sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sirkkoja ruokapöytään - lapsikin diggaa

* Kaupallinen yhteistyö Entiksen kanssa

Sirkkoja ruokapöytään! Lal-lal-laaaa. Täytyy myöntää, että ensin piti vähän hengitellä sisään ja ulos, kun pohdin yhteistyötä - johon sisältyisi ystäviämme sirkkoja. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa tällä iällä, sitä huomaa oman päänsä syöttävän mielikuvia, jotka voivat olla huikean kokemuksen tiellä.  Päätin kuitenkin, että aihe kiinnostaa niin paljon, että tähän on aivan pakko tarttua. Ja se kuulkaas kannatti! Meidän perheemme löysi täysin uuden tuotteen ruokapöytään.
Mikä Entis? Mikä Sirkkis?

Entiksen väki näkee hyönteiset erinomaisena vaihtoehtona ravinnonlähteenä. Hyönteiset ovat ravintoarvoiltaan lihaan verttavia, mutta niiden kasvatus tuottaa paljon vähemmän kasvihuonepäästöjä ja kuluttaa huomattavasti vähemmän vettä, kuin lihantuotanto, Entikseltä kerrotaan. Parasta koko hommassa on mielestäni kyllä ehdottomasti se, että tämä on suomalaista. Tahdomme valikoida ruokaostoksillamme ostoskoriin kotimaisia tuotteita.

Kyseessä on varsin tuore juttu, sillä keskeisimmistä Prismoista tuotetta on saanut vasta 3.9.2018 alkaen. En ollut vielä aikaisemmin bongannut kaupan hyllyltä kyseistä tuotetta, mutta keskusteltuani aiheesta muutamien muiden kanssa, ovat he kuulemma jo nähneet Sirkkistä tuotevalikoimissa. 

Saimme testattavaksemme Entikseltä Sirkkistä, jota voi käyttää samaan tapaan kuin jauhelihaakin, mutta se on monella tapaa parempi vaihtoehto ruuanlaittoon kuin jauheliha. Kuivatut kotisirkat sisältävät korkeimmillaan jopa 70% proteiinia, minkä lisäksi niissä on runsaasti kalsiumia, rautaa, sekä B12 - vitamiinia. Kotisirkat sisältävät myös kaikkia ihmiselle tarpeellisia ravinnosta hankittavia aminohappoja, Entikseltä kerrotaan.
Koska Sirkkistä voi käyttää tosiaan, kuin jauhelihaa, päätimme valmistaa siitä tutusti ja turvallisesti näin ensimmäisellä kerralla tortilloja. Sitä voi käyttää kuitenkin helposti myös vaikkapa pizzaan tai makaronilaatikkoon. Tässä on ihan hittituote esimerkiksi vuoden vaihteen karkeloihin. Tai joulun odotukseen. Toki myös arkeen, mutta tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jouluaaton ruokia ja miettii kuumeisesti, että mitä hittoa tässä nyt syötäisiin sitä ennen. Silloin sopii esimerkiksi nämä Sirkkis-tortillat kuvioon kuin nenä päähän! Rohkein laittanee myös ihan siihen itse joulupöytäänkin ja lappaa mummonsa lautaselle kasan hyvää protskua.
Miten valmistaa Sirkkistä?

Helposti. Sirkkistä voit periaatteessa napsia ihan sellaisenaankin. Mutta esimerkiksi tortilloihin me lämmitimme Sirkkiksen pannulla tilkassa öljyä mausteseoksen kanssa ja lisäsimme sitten tortilloihin, kuten muutkin täytteet. Koska Sirkkis on maistettu grillimausteella, päätimme pitää taco-henkisen päivän ja laitoimme mausteiksi myös mm. paprikaa ja chiliä. Suolaa ei tarvinnut lisätä. Täytteisiin valikoimme Sirkkiksen kaveriksi miniluumutomaatteja, erilaisia paprikoita, salaattia, salsaa..

Sirkkiksen valmistukseen löydät hyvä reseptejä muun muassa TÄÄLTÄ.
Miltä Sirkkis maistuu?

Nyt päästäänkin kohtaan, joka varmaan kaikkia teitä eniten kiinnostaa. Ehkä se tärkein syy, miksi klikkasitte tämän artikkelin auki. Kun olimme valmistaneet tortillat, koitti maistamisen aika. Valehtelisin, jos väittäisin olleeni täysin ennakkoluuloton. Päässäni sirisi sirkat ja puhaltelin hetken, ennen kuin haukkasin.

No. Ennen, kuin itse haukkasin, tyttö ehti nappaista ison lusikallisen Sirkkistäytettä suuhunsa. Vierestäni kuului tyytyväinen "MMMMMM - hyvää äiti!" henkäisy. Meidän täytyisi kyllä ottaa lapsista enemmän mallia elämässä. Ihan turhaan minäkin asiaa "jännitin". Tytön esimerkikkiä seuraten haukkasin torillaa minäkin. Yllätyin TODELLA.

Sirkkis oli hyvää. Ihan oikeasti. Koostumus muistuttaa jauhelihaa, mutta on paljon smoothimpaa silti. Ei pelkoa jänteistä ja muista sitkeyksistä, minkä vuoksi jauheliha ei aina ole lemppariani. Muutenkin yritän välttää punaistalihaa parhaani mukaan. Pienestä jauhovivahteesta tulee jostain syystä mieleeni mieheni valmistama kiinalainen. Hyvällä tapaa, koska se on aina törkeän hyvää.  Suolaa ei mielestäni Sirkkikseen tarvitse lisätä, sillä se on tosi hyvin maustettua  Tyytyväisenä söimme tortillamme loppuun ja tyttö otti vielä pari kertaa lisääkin. Meille löytyi uusi herkku, kiitos Entis! Kehottaisin muitakin testaamaan rohkeasti Sirkkistä ja muita Entiksen tuotteita, saatat yllättyä!

Mistä saan Sirkkistä?

Tsekkaa lista myyntipaikoista kätevästi TÄSTÄ. Tampereelta tuotetta saa ainakin näistä:

  • Prisma Kaleva
  • Prisma Lielahti
  • Prisma Linnainmaa

Joko sä olet testannut? Missä yhteydessä? Vai onko jo ihan arkikäytössä?


lauantai 1. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri; Joulutunnelmaa kotiin helposti

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!



Ensimmäisessä "luukussa" ollaan. Olen jo pitkin syksyä miettinyt, että olisipa ihana aloittaa kerrankin ajoissa jouluvalmistelut, saada se joulufiilis. Joka joulu ajattelen samoin, kaipaisin kovasti sitä lapsuudenjoulujen fiilistä, vaikka jokainen aikuinen varmasti tietää, että se on aika mahdotonta. Valitettavasti. Mutta listasin kuitenkin hieman ajatuksiani siitä, mikä voi auttaa joulufiiliksen tuomisessa kotiin. Vaikka jo nyt!


  • Valaistus. Vuoden pimeimpänä aikana ei voi liikaa korostaa Suomessa valojen tärkeyttä. Valoilla pystyy muuntamaan tunnelman toiseen sormia näpäyttämällä. Kaivele siis varastojasi tai kipaise kauppaan, nyt löytyy jo alennuksistakin paljon erilaisia jouluvaloja, tai kaamosvaloja. Ulos ja sisälle! Muista myös kynttilät ja lyhdyt.

  • Lasipallojen tai maljakoiden koristelu. Olet varmasti bongannut lasipalloja, joita voi ripustaa katosta roikkumaan. Laita lasipalloon sisälle esimerkiksi puolukanvarpuja, kanervaa, havuja ja käpyjä. Laittamalla pöydälle maljakkoon kuusenhavuja, saat ihanan jouluisen tuoksun! Muista tämä myös, mikäli teille ei ole tulossa oikeaa joulukuusta, mutta tahdot saman fiiliksen.
  • Käsipyyhkeiden vaihto. Vaihda kotinne kaikki käsipyyhkeet jouluisiin. Mikäli et tällaisia vielä omista, niin vinkkinä; Ikeasta löytyy alle euron kappale!

  • Jouluiset petivaatteet ja pyykinpesuaine. Mikään ei ole ihanampaa, kuin vaihtaa jouluiset petivaatteet. Perinteinen ruudullinen pussilakana kelpaa myös hyvin, mikäli et ole esimerkiksi hirveän kova tonttufani. Pese liinavaatteet jouluisilla pesuaineilla, niin fiilis on taattu!
  • Tuoksut. Edellisestä päästäänkin kätevästi tuoksuihin. Vanha niksi on ripotella lattialle vaniljasokeria, kanelia ja kardemummaa - imuroi ja kotiin leijailee ihana tuoksu! Voit myös keittää kattilassa näitä mausteita vedessä, tulee hyvin sama efekti. Toki voit myös ihan oikeasti leipoa ja istua lopuksi sohvalle herkuttelemaan.
  • Askartele. Tähän löytyykin jo pientä vinkkiä huomisessa Marian luukussa. Tee perinteisiä lumihiutaleita ikkuinoihin tai haasta itsesi hieman vaativimmissakin luomuksissa. Kannattaa seurata Kaksplussan blogiverkostoa joulukuussa tiiviisti, sillä askarteluideoita varmasti tulee paljon!

  • Jouluradio. Tämä saattaa jakaa kotona mielipiteitä, mutta itse renkutan minkä ehdin. Valittavana monta eri tyylilajia joulumusiikin suhteen, joten jokaiselle varmasti löytyy ne omat lempparijoulubiisit. Linkki jouluradioon: https://www.jouluradio.fi/
  • Takka ja glögitasting. Ei haittaa vaikket omistaisi oikeaa takkaa. Ei ole lainkaan noloa laittaa takkatulivideota pyörimään. Lupaan, että fiilis on tunnelmallinen. Ennen kuin meillä oli oikeaa takkaa, laitettiin joskus iltaisen takkatulivideo pyörimään ja johan muuttui tunnelma rauhalliseksi. Ennen jouluaattoa ehtii pitää vielä vaikkapa glögitastingin ystävien tai perheen kanssa, valitkaa vuoden 2018 paras glögi ja nauttikaa juuri sitä sitten aattona!
  • Sisusta. En tarkoita, että täytyisi lähteä ostoksille varta vasten, mutta jos sinulta löytyy esimerkiksi taljoja, punaisia koristetyynyjä, kynttelikkö - niin pääset jo hyvin pitkälle. Tietysti oman makusi mukaan. Nyt kuitenkin on aika kaivaa tämän sesongin sisustuskamppeet esille ja laittaa muut kaapin perälle - tervetuloa Joulu!

  • Kuusi. Lapsuudenkodissani oli AINA oikea kuusi ja se kannettiin sisälle vasta edellispäivänä, tai jopa aattoaamuna. Sitä aina odotti ja sen koristelu oli ihanaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein tällä viikolla syntia asian suhteen. Laitoin jo kuusen meille (tekokuusi) olohuoneeseen!! Apua. Olo tuntuu siltä, kuin olisi tehnyt jotain pahaa - mutta tuohan se nyt taatusti joulufiilistä. AH. Ja harmittelen, aina miten vähän aikaa joulu kestää. Eli, ei liene väärin laittaa jo joulukuusta esille. Lapsi ainakin hihkui innosta.
  • Joulukalenterit. Varsinkin jos askartelet tällaisen itse, saa siitä samalla kivan fiiliksen kotiin. Meidän täytyisi vielä keksiä sopiva paikka kaupan - ei niin kauniille - joulukalenterille.

Mitä muista vinkkejä teille tulee mieleen? Itselläni ihan ainakin ekana noiden lisäksi kyllä joiulusiivous. En saa joulufiilistä käyntiin tässä sekaisessa kodissa! Heh, siksi kuvissa ei ollutkaan kuvia kodistamme vielä. Ehkä seuraavassa postauksessa sitten!
Ihanaa joulun odotusta kaikille <3

PS.
Huomisen luukusta löytyykin Marian vinkkejä joulukorttiaskarteluun lasten kanssa, kannattaa siis käydä kurkkaamassa sekin luukku!


* kuvat Pixabay

tiistai 20. marraskuuta 2018

Epäluuloinen etsii lastenhoitajaa pahaan maailmaan

Tänään koitti se päivä jonka olisi kyllä varmaan jostain kristallipallosta voinut nähdäkin tulevan. Koska kyseessä olimme me. Huonomuistisimmat vanhemmat ever. Olen kerran unohtanut lapsen eväsretkenkin eväät eteiseemme, jonka vuoksi lapsi sai päiväkodin eväsretkellä näkkileipää ja ilmeisesti kuitenkin jotain, mikäli jäi heidän aamiaiselta yli. Morkkis kertaa viisisataamiljoonaa. 
Mutta tämän kertaiseen. Huomasimme myöhään eilen illalla, että emme olleet muistaneet merkitä lapsemme hoitovuoroa päiväkodin kalenteriin. Normaalisti hoitovuorot merkataan järjestelmään parin viikon osalta ja sitten ne lukittuvat. En tiedä miten tässä kävi näin, että unohdimme. Luojan kiitos, menin sentään muissa asioissa illalla järjestelmään ja huomasimme hoitovuoron puuttuvan. Olisi ollut noloa viedä lapsi aamulla hoitoon - jossa olisi ilmoitettu ettei lasta voida ottaa vastaan.

PYHÄ TABLETTI 
Illalla otin yhteyttä päiväkotiin, jossa ei ollut enää paikalla toimiston väkeä, joten varmuutta siitä, mahtuisiko lapsemme hoitoon ei luonnollisestikaan ollut. Illan pyörittelimme vaihtoehtoja, jotka olivat kaikki surkeita. Kumpikaan ei voisi olla juuri sinä päivänä pois töistä, enkä voisi tehdä etäpäivää - koska luvassa oli tärkeä palaverikin. Isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat useiden satojen kilometrien päässä meistä, heidät oli melkeinpä parasta pyyhiä pois vaihtoehdoista. Vaikka ehkä joku olisi voinutkin olla pois omasta työstään ja ajaa satoja kilometrejä meille. Mutta kuitenkin. Tytön kummitäti oli lähdössä reissuun. Ei auttanut. Pakkasin jo työkassiini muutaman kirjan ja lelun, siltä varalta että joutuisin kuitenkin ottamaan tytön mukaan töihin. Stressasin hulluna.
Miten selviäisin uhmaikäisen kanssa palaverissa? Armes tabletti lataukseen ja vähän äkkiä. Puuh.

HELPOTUS
Aamulla soitin päiväkodin toimistolle - jonne ei vielä ollut tullut henkilökuntaa. Soitin tasan 11,5 minuutin kuluttua uudelleen ja sain luojan kiitos tiedon, että tyttäremme mahtuisi sittenkin vielä hoitoon. Bussin lähtöön oli tuolloin 5 minuuttia. Kiitin kovasti puhelimessa ja aloimme juosta bussiin. Mikä helpotus.

Täytyy kyllä olla kiitollinen päiväkodille, että hoito onnistui näinkin lyhyellä varoituksella. Mikä tuuri, että ryhmässä oli juuri tällöin vielä tilaa yhdelle. Puhelimessa toki varmistettiin, onko lapsellamme esimerkiksi allergioita, sillä mikäli olisi ollut, ei tarjolla olisi luonnollisesti ollut sopivaa ruokaa välttämättä. Onneksi meillä ollaan kaikkiruokaisia.

ETSITÄÄN LASTENHOITAJAA PAHAAN MAAILMAAN
Mitä tästä kaikesta sitten opimme? Kasvata tukiverkkoasi. KAS-VA-TA! Ja ehkä voisi aloittaa myös sellaisen sopivan varahoitajan etsinnän? Valitettavasti olen A) maailman epäluuloisin B) leijonaemo. Täten en todellakaan hyväksy lapseni hoitajaksi ihan ketä tahansa. Taidan näin ollen hieman pattitilanteessa. Vaikka MLL:n kautta kuulemma tuleekin hyviä hoitajia, voiko heihinkään luottaa? Voinko luottaa ketään? Pitäisi varmaan hieman höllätä vaatimuksiaan ja luottaa vähän enemmän.

Mutta, kuten varmaan tiedätte - äidin silmin maailman on todella paha. Eikä kukaan tietenkään voi hoitaa lastani yhtä hyvin kuin minä itse.

Miten te olette järjestäneet lastenhoito-ongelmanne? Kuka hoitaa lastanne, mikäli päiväkotiin ei voi mennä esimerkiksi sairastumisen vuoksi ja teidän olisi silti pakko mennä töihin?

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tee vauva - auta vauvatalkoissa

Tee vauva - auta sinäkin vauvatalkoissa. Tästä, jos jostain aiheesta kohistaan tasaisin väliajoin. Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä, tiedän. Vauvoja saadaan - ei tehdä, ei hankita.

Vaan takaisin aiheeseen. Syntyvyys laskee ja kohta ollaan pulassa - näin kerrotaan. Syntyvyyden kerrotaan olevan alhaisinta sataan vuoteen ja mielestäni se on helppo aistia ja nähdä katukuvassakin. Lapsia saattaa näkyä, mutta niitä ei haluta nähdä. Vanhemmat saavat nykyään sääliviä katseita ja silmien pyörittelyä. Voi kun sinäkin Pirjo menit nyt heittämään elämäsi ja vapautesi hukkaan! Et Pirjo koskaan enää ole onnellinen, etkä koskaan enää pääse matkustelemaan tai nauti alkoholia!

On totta, että ajat muuttuvat. Ennen oli ehkä sosiaalinenpakko hankkia lapsia, olit outo jos sinulla ei ollut lapsia tai et halunnut lapsia. Ei ollut olemassa käsitettä "vapaaehtoinen lapsettomuus", kuten nykyään. Oma lukunsa myös toki he, jotka eivät voi saada lapsia, vaikka tahtoisivatkin. Monet ensisynnyttäjät ovat 30-vuotiaita, jotkut jopa vanhempiakin, koska ensin tulee ura ja vapaus. Sen jälkeen vasta mietitään paikoilleen asettumista ja lasten hankintaa. Eikä se ole väärin. Ei vuonna 2018. Olisi hassua ajatella, että tämä muutos asenteissa ei näkyisi missään konkreettisesti.

On myös valitettavasti selvää, että asenteet periytyvät. Kun itse olin lapsi, muistan miten kohtasin paljon hymyjä ja leikittiin pihoilla kiljahdellen. Nykypäivän lapsi saa osakseen hymähtelyä ja tylyä kohtelua - olisi jännä, jos kaikki tämä ei vaikuttaisi tulevaan sukupolveen. Negatiivisesti.

Mutta mitä voisimme tehdä tilanteelle? Miten syntyvyys saataisiin kasvuun ja lasten hankkimiten kannattavaksi. Tässä vaiheessa joku heiluttaa "maailmassa on jo liikaa ihmisiä" - korttia. Eikä hänkään aivan väärässä ole. Vaikka Suomessa tilanne olisi kehno, ei me ihmiset silti aivan heti olla katoamassa. Mutta mitä konkreettisesti pitäisi tehdä, jotta homma pelaisi? Li Anderson on puhunut mm. työaikojen joustosta, mikä kuulostaa korvaani tosi hyvältä. Mikäli työnantajat kannustaisivat enemmän työskentelemään vaikkapa vain puoltapäivää lasten ollessa pieniä, se voisi kannustaa äitejä kotoa töihin. Luonnollisesti tämän tulisi kuitenkin olla kannattavaa taloudellisestikin. Molemmille.

Meilläkin oli pitkään mietinnässä miehen kanssa, onko minun järkevää mennä töihin. On ihan karu fakta, että mitä tahansa työtä ei kannata kotiäidin ottaa vastaan. Täytyy punnita hoitomaksuja ja ajankäyttöä palkkatasoon. Jos töihin mennessä käteen jää vain satasen verran enemmän ja näet lapsiasi harvemmin - ei se luonnollisesti ole mitenkään päin järkevää. Olettaen, että sinulla on kumppani, joka käy vakitöissä. Toisenlaisista tilanteista en viitsi huudella enempää, sillä kokemusta ei ole. Työskentelen markkinointialalla ja toimittajana, tykkään työstäni. Mutta vaikka työn teosta pidänkin, pidän enemmän lapsestani. Kotihoidontuki ei valitettavasti vain päätä huimaa. Mikäli kotihoidontukea edes hieman korotettaisiin, voisi sekin kannustaa nauttimaan perhe-elämästä enemmän. Lisäksi pohdin, pitäisikö kotihoidon tuen olla mahdollista pidempään, kuin 3-vuotiaaksi? Itsekin olisi saattanut viihtyä kotona pidempään lapsemme kanssa, mikäli tuet olisivat olleet kohdallaan. Miksi lasten täytyy tarkoittaa paheksuntaa, sääliä ja taloudellista tiukkuutta? Milloin lapsiperheistä tuli yhteiskunnan pohjasakkaa? Milloin kotiäidistä tuli kirosana? Miksi kotiäiti sana herättää mielikuvia ihmisestä, joka ei ole käynyt kouluja? Onko nykypäivän kotiäiti yhteiskunnan epäonnistuja?

Sanotaan, että Suomi on on ainoa maa, jossa vihataan lapsia. Osa kuittaa sen olevan pötypuhutetta, mutta valitettavasti uskon tähän syvästi itse. Ravintolassa lapsen kanssa ruokaillessa saat mulkoilevia katseita ja syviä huokauksia, vaikka lapsi vain hieman ilakoisi. Ei saisi näkyä, ei saisi kuulua. Auta armias jos lapsesi keksii taputtaa pienesti tai kikattaa onnessaan jäätelön nähdessään. Kassajonossa alkaa dramaattinen huokailu, mikäli annat lapsesi nostaa muutaman ostoksen ihan itse kassahihnalle. Aina mulkoiluun ei tarvita edes huonosti käyttäytyvää lasta. Lapsi itsessään on jo huokailun arvoinen. Perheet kuuluvat neljän seinän sisälle, jossa lapset eivät sitten ainakaan pääse oppimaan ravintolakäyttäytymistä. Kannattaa miettiä seuraavalla kerralla, kun huokailee, että milloin ne lapset sitten pääsevät opiskelemaan ravintolakäyttäymistä - elleivät juurikin siellä ravintolassa? Kukaan ei ole seppä syntyessään ja opettelematta olisi vaikeaa osata pyöräilläkään. Saati puhua, syödä..

Tarvitaan hyväksyvämpää ilmapiiriä, hymyjä ja tukea. 

Ei mulkoilua, huokailua ja tukien leikkausta. Näillä ei saada vauvatalkoita pystyyn.

Mitä sinusta tilanteelle pitäisi tehdä - vai pitäisikö tehdä mitään?

lauantai 17. marraskuuta 2018

Betoni-intiaani

Mood: Betoni-intiaani



Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen
Keskel elementtitalojen
Kelmeiden katuvalojen
Aamuyöst aaveet tanssii
Tahtii menneiden sanojen

Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Loppuu asti lojaali
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Betoni-intiaani
Mikää ei oo omaani

Betoni-intiaani // Gasellit

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kysymyksiä-Vastauksia

Mm. Julia kirjoitteli näitä blogissaan ja päätin minäkin tarttua tällaiseen pitkästä aikaa!
Neljä paikkaa joissa olen asunut


  • Kauhajoki. Muutin täältä heti yläasteen jälkeen opiskelemaan Keski-Suomeen. Muutin kotoa noin 300km päähän ollessani vasta juuri täyttänyt 16-vuotta. En tuntenut sieltä entuudestaan ketään. Silti paras päätös ikinä; sain ikuisia ystäviä ja hirveästi kokemuksia! Itsenäistyminen tapahtui varhain ja tämän vuoksi luulenkin, että olen niin omatoiminen ja rohkea.
  • Petäjävesi. Sijaitsee lähes Jyväskylässä, muutamien kilometrien päässä. Asuin Petäjävedellä kahdessa eri osoitteessa, ensin asuntolassa ja sitten omassa kerrostalossa sijainneessa yksiössä. Täällä opiskelin valokuvaajaksi kolme täydellistä vuotta. En olisi voinut toivoa parempaa koulua, taiteellinen ja meillä oli hyvin paljon vapauksia. Inspiraatioille annettiin tilaa ja usein oltiin studiolla siihen saakka, että yöhälytykset menivät päälle. Täällä myös seurustelin parin - kolmenkin kanssa vuosien varrella ja asuin ensimmäistä kertaa yhdessä poikaystävän kanssa.
  • Pori. Keski-Suomesta sain idean muuttaa Satakuntaan. Tässä vaiheessa muutettiin eri osoitteisiin Keski-Suomessa kanssani asuneen poikaystäväni kanssa - vaikkakin seurusteltiin silti vielä. Porissa asui jo ennestään yksi parhaista ystävistäni/serkkuni. Työskentelin Porissa Rajalassa Studiolla ja otin lukemattomia passikuvia. Juontajana työskentelin myös ja kipitin pari-kolme kertaa viikossa korkkareissani tukka hulmuten. PR-henkilönä olin töissä myös mediamyynnissä. Rekrytoin toisin sanoen puhelinmyyjiä, heh. Sain juuri baarityöntekijän töitä, kun isosiskoni menehtyi. Olin jo pitkään miettinyt muuttoa pois Porista, mutta tämä sai kunnolla havahtumaan, että en halua asua täällä koko elämääni. Kaipasin isompaan kaupunkiin ja isompiin ympyröihin. 
  • Tampere. Tampereelle muutin ensimmäisen kerran 2011 vuoden alussa, Hervantaan. Parvekkeeni alta juoksi aina poliisikoulun pojat aamuisin ja vastapäisessä kerrostalossa kokkasi joku poika aina alasti. Meinasi usein mennä teet väärään kurkkuun vieraillani, jos en ehtinyt varoittaa. Hervannassa opiskelin hetken painoviestintää ja ulkoasuntoteutusta - kunnes tajusin ettei ollut minun juttuni ja osa luokallani kulki koulussa mopoautolla, joten.. Sitten pääsinkin opiskelemaan TAMKiin, mutta koulu oli silloin Virroilla - joten muutin Virroille vuodeksi, jonka jälkeen koulu siirtyikin melkein heti Tampereelle. Muistaakseni 2012/2013 olinkin jo takaisin Tampereella jälleen ja asuin Ruotulassa. Tuolloin perustin myös oman yritykseni. Elämä oli aika vauhdikasta ja tapasin Jassenkin. Jassen vuokraemäntä päätti myydä asuntonsa, jonka vuoksi me päätettiinkin muuttaa yhteen aika pian. Muutimme Korkinmäkeen kaksioon, jossa asuimme siihen saakka, että tyttömme oli vajaa 1-vuotias.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt
Nämä oikeastaan tulivatkin jo edellisessä, mutta..
  • Valokuvastudiolla kuvaajana
  • Juontofirmassa juontajana/ohjelman tuottajana
  • Yökerhoissa ja ravintoloissa baarimikkona/blokkarina
  • Isommassa yrityksessä markkinoinnin parissa ja koordinaattorina

Neljä ohjelmaa, joita seuraan TV:stä
  • Uusi Päivä. Niin kamalaa se onkin, niin oon ihan koukussa. Katon aina ennakot perjantaisin!
  • Ex-onnelliset. Tää on hauska, mutta ei ole maailman loppu, jos missaan.
  • Simpsonit. Simpsoneiden putket on parhaita. Se, joka ei tykkää Simpsoneista, niin siinä tyypissä on jotain vikaa kyllä. 
  • Netflix. En keksinyt enempää, koska katotaan niin paljon Netflixiä. No, Salkkareita jos ehdin.
Neljä paikkaa, joissa olen käynyt
  • Ruotsi. Hiphei.
  • Porvoo. Rakastan tätä kaupunkia - niin tunnelmallinen!
  • Savonlinna. Tääkin on tosi jees, voin vain suositella. Liftattiin tännekin Jassen kanssa 2014.
  • Viro. Hiphei.
Neljä ruokaa, joista pidän
  • Mausteinen kanakeitto. Salaisella, omalla reseptilläni. Kun olin 16-vuotias ja tein tätä, muistan vieläkin miten joukko tuttuja poikia suorastaan nuoli kattilan pohjankin, kun tein tätä ensimmäisiä kertoja. Siitä saakka se on ollut bravuurini. Valitettavasti olen mennyt paljastamaan jo Jasselle ainakin yhden salaisen ainesosan, joten kokonaan ei ole salaisuus enää. Myös tyttäremme rakastaa tätä, vaikka onkin tulista ruokaa. Kana on helppo myös korvata soijasuikaleilla tässä.
  • Couscous-salaatti. Yleensä aina, kun Jasse ei oo kotona - teen tätä. Koska hän ei diggaile coucousista yhtään. Mutta mää rakastan ja typy myös. Coucousia, fetaa, frisee-salaattia.. you name it. Omnom.
  • Juustot. Rakastan erilaisia juustoja - paisti valkohomejuustoja. Lasi viiniä ja juustoja. Bueno.
  • Kaikki tulinen. En osaa luokitella sen enempää - melkein kaikki tulinen menee.
Neljä juomaa, joista pidän
  • Villivadelma Bonaqua. Jossain vaiheessa tuntuu, että tähän oli suorastaan riippuvuus. Nyt en oo hetkeen ostanut, kun tajusin että ostin sitä lähes päivittäin. Pakko laittaa stoppi!
  • Kahvi. Voin juoda ennen nukkumistakin ja kahvi melkein enemmän vain väsyttää mua. Oon juonut niin paljon kahvia, että vaikutus on enemmänkin päinvastoin ihan oikeasti!
  • Tiikerin päiväuni - tee. Join tätä ekan kerran pienenä, kun olin isosiskoni luona ekoja kertoja yökylässä. Siitä lähtien se on ollut se tee nro 1. Vaikka suvussamme ollaankin tunnetusti kovia kahvin juojia, niin jopa isoveli juo joskus tätä kanssani - jos ei ole kahvia.
  • Gin Tonic. Yleensä lipitän tätä tai rommikolaa yökerhoissa.


Semmoista. Lähiaikoina pääsettekin lukemaan sirkkasafkasta - jännää!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Muotinäyttelyn avajaisissa - punainen matto ja kauppakeskus?

Eilen vietettiin muotitaiteilija Anne-Mari Pahkalan 10-vuotis juhlanäyttelyn avajaisia Tampereella, Kauppakeskus Tullintorilla. Se fiilis, kun kerrankin pääsee astelemaan punaisella matolla kauniiden pukujen keskellä! Sitä ei ihan joka päivä näe, ainakaan kauppakeskuksessa! Nyt on glamouria!

Anne-Mari Pahkala on luonut upeita pukuja muun muassa Saara Aallolle, Jannika B:lle ja Sofia Vikmanille. Kaikkien heidän pukuja on myös esillä Tullintorilla sijaitsevassa näyttelyssä. Suosittelen kovasti tutustumaan näyttelyyn - se on maksutonta! Ota kuppi cappucinoa, heitä lapset elämysten pariin esimerkiksi kiipeilemään tai lasersotaan kuluttamaan loputon energiansa ja mene itse tutustumaan muotinäyttelyyn kaikessa rauhassa. Voisiko olla enää ihanampaa? Jokainen äiti tarvitsee pyykkivuorten keskeltä elämäänsä hieman loistetta. Muutakin, kuin niitä kirkkaita mustikkatahroja valkoisissa puseroissa. Tai menkää koko porukalla viettämään taidesunnuntaina. Aloita taidekasvatus lapsillesi jo nuorena. Näyttely on nimittäin avoinna myös sunnuntaisin klo 12 alkaen - kuten tänäänkin, kun näyttely avautuu kaikille. Sunnuntain ei tarvitse olla tylsä kotipäivä.

Tullintori on niin keskeisellä paikalla Tampereella, että sinne on helppo pistäytyä. Rautatieasema on aivan vieressä ja lukuisat hotellit, joten sinun ei tarvitse liikkua autolla lainkaan, mikäli tulet lomailemaan Tampereelle muualta. Myös hotelli Tornin aulasta löytyy yksi Anne-Mari Pahkalan asuista. Tornista pääsee näppärästi takaovelta suoraan kauppakeskus Tullintorille. Näin ollen sadekuurotkaan eivät haittaa mitään, sinä et joudu kastumaan! Koska sateenvarjoa ei tule koskaan mukaan silloin, kun sade yllättää. Ja se harmittaa. Mutta nyt ei tarvitse stressata moisesta, ollaan keskustan ytimessä! Parasta on se - ettei tällaista ole aikaisemmin ollut Suomen kauppakeskuksissa. On ihailtavaa, miten huippudesignea tuodaan lähemmäs arkea ja meitä "tavallisiakin" ihmisiä. Taiteen ja huippumuodin ei tarvitse olla vain varakkaiden ja julkimoiden yksinoikeus. Taidetta kaikille! Koko kansalle. Perheille, ystäville - kaikille.

10 / TEN Art Of Fashion Exhibition Näyttely on avoinna tästä sunnuntaista 14.10. aina 9.12. saakka kauppakeskuksen aukioloaikojen mukaan. Kauppakeskuksessa näyttelyyn pääsee suunnistamalla kohti 2. kerroksen galleriatilaa.

Ensimmäisiä kertoja vilautan teille päätyöstäni yhden palasen. Kaikki ei pyöri elämässäni valokuvaamisen parissa enää - vaan nykyisen päätyöni kuvaan kuuluu niin paljon kaikkea, etten osaa niitä edes luetella erikseen. On ollut ilo ja kunnia saada olla mukana työtiimissä Tullintorin ja Anne-Marin kanssa. Mene, koe ja näe näyttelyn loiste ja glamour! Kauppakeskus Tullintorilla on myös paljon erikoisliikkeitä, joita ei muualla ole. Eli jos kaipaat jotain erilaista - suuntaa kohti Tampereen sydäntä, Tullikatu 6. Kauppakeskus Tullintori erottuu edukseen muista - sillä on oma persoonansa.