maanantai 13. elokuuta 2018

Valmiina syksyyn + MR Pico Takin/haalarin arvonta!

* Kaupallinen yhteistyö Lasten Taikamaan kanssa

Vaikka vielä on suhteellisen lämmintä, on varmasti monet vanhemmat jo alkaneet tuskaisina etsiskellä välikausivaatteita lapsilleen. Meillä on aika hyvä tilanne, sillä ostin viime keväänä juuri monenlaisia ulkoiluvaatteita pienellä kasvuvaralla, joten monet menevät vieläkin tytölle hyvin.

Halusin kuitenkin, että neidillä olisi myös hieman siistimmät vaatteet syksyyn. Tahdon pitää hänellä päiväkodissa yhdet ulkoiluvaatteet, jotka kestävät kuraa ja märkää mielin määrin. Samoin kotona. Täten ongelmaksi koituu matkat päiväkotiin ja takaisin, kauppareissuille ynnä muille pienehköille ulkoilumatkoille, joissa ei välttämättä niin kovasti tule hypittyä (juu eipä) kuralätäköissä, mutta silti pelkkä huppari ei riitä, vaan täytyy olla kunnollinen takki. Näin ollen Lasten Taikamaan valikoimista meille kotiutuikin musta Mini Rodinin Pico takki, sekä pinkki välikauteen sopiva pipo. Piposta valikoin hieman reilumman koon, kuin yleensä, ne kun tuntuvat tulevan aika nopeasti pieniksi. Aamuisin ne ovat usein myös hukassa, joten varalla on hyvä olla useita.

Mini Rodini tuskin merkkinä tarvitsee äitien parissa ihan hirveästi erikseen avausta, mutta mainittakoon, että paljon hypetetyn lastenvaatemerkin takana on hauskojen kuvioiden lisäksi ekologisuutta. Jopa yli 90% merkin valikoimasta on valmistettu luonnonmukaisista materiaaleista. Lisäksi Mini Rodini haluaa huolehtia työolosuhteista tuotantomaissa. Mini Rodini on yksi markkinoiden ekologisimmista lastenvaatevalmistajista. Kyse ei siis kaikilla lapsensa Rodinin vaatteisiin pukevilla vanhemmilla suinkaan ole siitä, että: "Vau kyseessä on hypetetty merkki", vaan puhtaasti halutaan laadukkaita vaatteita - jotka pitävät hienosti jälleenmyyntiarvonsakin. Monet pelkäävät, että Pico takit likaantuvat leikeissä, mutta takin voi aika huoletta pestä 40'C asteessa.

Pohdin hieman, lieneekö musta liian synkkä väri tytön takille - mutta turhaan. Mielestäni takki näyttää todella hyvältä ja neidin mielestä takki on - mikä tärkeintä - myös oikein mukava päällä. On hölmöä varjella vaatteita älyttömästi vain siksi, että ne ovat merkkivaatteita. Meillä vaatteita saa käyttää aika huoletta, vaikka okei - myönnän. Pienesti ehkä huokaisin, kun neiti otti esiin katuliidut tuon mustan takkinsa kanssa. Siinä nääs näkyy aika hyvin värikkäät liitujäljet. Mutta se on elämää. Vielä täytyisi hankkia vettä oikeasti ja kunnolla vettä kestävät tennarit mimmille, mutta onneksi toistaiseksi nuo Niken tennarit menevät vielä kumppareiden kanssa vuorotellen. Kunnon syyskelejä odotellessa. Tänään oli aamulla jo syksyn tuoksua aamulla ilmassa ja villatakki ei ollut liikaa.
Lasten Taikamaan lähetys saapui meille todella nopeasti, mistä olemme oikein iloisia. Heillä on valikoimassaan lastenvaatteita, tarvikkeita ja muun muassa kankaita. Myös äideille löytyy vaatetusta, joten kyseessä on monipuolinen verkkokauppa. Merkkivalikoima on laaja, joten jokaiseen makuun löytyy varmasti kamppeet perheen pienimmille! Kannattaa katsahtaa tarjonta läpi ihan ajan kanssa. Kuppi teetä, ja viltin alle tekemään ihania löytöjä, kun lapset on saatu nukkumaan. Aika ihanaa, vai mitä? Kunnon sohvashoppailu se on jotain! Ehkä lisäksi pala jotain oikein hyvää suklaata?
Mikäli sinäkin sielä ruudun toisella puolen ihastuit Mini Rodinin Picoon, iloisia uutisia! Instagramissa blogin tilillä @yhtakuin voit osallistua Lasten Taikamaan valikoimista löytyvän Pico takin, taikka haalarin arvontaan. Arvonta suoritetaan 25.8.2018, onnea jokaiselle arvontaan osallistuvalle! Pidetään peukkuja!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Lapsen kanssa kahdestaan reissuun?

* Yhteistyössä Original Sokos Hotel Vaakuna

Olimme taannoin tyttäreni kanssa kahdestaan reissussa. Alunperin olin ajatellut meneväni moikkaamaan ystäviäni Seinäjoelle yksin, mutta extrempore päätin ottaa pikkumimmin mukaani.
Me aika harvoin reissataan kahdestaan. Kun hän oli pienempi, reissaamista stressasti ja jännitti enemmän. Nyt kun hän on huomattavasti jo omatoimisempi ja isompi, on reissaaminen vähemmän stressaavaa kahdestaan. Mutta se on kuitenkin aivan erilaista kahdestaan, kuin koko perheen kanssa.  Kolmistaan reissaamme aika paljonkin. Tyttömme tykkää matkustaa autossa reippaana pitkiäkin matkoja. Sitä hän onkin tehnyt jo aivan vauvasta saakka, joten kokemusta on kertyny paljon. Mutta kahdestaan seikkaileminen on harvinaisempaa ja silloin täytyy varautua kaikkeen vähän enemmän. Varsinkin, kun kahdestaan emme liiku autolla, vaan julkisilla. Meikäläiseltäkin löytyy toki ajokortti, mutta ei omaa autoa. Miehellä auto on käytössä ihan päivitäin.
Majoituimme neidin kanssa Seinäjoella täysin uudistetussa Sokos Hotel Vaakunassa. Vaakuna sijaitsee Torikeskuksen vieressä, keskellä kaupunkia. Hotellista on näin ollen todella helppoa käväistä shoppailemassa lapsenkin kanssa. Ei tarvitse miettiä, että jaksaako lapsi kävellä kauheasti. Hotellissa on mahdollista ruokailla, mutta ruokailupaikkoja on myös runsaasti keskeisen sijainnin ansiosta tarjolla muuallakin. Ensimmäinen kiva juttu hotelliin saapuessa oli tietysti se, miten hyvin pikkuneiti huomioitiin respassa. Hän sai puuhavihon ja omat värikynät iloisen tervehtimisen siivittämänä. Puuhavihkoa alettiinkin värittää välittömästi, oikeastaan jo ennen, kuin pääsimme edes huoneeseemme. Päätin jo ennen reissuun lähtöä, että reissussa en nipota turhasta. Ei ole vakavaa, että lapsi vähän pomppi sängyllä (sopivasti ennen kuvaa) huoneessamme. Lapset on lapsia ja nyt oli loma. Luin jostain, että ennen kuin kieltää lastaan jatkuvasti tekemästä asioita, on hyvä miettiä, kieltääkö vain siksi, että se on itselle helpompaa. Ennen kieltämistä voi pohtia, kieltääkö siksi, että jokin on oikeasti vaarallista lapselle - vai esimerkiski siksi, että et jaksa siivota paria tyynyä tyynysodan jäljiltä lattialta. Tämä on toki tapauskohtaista, mutta ihan hyvää pohdittavaa jokaiselle.
Vaakunaa uudistettiin jo viime kesänä, mutta nyt hotellin uudistaminen on kokonaan suoritettu ja lopputulos on varsin upea. Huoneet ovat moderneja ja tyylikkäitä, niissä kyllä viihtyy koko perhe.
Halutessaan Vaakunassa pääsee myös asiakassaunaan, mikä on ehdottomasti hyvä ja ihana lisä.
Mitä sitten ottaa huomioon, kun reissaa yksin alle 3-vuotiaan lapsen kanssa? No, ne matkarattaat on kaiken varalta kuitenkin ihan hyvä olla mukana, mikäli vain mahdollista. Mikäli tahtoo mennä kauemmas, tai lapsi alkaa väsyä on hyvä olla rattaat mukana. Tarpeen vaatiessa niissä pystyy myös nukkumaan kaupungilla/matkatessa päiväunetkin. Vaikka hirveästi paasataan siitä, miten lapset katsovat liikaa tablettia ja puhelimia, ei reissussa niiden mukana olo ole välttämättä paha asia. Hotellien telkkareista harvemmin tulee lastenohjelmia, joten kun koittaa odottelun aika, voidaan katsoa muutamat jaksot Pipsa Possua ja kaikki ovat tyytyväisiä. Etenkin, jos on pitkä junaatka tiedossa. Tyytyväinen on varsinkin äiti, joka tahtoo hengähtää ja juoda kupposen kahvia rauhassa. Näin ollen suosittelen tabletin/puhelimen mukaan ottoa ihan hyvällä omatunnolla. Meillä toki kävi hyvä tuuri, sillä satuimme olemaan huoneessamme juuri sopivasti Pikku Kakkosen aikaan, joten näimme sen ihan huoneee omasta telkkaristakin mukavasti sängyllä löhöten yhdessä.


Olin suunnitellut jo pitkään, että tekisimme tytön kanssa jonkin pienen hotelliloman täysin kahdestaan. Tämä oli niin mukavaa äiti-tytär aikaa, että uskon meidän ottavan tämän myös ihan perinteeksikin. Pyrimme toteuttamaan jonkin kivan, pienen matkan ihan kahdestaan vuosittain. Reissaatteko te paljon kahdestaan lapsenne kanssa? Tai lapsienne kanssa? Toki jos on esimerkiksi yksinhuoltaja, on se varmasti tuttua kauraa luonnostaankin. Mikäli lapsia on enemmänkin, voisi tällainen loma kahdestaan jonkun lapsen kanssa olla myös melkoista luksusta puolin ja toisin. Saa kunnolla laatuaikaa! Voin vain suositella. Mutta se tärkein asia, mikä kahdestaan reissaamisessa tulee muistaa, on kärsivällisyys. Ja se, ettei suunnittele liian ennalta kaikkea. On hyvä mennä asioissa lapsi edellä, niin molemmilla on hauskaa. Välipalat, juomapullo ja iloinen mieli - taas valmiina reissuun!

Tyttö selvästi nautti meidän "tyttöjen omasta reissusta" suunnattomasti, täytyykin alkaa suunnitella jo seuraavaa matkaa. Kun reissaa kahdestaan lapsen kanssa, on omakin asenne hieman erilainen, koska tietää itse "joutuvansa" tekeään ja huolehtimaan kaiken. Kun reissaa perheenä, sitä on niin helppoa vuorotella "vahtimista" ja helposti tulee myös oletettua, että toinen hoitaa osan asioista. En siis ihmettele, että lehdissä lukee perhelomien sisältävän myös riitoja. Meillä ei ole ollut perhelomilla pahemmin riitoja, mutta toki pientä tuhahtelua on saattanut toisinaan tulla johtuen vastuun jakamisesta, kuten varmaan aika monilla muillakin, mikäli niitä lehtiä nyt uskoo. Vaikka perhelomilla sen kahvikupposen saa juoda mukavasti jopa yksinkin, kun toinen touhuaa lapsen kanssa - on reissaamisessa kahdestaankin lapsen kanssa jotain erityistä. Ehkä se on se hetkessä eläminen ja oikea laatuaika, sitä joutuu keskittymään lapseensa 100% koko ajan.

Mikäli suunnittelet matkaa lapsesi kanssa, voimme tytön kanssa suositella Original Sokos Hotelli Vaakunaa lämpimästi teillekin. Viereisestä Torikeskuksesta löytyy myös tosi hyvin lastenvaatekauppoja!

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Ketut festareilla

* Yhteistyössä Punanaamio

Juhannuksesta on jo tovi, mutta arjen pyöritys on vienyt totaalisesti kaiken ajan. Näin ollen postaus meidän hauskasta juhannuksestamme on jäänyt odottamaan sopivaa julkaisu ajankohtaa.

Juhannuksena teimme yhteistyötä Punanaamion kanssa ja saimme heiltä festarikuteet viimeisen päälle. Nimittäin kettupuvut! Kettupukuja löytyy aikuisille ja lapsille, aikuisille tarjolla on pariakin eri kokoa, ja näin ollen minä ja Jasse saatiin kumpikin sopivan kokoiset yllemme. Puvut olivat joustavat ja pehmoiset, eivät lainkaan tukalat. Lämpöäkin niissä oli ihan sopivasti, ajatellen, että juhannus oli todella sateinen ja tuulinen. Kettupuvut olivat näin ollen nappi valinta festareille! Voisin hyvin kuvitella lapsellemme myös samanlaista lastenkoossa. Hän olisi varmasti suloinen!
Mielestämme aikuiset, jopa vanhemmat saavat välillä hieman hassutella. Miksi aina pitäisi olla elämän niin hirveän vakavaa? Me tahtoisimme hassutella laittamalla festarilookin kondikseen kunnolla Nummirockiin. Hevikansan keskellä kettupukumme saivat pelkkää hyväksyntää. Tänä vuonna Nummirockissa oli minullekin sopivaa musiikkitarjontaa, vaikka en olekaan hevimusiikin suuri ystävä. Nimittäin Huora. Tuo punk-yhtye sai minussa samanlaisen innostuksen aikaan, kuin joskus yläasteikäisenä, kun kuuntelin toisinaan punkkia. Valtavaa iloa. Yläasteella kuuntelin aivan loogisesti sekä reggaeta, että punkkia. Sulassa sovussa. Sulassa sovussa oli Nummirockissa tänäkin vuonna koko festarikansa, en todistanut yhtään tappelua tai äänen korotusta. Melkoisen letkeää jengiä. Kuten viimekin vuonna. Ja kuulemma näin on ihan joka vuosi!
Vaikka olemmekin lapsen vanhempia, pitää meidänkin päästä joskus päästämään sisäinen lapsemme irti. Meillä asuvat tukiverkot niin kaukana, että tällaista tapahtuu hyvin harvoin. Näin ollen siihen satsaa ihan mielellään hieman enemmänkin, että pääsee kunnolla pitämään hauskaa! Vai loppuuko teidän mielestänne hauskanpito siihen, kun lapsi syntyy? Saavatko vanhemmat käydä vielä festivaaleilla? Vai täytyisikö mielummin istua 360 päivää vuodesta lapsen kanssa kotona? Tarvitsevatko aikuiset välillä pientä hermovapaata, että jaksavat jälleen olla täysillä kotona läsnä? Mielestäni kyllä.

Voin suositella Nummirockia ihan jokaiselle. Leirintäalueen tunnelma on uniikki. Festivaali on kokonaisuutenakin niin erilainen verrattuna muihin Suomessa, että jo ihan kokemuksenkin vuoksi kannattaa testata! Olen ollut Nummirockissa vain kahtena vuotena, mutta kokemukset ovat olleet hyvin positiivisia. Kun vertaa esimerkiksi Himoksen juhannusta, on Nummirockissa paljon rauhallisempi meininki, vaikka artistit ovatkin verraten synkempiä ja meluisempia.


Ketut kuittaavat. Festarit olivat jees, ja festariasut varsin jeesjees!



maanantai 2. heinäkuuta 2018

MÄTÄ PÄÄRYNÄ

Olipa kerran maanantai. Olet herännyt lapsen kanssa klo 5 ja vienyt sen päiväkotiin - juossut itse töihin ahkerana. Töiden jälkeen lähdet hakemaan lasta päiväkodista ja mietit ankarasti, miten helkutissa saisitte kulutettua TUNNIN, ennen kuin seuraava bussi lähtisi kotiin päin. Tässä kohtaa terveisiä kesäaikatauluja räätälöiville ihmisille. Tai pitäisikö sanoa sadisteille? No, eniveis.

Päätin, että lähdemme tyttäreni kanssa kauppaan. Uhmaikäisen, noin metrin mittaisen ja hyvin mielipiteensä ilmaisen yksilön kanssa. Pääsimme sulassa sovussa kauppaan ja intoilimme molemmat, miten aiomme tehdä kotona maailman parasta tomaattikeittoa yhdessä. Hymyssä suin heittelimme koriimme basilikan, jos toisenkin. Sekä noin sata kiloa tomaatteja. Idyllistä, ah äiti ja tytär tässä ostoksilla tralallalallaaaa. Olo oli kuin supermutsilla, mä handlaan tän. Mä handlaan tän pirun hyvin!

Saavuimme kassoille. Jumalaton jono. Enpä ole aikoihin silmäillyt noin suunnatonta jonoa. Jonotimme aikamme mummon perässä, joka ei lopulta edes jonottanut, vaan tutki jäätelöiden etikettejä kaikessa rauhassa. Samaa teollista shaissea ne kaikki on, mummo hyvä, mietin pidellen omaa, teollista ja vähän jo sulanutta shaissea kädessäni. Selviydyimme oikean jonon hännille ja silmäilin tuskaisena kelloa. Vähiin käy aika, bussimme lähtisi ihan kohta asemalta, ja me olemme vielä tässä? Voisko joku kertoa, miten helvetissä me ollaan vielä täälä pirun kaupassa, vaikka piti hakea vain tomaatteja?

Huokaisen. Lapsi järsii jäätelötuuttiaan ja huomautan hänelle, että josko maksettais se ensin.
Hän järsii lisää, leikin etten huomaa ja naputan sormillani ostoskoria. Lapsi toteaa pahaenteisesti "nam, nam!" ja huomaan lovin jätskituutissa. PERSE. Yritän ottaa jäätelön pois kädestä, mutta se lentää lattialle, toiseen kassajonoon saakka. Tallustan hakemaan jäätelön ja kerron lapselle, että maksetaan se ensin, kohta saat jätskiä. Alkaa jumalaton sotahuuto ja ihmiset mulkoilevat, miksen saa lastani hiljaiseksi. Siinähän mulkoilevat, ajattelen. Tekisi mieli huuta itsekin, ihan vaan näiden ääliöiden iloksi. Tyydyn kuitenkin hymyilemään ja leikin yltiö rauhallista mutsia. Zen-mutsia.

Lopulta koittaa meidän vuoromme kassajonossa, ja luulen, että moni muukin meidän lisäksemme huokaisee syvään onnessaan. Totean lapselle, että katsoppas, ihan kohta saat jäätelöä! LUKUVIRHE, ilmoittaa maksulaite. Pyyhkäisen korttia hihaani vasten, josko auttaisi. LUKUVIRHE. Kolmannella yrittämällä totean nuorella kassajäbälle, että juu, haenpas käteistä. Hän keskeyttää maksun ja jätän ostokset levälleen hihnalle. Lähden hakemaan käteistä, mutta unohdan, että lapsi odottaa yhä sitä hiton ice creamia. Alkaa jumalaton sotahuuto. Lapsi valuu rattaista, kuin mustekala reivibileissä. Hylkään rattaat keskelle kaupan käytävää ja nappaan mustekalan kainalooni. Nyt muuten mennään!

Nostan rahaa ja palaamme kauppaan sätkivän otuksen kera. Näin muutaman hämmästyneen katseen, "Oho niillä olikin rahaa! Ei uskoisi tuollaisesta tatuoidusta rappiomutsista". Maksan leveästi hymyillen ostokset ja annan minityypille jätskin. ZEN. Ai niin, se bussi! Katsahdan varovasti kelloa, bussin lähtöön 4 minuuttia ja asemalle matkaa melkein 500 metriä! Lähdemme hölkkäämään jyrkkää ylämäkeä. Basilika tippuu kyydistä. TAKAISIN ALAS. Lapsi sentään nuolee tyytyväisenä jäätelöään. Hengitä, hengitä, muistuttelen itselleni naama punaisena. Koska aikaa on runsaasti, ruhtinaalliset 3 minuttiia, katsahdan varovasti sykemittarin lukemia. Se ei ole rekisteröinyt ponnistuksiani lainkaan. Vittu. Suunnittelen keittäväni sen elävältä kattilassa, kunhan kotiin päästään. JOS päästään.

200 metriä ennen bussiasemaa näen meidän bussimme kaartavan kulman takaa. Nyt jos myöhästytään, otan helvetti taksin. Maksoi mitä maksoi. Ja maksaa muuten pirusti. Lähden juoksemaan rattaiden kanssa hurjaa vauhtia ja ehdimme bussiin. Matkalla lapselta tippuu jäätelöä housuille - alkaa jumalaton sotahuuto. Bussiin päästyämme ojennan lapselleni puhelimeni ja avaamme armaan Youtuben, olo on kaikkea muuta kuin supermutsi. En vittu jaksa. En jaksa.

Koska kesäaikataulut, vaikiopysäkkimme on poissa käytöstä. Jäämme aikaisemmalla pysäkillä pois ja yritän ylämäkeen kulkea rattailla pienen ja suuri kivisen polun. SUURI KIVISEN. Matkalla näemme kodin, jonne on rakennettu pieni ja kaunis muumitalo. Lapsi haluaa mennä muumitaloon, selitän ettei toisten pihaan voi mennä. Alkaa jumalaton sotahuuto.

Selviämme kotiin. Lapsi syö onnellisena päärynää lattialla. ZEN. Ah, koti. En lähde täältä ikinä.
Lapsi haluaa toisen päärynän. Toinen päärynä näytää olevan mätä. Alkaa jumalat....

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Pakenimme arkea Sveitsiin!

* Yhteistyössä Hotel Sveitsi



Olen sellainen ihminen, jolla täytyy aina olla jotain odotettavaa. Enkä tarkoita nyt bussipysäkillä hengailusta erityisesti nauttimista, vaan reissuja. Arki tuntuu toisinaan liian rutiinilta ja liian sellaiselta.. sellaiselta märässä betonissa rämpimiseltä, ellei ole mitään kivaa tiedossa.

Niimpä pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme viikonlopuksi tutustumaan Hyvinkäälle Hotel Sveitsiin. Hotelli sijaitsee aivan kävelymatkan päässä Hyvinkään keskustassa, kuitenkin luonnon helmassa. Saapuminen onnistuu näppärästi omalla autolla, bussilla, kuin kävellenkin. Meillä sattui valitettavasti juuri ennen reissua menemään auto rikki, joten lähdimme Hyvinkäälle junalla ja saavuimme hotelliin bussilla. Bussimatka sujui varsin helposti. Myös junamatka sujui mennessä kivasti. Leikimme junassa kivan pikkuisen ja hänen äitinsä kanssa. Vähän jäi harmittamaan, kun ei tullut kyseltyä yhteystietoja. Jos sinä, farkkutakkinen äiti tunnistat meidät niin laita viestiä! Takaisin tullessa junamatka ei ihan yhtä hyvin luistanut väsyneen uhmaikäisen kanssa, joka olisi tarvinnut päikkärit..
Perillä toki huomasimme, että matka oli rautatieasemalta niin lyhyt, että sen kävelee helposti jopa 2,5 -vuotiaskin tyttäremme. Seuraavana päivänä lähdimmekin kaupungille kävellen tutustumaan. Sveitsin aulapalvelussa meitä palvelivat hymyilevät työntekijät, olo tuntui tervetulleelta.
Huoneemme oli pieni, mutta kotoisa. Koska olemme tottuneet siihen, että tyttäremme valtaa kotonakin sänkymme, emme ottaneet erikseen huoneeseen lisävuodetta hänelle. Nukuimme kaikki samassa läjässä. Tilaa oli kuitenkin niin paljon, ettei tarvinnut syljeskellä lapsen varpaita suustaan.
Tyttäremme sai respasta mukaansa yllätyspussukan, joka sisälsi söpön kylpyankan ja kylpytuotteita. Hän oli tästä niin innoissaan, että oli pakko päästä heti vähän testaamaan ankkaa kylppäriin! On aina ihanaa, mikäli hotellissa otetaan huomioon myös ne perheen pienimmätkin matkustajat. Plussaa!

Hotel Sveitsi on siitä erikoinen paikka, että sieltä löytyy itsestään niin paljon aktiviteetteja, ettei hotellista ole välttämättä tarpeellista poistua lainkaan! Monessako hotellissa on elokuvateatteri? Sveitsissä on! Myös Super Park löytyy, seikkailupuisto ja upea, ihana maauimala muun kylpylän lisäksi. Aika täydellistä, vai mitä? Rakastin tuota maauimalaa koko sydämestäni. Aurinko paistoi ja musiikki raikasi. Valitettavasti tyttäremme sen sijaan viihtyi uimassa enemmän sisätiloissa, joten äidin auringon otto jäi aika vähiin.. Mutta joskus tuonne voisi mennä vielä lapsivapaalle ruskettumaan. Toki Jasse ei ole auringon palvoja, joten luulen, etten silloinkaan ehtisi ruskettua..

Aamupala hotellissa oli kattava. Niin paljon herkkuja, että ilmoitinkin Jasselle, että: "Okei, taidan jäädä tänne". Myös vegaanit oli huomioitu hyvin. Minulle on jäänyt vanha tapa pistää erityisesti silmälle juurikin tämä vegaanien huomioiminen, vaikka olenkin itse ollut aikoinaan vain kasvissyöjä. Kertoo palvelun tasosta mielestäni valtavasti se, että onko ruokarajoitteiset huomioitu hyvin.
Meidän olisi täytynyt majoittua Hotel Sveitsiin hieman pidemmäksi aikaa, kuin viikonlopuksi, koska meistä tuntui siltä, että emme ehtineet kokeilla kaikkia mahdollisia aktiviteettaja sielä. No, toki uiminen olikin minulla pääajatus koko reissulle ja rentoutuminen sillä saralla. Super Parkkiin ostimme pääsyliput, mutta valitettavasti heidän työntekijät unohtivat mainita meille, että paikka sulkeutuu viiden minuutin sisällä. Sain toki huomautettuani asiasta rahat takaisin, joten "no hard feelings" sillä saralla. Olihan jo lauantaikin ja nuoret kesätyöntekijät varmasti jo toivoivat pääsevänsä kesäillan viettoon rauhassa, eikä täten ajatukset olleet enää niin kiinni töissä. Super Parkissa näytti kuitenkin olevan vaikka mitä hauskaa, mitä nyt ehdimme hieman nähdä. Skeittausta ja trampoliineja! Vau! Ehkä vielä joskus menemme sinnekin vielä ajan kanssa.


Super Parkissa riehumisen sijaan päätimme sitten hakea kaupungilta mansikoita ja vadelmia, herkuttelimme niitä kaikessa rauhassa yhdessä huoneessamme. Liian harvoin tulee otettua hotelleissa kaikki ilo irti itse huoneesta. Nyt teimme niin! Oli ihanaa herkutella ilman kauheaa kiirettä.

Mikäli menisimme kahdestaan Jassen kanssa vielä Hotel Sveitsiin, menisimme ehdottomasti elokuviinkin sielä. Yhteen saliin olisi saanut tilata ruokaa, sekä juomaakin. Melkoista luksusta!



Kaiken kaikkiaan hotellivierailusta jäi meille hyvä fiilis ja menisimme ehdottomasti toistekin.
Toki uhmaikäisen lapsen kanssa nautiskelu ja akkujen lataus ehkä hieman jäivät perässä juoksemisen vuoksi, mutta etenkin pariskunnille suosittelemme tätä kaunista majoituskohdetta koko sydämestämme. Toiminnallinen pariskuntaloma onnistuisi Hotelli Sveitsissä, kuin leikiten!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kuin viimeistä kesäpäivää

Heitimme sunnuntaina tytön kanssa talviturkit. Huippua. Hiphei tervetuloa kesä! Nyt eletään!
Joko sielä on talviturkit heitetty mäkeen?

tiistai 22. toukokuuta 2018

Varhaiskasvatuskeskustelu - turhaa huttua vai hyvää yhteistyötä?

Lapsemme on ollut päivähoidossa nyt jo nelisen kuukautta ja äskettäin meillä oli innolla odottamani varhaiskasvatukskeskustelu, tuttavallisemmin "vasukeskustelu". Jostain syystä olen kuullut monilta ennakkoon, että heidän mielestään tällaiset keskustelut päiväkodeissa ovat maailman turhin juttu.

Itse en kuitenkaan koe lainkaan tällä tavalla. Minua kiinnostaa aivan valtavasti tietää, miten tyttärellämme menee sielä ja millaisia käytäntöjä heillä on erilaisissa tilanteissa. Olen juuri se ärsyttävä mutsi, joka lasta hakiessaan kyselee ummet ja lammet lapsen päivästä. Mikäli lapsi ei ole hirveästi syönyt päiväkodissa, minua kiinnostaa tietää, mitä on ollut ruokana. Kun on ollut ruokana mustaamarkkaraa, en ihmettele, ettei lapsi ole niin ollut innoissaan. Itsehän en ole koskaan suostunut edes maistamaan, heh. Mikäli lapset ovat olleet jumppasalissa, minusta on hauska tietää, mitä he ovat sielä puuhailleet. Usein kun tyttö leikkii näitä sitten kotonakin innoissaan. Toki aina näin kattaviin informaatioihin ei luonnollisesti ole aikaa. Ei hoitajilla, eikä meillä vanhemmillakaan.
Aamuisin, kun vien lapsen hoitoon, on se hyvin nopea toimenpide, sillä minun täytyy juosta junaan. Minuuttiaikataululla mennään. Hakiessa minulla on kuitenkin reilut puolituntia aikaa ja usein tsekkaankin tällöin huolella, onko mahdollisesti pyykkejä ja onko esimerkiksi pastillit päässeet loppumaan. Silloin on myös aika kerätä lapsen taiteilemat askartelut ja piirustukset mukaan kotiin.


Vasukeskustelussa kävi ilmi, että tytöllemme kaverit ovat kaikki kaikessa. Hän selvästi nauttii kavereista ja ne ovat hänelle supertärkeitä. Varsinkin Luca, Ansa, Nelli ja Hilda. Hän osaa leikkiä kaiken ikäisten kanssa ja auttaa mielellään myös pienempiä lapsia. Tilanteista ja tiloista toisiin siirtyminen sujuu ongelmitta, vaikkakin toisinaan typykkä varmistaa esimerkiksi ulos lähtiessä, että tuleehan muutkin varmasti, ettei tarvitse yksin mennä. Aamuisin neiti jää mielellään hoitoon ilman itkuja ja päiväunillekin nukahtaa omatoimisesti. Hän on liikkuvainen, eikä jumitu paikoilleen. Todella utelias ja kova kyselemään kaikkea. Uusien aikuisten kohdalla saattaa hieman olla varauksellinen, mutta ei vierasta. Samalla, kun ryhmän opettaja kertoi heidän havaintojaan lapsestamme, saimme kommentoida, onko asiat samalla tavalla myös kotona. Hyvin tutulta monet asiat kuulostivatkin. Tosin kotona mimmi ei luonnollisesti varmistele, että tuleeko kaverit mukaan, heh. On kyllä uskomatonta, miten hienosti ja nopeasti lapsemme sopeutui päiväkotiin! Jes.
Hän leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä ja leikkii niitä hienosti rinnakkain toisten kanssa. Tämä on hienosti kehityksen mukaista, koska tämän ikäisten pitäisikin jo leikkiä myös rinnakkain. Muskari on kavereiden lisäksi ihan ykkösjuttu ja nauttii esiintymisestä, soittamisesta ja tanssimisesta. Esiintymisrakkaus on toki huomattu kotonakin, sillä neiti laulaa ja tanssii alvariinsa! Puhetta tulee paljon ja sanavarasto on laaja. Toki joskus innostuessaan saattaa mukaan tulla vielä hieman omiakin sanoja, mikäli puhuu oikein pitkiä lauseita. Hän tykkää ottaa tilan niin sanotusti haltuun, ja eilenkin oli vessasta tullessaan toivottanut kovaan ääneen: "HUOMENTA!" koko jengille oven suusta. Osaan niin kuvitella tuon! Huumorintajuinen, utelias ja empaattinen.

Jotkut saattavat ajatella, että vasukeskustelussa höpistään ihan samoja asioita lapsesta riippumatta. Mutta meille ainakin oli tärkeää tietää, miten neiti on sopeutunut päiväkotielämään ja mitä he sielä oikeasti tekevät päivät pitkät. Syksyllä tyttäremme ryhmä muuttaa isompien ryhmään, astetta ylemmäs niin sanotusti ja tulee uudet ryhmänopettajat. Onneksi -15 syntyneet saavat kuitenkin pysyä koko jengi yhdessä ja vain pienemmät jäävät menosta pois. Myös joitain kiertäviä hoitajia käy myös uudessa ryhmässä, eli ihan kaikki aikuiset eivät muutu heidän elämässään uusiksi. Nämä kaikki ovat mielestäni tärkeää tietoa ja hyvä tietää ajoissa, vaikka ajankohta käytännössä olisikin vasta syksyllä.




Miten te koette, ovatko nämä keskustelut turhaa huttua? Itse olen hyvin tyytyväinen.