä vaiheessa kuuluu luonnollisesti myös hehkuttaa, miten ihana herra tuo onkaan, kun jaksoi jopa labraankin kanssani tulla jonottelemaan.
Aikamoinen kultakimpale +10 000 muuta imelää hehkutusta päälle.
Yäk.

Sunnuntaina, kun tuon samaisen kimpaleen kanssa huristelimme autolla, muistin tilaamani Pampersin Babyboxin! Tuon boxin saa tilattua aivan ilmaiseksi (mikä minua tällaisena ilmaisnäyte-harakkana lämmitti kovasti) osoitteesta http:/www./babybox.fi/ Tilattuasi saat sähköpostiisi koodin, jolla voit henkkareiden kanssa noutaa ihastuttavan paketin lähimmästä Lastentarvike-liikkeestä.

En ollut tietenkään muistanut ottaa liikkeen osoitetta ylös, joten niimpä ajelimme vähän sielä ja täälä, ennen kuin lopulta löysimme perille. Ensin myös astelin iloisena heidän tietenkin väärään myymäläänsä. Ystävälliset myyjät kuitenkin neuvoivat heidän toiseen liikkeeseensä ja voi sitä riemua, kun sain paketin kouraani. Mies ratin takana näytti salaa huokaisevan helpotuksesta, kun epämääräinen ajelu ympäri kaupunkia avovaimon äristessä vierestä "suuntaohjeita", oli vihdoin suoritettuna loppuun.

Vihdoin kotona paketin kanssa!






Paketti sisälsi mielestäni paljon kaikkea kivaa, ollakseen vielä täysin ilmainen kaikille lasta odottaville äideille. Mukana tuli tarjouskuponkeja lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin, muutama opas-lappunen, vastasyntyneen vaippoja, body, tuttipullo, pieni liina ja ruokalappu. Olin yhtä hymyä loppupäivän!
Seuraavana aamuna saatoinkin taas murista, jostain hyvin "järkevästä" syystä. Mutta olinpahan edes hetken järjissäni vaihteeksi :D

Tämä päivä onkin kulunut lukien Vauva-lehteä, johon olen pahasti koukussa. Jutut tuntuvat niin sopivilta, että niitä täytyy suorastaan ahmia. Viimeisimmässä numerossa (2/15) ollut Merituuli Saikkosen kirjoitus "Viisastelija, tätä odotus on" oli mielestäni erityisen hyvä. Raskauksia ja odottajia on niin monenlaisia, että on turha alkaa arvostella muiden käyttymistä tai tapoja. Toisille raskaus on haastavampaa ja toisille se voi olla yhtä iloista lintujen sirkutusta. Saatoin myös tyrkyttää kyseistä juttua luettavaksi miehellekin. Saatoin myös yrittää heittää häntä kyseisellä lehdellä kiukkukohtauksen ollessa valloillaan, mutta täyttä varmuutta asiasta ei tietenkään ole.. :)






Ihanaa viikon jatkoa ja jaksamista kaikille raskaana olevien puolisoille!


- Jane