Kaksplus.fi

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulu taputeltu

Huh, nyt se on ohi.

Meillä on ollut täällä kovin hiljaista, niin paljon on mennyt energiaa joulupuuhissa.
Vietettiin nyt nimittäin Jassen kanssa ensimmäistä kertaa joulua ilman porukoitamme!
Oltiin ihan kolmistaan kodissamme, jännää, mutta saatiin kuitenkin tunnelmaakin
loihdittua silti.

Islaa oli pukki muistanut oikeinkin hyvin, vaikka ei tuo pikkuinen nyt ihan aina niin
kiltti olekaan. Mutta hyvä näin. Ne päivät kun hän on kuin Naantalin aurinko, jää
pienet kiukkukohtaukset silloin täysin unhoon. Hän sai mm. lisää Done By Deeria,
puruleluja, muutaman kirjan ja vaatteita. Me ei juurikaan itse neidille ostettu lahjoja,
sillä hänelle tulee muutenkin hankittua nyt kaikenlaista. Esimerkiksi uusi uimapuku
pitäisi hankkia. Tammikuussa alkaa vauvauinti, iik! Seuraavana jouluna varmaan
täytyykin jo panostaa hieman paremmin lahjoihinkin, kun marakatti mahtaa ymmärtää
jo paremmin kaikkea.





















Kuten viimekin jouluna, haettiin jälleen meille tuollainen minikuusi. Asuntomme on niin pieni,
ettei tänne kyllä isompaa kovin järkevästi saisikaan. Neiti oli hyvinkin innoissaan kuusen koristelusta!



























..ja varsinkin noista minikoristepalloista..




























Ollaan syöty itsemme ähkyyn ja suklaalla on vuorattu herkkukaappimme ainakin koko
vuodeksi 2016. Huh, huh. Ja minä kun vannoin, että aloitan vuoden alussa sitten herkkulakon..
Toisaalta, yllätyin kyllä ennen joulua neuvolan puntarilla iloisesti, nyt mennään jo muutamat
kilot alle lähtöpainoni! Aika hyvin pelkällä suklaan mussutuksella? Toivotaan, ettei joulun
herkut ole tuoneet kokonaan raskauden 12 kiloa takaisin mukanaan siispä..

Harmittavan usein kuvien räpsiminen täälä taloudessa jää aika minimiin.
Ja olen sentään ammatiltani valokuvaaja! Järkyttävää toimintaa tältä mammalta.
Mutta tuli aattona edes nämä muutamat pikaposeeraukset suoritettua, kun tonttulakki
oli jo ehtinyt vaihtua huiviin ja lahjatkin oli saatu vihdoin avattua. Kaikki oltiin varmaan
ihan yhtä helpottuneita..

Täytynee ottaa itseään niskata kiinni, ja pitää kamera hollilla useammin.
































Niin hyvää kuin jouluruoka onkin, niin nyt aion silti mennä laittamaan kinkun jämistä
valmistetun pizzan uuniin. Joko te olette siirtyneet arkiruokiin takaisin?


Leppoisaa sunnuntaita!




- Jane














sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulufiilistä kahvikuppiin ja paketteihin

Kahvi, tuo jumalten juoma, rakkauden sanoma ja.. No, niin.
Monesti jouluun liitetään vain glögit ja piparit, mutta on aika tuoda
helposti myös kahvi joulun parrasvaloihin.

Minä, jos joku olen melkoisen pihi ihminen. Monesti vitsailemmekin
Jassen kanssa, että vaikka hän se meistä on kotoisin Laihialta, niin
kyllä minä meistä se kitsaampi olen. Kaikkea täytyy aina jahkailla ennen
ostopäätöstä ja kiertää useampi kauppa vertailun vuoksi.
..ja sitten palata siihen ensimmäiseen. Mutta nyt eksyin heti aiheesta!

Miten siis valmistaa kotona joulukahvia, jos kaupan valmiit
joulukahvit saavat hinnoillaan verenpaineen kohoamaan ja hien otsalle?






















Joulukahviin tarvitset:

- Kahvinkeittimen 
(Tai ylipäätään valmistusvälineen, oli se sitten vaikkapa Aeropressi. Jos pää lyö tyhjää,
niin tuon välineenhän voit kurkata vanhasta postauksestamme TÄÄLTÄ)

- Suodatinpusseja
- Tavallista suodatinkahvia (Jos olet pihi, niin ihan vaikka kuulkaa Pirkkaa tai Saludoa!)
- 0,5 tl kanelia
-1 tl vaniljasokeria
- 0,5 tl neilikkaa

Lado mausteet kahvinpurujen kanssa suodatinpussiin ja keitä kahvisi normaalisti.
Pian huomaatkin ihanan tuoksun leijailevan, ja odotappa vaan! Kohta kielesi pääsee
sellaisiin äfääreihin, että jo on kumma jos et ala huomaamattasi rallattaa joululauluja..
Jostain syystä Jasse maistoi kahvissa hieman mokkapaloja ja minä korvapuusteja,
mutta yhtämieltä kuitenkin oltiin, hyvää ja halpaa!

Kokeilin myös yhteen pannulliseen raastaa mukaan appelsiinin kuorta, mutta maku
tuli melkoisen mietona esille. Jos joku keksii,miten tuon appelsiinin saisi vahvemmin
esiin, olen pelkkänä korvana.


No, keitit pannullisen kahvia ja olet nyt heittämässä suodatinpussia roskikseen.
PYSÄHDY HETI! Ota talteen kahvinpurut ja anna niiden hieman jäähtyä.
Saat ihanan tuoksuisen ja virkistävän kuorintavoiteen käden käänteessä.


Kahvikuorintaan tarvitset:

- Kahvinpuruja
- Öljyä
(Oikeastaan mikä tahansa käy, mutta varsinkin vauvaöljy on todettu hyväksi)

Hiero sitten kahviseos molempiin käsiin ja sitä kautta vartalolle.
Kasvoille tämää setti lienee hieman liian karheaa.
Taas helppoa ja halpaa!

Lisäksi tässä kuorintaseoksessa on oikeastikin hyviä ominaisuuksia.
Kahvipavut sisältävät luontaista öljyä, mikä takaa ihon silkinpehmeyden.
Varsinkin näin talviaikaan sopii kuin nenä päähän. Seos pehmentää
myös kovat kantapäät ja iho on muutenkin kimmoisampi käsittelyn jälkeen.
Kahvia muutenkin käytetään lisäksi useissa selluliittivoiteissa, ja sen sanotaan
virkistävän pintaverenkiertoa. Eikä varmaan tarvitse erikseen mainita ihanaa
kahvin tuoksua?

Kannattaa kuitenkin olla tarkkana kahvinpurujen kanssa sotkemisessa,
monesti sanotaan, ettei näitä veijareita saisi joutua viemäriin, etteivät ne tukkeudu,
mutta pienillä määrillä tuskin on vaikutusta. Toistaiseksi meidän viemärit ainakin
vetävät..

























Molemmathan kelpaavat oikein mainiosti myös joulupaketteihin! Itse tuli heitettyä hyvin
pikaisesti kuorintaseos vain pilttipurkkiin, mutta te voitte toki tehdä kauniita paketteja ja
panostaa enemmän ulkonäköön.

Mikä olisikaan kahvifriikille mukavempi lahja kuin joulukahvia ja kahvikuorintaseosta?


Ps. Eilen satoi lunta, toivottavasti se nyt pysyisikin.


Leppoisaa sunnuntaita!



- Jane

lauantai 5. joulukuuta 2015

Liebster Award



Saimme haasteen ja palkinnon
Kultahippusia -blogista. Kiitos tästä!


Kysehän on siis Liebster Awardista, jossa annetaan "palkintoja" pienehköille blogeille.


Tässäpä siis vastauksiamme Kultahippusia -blogin kirjoittajan laatimiin kysymyksiin, olkaas hyvät!


1. Parasta elämässäsi juuri nyt?

Jane:  Niin ristiriitaiselta kuin se välillä tuntuukin niin arki. Tavallinen arki.
Sellaiset päivät, kun kaikkia naurattaa 
ja Jasse on keittänyt mulle kahvia, jonka ehdin
juoda kuumana. 

Jasse: Isla ja Janette.

2. Onko mitään projekteja käynnissä? Jos on niin mitä? 
              (käsityöt, remontit yms.)

Jane: Meillä on tulossa matkustamiseen/rentoutumiseen 
liittyvä blogijuttu ensi tammikuussa, olkaa kuulolla!
Muita prokkiksia ois tietty ikuisuuden kestänyt "toimisto"
nurkkauksen laittaminen. Rautakauppa kutsunut jo monta
kuukautta.. Ja Jasse varmaan muistuttais tässä siitä, että
mun pitäis järjestää meidän vaatekomero.. Hups.

Jasse: Musaikuisuusprojekti.

3. Listaa 3 lemppari blogiasi.

Jane: Kääk, hankalaa!
Ennen tykkäsin tosi paljon Motherfuckin'Fashion -blogista, jota 
kirjoitti suloinen Laura. Valitettavasti Laura kuitenkin menehtyi
jokin aika sitten. Tykkään paljon myös Nellin Kochanie -blogista.
Ja öö sitten Soppaa & sirkushuveja on kiva ja  But I'm a human
not a sandwich on myös sellainen, jota on tullut luettua pidemmän
aikaa jo.

Jasse: Ei oo yhtä suosikkii.


4. Jokin turhake elämässäsi mistä voisit luopua niin mikä se olisi?

Jane: Hmm, aika paha. Ehkä telkkari, nykyään kaikki löytyy
myös koneelta ja puhelimesta. Mutta toisaalta rakastan laittaa
telkkarin ihan vaan taustamölinäksi, heti paljon kotoisampaa.
Tästä kyllä kiistellään joskus vähän herran kanssa. Joojoo, turha
pitää auki jos kukaan ei sitä katso..

Jasse: Puhelin, teevee, pleikkari, auto, tupakka, alkoholi, raha.

5. Suurin asia minkä olet saavuttanut?

Jane: Varmaankin se, että tein kuvaamisesta ihan ammatin.
Tai ei, ehkä se että pääsin opiskelemaan valokuvaajaksi!
Yläasteen opo ei uskonut, että mun kannattaisi hakea sinne,
vaan yritti painostaa paikalliseen lukioon. Tosi lannistavaa! 
Onneksi mm. historian ja kuviksen opettajat olivat tosi
innoissaan asiasta. Niimpä muutinkin sitten pian Jyväskylän 
suunnille ja pääsin toteuttamaan itseäni. Eli uskokaa aina omiin 
kykyihinne, älkää kuunnelko negatiivisia höpötyksiä. 
Kyllä sydän näyttää minne nenä vie! 

Voi hitsi, tähän varmaan ois kuulunut vastata, että 
ponnistin Islan maailmaan?

Jasse: Isla ja tää parisuhde.


6. Pahin pelkosi?

Jane: Tietysti aina läheisten menettäminen ja sairastumiset on kamalia.
Myös maailman meno on aika masentavaa, eli toisinaan stressaan myös
tulevaisuutta. Mutta jos ihan ns. arkipäiväisiä miettii, niin en voi yhtään 
sietää hämähäkkejä! Mutta melkein pahempia, kuin hämppärit on kyllä 
YÖPERHOSET!! YÄK YÄK YÄK.

Jasse: Minen pelekää mitää, paitsi jos juotava vesi loppuu maailmasta.



7. Unelmiesi talo?

Jane: Sellainen, jossa ois iiisot ikkunat ja lasitettu terassi, jossa vois nauttia
aamupalat ja fiilistellä kahvikupin kanssa. Ois omaa pihaa ja iso kylpyhuone.
Mutta en mä tiedä, hyvin vaatimatonki talo kelpais kyllä. Ei se oo niin justiinsa.

Jasse: Iso keittiö, puusauna, kellarikerros mihin vois rakentaa man caven..
luonnon lähellä kun on niin hyvä.

8. Valokuvaatko, jos kuvaat niin minkälaisista kuvista pidät?

Jane: Työkseni, ja siksi harmittavan usein vapaa-ajalla ei tuu
enää niin paljoa kuvattua. Henkilökuvaus on ehdoton lempparini.
Kaikki inspiroivat ja puhuttelevat kuvat on pop, mitä oudompaa
settiä, sen parempi.

Jasse: No en varsinaisesti.



9. Laita lempikuvasi alle.

Jane & Jasse:
























10. Omistatko tatuointeja? Jos omistat mikä on niiden tarina?

Jane: Monia. Menehtyneestä isosiskostani on useampi. 
Wu-tang yhtyeen logo esimerkiksi koristaa kättä, koska mm. musiikkimaku 
yhdisti meitä siskoni kanssa paljon. Neliapila on korvan takana, jonka otin
tuon ikävän tapahtuman jälkeen tuomaan onnea. Lisäksi olkapäässä on
englanniksi teksti: "Kaikki parhaat asiat tulevat pienissä paketeissa" jonka 
voisi luulla viittaavaan sanontaan, jossa toivotaan vaikkapa timantteja 
paketeissa. Tarkoitusperä on kuitenkin omassa pienessä koossani! Hih.

Sitten on vielä keskeneräinen hiha vasemmassa kädessä, jossa on mustekala
ja hällä lonkeroissaan timantteja, jotka merkitsevät äitiäni, isääni ja isoveljeäni.
Meitä jotka jäivät jäljelle siskon jälkeen. Siinä on myös tiikerililjoja 
ym. Paljon on myös vielä tulossa lisää!

Jasse: Ei oo kuvan kuvaa, mut jos joskus otan niin meen Below Zeron Tommille.

11. Hassuin tapasi? 

Jane: Tätä pitäis varmaan kysyä muilta ihmisiltä, 
mutta otan aina kotona kupin kahvia ja sitten niitä jää kylminä
lojumaan minne sattuu. Siis ne ehtii jäähtyä, vaikka ois aikaakin juoda
kahvi kuumana. Aina pitää ottaa sellanen "fiilistely" kahvikuppi käteen, 
kun jotain alkaa tehdä tai suunnitella.


Jasse: Mä luulen että se on sipsien säiltys jääkaapissa. Heeeiii ne maistuu
paremmalta kylmänä :D



Haastamme palkinnon saajiksi seuraavat blogit:

Haaveilen kaikesta / Rosalienism / in a moment 
Nainen tummissa /FOODIE-VAUVA

Ja kysymykset heille ovat:

1. Mikä on joulun paras hetki, miksi?

2. Tyhmin/turhin vaateostoksesi?

3. Pelottaako maailman nykytilanne sinua?

4.  Jos saisit nyt 200e, mihin käyttäisit?

5.  Mitä teet viimeisenä, ennen kuin käyt nukkumaan?

6. Mihin aikaan vuorokaudesta yleensä kirjoitat blogia?

7. Annatko katumuusikoille rahaa?

8. Millaisia blogijuttuja luet mieluiten?

9. Laita alle kuva lempiesineestäsi.

10. Mikä sai sinut herkistymään viimeksi?

11. Miten saat itsesi rentoutumaan?




- Jane & Jasse

tiistai 1. joulukuuta 2015

Isukkiaikaa

Moi!

Pitkään aikaan en ookkaa mitään kirjotellu, mut nyt ajattelin korjata asian.
Fiiliksiä, näitä fiiliksiä faijana olemisesta, jos kertoisin kaikki, niin ei riittäis tää blogi.

Ensimmäisenä tulee mieleen se uskomaton euforian tunne kun saa pitää tytärtä sylissä
ensimmäistä kertaa. Monet miehet miettii että mennäkkö mukaan synnytykseen, mutta
täydestä sydämesta suosittelen tätä suurta tapahtumaa. Vaikka synnytyksen aikana olikin
todella avuton olo, niin musta tuntuu että se, että olin edes samassa huoneessa, ja hengessä
läsnä, riittää mammalle tueksi.

Päivät kotona perheen kanssa on välillä tottakai raskaita, mutta en vaihtas tätä pois
mistään hinnasta. Ne hetket kun Isla hymyilee tai nauraa, ne hetket kun hän itkee,
vaipanvaihdot ja kylvetykset. Meidän tehtävä on opastaa ja rakastaa Islaa eteenpäin
niin kauan kun tällä pallolla hengaillaan. Ennenkin osasin arvostaa pieniä hetkiä
elämässä, mutta nyt vielä enemmän.

Yhteiset parisuhdehetket, niistä pitää muistaa nauttia, koska niitä ei tämmösenä
aikana kovin usein suoda, ja ne vaativat melkosia järjestelyjä. Nyt onkin tulossa
muutama semmoinen. Joulukuussa mennään testaamaan Tampereelle juuri avattu
Lapland Hotel,ja Tammikuussa toiseen hotelliin, josta sitten lisää. Fiiliksistä vielä
lyhyesti, että kaikinpuolin hyvä olla. Tiimi toimii ja saadaan palautetta! :)































Laatuajasta puheenollen, tässä yks ilta päästiin oikeen saunomaan, ja mä tein meille tommoset saunajuomatkin.




























1L Vettä
n.3cm pala inkivääriä
1 omena
1 lime
hunajaa
















Laita vesi kiehumaan. Raasta inkivääri ja omena. Laita veteen, ja purista lime mukaan.
Lisää pari rkl hunajaa tai maun mukaan, kuinka makeasta pidät. Anna kiehua hetki kannen
alla ja siirrä syrjään hautumaan. Voit nauttia kuumana myös, mutta näin saunajuomana toimi jäähdytettynä.
So fresh, and so clean...





























- Jasse

torstai 19. marraskuuta 2015

Makuuhuoneen uudet asukit; Done By Deer


Blogissamme on silloin tällöin vilahdelleet hauskat eläinystävät,
ja mistäs muualtakaan ne olisivat olleet kotoisin, kuin Done By Deeriltä!


Tässä Tanskalaisessa designmerkissä mahtavaa on mielestämme etenkin heidän
värimaailmansa. Vaikka tuotteet ovat värikkäitä, ne ovat silti hyvin rauhoittavia
ja sopivia aikuistenkin makuun. Meillä kun ei toistaiseksi ole erikseen lastenhuonetta,
on hienoa, että värit ovat sopivan hillittyjä myös meidän makuuhuoneeseemme.
Ei olisi kovin mukavaa, mikäli makuuhuone, jossa nukkuu myös kaksi aikuista ihmistä,
muistuttaisi kovasti sirkustelttaa värityksiltään.

Neiti sai keskiviikkona tyylikkään paketin, joka sisälsi hänelle  uusia nukkumiskavereita
mobilen muodossa. Koska äitikin on varsin malttamaton, oli tietysti pakko koota kyseinen
mobile välittömästi!





























Kun mobile oli paikoillaan, pyöräytimme musat soimaan ja eläinystävät lähtivät liikkeelle.
Siinä me sitten kaikki kolme, koko perhe tuijotimme lumoutuneina noita tyyppejä. Aluksi
neiti oli hieman ihmeissään mobilesta, sillä tämä oli ihan ensimmäinen laatuaan, jonka hän
kohtasi pienessä elämässään. Pian kuitenkin esiin ilmestyi jo hymyä! Voinemme siis päätellä, 
että Done By Deerin Zoopreme mobile sai häneltäkin hyväksynnän. Vanhempien mielipide nyt
olikin jo ennestään ihan selvä..






























Toisinaan sitä kaipaisi kovasti lastenhuonetta, mutta toistaiseksi on tyydyttävä meidän 
makkarissa olevaan pieneen nurkkaukseen, joka on omistettu kokonaan neidille. Mobile
toi hieman eloa tuohon muuten niin tyhjään ja ehkä hieman kolkkoonkin pinnasänkyyn. 
Värit sopivat mukavasti myös jo ennestään meillä oleviin tauluihin seinällä. Lopputulos 
siis parempi kuin ennen, vai mitäs sanotte?

Mobile on halkaisijaltaan 24cm, eli ei valtaa silti koko sänkyä, mistä tietysti myös plussaa.
Ei tule oloa, että hallitsisi liikaa kokonaiskuvaa. Tuotteen voi myös puhdistaa ihan vain 
kostealla liinalla, joten senkään suhteen ei tarvitse tuntea siivoustressiä. Hyvä hyvä.

Jos et ole vielä ehtinyt tutustua tai törmätä merkkiin, niin tuotteitahan löytyy hyvin 
varustelluista lastentarvikeliikkeistä. Myös useista verkkokaupoista löytyy jo merkkiä. 
Kaikki Done By Deer tuotteet ovat Helene Hjortin  designea. Lisää merkkiin 
pääset tutustumaan täältä. Facebookistakin löytyy lisäksi aivan suomenkieliset sivut, 
joihin pääset loikkaamaan täältä



























Miksi designen pitäisi olla vain aikuisten yksinoikeus? Mielestämme myös lapsilla on täysi
oikeus nauttia tällaisesta. Voisikin sanoa, että tuotteet sopivat äideille ja tyttärille, isille ja pojille. 
Koko perheen yhteinen ilonaihe.



- Jane




torstai 12. marraskuuta 2015

Vaunuihin säilytystelinettä!

Jotkut saattavatkin muistaa, miten ennen pikkuneidin tuloa hankittiin
kaikenlaista vauvakrääsää. Silloin meille muutti mm. todella kätsyt
takeaway -mukit!

Vasta kuitenkin tänään saimme ensimmäisen kerran testattua niitä käytännössä
vaunulenkillä, kun olimme hankkineet vaunuihin niitä varten säilytystelineen,
tai no, ehkä ennemminkin säilytyskorin taikka säilytyspussukan.
Noh, eniveis..




























Kyseessä on siis tuollainen kätevä kori, jonka saa vaunujen työntöaisaan kiinni tarrakiinnityksellä.
Hintaa tuolla oli sellaiset 30 euroa, eli ei ihan hirvittävästi kuitenkaan. Pitää mukavasti juomat
esimerkiksi kesällä kylmänä ja lisäksi vielä tasku vaikkapa pankkikortille yms. Ehdottomasti
plussaa myös tuosta reiästä pikkutaskussa, se on tarkoitettu kuulokkeita varten. Jes!



Tyylikkästi näkyy työntöaisan pehmusteen repeämä..


















Maisemat ulkona olivat jo melkoisen karut ja sääkin oli jo yllättävän kylmä! Enemmän olisi
voinut olla vaatetta kyllä lenkillä päällä. Onneksi kuuma kaakao oli hyvä pelastus ja sen voimin
jaksoikin sitten käppäillä himaankin asti. Mukit matkasivat mukavasti säilytyskorissa, ainoastaan
pari pientä kaakaotahraa onnistuimme koriin saamaan. Mitäs olimme laittaneet mukit niin täyteen..

Löytyykö muilta vaunuista mukitelineitä tai säilytyskoreja? Kummasti piristää
vaunuttelua, kun voi väsyneenäkin ottaa mukaan vaikkapa kupposen kuumaa kahvia.
Jatkossa mukana tulee kulkemaan varmasti myös vesipullot ja meneehän tuola
kaikki mahdollinen tripeistä vaippoihin ja pankkikorteista puhelimiin. Hyvä hyvä.


Lämpöistä torstaita kaikille, muistakaa pukea paljon!



- Jane

maanantai 9. marraskuuta 2015

12 Totuutta uudesta vauva-arjesta

Nyt kun marakatin kanssa ollaan elelty jo 9 viikkoa,
voisi olla paikallaan pohtia hieman tätä muuttunutta
elämäämme.

On asioita vauva-arjesta, joista kukaan ei ollut kertonut tai
mistä lehdet ja lukuisat oppaat eivät olleet kirjoittaneet.
Tietysti joitain asioita oli tullut jo kuultua, mutta niidenkin
tiedostamiseen on mennyt oma-aikansa. Mutta reilun
kahden kuukauden kokemuksella voinee jo jotain listatakin.


1. Vauvat eivät edes pieninä ruokaile aina nätisti.

E-hei! On siis ihan hyvä omistaa useampi helppo toppi/t-paita.
Toisinaan meillä ainakin maitoa valuu suusta syödessäkin vähän
sinne ja tänne. Viimeistään lopetellessa huomaa, miten omaankin
paitaan on ilmestynyt upea maitomeren aiheuttama läiskä..
En tiedä mitä ennen olin ajatellut, mutta ihan en uskonut, että
saisin huonoina päivinä vaihtaa tämän vuoksi paitaani pari-
kolmekin kertaa.

2. Vaipan voi joutua vaihtamaan kaksi-kolmekin kertaa heti hoitopöydällä.

Juu kyllä. Vaikka kuinka odottaisi hetkisen, mahtaisiko tulla vielä lisää
tavaraa vaippaan, ennen kuin sen vaihtaa, niin voi sitä riemua, kun
saat vaihdettua uuden vaipan ja sekin menee heti uudestaan vaihtoon.
Myös näissä tilanteissa monien vaihtopaitojen omistaminen on ihan jees.
Syyn saattaa arvata..

3. Pullosta syömisen taidon vauva voi unohtaa.

Meillä vauva on ihan täysimetyksellä, mutta toisinaan
on pumpattu maitoa, että pääsen tilanteen vaatiessa myös
ilman vauvaa jonnekin. Olen parin kuukauden aikana ollut
tasan kaksi kertaa sellaiset maksimissaan 3h poissa ja vauva
on syönyt sillä aikaa oikein nätisti pullosta.

Nyt kuitenkin sattui noin kolmen viikon tauko pullosta syömisestä
ja päätimme koettaa sitten eräänä iltana jälleen.. Neuvolatäti oli
kehottanut koittamaan joka viikko antamaan pullostakin edes muutaman
hörpyn, ettei tämä taito unohtuisi, mikäli tarvitsisin joskus omaa-aikaa.
Nauroimme tällöin, että meidän ahmattimme syö mistä vain, että ei pelkoa.
Juupa juu.. Unohtunuthan taito sitten olikin. Nyt jännittää, ehdimmekö
muistella taitoa, ennen kuin äidin ja isän pitäisi päästä vähän treffailemaan!

4. Tukka märkänä on ihan ok lähteä kauppaan.

Ilman meikkiä kaupassa käyminen on jo tullut sisäistettyä ajat
sitten. Vaan eipä olisi ennen tullut mieleen lähteä melkein suoraan
suihkusta pitkä tukka märkänä kauppaan. Syksyllä. Kylmänä
päivänä. No, valehtelematta on tullut heitettyä nopea letti, ja
vain pipo nopeasti päähän. Sitten menoksi! Ainakin tyylikäs
afrokampaus odottanut sitten, kun on aukaissut letin. Lievä flunssan
saamis riski tosin tässä piilee..

5. Saatat huomata keskiviikkona, ettei maanantainkaan postia 
ole vielä haettu postilaatikosta.

Jep. Tämä on ihan arkea täällä nykyään. Päivät tuntuvat hurahtavan
ohi kuin pikajuna. Heräät aamulla ja sitten onkin jo ilta ja pitäisi mennä
nukkumaan. Missä välissä oli päivä?! Ja ennenkaikkea, mikä päivä
tänään edes on?

6. On mukavaa, kun on muidenkin lapsia kahvipöydässä.

Ennen sitä olisi saattanut ajatella, että voi vitsi kun ei olisi niin
paljon lapsia hääräämässä kahvitteluhetkenä ympärillä.
Mutta nykyään tuntee suurta helpotusta, mikäli muillakin on lapsia
kahvipöydässä. Yhtäkkiä pystyykin relaamaan, että on ihan ok, jos
lapset huutaa välillä kesken kahvin hörppäyksen. On ihan ok vetää
kesken lauseen rundia vauva sylissä ympäri olohuonetta. On ihan ok,
jos lapsi ei hiljene samalla sekunnilla. On ihan ok, jos kahvit ehtii
jäähtyä liian kylmäksi. On ihan ok, jos koko kahvin unohtaa juoda.

7. Raskausmaha ei litisty juuri ollenkaan synnytyslaitoksella.

Tämän varmaan kaikki tiesivätkin, mutta itselle oli järkytys,
että vielä kotonakin ensimmäisinä päivinä näytti siltä, kuin olisi
ollut vielä raskaana. Olo oli turvonnut ja hmm.. muhkea.
Aika nopeasti se kuitenkin siitä sitten katosi ja voi kun oli jännittävää
seurata sen litistymistä. Tästä kirjoituksesta voisi harhaanjohtavasti luulla,
että nyt se on upea pyykkilautavatsa ja bikinit huutavat kaapissa käyttöönottoa.
E-hei.. Mutta ehkä joskus vielä uskaltaa uimassakin käväistä. Nopeasti.

8. Et voi heti alkaa urheilla, kun vauva on tullut ulos.

Itsellä oli jotenkin käsitys, että jo vaikkapa kuukauden kuluttua
voisi pomppia ja juoksennella, salilla ahkeroida ja hankkiutua
mahdollisista ylimääräisistä kiloista heti eroon. Olimpa naivi.
Vähintään reilu 2kk yleensä menee, että voi raskaampaa alkaa
harrastaa. Ja tämäkin yleensä, mikäli vatsalihakset ovat palautuneet
erkautumasta. Ja siinä hommassa voikin kestää. Kannattaa siis
kysellä jälkitarkastuksessa myös näiden vatsalihasten kondis!
Keholla kuitenkin kestää yleensä samat 9kk palauttua, kuin
mitä olit raskaana.

Mehän päätettiin tehdä 4-5 päivää neidin syntymästä hieno vaunulenkki.
Ja tehtiinkin. Sehän oli tuota... oikein ihana fiilis illalla. NOT.

9. Boobseilla ruokkiessa tulee syötyä helposti kuin heppa.

Ja tämä on täysin normaalia ja hyvin tarpeellista. Myös vettä
olisi hyvä juoda hyyyvin monta litraa. Itse muistan juoda muutenkin
melko huonosti, joten tässä on ollut paljon opeteltavaa.
Myös jatkuva nälkä on ollut ylläri. Edes raskaana ei ollut näin nälkä?

10. Jopa taksikuskia kiinnostaa, imetätkö?

Tämä on ollut kyllä ehdottomasti isoin ihmetys.
Naapureita, puolituttuja, kissan kaimoja ja jopa taksikuskia
kiinnostaa, että imetätkö. Luulisi, ettei asia olisi enää näin
2015 vuonna niin suuri asia, mutta voi kyllä se on.
Täysimetän, mutta ihmettelen sen ihannointia ja miten se
kiinnostaa niin monia. Olenko aivan omituinen, kun minusta
se asia on tasan meidän perheen asia?

Entäpä ne, joilla asia ei onnistu. Varmaan tosi mukavaa kuulla
näitä uteluita kaikilta? Välillä tekisi mieli vastata, että:

" Eeeimeillä keitellään spraymaaleja kattilassa ja sekoitetaan tinneriin.
Sitten annetaan vauvalle suihkepulloa käyttäen ja samalla seistään käsillään ".

Ihmettelen myös sitä, miten vauvalle tullaan höpöttelemään sen syödessä.
Ruokarauhasta itse ainakin pidän, ja uskoisin sen olevan ihan hyvä vauvallekin?

11. Keskustelette päivittäin vaippojen sisällöistä kumppanin kanssa.

Myös vaippamerkkien vertailu on tuttua ja kiinnostavaa puuhaa.
Meillä Jassen kanssa on molemmilla omat lempimerkit jo tiedossa.
Muumivaipoista meillä ei kauheasti diggailla. Ei ole lainkaan harvinaista
myöskään, että toinen huutaa kylppäristä toista katsomaan, mitä vaipasta
tällä kertaa löytyi.. Romanttista, eikö?

12. Muistat lapsuudestasi lastenlaulut ja jopa niiden tanssimoovit.

Jep. Kun heilut "Leijonaa mä metsästän" biisin tahdissa
kuin heinäseiväs kolmatta tuntia, huomaat äkisti, että
jaahas... Vauva on simahtanut kyllä jo tunteja sitten.
No, jospa vielä yhden kerran kuuntelisi?



Tietysti vielä on olemassa lukuisia asioita, joita uusi
arki on meille tuonut mukanaan. Kaikista tahroista vaatteissa,
pukluista sohvalla ja unettomista öistä huolimatta tämä on
kuulkaas aika kivaa hommaa!




- Jane






















torstai 5. marraskuuta 2015

Joulu alkaa hiipiä kotiin

Terveiset joulun odottajien osoitteesta!

Yleensä olen malttanut mieleni kaupunkien
joulunavauksiin saakka, mutta nyt mieleni on alkanut
jo valmistella joulua hieman etuajassa. Kaupoissakin
on jo paljon joulukoristeita, joten puolustan täten hieman
intoiluani sillä..

Satuimme eräänä päivänä näkemään kaupassa hauskan
näköisiä joulukoristeita, jotka olivat tehty ihan vaan lasipulloista.
Hinnat niillä huiteli kuitenkin mukavasti yli kymmenessä eurossa,
joten tällaisena pihinä sieluna päätin toteuttaa moiset sitten ihan itse.



Tarvitaan yksinkertaisesti vain muutama tyhjä limsapullo vaikkapa.
Lisäksi haluamaasi villalankaa, sakset ja hieman liimaa.
Irrotat ensiksi pullosta etiketit ja peset huolellisesti.



 Tämän jälkeen alat kiertää pullon kaulaan lankaa melko muhkean ja tiiviin kerroksen.
Lopuksi hieman langan päähän liimaa, ettei koko hoito ala heti purkaantua.






























Lopuksi voit ripustaa pulloihin mitä ikinä mielesi tekeekään. Kaupassa myytävissä roikkui
esimerkiksi tähtiä. Jasse ei kuitenkaan ole mikään tähti-fani, joten tyydyin nopeana ratkaisuna
tuollaisiin ihan valmiisiin pikkuisiin puukyltteihin. Nekin olisi toki voinut tehdä supermammana
ihan itse omin pikku kätösin. Mutta faktahan on se, että tahdoin juoda myös kupposen
kahvia ennen vauvan heräämistä. Joten.. No, muutamat miinuspisteet tästä hyvästä.
Mutta eikös olekin melko simppeliä!








































Tuo pullohomma nyt oli näin alkuun pientä lämmittelyä. Sorruin ostamaan
kaupasta jo joululehdenkin.. Saas nähdä, mitä sitä seuraavaksi alkaa näpertämään
epätoivoisesti kokoon. Mutta eihän sillä lopputuloksella niin väliä, pääasia
että sen tekemisen parissa viihtyy!

Ps. kuvasta virheellisesti voisi luulla, ettei meillä ole vielä korkattu glögikautta..
VÄÄRIN. Sorruttiin Jassen kanssa myös ostamaan kotiin joltain tuote-esittelijältä
huippuhyvää glögiä. Ollaan me niiiiiin helppoja..




- Jane

maanantai 26. lokakuuta 2015

Parempien unien sunnuntai

Terveiset parempien unien talosta, tai no, ainakin melkein.


Viime keväänä Suomeenkin rantautui nuo kuuluisat Love to Swaddle Up -kapalopussit.
Olimme kuulleet hurjasti kehuja näistä, joten päätimme myös testata.
Neitimme kun on alkanut varsinkin nukahtamisvaiheessa venkoilla suuntaan, jos
toiseenkin, niin uskoimme tämän tuovan helpotusta asiaan. Ja toihan se!


























Nämä pussit ovat markkinoiden ainoita, jotka antavat vauvan nukkua luonnollisessa ja
myös turvallisessa asennossa. Paketissa siis lukee suositeltavaksi nukkumisasennoksi
selällään, kuvasta poiketen. Siipien ansiosta vauva voi havahduttuaan rauhoittaa itsensä
takaisin uneen, viemällä käden suuhun tai silittämällä poskeaan. Hyvästi vahingossa nipistelyt
ja raapimiset siispä!

Monet ovat sanoneet, että heidän vauvansa on tämän ansiosta nukkunut paljon pidempään
ja paremmin. Meillä ei muutamien öiden jälkeen olla vielä huomattu kovin suurta eroa
nukkumisen pituuteen, mutta nukahtamiseen tuo kapalopussi on kyllä ehdottomasti
ainakin toistaiseksi auttanut. Helpottaa, kun pikkutyyppi ei sätki ihan joka suuntaan.
Toisena yönä pussissa hän nukkui kyllä tavallista pidempään, ennen ensimmäistä yösyöttöä.
Olisiko pussissa tosiaan taikaa? Aika näyttänee.
































Eilen oli ihanan sateinen päivä. Monet inhoavat sadetta ja tuulta, mutta jos ei tarvitse lähteä
minnekään, on sellaiset päivät mielestäni ihan parhaita! Kun vain osaa asennoitua oikein.
Toki sekin helpottaa, että I ei ole vielä ihan hirveä riehumaan ja sotkemaan paikkoja.
Toisin kuin tämä äiti..

Olin niin innoissani sateesta, että oli pakko etsiä youtubesta legendaarinen takkatuli taustalle
pyörimään. Ihanaa rätinää ja loistetta! Pyöräytin myös aamulla omenapiirakan, joka sopii
myöskin tuollaisiin päiviin kuin nenä päähän. Sadepäiviin sopii loistavasti lisäksi ystävät,
ja niimpä meillä kävikin iltasella vielä kahvittelijakin.

Laitettiin neiti miekkosen kanssa kapalopussiin ja sauna lämpöiseksi. Parvekkeellekin
sytyteltiin kaikki lyhdyt palamaan. Ah. Varmaan turha mainita erikseen, että olen myös
juuri sellainen ärsyttävä yltiömega joulufiilistelijä? Ihanaa polttaa kynttilöitä ja miettiä
joululahjoja jo nyt! Jostain syystä ollaan myös vuorotellen hyräilty ja lauleskeltu
joululauluja pikkuneidille. Ne vain soi jo nyt päässä, aikaisemmin kuin kaupoissa,
aikamoista.

Nykyään tuntuu, että on ihan muoti-ilmiö inhota joulua. Löytyykö enää lainkaan
muita tällaisia jouluhirmuja?



- Jane




torstai 22. lokakuuta 2015

Pieni, mutta iso tyttö ja peruskahvia, mutta hyvää kahvia

Taas on viikot vierineet, mihin nämä päivät oikein kuluvat?

I on kasvanut hurjasti ja tuntuu, että vähän liiankin! 50cm vaatteet ovat aikalailla liian
pieniä, mutta toisaalta nyt ollaan saatu käyttöön jo kivoja 56cm vaatteita, joita meillä
oli paljon enemmän ennestään. Kaikella on puolensa.


















Neidin synnyttyä saimme mm. veljeltäni ja Jassen työpaikalta lahjakortteja
lastentarvikeliikkeisiin. Ensimmäisestä paikasta mukaamme tarttui hyödyllisten tarvikkeiden
(harsot, mukitelineet vaunuihin, autoon uv-suojat ikkunoihin ym.) lisäksi myös tietysti vanhaa tuttua lemppariamme, Done By Deeria. Meille muutti Antee-muurahaiskarhu, mutta vaihtoehtona olisi
ollut myös vaikkapa Ozzy-virtahepo. Ja mikäli ette ole bonganneet aikaisemmista postauksista
tätä merkkiä, niin Done By Deer on tosiaan tanskalainen merkki, joka tarjoaa designea myös
ihan perheen pienimmille. En tiedä kumpi on enemmän innoissaan näistä vekkuleista otuksista,
I vai äiti?































Suurin järkytys oli kyllä tänä aamuna, kun päätin ihan huvin vuoksi vain kokeilla kuinka
suuri tuo Mini Rodinin jumpsuitti vielä mahtaisi olla neidille. Kun sairaalasta kotiuduttiin,
oli se suorastaan naurettavan suuri vielä. No, tänään se sitten jo sopikin neidille. Huh huh.
Viime neuvolassa neiti sai kovasti jälleen kehuja. Hän ottaa todella hyvin katsekontaktin
ja hymyilee nätisti. Painoakin oli tullut hurjasti lisää. Pituuskin oli jo mukavasti n.52cm,
eli tällä hetkellä mennään varmaan jo lähempänä sitä 56cm. Ainakin vaatteista päätellen.
Neuvolan kasvukäyrällä neiti huristelee tasan keskellä, eli oikein sopusuhtainen ja
täydellinen pakkaus. Hienosti sujuu bebe, vuhuu!

Nyt kun ollaan sukellettu jo syvemmälle lapsiperheen arkeen, tulee ajankohtaiseksi
jälleen kahviasiatkin. Ei olla hetkeen mainittu varmaan sanaakaan tuosta jumalaisesta
nesteestä, mutta voin kertoa, että sitä on kuitenkin täällä kulutettu ihan reippaasti.
Yleensä täällä on puhuttu herkullisista erikoiskahveista, mutta jospa palattaisiin välillä
myös ihan peruskahvin äärellekin. Mitenkäs siitä sitten saisi hyvää?





















1. Ensinnäkin kahvinkeittimestä tulisi poistaa kalkkia, vaikka suomessa onkin puhdasta vettä.
Hyvänä muistisääntönä voisi pitää sitä, että aina kun suodatinpaperit on lopussa, putsaisi myös
kalkit.

2. Kahvipannusta ei myöskään koskaan tulisi kaataa vettä säiliöön, vaikka tiedänkin näin yli
puolien kahvinjuojista tekevän (kyllä, toisinaan myös itse syyllistyn tähän).
Pannusta tulee säiliöön ja putkistoon kahvirasvaa, joten olisi hyvä kaataa puhdas ja raikas vesi
erillisellä kannulla keittimeen. Keitintä on hyvä myös putsailla välillä, esimerkiksi ruokasoodalla!

Siis anteeksi miten? No kuules, eli näin:

Laita 3 rkl soodaa litraan vettä, kaada sekoitus säiliöön.
Suodata säiliön puoleen väliin saakka ja katkaise sitten virrat 30min ajaksi, 
tämän jälkeen valuta loppuun saakka. Lopuksi vielä puhdista keitin 2 kertaa 
puhtaalla vedellä ja tadaa, jälleen puhdasta.


3. Niin houkuttelevaa kuin se olisikin, niin ei saisi laittaa kahvia edellisenä
iltana valmiiksi keittimeen. Usein kuitenkin tuollainen vaihtoehto lämmittäisi kovasti
kiireessä lapsiperheissä. Mutta, mikäli tahdot hyvää kahvia, lataa keitin vasta keittovaiheessa!


4. Mukilla on väliä. Pauligilla muun muassa on joskus testattu, miten kahvimuki
vaikuttaa kahvin makuun. He olivat huomanneet, että mitä ohuempi reuna mukissa on,
sitä parempi maku kahvissa ja oli tunnelmakin parempi. Myös mikäli mukin sisusta oli
valkoinen, oli kahvin maku tällöin parempi. Tiedä sitten, täytynee kokeilla!



Onko teillä omia lempimukeja, joista kahvi maistuu erityisen hyvältä?

Itselläni on muutamat ehdottomat suosikit, mutta valitettavasti totuus on usein se,
että niitä kahvikuppeja löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista, ja ne ovat täynnä
kylmää, koskematonta kahvia.. Mutta ainakin nykyään arvostaa paljon enemmän sitä,
kun saa nauttia sen yhdenkin kupillisen kuumana ja rauhassa.



- Jane





maanantai 12. lokakuuta 2015

Hän sai nimekseen..

Huhh, vihdoin ovat ristiäiset ohitse!


Tyttäremme on nyt virallisesti tiddididiidididiii...
































..Isla!

Tarkoituksena oli ikuistaa juhlia ja kuvata kaikkea, mutta eihän sielä hitsi vieköön mitään
ehtinyt. Tuntuu, että juhlat menivät meiltä vanhemmilta hieman ohitse, kun oli niin paljon
häslättävää jatkuvasti. Mutta se on varmaankin ihan tuttua kaikille. Kakkua kuitenkin jäi
vielä kotiinkin, niin saihan sitä sitten kotona rauhassa mutustaa ja hörppiä kaffia
yliannostukseen saakka! Pääasia, että neitimme sai hienon nimensä ja kaikki sujui hyvin.

Muutama ystävämme esitti juhlissa Tehosekoittimen Maailma on sun kappaleen neidille.
Sen saattelemana oikein ihanaa viikonalkua kaikille!



keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kastejuhlan valmisteluita

Viikot vierivät ja on kohta tullut aika antaa pikkuiselle nimi!
Siispä olemme valmistelleet ristiäisiä, nimi onkin jo onneksi päätettynä.
Pidämme nimen salassa juhliin saakka, mutta hieman on ollut vaikeuksia pitää
sitä vain meidän tietonamme. Mutta toistaiseksi kenenkään ei pitäisi tietää sitä vielä.
Jes, hieman jännitystä peliin!

Serkkuni esikoisen juhlissa kaikki saivat kirjoittaa kastejuhlien alussa kirjaan veikkauksiaan
nimestä ja se oli mielestäni oikein hauskaa. Aika harva muistaakseni arvasi nimeä oikein.
Mitäs veikkaatte, minkä nimen meidän typykkämme saa?




























Kutsut oli tarkoitus alunperin askarrella osaksi, mutta sitten laiskuus voitti ja tilasimme
valokuvista netistä kutsukortit. Tietysti niihin myös eksyi pieni kirjoitusvirhe paholainen..
Mutta onneksi kovin moni ei ole kuulemma huomannut virhettä, huhh.




























Juhla Centeristä tilattiin tuollainen suloinen viirinauha, servettejä, koristehelminauhaa ja koristekiviä.
Täytyy vielä hankkia pieniä tuikkukippoja ja lisää koristekiviä ainakin. Saas nähdä, saako näistä mitään nättiä aikaiseksi! Juhlatilassa nimittäin on puupaneelit seinissä ja muutenkin tila on hieman, noh, haasteellinen koristelun kannalta. Mutta toivotaan, että sille on edes jotain tehtävissä!








































Äidin ja tyttären asut näyttävät tältä, isukille hieman vielä asu auki. Alunperin ajattelin
korallin tai roosan väristä mekkoa, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Jokaisessa
liikkeessä tuntui olevan nyt lähinnä syysvaatteita ja arkimekkoja saatavilla.
Tyydyin siis tuohon löytöön, vaikkakaan en ollut mitään keltaista alunperin ajatellut kylläkään.




Muutama blogimme lukija on kysellyt, että mistä löydän pieniä korkkareita, ja olen
luvannut postausta aiheesta. En ole kuitenkaan toistaiseksi ehtinyt tuollaista laatia,
mutta tulkoon yksi vinkkaus jo tässä: pienellenaiselle.fi

Tuolta verkkokaupasta löytyy aivan ihania korkkareita myös meille pienijalkaisille!
Itse liike sijaitsee Seinäjoelle, joten sinnekin voi mennä ihan livenä hypistelemään.
Oma jalkanihan on sellainen 34-35, joten tuo kauppa on todellinen pelastus meikäläiselle,
ja monille muillekin samassa tilanteessa uiskenteleville. Mahdollisesti tilaan sieltä vielä
toisen väriset korkkarit juhliin. Mutta mikäli en ehdi, pärjäilen noilla Jessica-mallin kengillä.
Pikkuneidille kengät ja panta hankittiin ihan vain H&M:stä. Tosin tuo panta kyllä on hieman
liian iso, joten täytynee koittaa pienentää sitä vielä ennen H-hetkeä.

Kakutkin on onneksi jo tilattuna, osan tarjottavista teemme kuitenkin myös itse.
Luvassa on luultavasti myös muutama ystävämme esiintymässä, mikäli kaikki menee
putkeen. Jokohan sitä osaisi vähän hengähtääkin? Papin täytyisi vielä tulla vierailulle
ja nimet täyttää papereihin. Hurjaa, että kohta tuota marakattia voi alkaa virallisesti
kutsua ihan nimeltä!

Toivotaan, että saadaan kivat juhlat aikaisiksi. Maanantaina pääsen pitkästä, pitkästä
aikaa vielä kampaajalle, sitä onkin odotettu kuin kuuuta nousevaa. Saa sitten
uuden tukan juhliinkin. Jihuu!


















sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Parvekkeen laittoa ja multakasoja, osa 3.

Jälleen on tullut sen aika, nimittäin parvekkeen muutoksen!
Edelliset pienet muutokset voit kurkata TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


Mistään kovin suuresta ei taaskaan ole kyse, mutta jos kurkkasitte noita edellisiä
muutoksia, niin huomaatte, että enää ei ole näkyvissä rumaa lankkulattiaa. Jasse vaihtoi
meille kesälomallaan tuonne mukavan pehmoisen parvekematon, ja nyt voi sukkasillaankin
tepastella ilman, että saisi jalkoihinsa kasan tikkuja ja ties mitä muuta. Jes.

Myös yrtit olivat jo heittäneet iloisesti veivinsä, joten oli aika vaihtaa ne syksyisempiin
kuvioihin. Niimpä vaunulenkin yhteydessä kaupasta tarttui mukaan kolme kipaletta
callunoita. Nehän kuuluvat syksyyn tunnetusti kuin nenä päähän! En äkkiseltään muista
yhtään syksyä, ettenkö olisi raahannut kotiin noita veijareita, niitä ilman ei vain ole syksyä.
Piste.

  Callunat viihtyvät puutarhassa, terassilla tai parvekkeella jopa kevääseen asti, kunhan  
  muistaa kastella ensimmäisiin pakkasiin asti. Mikään viherpeukalo ei siis tosiaan tarvitse olla.



























Olisi mukavaa vielä vaihtaa väritystä parvekkeella hieman syksyisemmäksi, mutta toisaalta
kohta sieltä joutuu kuitenkin ottamaan tyynyt ja viltit pois. Meidän parveke kun ei ole lasitettu,
niin kaikki sade ja lumi tunkee ikävästi sinne.






















































Syksy on mielestäni ehkä paras vuodenaika. Niin mukava kuin kesä onkin, on syksyllä ihanaa, kun
saa polttaa kynttilöitä ja juoda litroittain teetä. Käpertyä viltteihin ja sukeltaa isoihin villatakkeihin..
AH.


Joko te olette sisäistäneet syksyn ja sanoneet hyvästit kesälle?



- Jane

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Uutta arkea

Marakattimme on nyt jo yli viikon vanha, huh miten nopeasti aika voikaan kulua.

Tuntuu, että päivät huristelevat ohi salaman nopeasti! Jotenkin tulee elettyä pikkuisen
nukkumisten mukaan, ja ennen kuin huomaatkaan, on jälleen aika mennä itsekin nukkumaan.
Mutta tämä kaikkihan nyt kuuluukin asiaan. On se silti kuitenkin uutta ja vaatinee hieman
lisää totuttelua.

Murut päikkäreillä










Oma fyysinen kuntoni on mukavasti hieman jo kohentunut, ja on ihanaa olla ilman isoa mahaa!
Katselin tuossa Jassen ottamia kuvia synnytyksestä ja voi luoja.. Nyt jo vaikeaa muistaa, miten
iso sitä tulikaan oltua! Huhh.

On huimaa, että pöydän ääreen mahtuu jälleen syömään. Kukaan ei potki mahan läpi pöydän
kulmaa, eikä kaikki ruoka tipu enää paidalle. Toki silloinhan se tippuu luultavasti lattialle, muttaa..
On myös sanoin kuvaamattoman hienoa, että voi taas nukkua mahallaan,oi autuutta.
Mutta ehdottomasti numero ykkösenä tulee se, että meidän typykkä ei ole enää vain
meikäläisen kannettavana, vaan vastuu on yhtälailla molemmilla, ja molemmat saavat
kasvatella habaansa häntä kannellessa.

Kahvimimmit




 Pikkuinen on myös ainakin toistaiseksi hyvin helppo, koska hän rakastaa nukkua melussa
 ja nukahtaa välittömästi, kun lähdemme kotoa johonkin. Hän antoi tämän mamman shoppailla
rauhassa koko Ideaparkin reissun ajan (tosin mammalla oli itsellään silti jatkuva stressi ja paniikki,
että pikkuinen alkaakin hermostua) ja eilenkin oltiin kahvilassa, missä hän tuhisi tyytyväinen
ilme kasvoillaan. Ah, oli muuten ensimmäinen cappucino synnytyksen jälkeen.
Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, miten hyvältä se maistui?

Niin hienoa, kuin raskaana olikin olla, niin on jännä huomata, miten ihmiset näkevät sinut
taas omana itsenäsi. Raskaana tuntui, että ihmiset näkivät vain mahan. Missä tahansa liikuitkin,
päälläsi oli iso punainen, kirkuva rasti, joka huusi, että:

"Tässä sitä vyöryy menemään paksuna oleva naikkonen". 

Nyt kun olet kaupan kassalla, myyjän katse osuu suoraan silmiisi.
Ihmiset myös kysyvät, mitä sinulle kuuluu. No, tutut tietysti luonnollisesti tiedustelevat
myös marakatin vointia, mutta on silti kivaa olla taas pikkuhiljaa omassa kropassa
ja oma itsensä. Toki mikään ei ole kuten ennen, ollaanhan tässä nykyään maailman
suloisimman typykän äiti-ihminen.

Ja onnellinen siitä.