torstai 19. huhtikuuta 2018

Sauna mustaksi muuttui

*Yhteistyössä Taloon.com

Siitä saakka, kun ostimme asunnon, olemme puhuneet saunan pintaremontoinnista. Kun meille tuli tilaisuus sitten tehdä yhteistyötä monipuolisen yrityksen, Taloon.comin kanssa, emme epäröineet hetkeäkään. Yhteistyö tuli tilauksesta. Vihdoin pääsimme laittamaan saunaprojektia hieman valmiimmaksi. Taloon.com on monille tuttu verkkokauppa ja lisäksi ihan fyysinen, palvelumyymälä sijaitsee Vantaalla. Onneksi verkkokauppa toimii moitteettomasti, kun asumme niin kaukana.

Halusimme vaihtaa perinteisen, vaalean saunamme tunnelmallisemmaksi ja täten päädyimme sävyttämään mustalla saunavahalla saunan seinät ja katon. Jasse maalaili saunaa kuntoon isänsä kanssa, kun itse olin töissä. Pääsin siis melko helpolla itse, kun sain vain ihailla lopputulosta. Tämän vuoksi meillä ei valitettavasti ole "Ennen" kuviakaan teille esittää, koska eihän Jasse ollut muistanut niitä ottaa, kun olin töissä. Alunperin minunkin oli tarkoitus sutia saunaa kondikseen, mutta työt. Tässä kuitenkin vinkkaus toimintamallista teille, jotka suunnittelette samaista operaatiota saunaanne:


  • Puhdista puupinta liasta ja pölystä. Kostuta se kevyesti vesisumulla, anna kuivua ja hio nousseet puukuidut pois. Poista hiontapöly. 
  • Suojaa lattiat hyvin ennen käsittelyä, sillä Saunavaha imeytyy helposti kaakelisaumoihin.
  • Käsittely: Sekoita Supi Saunavaha huolellisesti, ajoittain myös käytön aikana. Levitä yhteen kertaan puun syiden suuntaisesti vain sen verran kuin puuhun imeytyy kertalevityksellä. Koska tuote on ohutta (tosi!), helpoimmin sopivan määrän saa levitettyä käyttämällä vaahtomuovisivellintä tai -sientä.
  • Esilämmitä sauna ennen käyttöönottoa ja tuuleta hyvin.


Ehkä jokainen tietää itsekin ilman kuvia, miltä suomalaiset saunat perinteisesti näyttävät lähes kaikkialla. Perinteiset, vaaleaa puuta olevat seinät ja katto. Tiedätte varmasti kyllä mitä tarkoitan!
Saunatarvikkeita Taloon.comista löytyy yleisesti varsin runsaasti. On hienoa, miten saman yrityksen sisältä saa kaiken, mitä ikinä remontoinnissa voisi kuvitella tarvitsevansa. Säästää mukavasti aikaa.
Kysyin ennen remonttia teiltä instagramissa, että pitäisikö säilyttää muovinen kuivausteline saunassa. Enemmistö oli poistamisen kannalla, kuten itsekin. Valkoinen muovihökötys oli outo saunassa. Edelliset asukkaat olivat toki varmasti ajatelleet sen olevan varsin käytännöllinen ja hyvä ratkaisu.

Saimme Taloon.comista myös lattialle tuollaisen kivan, puisen Pinetan ritilän. Tykkään siitä todella paljon. Se jotenkin viimeistelee lopputuloksen. Näyttää kivalta, kun lattia ei ole pelkästään kaakelia täynnä.
Tekstiilitkin oli aika uusia samalla. Valinnan vaikeus meinasi iskeä, mutta päädyimme lopulta ottamaan tuollaiset Jokipiin tyynyt ja laudeliinan, joissa on myös mustaa. Mätsäävät ihan kivasti, vai mitä? Me ainakin tykätään kovasti.
Vielä riittää silti paljon tehtävääkin. Kiuas olisi muun muassa tarkoitus vaihtaa jossain vaiheessa. Taloon.comista kyllä niitäkin löytyisi, mutta ei osattu vielä valita meille sopivaa niistä. Tarjontaa Taloon.comista löytyy niin puu-, kuin sähkökiukaistakin. Puukiukaista esimerkiksi Maxi-IKI Plus voisi olla aika mehevä. Se soveltuu hienosti myös muun muassa erilaisiin edustussaunoihin. Miksi ei meillekin? Toistaiseksi kuitenkin vanha kiukaamme vielä menettelee. Ei se kaunis ole tietysti, mutta..

Kylpyhuoneenkin puolella tekemistä olisi vaikka muille jakaa, mutta pienin askelin kohti valmista.
Kiukaalle tunnelmaa tuli tuomaan tuollainen pieni Hukka-merkin "Saunamaestro" suihkulähde. Kun kiukaalle heittää vettä, alkaa vesi tuossa lähteessä kuplia hauskasti. Meidän tyttö varsinkin tykkää tuosta erityisen paljon!

Ennen kuin alkaa remontoimaan taloa, ei osaa kuvitella yhtään, miten paljon siihen saakaan uppoamaan aikaa. Mutta, kuten sanoin, pienin askelin kohti meidän näköistämme kotia.

Iskeekö teihin tummat saunat?

torstai 29. maaliskuuta 2018

Kevät saavutti olohuoneen

* Kaupallinen yhteistyö VM Carpetin kanssaKeväinen aurinko on tunnetusti kodeille armoton. Meillä se toi entistä enemmän esiin vanhan ja tunkkaisen mattomme. Se oli aivan täydellinen silloin, kun asuimme Jassen kanssa kahdestaan, mutta ei soveltunut sitten oikein lapsiperheeseen. Pitkälankaiseen mattoon tarttui kaikki kiinni ja sen syöveirehin hukkui niin ruuvit, kolikot, kuin legotkin.Todellinen aarrearkku.. Tahdoin uudistaa ilmettä kevyemmäksi ja tällöin mukaan kuvioihin tuli sopivasti suomalainen mattoyritys nimeltään VM Carpet. Hyvin pian postinainen jo kurvasikin pihaamme uusi ja uljas mattomme kainalossaan.
Yritys on peräisin jo vuodelta -73, joten voisin väittää, että kyseessä on alansa todelliset ammattilaiset. Ei siis ihme, että heiltä löytyi meidänkin olohuoneeseen juuri oikeanlainen matto vanhan tilalle. Mattokutomo perustettiin aikanaan Lappajärvelle ja yritys on pitkään tehnyt yhteistyötä Suomen eturivin suunnittelijoiden kanssa. Suomalaista laatua kaikin puolin, huippua! Arvostan suomalaista työtä kovasti ja on mukavaa tehdä yhteistyötä jällen lappajärvisten kanssa. Sielä tuntuu olevan yllättävän paljon mielenkiintoisia yrityksiä!

Meille heiltä valikoitui "Satine" mallista harmaan sävyinen matto. Aluksi pohdin vaaleinta vaihtoehtoa, mutta lapsiperhe.. Harmaa on hyvä. Tämä on pehmoinen ja mukava varpaiden alla. Maton nukka on ylellistä polyamidia, joka kestää kovaakin kulutusta. Soveltuu näin ollen mitä parhaiten meidän kotiin, jossa asustaa yksi varsin ehtiväinen pikkuneiti.

Yritykseltä löytyy valmiita malleja, mutta myös mittatilaukset onnistuvat mainiosti."Mattoja leikataan 4 metriä leveästä rullasta joka on 30-60 metriä pitkä, näiden mittojen puitteissa mattoja voidaan leikata lähes minkä muotoiseksi vain. Voit valita muodon valmiista malleista tai suunnitella mallisi itse. Usein muoto perustuu huonekalujen sijaintiin tai huoneen muotoon tai tunnelmaan. Aiheiksi voi ottaa myös vaikka harrastuslajit tai eläin- ja sarjakuvahahmot"
- VM Carpet.
”Jokaiseen mattoomme kudotaan inhimillisyyttä, kekseliäisyyttä, aitoutta, elämän iloa ja tulevaisuuden uskoa.” - VM Carpet. Suosittelen aidosti kääntymään mattoasioissa heidän puoleensa. Apua ja ideoita varmasti riittää ongelmaan, kuin ongelmaan.

Olohuoneemme ilme keveni mukavasti. Uskomatonta, miten paljon matto voikaan vaikuttaa kokonaiskuvaan. Vielä kun saataisiin vaihdettua sohva vaaleanharmaaseen löhöversioon! Nykyinen sohva on aivan liian raskas haluaamani ilmeeseen. Pidän kovasti noista Vallilan verhoista, mutta nekin ovat perua edellisestä asunnostamme, joten olisi aika jo vaihtaa. Onneksi tilasin juuri khahinsävyiset yksilöt ikkunoihin, postipakettia odotellessa. Eiköhän tästä vielä ihan hyvä saada, vai mitä luulette? Alku ainakin on lupaava ja meidän näköinen.

Joko teille on iskenyt tämä keväinen sisustusvimma? Täälä se nimittäin ainakin on jo riekkunut useamman viikon. Mutta kuten viimeisestä kuvastakin näette, onneksi minulta löytyy myös valloittava assistentti kotoa. Kohta voin ulkoistaa kaikki kuvaukseni vallan hänelle! Lapsia kannattaa hankkia ihan vain jo ilmaisen työvoimankin vuoksi. Heh.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kaksi työpaikkaa ja blogi, kuis kulkee naine?

Blogi ei ole koskaan varmaan ollut yhtä hiljainen, kuin nyt. Nappasin vielä toisenkin työpaikan, joka on vahvasti kirjoittamista, joten tuntuu, ettei aikaa ole yksinkertaisesti ollut blogille ja tällaiselle kirjoittelulle. Tämä on sääli, sillä blogi ja te lukijat olette minulle kuitenkin yhä tärkeitä! 
Mutta onhan se toki hienoa, että pääsee tekemään työkseen sitä, mistä niin kovasti tykkää.

Jassella on ollut musiikkiprojekteja loputtomiin. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun oma-aikani on ollut tosi kortilla. Vaikka kivahan se on, että musiikkibisnekset pyörii. Töihin ja töistä kotiin, pyykit koneeseen ja nukkumaan. Sama alusta. Uudestaan ja uudestaan. Onneksi työpaikalla saa olla luova ja toisessa työssänikin se on välttämättömyys. Kaikkeen tähän täytyy vielä soveltaa mahdollisimman paljon aikaa tyttärelle ja häntä tietysti onkin kova ikävä aina töissä. Nyt tiedän, millaista on, kun tuntuu jatkuvasti, että pitäisi olla toisessa paikassa. Syvään hengittämisen taito on nyt ihan MUST.

Saunaremppa odottaa tekijäänsä ja talo muutenkin suursiivousta. Taidan nyt tietää, mistä siinä yhdessä biisissä todella lauletaan. "Kuka voisi ajan pysäyttää", säkeessä luultavasti puhutaan vain siitä, että äidin täytyisi saada siivota rauhassa ja niin maan perkeleen perusteellisesti. Uahh.
Myös meidän vanhempien yhteinen aika on ollut tosi kortilla. Viimeksi kahdestaan oltiin katsomassa Avaimen keikkaa Jyväskylässä, kun vanhempani katsoivat pikkumimmiä. Ja se oli öööm.. APUA. LOKAKUUSSA!! Ja nyt on ihan just HUHTIKUU. Tilanteelle täytyy tehdä jotain ja pian. Ollaan oltu kahdestaan jossain viimeksi melkein puolivuotta sitten?! Tätä se on, kun ei ole tukiverkkoja lähellä. Melkoisen ankeaa, sanoisin. No, ennen uuttavuotta toki lähdettiin klo 21 jälkeen käymään lähipubissa ja isovanhemmat katsoivat sen aikaa typykkää. Mutta siitäkin on jo aivan liikaa aikaa. Me tarvittaisiin todella jotain lapsivapaata! Niin se aika vain kuluu ja kohta on jo kesä? Kääk.

Ajattelin, että kirjoittaisin pitkästä aikaa blogiin jotain kunnon syvällistä settiä. Mutta nyt ei lähde. Ei lähe, nii ei lähe. Kelloa vastaan nyrkkeily on niin pirun haastavaa. Mutta ilokseni voin paljastaa, että blogi skarppaa aivan näillä näppäimillä. Olette pitäneet yleensä kovasti (ainakin tilastojen mukaan, tiedä sitten mitä oikeasti ajattelette ruudun sillä puolen) sisustusaiheisista postauksista, joten niitä on teille luvassa lähipäivinä. Jos koitettais saada meidän olkkaria kevätkuosiin. Toivossa on hyvä elää, pysykää siispä matkassa! Koska veikkaan, että monelle muullekin on iskemässä kevätvimma.


Rauhaa ja voimaa arkeen - enää pari päivää ja se on kuulkaas LOMA!


Ps. Kahvia kuluu, kiitos kysymästä.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ei kasvateta lapsia pumpulissa

Vähän aikaa sitten meinasi aamukahvit lentää suusta, kun avasimme sanomalehden. Kuvassa oli graffiti, jossa norsu kantoi sarvillaan asetta. Norsulla oli myös vetoketju näkyvissä kasvoillaan. Todella puhutteleva, ja kantaaottavakin, sekä kaunis maalaus.

Mutta eräs kirjoittaja oli asiasta eri mieltä. Kyseessä oli lehden lukijan kirjoitus, jossa hänestä kyseinen graffiti on pahaksi lasten silmille. Tein aiheesta instagramiin teille gallupinkin, jossan äkyi tämä maalaus. 98% oli kanssani samaa mieltä, että antakaa mun kaikki kestää! Mikäli maalauksessa olisi vaikkapa osoitettu jotain aseella, voisin ymmärtää näkemystä paremmin. Mutta että norsu, joka kantaa asetta sarvillaan olisi ehdottomasti todella kauheaa lapsille, jotka voivat ehkä kulkea joskus kuvan ohitse. Kirjoituksessa pohdittiin, onko tällainen kuva laillinen. No, paikka ei välttämättä ollut, mutta se, että lapset ehkä voivat nähdä kuvan, ei kyllä ole millään muotoa laitonta. Huoh.

Toivoisin, että maailmassamme ei ihmiset kasvattaisi lapsiaan tiukasti pumpuliin. Me annamme lapsemme katsella graffiteja ihan hyvillä mielin. Niitä saisi olla enemmänkin katukuvassa, ja kaupunki saisi tarjota laillisia maalauspaikkoja ehdottomasti lisääkin! Ne piristävät harmaita tunneleitakin ihan sata-nolla. Lapsemme ei näe painajaisia graffiteista. Ja tuskin muidenkaan lapset. Lapsestamme tuskin tulee myöskään rikollista, koska näkee graffiteja. Tienvarsilla on varmasti paljon pahempiakin kuvia, ihan laillisia mainoksia, kuin tuollainen upea norsugraffiti. Valoja päälle, hyvät ihmiset. Täytyisikö sitä ostaa lapselle kaupungille sellaiset silmälaput, kuin ravihevosilla? Ja mites museot, sekä taidenäyttelyt? Historiantunnit ynnä muut. Pitäisikö historiaakin vähä siistiä? Ettei vaan kukaan koskaan pääse pelästymään. Kielletään oikeastaan vaan ihan kaikki, päästään helpommalla.
Toivon, että lapsestamme kasvaa fiksu ja pohdiskeleva ihminen. Sellainen, joka osaa kyseenalaistaa ja nähdä enemmän, kuin vain oman napansa. Mikäli me kävelisimme kyseisen graffitin ohitse ja lapsemme kyselisi, mitä kuvassa on, voisin ihan hyvin alkaa pohtia asiaa 2-vuotiaamme kanssa.En hyssyttelisi, vaan voisin jopa kysellä ensin hänen mielipidettään ja jatkaa siitä sitten hieman syvällisemminkin. Eihän hän toki vielä kaikkea ymmärrä, mutta ei pidä silti aliarvioidakaan. Ja tuskin hän ensimmäisenä ajattelisi, että apua pyssyjä! Lapset pelaavat pelejä ja katsovat telkkaria, veikkaisin, että sieltä löytyy paljon hirveämpää materiaalia päivälläkin, kuin mitä katutaiteet tarjoavat. Varmasti lapsellakin on näkemyksensä taiteesta.

Ja ei, en usko että yksikään lapsi pelästyisi kuvaa tuosta norsusta. Kyseessä ei ollut mitenkään pelottava maalaus. Harmittaa, kun ei ole enää tallessa tuota juttua, että olisin sen voinut tähänkin mukaan liittää. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla teidänkin mielipiteenne siitä. Uskon kuitenkin, että olisitte voineet olla hyvinkin samoilla linjoilla kanssani. Maailmaan toki mahtuu erilaisia ihmisiä, erilaisia mielipiteitä. Kertokaa toki, jos teidän mielestänne graffitien näkeminen on haitaksi lapsille. Kuuntelen mielelläni näkemyksiä asiasta. Koska mielipiteitähän tähän maailmaan mahtuu aina. Keskustellaan!

En ole koskaan ymmärtänyt mitään hyssyttelyjä ja etupyllyjä sun muita pumpuliin käärimisiä. Asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä. Kaikilla ei ole isää. Joillain ei ole vanhempia ollenkaan. Kaikilla on peppu ja maailmassa on myös pahoja ihmisiä. Jotkut käyttävät aseita kauheuksiin. Toki pitää muistaa, miten asiat silti lapsille esittää. Pelkoa ei pidä lietsoa missään nimessä, mutta on hyvä tietää, että kaikkiin ihmisiin ei voi esimerkiksi luottaa. Ei pidä olla sinisilmäinen. Maailmassa on norsuja aseiden keskellä ihan oikeastikin jossain. Maailma ei ole vain perhosia ja vaaleanpunaisia poneja. Glitteriä ja karkkibuffeteja.

Pelottaako teitä enemmän katujen graffitit, vai tavalliset mainokset telkkarissa, joita lapset näkevät? Keskusteletteko lastenne kanssa avoimesti asioista, vai hyssyttelettekö?



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Arjen kiireys näkyy kodistamme

Uutta arkeamme on nyt takana parisen viikkoa. Tai oikeastaan se on ollut sellaista jo tammikuusta lähtien, mutta helmikuussa minäkin aloitin uuden työni. Arki on todella kiireistä,
nyt tiedän mitä ne kuuluisat ruuhkavuodet oikein ovat.

Päivät ovat vähän sellaista vuoristorataa, yleensä huonoa päivää seuraa superkiva päivä. Tylsää ei ainakaan ehdi tulla! Työpäiväni ovat melko erilaisia keskenään, joten mielenkiinto pysyy yllä loistavasti. Ainoastaan aikataulutukset tuovat arjen pyörittämiseen pientä stressiä, kun toisinaan täytyy  ottaa juoksuaskelia, että varmasti ehdimme tytön kanssa päiväkodista bussiin, joka vie kotiin. Jos myöhästyisimme, saisimme odotella seuraavaa sopivaa bussia jopa tunnin ajan. Mutta toistaiseksi emme ole onneksi myöhästelleet lainkaan. Toivotaan, että hyvä onni jatkuu! Täytyy olla tehokas.

Arjen kiireys näkyy todellakin kotonamme. Ne päivät, kun mies tekee 16h päiviä, ja mekin olemme tytön kanssa vasta seitsemän aikoihin illalla kotona.. Ne päivät näkyvät kasaantuneina tiskeinä, vilpoisena asuntona ja pyykkivuorina. Mutta onneksi on myös viikkoja, kun mies ja tyttö ovat vapaalla ja ehtivät vähän pitää kodistamme parempaa huolta. Ja toki itsekin viikonloppuisin pystyn panostamaan enemmän. Kun herää kello 5 aamulla ja on kotona seitsemän jälkeen illalla, sitä kummasti on niin väsynyt, että ensimmäisenä ei tee mieli tarttua moppiin! Hyvä kun saa tiskit koneeseen ja ruuan valmistettua. Olen todella kiitollinen siitä, että tytön ei tarvitse mennä hoitoon jokaisena viikonpäivänä, eikä joka viikko. Jos tämä tuntuu minustakin hektiseltä, miltä se mahtaakaan tuntua tyttärestämme? Onneksi hoidossa on kaikki mennyt hyvin ja minäkin pidän työstäni. Ei kai kukaan tällaiseen rumbaan lähtisikään, ellei pitäisi työstään oikeasti. Toki joskus on taloudellisiakin pakkoja. Me pärjäisimme kyllä, vaikka olisin tytön kanssa kotonakin. Mutta hän selvästi kaipaa leikkikavereita, ja no, äitikin kaipaa kyllä vuosien tauon jälkeen enemmän aikuisia ympärilleen. Rakastan suunnitella uusia projekteja ja niitä pääsenkin kivasti myös toteuttamaan.
Tänä viikonloppuna ihanat ystäväni yllättivät kiireisen äidin ja ilmeistyivät oven taakse. Veivät
ulos nauttimaan ja pitämään hauskaa. Ihanaa omistaa tuollaisia ystäviä, kiitos! Oli mukava viikonloppu. Oli ihana unohtaa hetkeksi kaikki kiire ja nähdä pitkästä aikaa vanhoja ystäviä. Liian harvoin ehtii heitä tavata. Kaikilla on niin kiireistä! Täytyy yrittää kyllä nähdä nyt vähän useammin. Pakko.

Nyt kuitenkin ajatukset ovat jälleen jo huomisessa ja väsäilen päässäni TO DO -listaa kovasti. Pyykkikone pyörii, takassa on tuli ja tiskikonekin pyörii. Imuri odottaa kesyttäjäänsä. On aika valmistautua viikon suorituksiin ja hoitaa kotikin valmiiksi tulevan viikon koitoksiin. Myös jääkaappi on aika täyttää eväistä, välipaloista ja väsyneiden iltojen iltapaloista.

Tätä on arki. Tätä on elämä. Tässä ja nyt.


Ps. Kuvan pussilakanat ovat Taloon.comista, josta löytyy runsaasti valikoimaa kaikenlaisiin kodin tarpeisiin. Pussilakanoita voit kurkkailla enemmän suoraan TÄSTÄ. Me rakastuttiin mörköihin!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Fitnessmittari saa laiskemmankin äidin pyllyn ylös

* Yhteistyössä Polar

Sain muutama viikko sitten yhteistyön merkeissä Polar A370-fitnessmittarin ja olenkin pitänyt sitä nyt jatkuvasti ranteessani, myös öisin. Mittarista löytyy paljon eri ominaisuuksia, ja lisäksi niitä on ladattavissa lisääkin netistä. Käyttöönotto oli mielestäni helppoa. Mittaria, taikka no ranneketta, ladattiin aluksi usb-laturilla. Latauksen voi suorittaa myös ihan vaan tietokoneeseenkin kytkemällä. Samalla pystyy tehdä itselleen tilin Polarin sivuille, ja sinne saa syötettyä oman pituutensa ja painonsa, aktiviisuustasonsa ym. Sinne myös jatkossa tallentuu tietoja mittarista, esimerkiksi paljonko olet liikkunut minäkin päivänä, eli toimii kätevästi myös eräänlaisena kalenterina itselle.

Mittarista voi valita erilaisia harjoituksia; esimerkiksi jos olet juoksemassa, valitset tietysti juoksun. Mutta vaihtoehtoja on lukuisia, myös muun muassa ryhmäliikunnat ja "muu ulkoilu" on hienosti huomioitu laitteessa. Muuna ulkoiluna voisi pitää varmaankin esimerkiksi lapsen kanssa touhuamista ja lumitöitä. Kun olet tehnyt harjoituksen, laite antaa sinulle palautteen treenistäsi. Se kertoo luonnollisesti kulutetut kalorit, mutta myös paljonko oli rasvanpoltto prosentuaalisesti treenistä. Näinä parina päivänä, kun olen testannut, on esimerkiksi tanssi polttanut peräti 90% rasvaa laitteen mukaan ja hölkkälenkki puolestaan pyöri siinä 55% paikkeilla. Oppii kivasti omista liikkumisistaan, ja mikä olisi itselle se ehkä kaikkein paras liikuntamuoto. Varsinkin, kun en voi rehellisesti sanoa, että olisin koskaan ollut mikään hirveä urheiluhullu. Sanoisinkin, että tämä fitnessmittari saa tällaisen laiskemmankin mutsin pyllyn ylös ja motivoi ottamaan lisää askelia arjessa. Tosi hyvä tsemppari.
Toki yllätyin siitä, että päivässä askeleeni helposti ylittävät kotimutsinakin sen "maagisen" 10 000 askelta. Tai jotenkin minulla ainakin on sellainen käsitys, että tuota kymppiä pidetään sellaisena määränä, mikä vähintään olisi askeleita päivittäin kaikkien ihmisten saada täyteen. Tiedä sitten. Olin kuitenkin ajatellut, että askelia tulisi paljon vähemmän. Jännä nähdä, miten paljon vaihteluita tulee, kun on töissä ja kun on kotona. Töissä askeleita on kertynyt jopa 17 000 ainakin ensimmäisellä viikolla. Muutaman viikon kuluttua ehkä sitten tietää jo tarkemmin oman päivittäisen liikkumisensa määrän. Nyt kaikki on vielä niin uutta tässä meidän uudessa arjessa. Oppimista riittää.

Kaikkein mielenkiintoisimpana ominaisuutena pidän kuitenkin aivan ehdottomasti unitoimintoa. Mittari mittaa mm. yölläkin sykkeesi, laskee paljonko saat unta ja paljonko tästä on niin sanottua yhtenäistä unta. Aamulla saat sitten lukea rannekkeesta palautteen yöstäsi. Itselläni palautteissa on ollut esimerkiksi, että tarpeeksi unta, mutta vähän heikon laatuista. Tämä on johtunut siitä, että heräilin melko monesti yöllä. Mutta viime yön jälkeen palaute oli jo hieman parempaa, koska ymmärsin mennä ajoissa nukkumaan ja en heräillytkään juuri ollenkaan. Todella mielenkiintoista seurattavaa. Varsinkin äitinä, kun ei ole pariin vuoteen nukkunut ihan hirveästi. Ja no, en kyllä vieläkään aina. Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua saan nukkua kokonaisen yön? Heh. Olin aluksi hieman skeptinen, että miten laite voisi muka tunnistaa, että milloin olen unessa ja milloin en. Mutta piru vie, se todella oli palautteen mukaan huomannut, milloin nukahdin ja milloin heräsin. Ilman, että mitään erikseen laitteeseen näpyttelin. Suorastaan kreisiä. Ja niin mahtavaa.
Olen myös täysin rehellinen tämän hehkutukseni kanssa, koska laite on todella ylittänyt odotukseni. Suuresti.
Toinen mielenkiintoinen toiminto on tietysti sykkeen mittaaminen.  Laitteella pystyt seuraamaan koko päivän sykettäsi, aamusta aamuun. Itselläni on ollut käytössä jopa lääkkeitä joskus liian nopeaan sykkeeseeni. Minusta onkin vitsailtu, että olen todellinen elohopea-nainen, kun sykekin hipoo jatkuvasti pilviä. Ei ihme, että olen niin sellainen.. No melkeinpä "ADHD tapaus", vaikka en oikeasti tätä sairastakaan. Raskauden ajaksi lopetin sydänlääkitykseni ja sitten se jäi kokonaan. Ne kun olivat sellaisia "tarvittaessa" otettavia pillereitä. Voitte siis varmaan uskoa, miten mielenkiintoista minusta on seurata sykettäni! Pahimpina aikoina leposykkeeni on joskus nimittäin huidellut noin 140, mutta nyt näyttäisi siltä, että syke pysyy levossa mukavasti alle satasen. Hienoa, ja helpottavaa. Toivottavasti myös jatkossa lukemat hyppivät korkealla vain silloin, kun rasitun.

Odotin hieman kauhullakin, että miten jykevä ja suuri, painava möhkäle tuo fitnessmittari mahtaa olla. Itselläni on myös todella kapea ranne, ja joudun yleensä käydä lyhentämässä monia sellaisia arvokkaampia kellojakin liikkeissä, jos niissä on sellainen ns. oikea ketju. Pohdin, miten mahtaa käydä tämän kanssa, joudunko kikkailemaan, että se pysyy ranteessani. Mutta kun avasin paketin, yllätyin iloisesti. Laite on siro ja kaunis, säätömahdollisuutta on myös paljon. Edes minun ei tarvinnut säätää sitä ranteeseeni kaikkein tiukimmalle. Mahtavaa! Laite on myös niin kaunis ja huomaamaton, että voin huoletta pitää sitä ranteessani myös töissä, joten saan koko päivän liikkumiset tallennettua. Käsiäkään pestessä ei tarvitse liikoja pelätä ja varoa mittaria, sillä se on vedenpitävä. Värivaihtoehtoina ovat valkoinen ja musta, ja koot S ja M. Saat myös yhdistettyä siihen puhelimesi, joten lenkilläkin voit saada tiedot saapuneista viesteistä suoraan ranteeseesi. Tällöin voit jättää periaatteessa vaikka kotiin huoletta puhelimesi juoksemisen ajaksi. Kätevää.

Aion ehdottomasti käyttää ranneketta myös jatkossa. Ainoa pieni miinus ehkä siitä, että luonnollisesti laitetta joutuu välillä lataamaan, ja siksi täytyy pohtia sopiva väli, kun sen tekee, koska silloin jää askeleita pimentoon hetkeksi. Muuten todella tyylikäs ja monipuolinen fitnessmittari. Jes!


Löytyykö teiltä millaisia mittareita?


torstai 1. helmikuuta 2018

Vielä pari päivää

Vielä pari päivää aikaa ns. lomailla. Vaikka voiko koskaan oikeastaan sanoa, että äiti olisi lomalla? Vähintään metatyötä riittää. Se onkin yhä suuri mysteeri, että miksi kaikki metatyö jää aina äidin kannettavaksi? En oikein muista hirveästi tilanteita, jolloin meillä tytön isä olisi pohtinut lapselle seuraavan päivän vaatteita valmiiksi. Pessyt vielä yhdet sukkikset illalla aamuksi valmiiksi (eilen)j a miettinyt vielä, ehtisikö jossain välissä nopeasti leikata tytön kynnet ennen aamua (en ehtinyt). Ja ne kumpparit, muistettiinko nimetä ne ja pakata valmiiksi kassiin, jos vaikka kurakelit pääseekin yllättämään..

No, mutta tänään voisin kuitenkin väittää olevani klo 14 saakka lomalla. Silloin haen typykän päiväkodista. Mutta sitä ennen olen täälä viihtyisässä (ja edullisessa) kahvilassa Tampereen sydämessä ja litkin herkullista lattea. Piti oikein lähettää Jassellekin viesti, että voiko elämä olla tällaistakin? Taustalla soi Jazz, kirjoitan blogia ja istun kauluspaidassa nauttimassa lattea. Aika täydellistä. Toki tästäkin varmaan katoaisi pian jännitys ja ihanuus.

Mutta nyt kun on ollut parisen vuotta hieman mustikkatahraisissa ja ehkä hieman räkääkin sisältävissä vaatteissa hätänuttara päässä, miehen pitkätkalsarit jalassa kotosalla, niin kyllä kuulkas on melkoisen ihanaa vaihtelua tällainen. Kun mies tekee kolmivuorotyötä ja tukiverkot asuvat satojen kilometrien päässä, on melkoista lomaa tällainen. Vaikka toki tuntuu ehkä hieman pahalta sanoa, että on kivaa, kun lapsi on päiväkodissa. Olo on kuin rikollisella. Ihan kuin olisin tässä tekemässä jotain laitonta suorastaan. Vaikka hyvähän se vain on, että lapsi ehtii rauhassa sopeutua päiväkotiin. Jatkossa en toki tule lattea litkimään ja lorvimaan, vaan maanantaina alkaa oikeasti työt. Työssäni tulee olemaan paljon vastuuta ja todella monipuolisia työtehtäviä. Hieman hirvittää, ja mahan pohjassa kutkuttaa. Mutta haasteet ovat hyväksi ja toivon todella menestyväni työssä. Se vaikuttaa niin "mun jutulta". Toivottavasti on sitä myös käytännössä. Toivossa on ainakin hyvä elää.  Totesi lapamato.
Napanuora vain täytyisi katkaista vielä pikkusmuiduun. Tai ainakin vähän löysätä sitä. Mutta onneksi ollaan nyt totuteltu tässä jo jonkin aikaa ajatukseen ja mimmi tuntuu nauttivan päiväkodista. Sielä kun on paljon leikkikavereita, joita meillä ei ole aikaisemmin juurikaan ollut, kun ystävillämme ei ole vielä hirveästi lapsia. Omasta vakikaveriporukastani olin ensimmäinen, joka sai lapsen. Mutta onneksi tässä on tutustunut moniin muihinkin äiteihin ja myös rakas serkkuni aka. yksi parhaista ystävistäni, omaa jo peräti kolmekin lasta. Valitettavasti vain emme asuu enää samassa kaupungissa. Tyttömme on aina rakastanut leikkikavereita ja tullut sosiaalisuudessaan vanhempiinsa, joten on ihanaa, että nyt hänellä  on kavereita. Niitä hän selvästi on alkanut kaipaamaan yhä enemmän ja enemmän leikkeihinsä.

Varsinkin puheliaisuudessaan hän on tullut 100% minuun, joten hienoa, että nyt on paljon jengiä jolle lörpötellä. Olen kuulemma ollut ihan pienestä pitäen niin kova höpöttämään, että jo kaupan ovella kassatädit ovat tunnistaneet, että jahas, Janette tuli käymään kaupassa. Eh, hei vaan heii. Ja kuten lähipiiri tietääkin, olen yhä samanlainen hölösuu. Tuskastun, jos en saa höpöttää. Minulla on myös suunnattoman paha vika puhua päälle ja olen huono malttamaan odottamaan omaa puheenvuoroa. Asiaa minulla riittää ja mielipiteitä, ja oletan niiden kiinnostavan muitakin. Hehe. Ei varmaan ihme, että olen tehnyt myös aika paljon juontajankin töitä? Niin tietovisojen, kuin festareidenkine merkeissä. Uskon, että pikkumuikkelista tulee hyvin samanlainen myös isompana. Mitenköhän Jasse jaksaa kuunnella meidän hyviä juttuja? No, onneksi koko perheellä riittää paljon myös huumorintajua.

Tästä tulikin nyt todellin hyppelyhiiri-postaus. Asiat pomppii kuin trampoliini, mutta ehkä ihan kivaa vaihtelua tällainen postaus? Eipä ole pitkään aikaan tullut näin vuodatettua kaikkea hömppää teille. Onko tällaiset postaukset Hot or Not? Tämä postaus varmaan kuvaa täydellisesti tätä olotilaani ja fiilistäni.

Onnellinen, mutta perhosia vatsassa.