Kaksplus.fi

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Aika muuttaa lapsen päivärytmiä

Vielä viikko, pari sitten meillä oli rytmit aivan päälaellaan. Kaukana olivat silloin ne ajat, kun lapsi meni klo 19 nukkumaan ja heräsi ennen klo 7 aamulla. Jos lapsi olisi saanut päättää, olisi hän herännyt vasta klo 11, ja mennyt nukkumaan keskiyöllä. Kun sitten ajatus päiväkodista tuli todelliseksi, täytyi tosissaan alkaa muuttamaan rytmiä. Aikaisemmin tuntui, että mikään ei saa väsymään tuota lasta. Mutta nyt, luojan kiitos, asiat ovat jälleen järjestyksessä. IHANAA.

Ja nyt, jos koskaan, aion pitää aikatauluista kiinni kynsin ja hampain. Kun tyttö oli pienempi, saattoi jotkut hieman ihmetellä "armeijatyylistä" kellottamistani aikataulujen, päivärytmin suhteen. Erään toisen äidin kanssa keskustellessani kävi ilmi, että hänkin oli saanut ihmettelyjä osakseen. Ihmeteltiin, että miksi kotiäidit pyörittävät aikatauluja, jotka menevät yksiin päiväkotilasten kanssa. No, ehkä siksi, että silloin homma todellakin TOIMI. Noustiin aina samaan aikaan ja syötiin, sekä ulkoiltiin samaan aikaan. Tärkein kaikista, että mentiin myös nukkumaan aina samaan aikaan. Jotenkin nuo hämmästelyt saivat löysäämään aikataulutusta, kunnes se meni sitten jo ihan vinksin vonksin ja mimmi olisi vaan halunnut valvoa aamusta aamuun. Tilanne oli aika kaoottinen. Onneksi meidän "syyskuisten" mammaryhmästä sai facebookissa vertaistukea, sillä löytyi muutama muukin lapsi, joiden rytmit olivat heittäneet katalasti häränpyllyä. Mielenkiintoinen sanonta muuten? Mistä lie peräisin.

Mutta tänään meillä ei ole kiire yhtään mihinkään. Koko päivä näyttää tyhjältä tyhjyyden perään. Mutta koska huomenna on päiväkotipäivä, nousin ylös klo 05, samaan aikaan, kuin Jasse herätessään aamuvuoroon. Klo 06 typykkä alkoi heräillä (itse, hallelujah!) päivään mukaan. 06.16 olimme jo suorittaneet aamupesut, olimme molemmat päivävaatteissa ja nauttimassa aamupalaa.
Täydellistä. Huomenna meidän täytyy olla bussipysäkillä klo 06.57, joten tällainen rytmi on todella tarpeen. Hieman toki jännittää, että miten tulen jaksamaan töissä, kun joudun heräämään jo näin aikaisin, vaikka työt alkavat vasta melkein neljän tunnin kuluttua heräämisestä, ja kotona tulen olemaan vasta myöhään illalla. Mutta eiköhän siihen totu, eikä onneksi aivan klo 5 tarvitse silti vielä kömpiä ylös sängystä, kunhan alan edes availla silmiäni ja pohtia aamukahvin keittoa.Täytyy mennä itsekin ajoissa nukkumaan, eikä roikkua puhelimella tunti tolkulla vielä peiton alla. Pää tyynyyn äiti! Vahtisipa joku meidän vanhempienkin nukkumisia.
Pidän tärkeänä rauhoittaa näinkin aikaiset herätykset lapselle. Kuka tahansa on kiukkuinen aamulla, jos on kamala kiire ja hoputetaan syömään ja pukemaan ulkovaatteita. Varmasti suututtaa. Pyrin siihen, että lapsi saa rauhassa heräillä ja ehtii katsoa edes yhden jakson lastenohjelmia aamutoimien lomassa. Toki tulee varmasti aamuja, kun nukutaan pommiin ja täytyy juosta. Mutta ainakin tuohon tahdon pyrkiä. Kotona onneksi riittää nopea pussismoothie, kun päiväkodissa on ensimmäisenä ohjelmassa aamupala.

Mutta ihaninta kaikessa on se, ettei typyn tarvitse mennä päiväkotiin joka päivä. Eikä joinain kuukausina edes joka viikko. Saa pieni välillä kunnollakin levätä ja rauhoittua. Vaikka onhan päiväkodissa (ainakin vielä) kuulemma kivaa ja saa leikkiä paljon monien muiden lasten kanssa.

Saa nähdä, miten ehditään huomenna siihen bussiin ja päiväkotiin. Jos epäilyttää, miten meidän käy, kannattaa huomenna kurkkia instagramista "mystoryjen" puolelta tilanteen etenemistä. O-ou.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Lapsi aloitti päiväkodin, miten käy äidin?

* Postaus sisältää yhteistyön

Blogissa on ollut joulun jälkeen melkoisen hiljaista, miksi? Ennen jouluaattoa käväisin työhaastattelussa ja sitten ollaankin jännitelty ja järjestelty uutta arkeamme valmiiksi. En ole osannut kirjoittaa tänne mitään, kun mielessä on vain pyörinyt se, että muuttuuko elämämme ja miten se muuttuu. Ja koska se muuttuu.

Nyt sitten tilanne näyttäisi siltä, että elämämme mullistuu hurjasti. Näillä näkymin aloitan uudessa työpaikassa ja lapsella alkoikin jo päiväkoti, että ehtii rauhassa vähän kerrallaan tutustua siihen ja uuteen päiväohjelmaansa. Jännitti aivan suunnattomasti, että miten hän ottaa päiväkodin aloituksen. Näin parin kerran jälkeen täytyy sanoa, että on meillä vaan uskomattoman reipas tyttö. Ihan hitusen toki on harmittanut, kun lähdimme Jassen kanssa käymään kaupassa, ja hän jäi hoitoon. Mutta päiväkotitätien mukaan harmitus ei kuitenkaan ollut mitenkään järkyttävän suurta ja pian hän oli jo jatkanut leikkejään muiden kanssa. Naurattanut oli kovasti ja jumppapäivä oli ollut tosi mukava. Olen niiiiin helpottunut.
Päiväkodin tädit kuvailivat, että tyttömme oli ollut hoidossa, kuin "vanha tekijä". Voi rakas. Tosin kun tuli kotiin lähdön aika, hieman harmitti, kun kivat leikit olivat niin kesken. Höh. Mutta pian niitä saa jatkaa!
Toki tiedostan, että takapakkia asian kanssa tulee varmasti vielä, ja varmaan aika piankin. Nyt tyttö on ollut vasta ihan muutaman tunnin hoidossa. Ensi viikolla aikaa pidennetään ja sitten ollaankin jo jopa aamusta iltaan. Onneksi Jasse tekee vuorotyötä, ja hänellä on aika usein viikolla vapaapäiviä, joten typykän ei tarvitse olla jokaisena päivänä viikossa hoidossa ja vain parina päivänä viikossa aamusta iltaan. Löytyypä jopa muutama viikko joukosta, kun ei tarvitse mennä koko viikkona lainkaan hoitoon, koska iskä menee vasta viikonloppuna töihin. Huh! Helpottavaa.

Uskon nimittäin, että näin pienelle, kuin 2-vuotiaalle, päiväkodissa käyminen voi olla todella raskasta. Silloin täytyy muistaa antaa hänelle ensimmäisenä halitteluaikaa, kun saavutaan kotiin. Sitten on vasta kotitöiden aika. Myönnän myös, että nyt alkaa myös jonkinlainen "äidin vierihoito" jakso, sillä itselleni tässä on ehkä se suurin "järkytys" tämä uusi arkemme.  Se, että en olekaan aamusta iltaan pikkumimmin kanssa on aika hurjaa. Olemme kasvaneet niin yhteen ja väitän, että napanuora on yhä melko tiukalla. Joten ehdottomasti ainakin jo ihan itsenikin vuoksi tahdon vierihoitoa halitteluna työpäivien jälkeen. Roolit ovat siis vaihtumassa toisinpäin, heh!

Tulee niin kova ikävä! Vaikka odotan toki suunnattomasti myös uusia haasteita, ja sitä, että saan olla ihan minä. En pelkkä äiti. Minulla saa, ja pitää olla myös omia haaveita. Muistankohan nimeni vielä? Osaanko pukeutua muihin, kuin Vimman leggareihin ja vain "vähän" tahraisiin vaatteisiin? Miten te olette selvinneet moisesta muutoksesta elämässä, kun arki on sitten alkanut jälleen? Helpottaako ikävä? Oletteko löytäneet taas itsenne?
Päiväkotielämään kuuluu myös joidenkin vaatteiden ja asusteiden hankintaa. Meidän päiväkodissa ei ilmeisesti tossut ole pakolliset, mutta saimme yhteistyössä lastentossut.fi:stä tytölle suloiset kissatossut. Nämä tossut ovat käsinvalmistetut aidosta nahasta ja mukautuvat hienosti jalan liikkeeseen ja kasvuun. Tyttömme on todellinen "kissahullu", joten hän ihastui näihin suuresti. Kannattaa kurkata valikoimaa, jos teillä on söpöt ja mukavat tossut hakusessa. Nilkan joustava nauha tekee tossuista hyvin istuvat, mutta silti ne on helppo pukea jalkaan. Myös lapsen ihan itsekin. Vaihtoehtoja löytyy niin autoista, kissoista, kuin muffinseista ja perhosistakin. Kaikille varmasti löytyy mieluiset! Pääsette kurkkimaan valikoimaa suoraan TÄSTÄ.

Huomenna jälleen päiväkotiin muutamaksi tunniksi treenailemaan ja me päästään sillä aikaa Jassen kanssa kahdestaan kahville! Päiväkodissa siis ehdotettiin tällaista. Niin huippua. Tällainen on todella kaivattua meille, kun tukiverkkomme asuvat kaikki satojen kilometrien päässä. Tänään oli supersiistiä päästä kahdestaan käväisemään kaupassa! Sitten kun minullakin alkaa arki kunnolla, niin en enää taas tiedäkään, milloin me käydään muka kaikki yhdessä kaupassa. Tai koska muutenkaan ehditään kunnolla nähdä. Nyt täytyy nauttia. Varsinkin koko perheen yhteisestä ajasta, onhan se todella tärkeää.

T. Tuleva läpsystävaihto Oy.

torstai 4. tammikuuta 2018

Hemmottelua arkeen herkullisilla saippuoilla

* Yhteistyössä Gitte's Soap Shop

Sain jokin aikaa sitten mukavan yllätyksen postitse, sain kunnian testata erilaisia saippuioita. Eikä mitä tahansa saippuoita, vaan todella herkullisia ja erilaisia saippuoita. Kyseessä olivat Gittes Soap Shopin tuotteet. Saippuoiden lisäksi mukana oli myös huulten sokerikuorintaa ja kasvonaamio. Verkkokaupan vaikoimista löytyy kivan laajasti erilaisia ihonhoitotuotteita saippuoiden lisäksi. Jopa sheivaukseen sopivia tuotteita löytyy.  Hinnoittelu on myös maltillista, joten näitä voi haalia isommankin läjän, ilman mattia kukkarossa. Lahjoiksi ihan parhaita! Näin äitinä sitä kaipaa arkeensa pientä hemmottelua, ja jos jo yksin suihkussa käyminen on silkkaa luksusta, niin voitte vain kuvitella, mitä se on, kun yhdistää nämä tuotteet mukaan! Elämän pieniä iloja.

Aivan ensimmäisenä testasin granaattiomena kasvonaamiota. Siinä on mukana myös E-vitamiinia. Olen testaillut jo pidemmän aikaa erilaisia naamioita, mutta nyt koen, että olen löytänyt sellaisen arkeen sopivan "luottonaamion". Koska ihoni on myös nyt ollut todella kuiva, koen, että naamio toi kuivuuteen hyvän avun. Sen luvataankin syväkosteuttavan, ja puhdistavan ihoa. Eli huomioni ihon ikosteutuksesta ei liene aivan väärässä! Hienoa, että löysin vihdoin naamion, jonka jälkeen iho on oikeasti pehmeämpi. Tuotteen annetaan vaikuttaa 10min ja se sopii vikkottaiseen käyttöön. Uusi ruutini ihoni hoitoon.
Huuli scrubi, jota testastin oli marjasorbetti. Todella herkullisen tuoksuinen ja tehokas. Näin talvisin huuleni todella kaipaavat tuollaista huolenpitoa, joten tämä tuli enemmän, kuin tarpeeseen. Plussaa ihanan pinkistä sävystä, tämän jättää ihan mielelläänkin vaikka näkyvillekin kylpyhuoneeseen.Terveisiä vain miehelle.
Sain testattavakseni melko monta tuotetta, mutta koska postauksesta tulisi hirveän pitkä, jos kävisin kaikki läpi, niin poimin teille nämä muutamat suosikkini esille. Jotain olettekin saattaneet bongata myös instagramin mystory videoiltakin. Ainakin "mansikkamehu" kuorintaa sielä olen testannut. Se jätti ihon ihanan tuoksuiseksi.

Yksi huomioni herättäneistä saippuoista oli "hedelmäinen joulukakku". Tuotteesta kerrotaan Gitta'sin sivulla näin: "Jouluisessa kakussamme tuoksuvat herkullisesti mustaherukka,vadelma,omena, mansikat ja hitunen glögiä. Mahdollisuus tuunata jouluasi tällä herkullisen näköisellä ja tuoksuisella kakkusaippualla. Hedelmäisen tuoksunsa ansiosta sopii käytettäväksi myös kesällä ilman jouluhullun leimaa". Voin allekirjoittaa kuvauksen täysin. Ei liian jouluinen, vaan sopivan hedelmäinen ja lämmin. Kaunis ulkoasu tässäkin, kuten näissä aivan kaikissa. Vaarana on ehkä se, että näitä tekisi melkein mieli syödä! Niin kauniita ja ihania. Pitäisi keksiä kaikille jokin paikka kylppärissä, että voisivat olla esilläkin paremmin? Olisi ihanaa, kun kylppäri kutsuisi hemmotteluhetkiin. Olen aina haaveillut ikiomasta spasta, ahh. Miten te säilytätte tällaisia saippuoita kylpyhuoneessanne? Esille, vaiko piiloon?
Myös hattara&malva saippua hurmasi minut täysin.  Tässä saippuassa on mukana myös hieman myskiä ja vaniljaa, sekä vaahtokarkkia. Pelkäsin sen olevan liian imelää, mutta jälleen kaikki oli sopivassa suhteessa. Vaikka näissä kaikissa saippuoissa on herkulliset, makeat ainekset, eivät ne silti jätä iholle sellaista tahmeaa lopputulosta. Se yllätti oikein positiivisesti. Joskus sellaisiakin on tullut ostettua. Myös mies on kehunut hyvää tuoksua, kun olen tullut suihkusta. Herkkua! Ja katsokaa nyt oikrasti tuota väriä! Niin kaunista.

Voin vain suositella, mutta varoitan, näihin saattaa iskeä himo ja pian huomaat olevasi tilaamassa kokonaista rekkalastillista mitä syötävämpiä (melkein) hemmottelutuotteita. Koska olen tunnetusti suuri kahvifani, ajattelin tilata ainakin kahvipapua sisältävää saippuaa lisäksi. Sitten, jos koskaan, arkeni suihkuhetket ovat 6/5.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!

Nyt se koitti, ihana jouluaatto! Joko on puurot syöty?

" Kohta loppuu kiire lento. Kohta loppuu kiire, lento – alkaa Joulun aika rento. Hiljaisuutta kuulostele,nukusyö ja nautiskele Kunnossa on silloin kuosi kun taas alkaa jälleen uusi vuosi "
Ps.

Muutamat ovat tiedustelleet WOU-korvisteni perään, ne ovat Annie Eleanooran mallistoa.
Mikäli tekin huomasitte instagramissa upeat  kultatupsuiset WOU-korvikset, niin kuulkaas
niitä löytyy vielä rajoitettu erä Weecosista. Kannattaa tsekata! Pääset niihin suoraan TÄSTÄ.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Äiti testaa; tekstiilipesuri perheeseen!

* Yhteistyössä Kärcher

Näin vielä ennen aattoa monet saattavat heilua sielä imurin varressa ja hinkata, puunata
paikkoja hampaat irvessä. Mikä piru, kun sohvasta ei irtoa viime viikkoinen jogurtti!!

Sain jokin aika sitten Kärcheriltä etukäteis joululahjan, tekstiilipesurin. Hymy oli herkässä,
kun raahasin isoa pakettia postista kotiin. Huikeaa, hyvästi tahrat! Olin kuin Naantalin aurinko.
Lähtökohtana esimerkiksi sohvamme oli oksettava kaamea. Jo silloin, kun tyttö oli pienempi, oli sohvalle kaatunut niin maitoa, kuin kahviakin. Joulun lähestyessä sohvaa marinoitiin myös hieman esimerkiksi glögillä, nam nam! Vielä juuri ennen, kuin aloin putsaamaan sohvaa, kaatoi tyttö siihen tuota jo edellä mainittua jogurttia. Jep, ei ollut lupaa tuoda sitä olkkariin, mutta..

Odotin tätä yhteistyötä siispä sormet syyhyten, kuin kuuta nousevaa.
Tarkempaa informaatiota annettakoon myös. Sain tekstiilipesurin mallia SE 6.100 ja se onkin omiaan juurikin matoille, huonekalutekstiileille, patjoille ja jopa autonistuimille. Tyttäremme istuin autossa on myöskin ollut jo pitkään kaikenlaisen epämääräisen tahman peitossa, joten ei voi kun todeta, että luojan kiitos Kärcher, pelastitte meidät ja tämän äidin hermot joulusiivousta ajatellen. Tip Tap. Patjamme on ollut aika hirveä pitkään jo vuoden takaisten imetysten ynnä muiden jäljiltä. Oli ihanaa päästä vihdoin kunnolla putsaamaan myös sänkymme, raikkaampien unien toivossa.

Kuten kerroin, lähtökohtamme oli sohvassa jo melkein toivoton. Kuten voitte kuvista nähdä.
Hyhh. Olin jo itseasiassa aikeissa heittää koko hirveyden kaatopaikalle. Mutta se saikin nyt jatkoaikaa. Sohva parka, en vain nähnyt sen potentiaalia enää kaiken lian alta.

Tekstiilipesurissa on erikseen omat osionsa likaiselle, ja puhtaalle vedelle. Ensin hieman kauhistuin, kun selasin käyttöopasta ja erilaisia suulakkeita. Pohdin, osaisinko mitenkään käyttää laitetta itsekseni. Käyttö olikin kuitenkin suorastaan naurettavan helppoa! Lämmin vesi ja pesuaine laitettiin toiseen säilöön ja oikeanlainen pesusuulake letkun päähän. Sitten käynnistettiin sekä pumppu, että imuri. Tässä kohtaa tyttäremme parkaisi melko kuuluvaan huutoon. Laite on kieltämättä melkoisen äänekäs. Mutta ehkäpä muutenkin siivous on parhaimmillaan ilman lapsia, kun saa rauhassa keskittyä. Painamalla kahvaa saatiin suihkutettua pesuvettä sohvalle, ja sitten vetävin liikkein (ei ikinä työntäen!) imuroitiin vesi pois. Kyseessä on painehuuhteluperiaate. Helppoa, kuin heinän teko. Varsinkin pesurissa olevien pyörien vuoksi, liikutteluun ei tarvinnut yhtään habaa. Painoakin laitteella on vain 7,7kg ilman varusteita. Myös tuloksia alkoi nähdä pian, se yllätti kovasti.
Sohvamme oli niin törkyisä, että pesuvettä kului siihen kyllä melko paljon. Tämä toki johtui siitä, että pesin huolellisesti myös istuintyynyt edestä ja takaa. Normaalisti tuskin pestään kerralla koko sohvaa, koska tuskin kellään on niin kaameaa sohvaa, kuin meillä oli? Olin kyllä yrittänyt putsata sitä kaikenlaisilla soodanikseillä, mutta lopulta siihen auttoi vain tämä tekstiilipesuri. Onneksi se on nyt historiaa. Lopputulos oli varsin mukava, kuten voitte kuvasta huomata. Huokaisin helpotuksesta ja ihailin työn tulosta.

Myös mattoihin ja patjaan pesuri tepsi mukavasti. sohvakuvista puuttuu matto, sillä se oli seuraavana vuorossa. Kuvat ovat myös hieman huonolaatuisia, sillä ulkona oli siivotessa jo pimeää.

Joulukiireiden vuoksi ei olla ehditty vielä testailemaan autonistuimiin, mutta mahdollisimman pian niihinkin. Se huono puoli tekstiilipesurissa on, että sitä innostuu ehkä vähän liikaakin siivoamisesta. Sitä pohtii jatkuvasti, mitä vielä voisi puhdistaa.. Tässä oiva lahjavinkki yhtä laiskoille äideille, kuin minäkin. Miehet, vielä ehtii hankkia kuusen alle! Yhtäkkiä saa uutta motivaatiota siivoukseen. Kun puhdistaa sohvan, alkaa tsekata ikkunoitakin eri silmällä. Nekin tekee mieli puhdistaa, sitten lamput, ylimmät hyllyt.. Noo, lupaan silti myös loikoilla puhtaalla sohvalla ja nauttia vain olostani.

Enää ei myöskään iske niin hirveä hepuli, jos tyttö kaataa jotain sohvalle vahingossa. Koska nyt
sen voi aina putsata, vaikka olisi kyse vaikeammistakin tahroista! Hienoa. Tekstiilipesuri pelastaa perheen, kuin perheen. Sanokaa minun sanoneeni!

torstai 14. joulukuuta 2017

Onko koolla väliä?

Onko koolla väliä? Ja nyt tarkoitan tällä ihmisten pituuksia. YleX:ällä kuului tänään keskustelu 14.12.2017, jossa he puhuivat Anna Abreun koosta. Toisen juontajista mielestä olisi kutkuttavaa saada Abreu samaan kuvaan pitkän ihmisen kanssa ja toisen juontajan mielestä tämä ei olisi kutkuttavaa. Olen ehdottomasti tämän jälkimmäisen kannalla.

Olen suunnilleen saman pituinen, kuin Anna Abreu. Annan kerrotaan olevan 153cm ja itse olen noin 152 senttimetriä pitkä. Tai pätkä. Minua ei ole koskaan kiusattu kokoni vuoksi, tai sitten osaan vain suhtautua asiaan huumorilla. Näin pienenä pakkauksena täytyy omistaa aika hyvä itsetunto, tai muuten saisi olla loukkaantumassa tämän tästä. Rohkeuttakaan minulta ei puutu, olenhan oppinut pyytämään vaatekaupoissa, ja ruokakaupoissa ylähyllyltä, tai ylärekeistä tuotteita. Näin olen tavannut muun muassa aika kivoja koriksenpelaajiakin ruokakaupassa. Keskustelun avaus on helppo aloittaa. Heh.

Vaikka olen jo 26-vuotias, välillä ihmisten tökeryys yllättää silti kovasti. Ei ole harvinaista, että kokoani päivitellään. Päivitellään ihan minulle itselleni. "Voi miksi sä oot noin pieni?!". Jaa-a, en kuule tiedä. Mielestäni asia on vähän verrattavissa siihen, että kysyisin joltain, että miksi olet noin lihava, taikka laiha. Kaiken lisäksi olen aivan normaalin mittapuussa, en mitenkään erityinen, taikka lyhytkasvuinen ihminen. Tunnen muutaman tällaisenkin, ja on aina yhtä hassua kuulla olevansa pieni, kun on paljon pienempiäkin. Kerran eräs mies sanoi minulle, että oli kyllä kuullut minun olevan pieni, mutta että miten olenkin noin helkutin pieni. Kysyin sitten häneltä, että mikäs helkutin vuoksi sinä olet sitten noin jumalattoma suuri. Mies loukkaantui. Miksi homma ei voi toimia myös toisin päin? Jos minä olen pieni, saan kai ilmaista, jos joku toinen on sitten minuun nähden suuri?
Radiossa puhuttiin myös siitä, miten ihmisiä kiinnostaa seurustelevien välinen pituusero. Meillä on Jassen kanssa reippasti yli 20cm pituuseroa. Se on mielestäni oikein passeli pituusero. Olen myös tapaillut mm. yli 190cm miestä, eikä kukaan kyseenalaistanut hommaa. Paitsi minä lopulta itse, eikä siitä suhdetta tullut. Mutta ei syy ollut kuitenkaan tuo valtaisa pituusero. Pituusero oli  ihan fine. Näin lyhyenä minun on ollut varsin helppoa löytää itseäni pidempiä miehiä, ehdottomasti plussaa. Voin myös huoletta käyttää valtavan korkeita korkoja. Vaikka olen kokoni kanssa fine, on silti aivan ihanaa laittaa korkeat korot jalkaan toisinaan. Siinä tulee jotenkin kiva fiilis. Vaihtelua näkökulmiin.

Synnyttäessä ensimmäinen kätilö oli tökeröyden huippu. Oli ollut koko raskauden ajan tiedossa, että tulisin synnyttämään ihan normaalisti, alateitse. Vauva oli sopivan kokoinen jne. Kaikki tämä luki myös papereissani. No, tämä ensimmäinen kätilö totesi minut nähdessään, että koska olen vain reilu 150cm, on parasta etten syö mitään. Pituuteni vuoksi menisin kuulemma aivan varmasti sektioon. Yritin kertoa, että näin ei kyllä muuten ole. Minähän sitten paasasin tästä käytöksestä Jasselle ja en tiedä voiko sinne saliin kuulla, mutta kun kätilön vuoro loppui, hän tuli pyytämään anteeksi. "Olet kivan pituinen, anteeksi". En antanut, ainakaan muistaakseni. Kun vaihtui toinen kätilö, hän kauhistui suunnattomasti ensimmäisen toimintaa. Hän passitti heti Jassen hakemaan kaikista sokerisinta juotavaa ja syötävää, mitä ikinä keksisi. Mulle jouduttiin lopulta jopa tiputtamaan suoneen suoraan sokeria, koska energiat olivat kuulemma tosi alhaalla. Hienoa toimintaa tältä ensimmäiseltä kätilöltä! Ja kas vain, synnytin alateitse. Juuri niin, kuin oli papereissakin lukenut. Nyt harmittaa, etten tehnyt tuosta mitään valitusta silloin aikanaan.

Mutta silloin oli elämässä niin paljon muutakin jännittävää. Terkut ekalle kätilölle.
Vieläkin ottaa päähän. Tokalle myös terkut, olit ihan paras.

Ei ole harvinaista, että minua kutsutaan pituuteni vuoksi "söpöksi". En tiedä kuinka kivaa se on enää silloin, kun täytän 40-vuotta. Nuorempana minua kanniskeltiin tuon tuosta spontaanisti ympäriinsä, varsinkin erilaisissa bileissä. Mutta se oli vain hauskaa. Plussaa koostani on myös silloin, kun ollaan katsomassa keikkoja. Vähintään kerran joku mies tarjoutuu nostamaan minut hartijoillensa. Hih.

Näin äitiyden kannalta välillä mietin, että tuntemattomat varmaan pitää minua teiniäitinä kokoni puolesta. Aika harvoin toki enää kysytään missään henkkareita, että ryppyjä on varmaan tullut jo tarpeksi naamaan. Äitiydessä mietin myös sitä, että kuinka mahdan pärjätä sitten, kun tyttäreni on vaikkapa 6-vuotias ja vetää totaaliset kilarit jossain kaupassa. En tiedä, jaksanko kantaa häntä autoon. Mutta sitten sovelletaan. Tässä vuosien varrella on oppinut muutenkin soveltamaan paljon kaikkea.

Oli nyt vain pakko heittää tällainen pikainen avautuminen aiheesta, kun sattui ottamana korvaan radiossa tuo keskustelu. Eletään vuotta 2017, ja kaikki varmasti tiedostavat, että maailmassa on eri pituisia ihmisiä. Minulla ei ole tapana lähteä kommentoimaan, että oletpas pitkä! Tai oletpas pätkä.

Läheisiltäni tämä on ihan ok, ja usein heitän ihan itsekin itsestäni läppää. Ei elämä ole niin vakavaa.

Mutta muistetaan käytöstavat, eiks je?

Kaksplussan blogiverkoston pikkujoulut!

* Yhteistyökumppanit mahdollistivat iltamme


Viime lauantaina koitti odotettu päivä, meidän blogiverkostomme pikkujoulut. Meillä meinasi kokonaan jäädä pikkujoulut väliin, joten otin sitten asiakseni järkätä meille edes jotain kasaan! Toki häiriköin kollegoja ahkerasti tiedustelemalla heidän mielipiteitään ehdotuksiini.

Sateinen iltamme alkoi Tampereen Koskikeskuksen Vilasta. Koskarissa Vila sijaitsee
2. kerroksessa. Meille järjestettiin liikkeeseen oma "Privateshopping-ilta" ja tämä piti sisällään muun muassa stailausta. Kaksi rohkeaa bloggariamme, Petra (sängyn alla) ja Minna (Kiljusten blogi) lupautuivat myyjien stailattaviksi. Petralla oli yllään juuri sellainen farkkupaita, jonka voisin itsellenikin kuvitella. Koko asun voisin oikeastaan itsekin kotiuttaa joskus. Tuon valkoisen jakun jo omistankin ennestään. Varsinkin hatut kiinnostavat, mutta en tiedä osaisinko käyttää niitä oikeasti, arkenakin. Julia osti itselleen tuollaisen, ja se kuulemma lenteli illan aikana.. Minnan lookki oli näyttävä, mieleen tuli sellainen menestyvä nainen. You know, bisnes. Paljon on nyt IN käyttää myös samaa kuosia ylä-, ja alaosissa.
Leopardikuviota oli liikkeessä niin housuissa, kuin paidoissakin. Tiedustelin myyjiltä, uskalletaanko tätä eh, tietyn maineista kuviota jo käyttää uudelleen rohkeasti. Se kun mielletään ainakin omissa piireissäni hyvin sinne jonnekin teiniaikaan. Jasse myös inhoaa suunnattomasti kuviota. Itseäni ehkä hieman kiinnostaisi kokeilla jotain paitaa vaikkapa, mutta muutenkin "babyface" lookin omaavana en oikein tiedä, löytyisikö sitä rohkeutta tarpeeksi. Hatut ovat tosiaan kovassa nosteessa, sitä ehkä täytyy vakavasti harkitakin. Olen aina kyllä tykännyt hatuista, ne tekevät käyttäjistään jotenkin siistejä. Tuo kuvan mekko jäi vähän kummittelemaan, pitäisiköhän käydä vielä ostamassa? On niin hyvän värinen. Kaikki viininpunainen on ihanaa.

Vilan jälkeen suuntasimme Tapasravintola Inez:iin. Ravintola sijaitsee Tampereen keskustassa, Cumuluksen ja H&M:n lähistöllä. En ollut aikaisemmin ehtinyt vielä testaamaan ravintolaa, ja se yllätti positiivisesti. Ruoka oli suunnattoman herkullista, etenkin eräs juusto jäi mieleeni. Sitä on pakko hankkia jouluksi, jos vain saan jostain mieleeni sen nimen. Muistaako blogikollegat?? Inez:issä voit hauskasti (ja kätevästi) valita oman budjettisi, esimerkiksi 20 euroa, ja ravintolanväki pitää sinusta sillä summalla huolen. Ei tarvitse alkaa itse pähkäillä, että mitähän herkkua tilaisi. Kaksplus sponssasi meille kivasti ruokajuomat ja olivat täten hengessä mukana juhlissamme.

Meille oli järkätty yllärimenu ja se huipentui chilileivokseen ja jäätelöön. Todella jännä, mutta
hyvä yhdistelmä. Inez sopii loistavasti kaveriporukalla treffailuun, tapasten äärellä juttu luistaa! Tuonne tahdon joskus viedä kyllä Jassenkin.

Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä Gloriaan, tämä yökerhokin sijaitsee aivan Tampereen ytimessä. Hirveästi meidän ei siis pikkujoulujemme aikana tarvinnut kävellä, heh. Gloriassa skoolasimme vielä skumpalla meille varatussa pöydässä. Sitten olikin aika etsiä taksi, jonka
sainkin aivan välittömästi! Aika hyvä tuuri, nyt kun on pikkujoulukaudet kuumimmillaan.
Tuttuun tapaan meille oli myös goodiebagit, joissa yhteistyökumppaneilta ihania tuotteita. Tuotteet olivat KATOKO:lta saaduissa Bagguissa, joka on amerikkalainen merkki. Kassit ovat kestäviä ja kuoseja löytyy hurjan monia erilaisia, myös kokovaihtoehtoja löytyy. Meillä oli keskikokoiset kassit.

Oppi&Ilo muisti meitä suloisilla ja kehitystä tukevilla lautapeleillä. Pelejä oli kahdenlaisia, meille saapui 3-6 -vuotiaille tarkoitettu "Vauhtia ja vipinää" peli. Peli kannustaa lapsia liikkumaan. Vielä emme ole ehtineet pelata ja testata, sillä tarkoituksena on laittaa peli tytölle lahjapakettiin jouluksi. Varmasti ainakin instagramin mystoryista voi bongata pelihetkiä sitten joulupäivinä, odotan innolla!

Martinexin lahjoittama leivontasetti oli tytölle hyvinkin mieluinen, hän kun on hirveän suuri muumifani. Nämä tulevat varmasti käyttöön, sillä vielä pitäisi leipoa hieman lisää pipareita.
Myös XZ- merkin Muumi suihkusaippua oli tytöstä kovinkin "ihana" ja "hieno". Hän rakastaa vaahtokylpyjä, ja tuo onkin loistava siihen tarkoitukseen peseytymisen lisäksi.
Design By Ilona lahjoitti bageihimme joulukortit ja lisäksi pikkujouluissa arvottiin yhdet hänen KUPLA-korviksensa. Liina oli onnekas ja voitti ne itselleen. Punaisina sopivat hyvin jouluksi! Papu oli tänäkin vuonna mukana bagissa ja tuttuun tapaan saimme heiltä sukat! Tänä vuonna värinä oli beach. Nämä Papun sukat ovat mielestäni kovin hauskoja. Kummitytölle ostin juuri pinkit ja laitoin ne joululahjaksi pakettiin. Toivottavasti tykkää! Minä ainakin. Instassa myös nyt arvontaa! Kannattaa suunnata sinne, jos tekee mieli noita sukkia.
Cloetan Ksylitolikaupasta muistettiin äitien ja lapsien hampaita. Herra Hakkaraiset ovat tyttäremme lemppareita. Niitä toki mielellään vedettäisiin vähän kuin karkkeja, ja siksi niitä yritetäänkin säilyttää korkealla hyllyllä keittiössä. Pidän huolta siitä, että meillä on aina autossa purkkaa. Ainakin toinen purkkapusseista tulee löytämään tiensä siispä sinne! Sitruunaista makua en ole vielä ehtinyt testata.

Ksylitolikauppa.fi:stä voitte itsekin tilata kätevästi tuotteita kotiinne. Myös päiväkodit ym. voivat tilailla sieltä suurempiakin eriä. En ollut aikaisemmin bongannut tällaista verkkokauppaa lainkaan. Vaikuttaa hyvältä varsinkin juuri päiväkodeille ja kouluille.
Lush:ilta saimme Body conditioneria ja sitä olenkin nyt ehtinyt jo pari kertaa testaamaan. Tuotetta käytetään ihan samalla tavalla, kuin hiuksiinkin käytettävää hoitoainetta. Iho jää tästä tosi pehmeäksi. Lushin tuotteet ovat tuoretta, käsintehtyä kosmetiikkaa. Kelpaa.
Herkuttelijoitakin muistettiin. Mandagora kaupasta löytyy teetä, kahvia ja suklaata. Bagissamme oli heiltä Baileyskahvia ja kolme erilaista tryffeliä. Vielä en ole ehtinyt hengähtää ja maistella näitä, mutta kunhan saan joulusiivoukset suoritettua loppuun, lupaan todellakin palkita itseni niillä. Tuttuja Earth Controllin tuotteitakin oli muutamat. Suklaapäälysteisiä taateleita ja manteleita. Näissä piilee oikea vaara, NIIHIN JÄÄ KOUKKUUN!!! Niin hyvää, että oikeastaan aika kamalaakin. Näistä onkin jo puolet vedetty. Aivan taivaallisia, en voi kuin suositella ihan kaikille.

Lisäksi meille bloggareille on saapumassa vielä Lapin Marian glögiä. Mikä olisikaan sopivampaa jouluun? Meidän perheessämme ainakin kulutetaan ihan hirveät määrät glögiä tähän aikaan vuodesta.

Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa muitakin verkostomme bloggareita. Me kun asumme kaikki niin ympäri Suomea, ettei hirveän usein päästä kokoontumaan yhdessä. Tälläkin kertaa hieman "kato kävi" ja muutamia joutui perumaan tulonsa. Perhebloggaajina kaikki on aina vähän haastavampaa. Mutta seuraavalla kerralla sitten isommin!

Kiitos kaikille bloggareille, ja etenkin yhteistyökumppaneille, ilta oli varsin mukava!
Oppi&Ilo // Papu // Martinex // Design By Ilona // Gloria // XZ // Lapin Maria 
Lush / / Inez //  Earth Control // KATOKO // Cloetta // VILA // Mandragora